Minkä laulun kuullessasi aina itkit lapsena ja minkä laulun kohdan?

" aja hijaa, isi nyt vain" -laulun Mari Laurilan laulamana...

Konstan joululaulu siis on tämä.

Vierailija:

Joulun aatto nyt saa, jo ilta tummuu ja hiljenee maa. Kuka kulkee nyt yksinään kalmistoon, kuka yksin näin kylmässä on? Pieni lapsonen vain, joka näin kiiruhtain jälleen kynttilän haudalle tuo. Paikka hiljainen on, tumma, liikkumaton, äidin haudalle valon hän suo.

Liekin niin häilyvän tuo hauta rakkaimman hetkeksi saa. Sitä katsovi silmin niin kaipaavin, sitä katsoo ja taas odottaa: koska joulun hän saa, koska voi naurahtaa kera muiden taas kuin ennenkin? Mutta niin hiljainen koti yksinäisten,on kuin puuttuisi siunaus sen.

Äänen hiljaisen sointuvan nyt jostakin kuulevi hän, joka lämpimin lausehin lohduttaa, joka nousemaan katsehen saa: " älä huoliisi jää, nosta pystyyn taas pää, joka hetki sun kanssasi käyn. Lapsi joulun mä oon, sinut vien kartanoon, josta lähdit, sun valonas näyn.

Joulun ensimmäisen mä olla tallissa härkien sain. Sinne tähtöset tuikkivat valkeuttaan, sinne saapuivat tietäjät maan: sitä taas viettämään sinun kanssasi jään, sinun joulusi kauniiksi teen. Sinä huomata saat: surun laaksot ja maat voivat peittyä kirkkauteen.

on onnellinen kulkeissansa, maan vieraan poikki taivaaseen..." Meidän vl:ien yksi siionin laulu, tuossa sen eka säkeistö siinä on kait 9 säkeistöä.

Pillahdin kakarana itkuun kun kuulin sen ekaa ja ainoaa kertaa. Vielä radiossa kerrottiin, että poika lauloi omasta koirastaan ja meni pitkään että pystyi laulamaan muutamaa säettä pidempään.



Jostain syystä aiempien laulujen lisäksi Päivänsäde ja menninkäinen on itkettänyt, mutta nyt kun olet laulanut omalle vauvalle sitä niin paljon niin se menee jo ihan pokkana.

Nykyään aikuisena on sitten ihan toinen juttu. Niitä lauluja ois vaikka kuinka paljon.

Mullakin toi Tarja Ylitalon biisi. Ja varsinkin se kohta missä " on jo mennyt rajan taa" .

Toinen oli Yön Joutsenlaulu.

Meillä piti aina sammuttaa radio, sillä aloin aina itkemään ja huutamaan tuon kuullessani. Painoin kädet korvilleni ja itkin ja huusin, kunnes laulu loppui. Joku siinä oli vain niin surullista, että laulun kuulemista yritti välttää kaikin mahdollisin keinoin. =)

Lisäksi " Niin kaunis on maa" on upea kappale, tosin nykyään sitä ei kuule vahingossakaan missään. Sen kuultuaan on aina ihan tyhjä olo.



Onhan noita muitakin. En muuten ole koskaan kuullut Katri Helenan biisiä " Kuudenikäinen" , " Kahden vuoden ikäinen" -kappale sen sijaan on hyvinkin tuttu. Voisko olla sama biisi? Jos ei, täytyy varmaan kaivaa se sitten jostain ja kuunnella.

ja vieressä kuva pienestä tytöstä joka laskee kynttilää kalmion oven eteen. siitä jääny päähän että laulu kertoo tytöstä vaikka laulussa sitä ei sanota kumpi on kyseessä! Mutta väliäkö tuolla kun on niin hyvä laulu!

Säde vastas: peikko kulta, pimeys vie hengen multa,



enkä toivo kuolemaa.



Pois mun täytyy heti mennä; ellen kohta valoon lennä,



niin en hetkeäkään elää saa!



Niin lähti kaunis päivänsäde, mutta vieläkin,



kun menninkäinen öisin tallustaa,



hän miettii, miksi toinen täällä valon lapsi on



ja toinen yötä rakastaa.

Hyvää yötä piltit nalle silmät sulkee, lapsosista näkee nalle monta unta. Tippa tulee linssiin näitä edellisiäkin lukiessa.

ja siitä kohdasta eteenpäin, kun " ...sieppasi otso ja pallona metsään lennätti vierahansa..."

Eniten mua kosketti se silloin kun sen maijan lapsi hukkui ja se biisi soi siinä taustalla muistaakseni.

tarkkaan en muista sitä sarjaa , mutta kapplae koskettaa vieläkin.

olin viisi vuotias kun kuulin sen biisin ekan kerran.

kissanpentu vain, dii dii dii dii diidi (en muista tätä kohta) silittäisin päätäsi ja pientä nöpönenää, enkä sua luovuttaisi kenellekään enää.

->jouduin antamaan 8-vuotiaana kissani pois, kun luultiin, että olin allerginen,

Mun isä soitti pianoa ja lauloi. Se tapahtui meillä aika harvoin. Isä oli silloin hyvällä tuulella, muutoin yleensä oli kuin virtahepo olohuoneessa. Tunteeni siis liittyivät meillä yleensä vallinneeseen ilmapiiriin.

itketti nuorena ja itkettää vieläkin.

muistan hämärästi isäni sitä mulle laulaneen, kun olen ollut lastenteholla. mun olisi pitänyt lääk. mukaan kuolla, mutta tässä sitä edelleen ollaan. :)

....hetken vielä leikki kesti vekkuleiden pienten

kunnes aivan yllättäen murtui alla jää.........

miu mau miu mau auttakaa oi miu mau

auttakaa oi miu mau mirrit vaikertaa

miks äidin neuvoja me emme totelleet

on huono siitä seuraus ja äidin kyyneleet.....



Itketti aina lapsena ja vieläkin sitä kuunnellessa tulee kylmät väreet...

mullakin on jäänyt tuo päivänsäde ja menninkäinen mieleen niin että se vaivasi pientä mieltä, en nyt muista tuliko parkua sentään.



ja sitten tietysti varpunen jouluaamuna, se " pieni veljesi" ...nyyh.

" Näin lohikäärmeet lentää, mutta pojat varttuvat:

leikin aika loppuu, työhön pojat tarttuvat.

Vanhan lohikäärmeen joku saattaa unohtaa;

se aivan yksin rannalla vain poikaa odottaa.



Vaan Puff nyt lohikäärme on entinen.

On pudonneet ja kadonneet kaikki suuret suomut sen.

Puff nyt piilossansa sua odottaa.

Jos löydät sen ja korjaat sen, joku jälleen lentää saa"