Lue keskustelun säännöt.
Miten voin varmistaa, että lapsestani ei tule uskovaista?
29.11.2012 |
Uskonnot eivät kuulu tälle vuosituhannelle, joten haluan että lapseni altistuu moiselle soovalle mahdollisimman vähän.
Kaikkea aikaa en toki voi olla matkassa kieltämässä kaikkea mitä muut hänelle kertoo, mutta haluan tehdä sen minkä voin ettei hän usko noita höpöjuttuja. Onko paras vaan kertoa että "älä usko", ja pitää hänet poissa kirkoista yms. vaiko olisiko jopa käänteinen keino parempi? Ensin luvata että mennään huvipuistoon sunnuntaina, mutta sitten sunnuntai-aamuna vieläkin se kirkkoon ja sanoa että näin kristillisessä uskossa, sunnuntai on lepopäivä ja Jeesuksen palvontaa, varmistaen että huonot kokemukset saavat hänet inhoamaan uskontohihhulointia?
Kommentit (37)
saada purkaa tuntojaan, iloa, surua, ahdistusta, vitutusta jne. ja etsiä sitä mikä tuo voimaa ja lohdutusta sekä hyvän olon ja mielen..,
joillekin sen tekee esim. musiikki, toiselle päihteet, kolmannelle liikunta ja hyvin monille uskonto!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja hengelliseen etsintään. Onnellisessa tapauksessa se on kääntyminen kristinuskoon, kurjemmassa tapauksessa kristalleihin tai jehoviin.
ja hengelliseen etsintään. Onnellisessa tapauksessa se on kääntyminen kristinuskoon, kurjemmassa tapauksessa kristalleihin tai jehoviin.
on varmasti kaikista parasta. Kerrot että maailma on täynnä uskontoja ja jotkut uskovat yhteen ja toiset toiseen, äiti ei usko mihinkään jumalaan ja sitten voitkin jättää asian sikseen ellei lapsi kysy mitään.. miksi siitä ateismista pitäisi vouhottaa.. sellainen vouhotus on yhtä pahasta kuin jumalasta vouhottaminen..
Avoin suhtautuminen ja keskustelu siitä, miksi joistakin tulee alkoholisteja, joistakin uskovaisia (muslimeja, kristittyjä jne) auttaa varmaan lapsia näkemään tarpeen taakse. Normaali rakastava ja oikeudenmukainen, lapsen itsetuntoa vahvistava kasvatus auttaa varmasti myös siihen ettei "turvaa" haeta jumalista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos meuhkaat asiasta, se vaikuttaa hänen kasvettuaan lähinnä toisinpäin kun lapsi ihmettelee mikä siinä nyt niiiin kauheaa on. Ja tuo "huonojen kokemusten" järjestäminen kuulostaa ihan mielisairaalta.
Ei lapsen aikuisiän valintoja voi vanhempi millään varmistaa, eikä pidäkään. Jos olet tosissasi niin mieti ennemmin omaa pakkomiellettäsi ja miten pääsisit siitä eroon.
On persoonallisuudesta kiinni, tuleeko ihmisestä ns. uskovainen. Sattuma sitten ratkaisee, minkä uskon uskomiseen taipuvainen ihminen valitsee. Usein se on se, josta kotona on eniten varoiteltu. Esimerkiksi kristinusko tai kommunismi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jumala kutsuu jokaista ja sitä ei kukaan ihminen pysty estämään.
siitä että ns tapakristillisyys on paras tapa pitää lapsi uskonnottomana. Mikään ei tapa uskontoa yhtä hyvin kuin koulun uskontotunnit ja rippikoulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
harittavat hampaat tai skitsofrenia!
Jumalageeni koskee oletusta uskonnollisuutta ohjaavista geeneistä. Geenitutkija Dean Hamerin mukaan uskonnollisuus ja käsitykset jumalasta ovat aivojen kemiallisten prosessien tulosta. Hänen mukaansa uskonnollisuutta ohjaa VMAT2-geeni, josta on olemassa kaksi erilaista muunnosta. Toinen muunnos on Hamerin tutkimusten mukaan huomattavasti yleisempi henkisesti suuntautuneilla ihmisillä kuin toinen
vaikka seurakuntanuori ja uskovainen.
