Ulkosuomalainen ihmettelee: miksi suomalaiset lapset istuvat passiivisesti puhelimella pelaamassa?

up

[quote author="Vierailija" time="30.01.2013 klo 15:18"]Esimerkiksi vierailuilla näkee usein, etteivät lapset tule kuin hetkeksi kahvipöytään, jos ollenkaan, ja sitten heti nenä kiinni johonkin peliin puhelimessa. Ei edes nosteta katsetta kun puhutellaan.


Jos ovat omassa kodissaan, niin sitten istuvat pelikonsolin ääressä. Näin erityisesti alakoululaisten nuorten poikien keskuudessa.
[/quote]Mitä isot edellä, sitä pienet perässä

No samaa me kantasuomalaisetkin ihmetellään.

Esimerkiksi vierailuilla näkee usein, etteivät lapset tule kuin hetkeksi kahvipöytään, jos ollenkaan, ja sitten heti nenä kiinni johonkin peliin puhelimessa. Ei edes nosteta katsetta kun puhutellaan.

Jos ovat omassa kodissaan, niin sitten istuvat pelikonsolin ääressä. Näin erityisesti alakoululaisten nuorten poikien keskuudessa.

istua kuuntelemassa loputtomiin aikuisten jorinoita - miksi?

Siellä ulkomailla (missä, vähänkö laaja käsite) muuten aika usein perheiden kotikyläilyt ajoitetaan niin, että lapset on pantu jo nukkumaan tai isommat lapset ovat koko ajan huoneissaan.

pitäisi tehdä? Istua pöydässä kuten muutkin ihmiset, aikuiset, lapset ja teinit. Keskustella ja vaihtaa kuulumiset. Kommunikoida normaalisti, kuten ihmiset tekevät.

Kun yhteishetki on ohi ja lapset haluavat tehdä muutakin kuin jatkaa istumista, olisi ihan normaalia, että nämä pojat osaisivat ottaa kontaktia lapsivieraisiinsa eivätkä tuijottaisi passiivisesti pelejään. Silmiin ei katsota, eikä kysymyksiin vastata, saati osata itse esittää kysymyksiä. Kun muut lapset puuhailevat keskenänsä, leikkivät, juttelevat ja iloitsevat, niin yksi istuu puhelin kädessä lippis päässä sisällä.

Onnea vaan tällaisen tapauksen tulevalle puolisolle.

ps. Asun tällä hetkellä Englannissa, mutta olen asunut vuosia myös Ranskassa ja Belgiassa.

siinä vaiheessa lapset on jo komennettu nukkumaan ja pois jaloista. Eivät todellakaan seurustele siellä aikuisten joukossa.

Espanjassa taas syödään päivällinen klo 23, Ranskassakin klo 21-22, ja lapset - taas - on jo nukkumassa.

Että äläpä puhu läpiä päähäsi.

Vaan ihan kokemuksesta. Lapsia on monen ikäisiä, mutta Englannissa, Ranskassa ja Belgiassa parikymmentä vuotta yhteensä asuneena tiedän kyllä varsin hyvin, että lapset osallistuvat kyläilyyn siinä missä vanhemmatkin.

Espanjassakin olen viettänyt lukuisia lomia ja kummasti siellä näkee paikallisten perheiden pienimmätkin ravintolassa syömässä koko ison perheen kanssa illalla klo 23. Varmaan tuttu näky jokaiselle, joka on joskus siellä matkannut.

Mistä lienet keksinyt nuo käsityksesi.

Ja vanhempia totellaan viimeiseen asti eli jos äiti kieltää pelaamisen, silloin se todellakin loppuu. Siinä on muuten kulttuuri, joka ottaa muut huomioon äärimmäisyyteen saakka: esim. junassa ei saa puhua puhelimeen/pitää siinä ääniä päällä, koska se voi häiritä muita matkustajia.

silloin kaukaisella 80-luvulla, minä istuin keittiössä koko kahvittelun ajan. Täytin kahvikuppeja sitä mukaa kun kupit tyhjenivät, se oli minun hommaani. Itse istuin syrjemmällä ja kuuntelin aikuisten keskustelua. Se oli minusta ihan kivaa ja viihdyttävää, vaikkei meillä koskaan käynyt mitään lapsiperheitä, aikuisia vain. Ei ollut puhettakaan, että olisin tuonut jonkun elektroniikapelin piipittämään siihen muiden korvan juureen. Isäni olisi heivannut sen saman tien roskiin.



