Miten tätä jaksaa???

Itse olin ihan samalta kuulostavassa tilanteessa kymmenisen vuotta sitten. Sain ihan fyysisiä oireita, henki ei kulkenut kunnolla, hyperventiloin, rintaan koski ja päätä särki kamalasti, koko kroppa oli välillä ihan jumissa.

Peöästyin todella paljon ja meniin sairaalaan sisään. Multa otettiin sydänkäyrät ja röntgenkuvat ym. Ja lääkäri totesi mun olevan elämäni kunnossa :)

Diagnoosi olisi ollut uupuminen, mutta lääkäri muotoili sen siten että sain saikkua, ymmärsi mun tilanteen ja että huonosti käy ellen pidä taukoa.

Muistaakseni jotain sellaista kuin hengenahdistusta, lihasperäistä rintakipua, kovaa päänsärkyä...

Se parin viikon tauko auttoi ja selkeytti mun pääni, rupesin pitämään puoliani ja tein selväksi työnantajalle etten jaksa sellaista enää, vaadin palaverin aluepäällikön ja esimieheni kanssa.

Toki pelkäsin mitä he sanovat, saanko kenkää mutta siinä vaiheessa ihan sama, kuolisin siihen työhön muutenkin kohta.

Ihme kyllä he olivat otettuja rohkeudestani, kehuivat työpanostani firmalle eivätkä missään nimessä halunneet päästää mua lähtemään. Neuvottelimme uusista kuvioista ja siitä miten työnkuvaani järkeistettäisiin. Kukaan ei ollut edes aavistanut miten voin kun aina vaan tein ja tein.

Jaksa pitää puolesi!!! Meistä raavitaan kyllä kaikki irti jos annamme sen tapahtua.

Mieheni sanoi että miesvaltaisella alalla ei edes suostuttaisi moiseen menoon, miehet uskaltavat pitää puoliaan rohkeammin :)

itsepääsin sairauslomalle noilla syillä ja olin pitkään pois. Kun voin paremmin, etsin uuden työpaikan.

et pysty joustamaan siinä ajatuksessa, että et voi mitenkään ehtiä tekemään kaikkea.



Sinut on laitettu tilanteeseen, jossa et inhimillisesti voi ehtiä kaikkea.

Mitä teet: ahdistut, koska tahtoisit kyetä siihen.



Kiltit ja tunnolliset lakoavat ja menevät rikki juuri sen vuoksi, että ottavat omat inhimilliset rajansa niin vakavasti eivätkä voi myöntää rajojaan.



Kutsukaa vaan kovaksi paskiaiseksi, mutta jos minulle annetaan töitä, joita ei ehdi tekemään, kysyn mitkä tehtävistä ovat tärkeimpiä ja mitkä jätetään tekemättä. Esimiehesi pitää pystyä vastaamaan tuohon tai sitten hankkia lisäkäsiä. Ja totta, miehet eivät lankea tuollaiseen menettelyyn vaan nostavat mekkalan jos miesvaltaisella alalla vaadittaisiin jotain tuollaista.

työnantaja nyt sanoo mitä sanoo, ei kaikkea tarvitse ottaa vakavasti.

Kyllä kuvaamasi kaltaiset paniikki tai itkukohtaukset ovat riittävä peruste sairaslomalle. Sinun ei tarvitse miettiä minkä syyn se lääkäri siihen lappuun laittaa, se on lääkärin tehtävä. Eli sinun ei tarvitse keksiä mitään niskakipua tms vaan kerro lääkärille nuo oireet, jotka aloitusviestissä kerroit. Tsemppiä.

sain kaksi kuukautta sairauslomaa ja enemmänkin olisin saanut tarvittaessa.

Tekstisi oli kuin omani! Meinasin itsekin tehdä aloituksen samasta aiheesta. Sain viime kesänä viikon verran sairauslomaa uupumuksen vuoksi. Olin todella loppu ja tuo viikon lepo helpotti. Samalla kuitenkin tajusin olevani täysin väärässä työpaikassa. Sairauslomasta lähtien olen hakenut uutta työpaikkaa, turhaan. Hakijoita on parhaimmillaan kymmeniä. Tällä hetkellä ainoa vaihtoehtoni on hakea opiskelemaan, mutta en pysty työni ohessa lukemaan pääsykokeisiin. Tuntuu, että hajoan! Vihaan työtäni!



Huomaan pian olevani samassa tilanteessa kuin viime kesänä, mutta en enää uskalla mennä valittamaan asiasta työterveyslääkärille. Masennuksen varjolla voisin olla pois, mutta en halua masentuneen leimaa.



Valitettavasti en osaa antaa vinkkejä sinulle, ap, mutta kehoitan hakemaan sairauslomaa, jos siltä tuntuu. Ainakin saisit pienen hengähdystauon. Et ole yksin ongelmasi kanssa.

Valita selkäkipuja, hartiakipuja, niillä saa yleensä lomaa. Ja selvitä uupumuksen syy, miksi työpaikallasi on tuollainen ilmapiiri?

Vaan kaikesta muusta. Säästöt viety niin pitkälle että ei enää mitään järkeä, henkistä ukaasia ties mistä, useamman kuin 1-2hlön töiden tekemistä päivittäin, sijaisten puutetta ym.ym



ap