Toki ääriin vedetty lahkolaisuus ja "hihhulointi" on sitten toinen juttu, mutta onneksi suurin osa uskovista on ihan tavallisia ihmisiä.
Veljeni teinityttö liikkuu narkkari- ja skiniporukoissa ja on kaiken lisäksi raskaana yhdelle näistä työttömistä sankareista. Voit uskoa, että veljeni itkisi ilosta, jos tämä tyttö löytäisi uskon ja rauhallisen elämäntyylin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmin keino on, että jos asutte esim maaeudulla jossa uskovaisia on suhteessa paljon, muuttakaa kaupunkiin ja mahdollisiman suuren sellaiseen, mieluiten pääkaupunkiseudulle. Siellä lapsesi saa paljon kavereita kun hän pysty harrastaa mitä huvittaa eikä suurkaupungissa nuoret ole erityisemmin uskovaisia. Jotkut kerhot ja järjestöt kuten partiolaiset ovat tavallaan kytköksissä kirkkoon mutta ei heidän toiminnassa harrasteta mitään varsinaisia uskonnolisa menoja eikä lueta raamattua.
Mutta anna joka tapauksessa lapsen itse päättä mitä tekee. Jos kiellät häneltä jotain niin hän varmasti tekee päinvastoin.
Aina oli iltarukousta ja jeesushetkeä ja jumalanpalvelusta. En edes kuse kirkkoon päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jumala kutsuu jokaista ja sitä ei kukaan ihminen pysty estämään.
Eipä ole kutsua kuulunut. Miksei? Miksi sitä pitäisi aikuisen ihmisen odotella vielä jos se on niin vääjäämätöntä?
Jumala kutsuu jokaista ja sitä ei kukaan ihminen pysty estämään.
Aina voi kutsua, mutta minä päätän vastauksesta.
Jumala kutsuu jokaista ja sitä ei kukaan ihminen pysty estämään.
Aina voi kutsua, mutta minä päätän vastauksesta.
toivottavasti et kuitenkaan omaksi vahingoksesi.
lapsesi tekevät itse valintansa ja niin pitääkin. Meillä on lapsille sanottu alunperinkin että saavat itse päättää miten ja mihin uskotte, se on jokaisen ihmisen oma asia. Saa uskoa jos haluaa ja siitä tulee hyvä mieli mutta uskonto ei saa aiheuttaa ahdistusta, tai sitten saa olla uskomatta. Hyvin mielenkiintoisia keskusteluja elämän synnystä olemme käyneet, samoin mitä elämän jälkeen. Olen sanonut että kukaan ei voi varmaksi tietää. Minä kuulun kirkkoon, isänsä ei, lapset ovat koulussa normi uskontotunneilla ja kaksi vanhinta on jo sen ikäisiä että ovat rippikoulun käyneet mutta ei nuo kyllä erikoisen uskonnollisia ole. Minusta yleissivistykseen kuuluu tietää jotakin uskonnoista, ei nykyinen uskonnonopetus mitään hihhulointia eikä pakkosyöttöä ole.
Vanhempani ovat täysin rationalisteja ja agnostikkoja, äiti tieteentekijjä ja isä insinööri. Lapsena meille aina puhuttiin uskonnoista niin että ne ovat aikuisten satuja, joita kehittymättömät kansat ovat ennen aikaan ja osin vieläkin tarvinneet selittämään tuntematonta ja kestämään elämään liittyvää satunnaisuutta ja vaikeuksia.