On tosiaan surullista, että nykyteinit näkevät eniten päivässä kännykkänsä näyttöä. Jos heiltä kysyttäisiin, mitä kaverille kuului tai mitkä vaatteet kaverilla oli päällä, hän tuskin osaisi vastata, kun ei ole hädin tuskin katsonutkaan kaveria päin.



Tämä ei silti ole mikään Suomen ongelma vaan sama juttu on joka paikassa, missä ollaan teknologisesti kehittyneitä. Ehkä ulkosuomalais-ap vaan on jossain niin takapajulassa, ettei siellä vielä tiedetä, mikä on kännykkä.

Ulkosuomalainen ihmettelee: miksi suomalaiset lapset istuvat passiivisesti puhelimella pelaamassa?

On myös fiksusti käyttäytyviä nuoria, jotka hallitsevat sosiaaliset tilanteet. Kaikki eivät vie edes kouluun kännykkää ihan omasta päätöksestään. Teillä Suomen ulkopuolella asuvilla suomalaisilla (taustahan ei lähde edes pesemällä pois) on aika merkillinen käsitys siitä, että kaikki suomalaiset ovat samasta puusta veistettyjä. Vaan ovathan sinunkin lapsesi suomalaisia - hekin siis istuvat passiivisesti puhelimella pelaamassa koko ajan?

Esimerkiksi vierailuilla näkee usein, etteivät lapset tule kuin hetkeksi kahvipöytään, jos ollenkaan, ja sitten heti nenä kiinni johonkin peliin puhelimessa. Ei edes nosteta katsetta kun puhutellaan.

Jos ovat omassa kodissaan, niin sitten istuvat pelikonsolin ääressä. Näin erityisesti alakoululaisten nuorten poikien keskuudessa.

Menee vaan takaisin sinne ULKOSUOMEEN!

Teitä ei haluta tänne!!!

nykyaikana...

verrattuna esim japanilaisiin, kuwaitilaisiin ja muihin öljyrikkaisiin valtioihin.



Mammat varmaan ajattelee, että tulevat tyttöystävät ja vaimot sitten opettaa tapoja (kuten vieraanvaraisuus ja sosiaalinen kanssakäyminen).

verrattuna esim japanilaisiin, kuwaitilaisiin ja muihin öljyrikkaisiin valtioihin.

Mammat varmaan ajattelee, että tulevat tyttöystävät ja vaimot sitten opettaa tapoja (kuten vieraanvaraisuus ja sosiaalinen kanssakäyminen).

tosiaan mietin, että miten annetaan käytöstapakasvatuksen mennä noin retuperälle.

ap

Esimerkiksi vierailuilla näkee usein, etteivät lapset tule kuin hetkeksi kahvipöytään, jos ollenkaan, ja sitten heti nenä kiinni johonkin peliin puhelimessa. Ei edes nosteta katsetta kun puhutellaan.

Jos ovat omassa kodissaan, niin sitten istuvat pelikonsolin ääressä. Näin erityisesti alakoululaisten nuorten poikien keskuudessa.

istua kuuntelemassa loputtomiin aikuisten jorinoita - miksi?

Siellä ulkomailla (missä, vähänkö laaja käsite) muuten aika usein perheiden kotikyläilyt ajoitetaan niin, että lapset on pantu jo nukkumaan tai isommat lapset ovat koko ajan huoneissaan.

poissa silmistä, poissa mielestä. Joillakin on tällainen vä,inpitämättömyyden perhekulttuuri, ollaan ehkä itse masentuneita eikä jakseta keksiä muutamaan lapsille, ollaan ehkä addiktoitu koko perhe elektroniikan ääreen? (mä en sitä kuitenkaan ole:D

Maailman metropoleissa aikuiset tuijottavat kännykän ruutujaan metroissa. Paitsi turistit.