Minä silti tunsin jo 4-vuotiaana kun sain kyläpaikassa käsiini "Matka Beetlehemiin"-kuvakirjan, valtavaa vetoa Jeesukseen, tietää hänestä enemmän. Vanhemmilta kun kysyi niin vastaus toki oli tyyliin hän oli 2000 vuotta sitten elänyt juutalainen opettaja, ei sen enempää. Silti kiinnostus jäi. Seuraavan kerran se roihahti ala-asteiässä, kun olin mennyt kesälomalla koulun pihalle pelaamaan kaverien kanssa pesistä, ja huomasin että alueella oli mielenkiintoinen teltta. Se osoittautui helluntailaisten saarnateltaksi. Menin sinne ja koin heti, että olen tullut kotiin, että tämä on minun paikkani. Imin oikein itseeni jokaisen sanan Jumalan rakkaudesta ja Jeesuksesta. Seuraavana iltana kun kävin siellä, tein uskonratkaisuni ja tulin uskoon.
Kyllähän siitä asiasta sitten kotona taisteltiin. Vanhemmat kielsivät osallistumasta seurakunnan tyttökerhoon tai menemään seurakunnan kokouksiin. Äiti repi "Jeesus rakastaa sinuakin"-paidan jonka sain seurakunnan jostain jutusta. Kävin kuitenkin seurakunnan jutuissa salaa, väittäen äidilleni että menen kavereille tai vaikka liikuntakerhoon. Valtavasti minun uskoani nälvittiin ja halvennettiin, mutta sehän vain vahvisti vakaumustani.
Eli ei, en usko että on mitään tehtävissä ettei sellaisesta ihmisestä tule uskovaista, jonka sydämessä se uskon jano on.
Siksi lainausmerkeissä koska koen että elämme hiukan laitamilla verrattuna tiukkaan Vl-normiin.
Ite värjään hiuksia. Toki suht samaa väriä kuin oma hiusväri joten sitä ei edes huomaa. En tiiä onko joku huomannut että harmaita ei enää näy. Toki silloin kun on pidempi aika värjäyksestä;) meillä on tv jota katsomme silloin kun huvittaa. Pääasiassa urheilua tulee seurattua. Jotakin tosi tv tai dokumentteja. Huumoriohjelmia yms.. Elokuviakin. Ainakin mies katsoo enemmänkin. Itse harvemmin kun ei ole kiinnostusta siihen. Roikun sen ajan netissä:)
Kuunnellaan "maailmallista" musiikkia. En kuitenkaan tykkää raskaasta rokista. Lähinnä iskelmiä yms...
Vanhin lapsi on käynyt koulun järjestämissä discoissa.
Vanhimmat ovat käyneet isänsä kanssa elokuvissa. Ollaan kuitenkin Vl-yhteisössä mukana. Ihan hyvääkin tässä on. Harvakseltaan käydään ry:llä. Lapset harrastaa. Sunnuntaisinkin on pelejä. Lapsia ei enää tule lisää. Itse yritän opettaa lapsille että ei ole mitään tiettyä ehdotonta sääntöä miten ihminen saa elää. Toisia ihmisiä pitää kunnioittaa. Joku muu haluaa elää tiukemmin esim: käymättä elokuvissa, toiset ajattelee että lapsia täytyy antaa syntyä sen verran kun niitä tulee ilman ehkäisyä. Kenenkään ei tarvi synnyttää siihen pisteeseen asti että terveys on pettämässä. Kannattaa kuunnella itseä. Pääasia että hyväksyy toiset ihmiset sellaisena kuin ovat. Me eletään ja ajatellaan tällä tavalla ja joku muu elää toisella tavalla.
Kun oikein viet äärimmilleen uskontohysteriasi, niin lapsestasi tulee suurella todennäköisyydellä aikuisena jossain kriisissä kääntymyksen kokenut hihhuli. On tottunut kotonaan äärimmäisiin ratkaisuihin.
Tapakristillisyys laimeudessaan on ironisesti se tehokkain tapa tuottaa uskonnosta hyvin vähän kiinnostuneita ihmisiä. Ole kirkon jäsen, pakota lapsesi uskontotunneille "kun niin vain pitää tehdä" ja esitä laimeita ja keskenään vähän ristiriitaisia hymistelymielipiteitä kaikista maailmankatsomuksellisista asioista.