Esimerkiksi vierailuilla näkee usein, etteivät lapset tule kuin hetkeksi kahvipöytään, jos ollenkaan, ja sitten heti nenä kiinni johonkin peliin puhelimessa. Ei edes nosteta katsetta kun puhutellaan.

Jos ovat omassa kodissaan, niin sitten istuvat pelikonsolin ääressä. Näin erityisesti alakoululaisten nuorten poikien keskuudessa.

istua kuuntelemassa loputtomiin aikuisten jorinoita - miksi?

Siellä ulkomailla (missä, vähänkö laaja käsite) muuten aika usein perheiden kotikyläilyt ajoitetaan niin, että lapset on pantu jo nukkumaan tai isommat lapset ovat koko ajan huoneissaan.

pitäisi tehdä? Istua pöydässä kuten muutkin ihmiset, aikuiset, lapset ja teinit. Keskustella ja vaihtaa kuulumiset. Kommunikoida normaalisti, kuten ihmiset tekevät.

Kun yhteishetki on ohi ja lapset haluavat tehdä muutakin kuin jatkaa istumista, olisi ihan normaalia, että nämä pojat osaisivat ottaa kontaktia lapsivieraisiinsa eivätkä tuijottaisi passiivisesti pelejään. Silmiin ei katsota, eikä kysymyksiin vastata, saati osata itse esittää kysymyksiä. Kun muut lapset puuhailevat keskenänsä, leikkivät, juttelevat ja iloitsevat, niin yksi istuu puhelin kädessä lippis päässä sisällä.

Onnea vaan tällaisen tapauksen tulevalle puolisolle.

ps. Asun tällä hetkellä Englannissa, mutta olen asunut vuosia myös Ranskassa ja Belgiassa.

Siellä ulkomailla (missä, vähänkö laaja käsite) muuten aika usein perheiden kotikyläilyt ajoitetaan niin, että lapset on pantu jo nukkumaan tai isommat lapset ovat koko ajan huoneissaan.

Keski- ja Etelä-Euroopassa tällainen ei ole kulttuuri. Lapset menevät myöhään nukkumaan ja ovat aina mukana kyläilyssä ja osaavat syödä pöydässä rauhassa, eivätkä juokse karkuun 15 minuutin jälkeen. Vain Suomessa olen törmännyt tähän, että teini on lukittautunut omaan huoneeseensa, eikä tule edes tervehtimään. Mitä lie liikkuu tuollaisen tapauksen vanhempien mielessä..

Minusta on hävytöntä, että lasten annetaan käyttäytyä miten vaan. Kyllä lastenkin kuuluu oppia että pöydässä istutaan jos on vieraita. Ei siellä välttämättä tarvii puhua, kunhan on paikalla. Samaten just että teinit saavat olla huoneissaan eikä tarvitse edes tulla tervehtimään jos vieraita tulee.



Meillä ei ainakaan saa niin käyttäytyä :).

Ainoastaan rahaa.



Ihan aidosti, ei meillä ole täällä mitään kulttuuria. On vain kaupunkeihin siirtyneitä metsäläisiä, joita kiinnostaa toisten kadehtiminen ja oma napa.



Eihän sellainen maailmankuva käsitä muiden ihmisten noteeraamista.

Esimerkiksi vierailuilla näkee usein, etteivät lapset tule kuin hetkeksi kahvipöytään, jos ollenkaan, ja sitten heti nenä kiinni johonkin peliin puhelimessa. Ei edes nosteta katsetta kun puhutellaan.

Jos ovat omassa kodissaan, niin sitten istuvat pelikonsolin ääressä. Näin erityisesti alakoululaisten nuorten poikien keskuudessa.

Missäs sää olitkaan ulkosuomalaisena?

Nigeriassa vai Yzbekistanissa?

Ei meinaan ole mitään tekemistä suomalaisuuden kanssa tuolla. Ihan tuttu näky muuallakin.

Tv: ulkosuomalainen Kanadassa

kylässä, hän pelasi KOKO AJAN. Puoliväkisin raahasimme laskettelumäkeen.