Ulkosuomalainen ihmettelee: miksi suomalaiset lapset istuvat passiivisesti puhelimella pelaamassa?

Suomessa sentään osa osaa kasvattaa ja ottaa lapset huomioon kylässä.



Monet sukulaiset vaan olettaa, että lapset viihtyy tuntikausia sohvalla istuessa. Heitä ei edes kutsuta pöytään samaan aikaan, tai nurkan taakse on kyhätty joku lastenpöytä vauvasta -16 vuotiaaseen.



Meikäläiset ei yllättävää kyllä valita, mutta mä olen tiettyjä kutsuja alkanut kaihtamaan tuon takia.



Kotona sitten taas lapset tekevät sitä mitä aikuisetkin, eli istuu samaan aikaan pöydässä ja keskustelevat.

Siksi lapsi tekee mieluummin jotain muuta kuin istuu kahvipöydässä kuuntelemassa jotain jaaritteluja tai vastailee turhanpäiväisiin kysymyksiin.

Esimerkiksi vierailuilla näkee usein, etteivät lapset tule kuin hetkeksi kahvipöytään, jos ollenkaan, ja sitten heti nenä kiinni johonkin peliin puhelimessa. Ei edes nosteta katsetta kun puhutellaan.

Jos ovat omassa kodissaan, niin sitten istuvat pelikonsolin ääressä. Näin erityisesti alakoululaisten nuorten poikien keskuudessa.

istua kuuntelemassa loputtomiin aikuisten jorinoita - miksi?

Siellä ulkomailla (missä, vähänkö laaja käsite) muuten aika usein perheiden kotikyläilyt ajoitetaan niin, että lapset on pantu jo nukkumaan tai isommat lapset ovat koko ajan huoneissaan.

pitäisi tehdä? Istua pöydässä kuten muutkin ihmiset, aikuiset, lapset ja teinit. Keskustella ja vaihtaa kuulumiset. Kommunikoida normaalisti, kuten ihmiset tekevät.

Kun yhteishetki on ohi ja lapset haluavat tehdä muutakin kuin jatkaa istumista, olisi ihan normaalia, että nämä pojat osaisivat ottaa kontaktia lapsivieraisiinsa eivätkä tuijottaisi passiivisesti pelejään. Silmiin ei katsota, eikä kysymyksiin vastata, saati osata itse esittää kysymyksiä. Kun muut lapset puuhailevat keskenänsä, leikkivät, juttelevat ja iloitsevat, niin yksi istuu puhelin kädessä lippis päässä sisällä.

Onnea vaan tällaisen tapauksen tulevalle puolisolle.

ps. Asun tällä hetkellä Englannissa, mutta olen asunut vuosia myös Ranskassa ja Belgiassa.

siinä vaiheessa lapset on jo komennettu nukkumaan ja pois jaloista. Eivät todellakaan seurustele siellä aikuisten joukossa.

Espanjassa taas syödään päivällinen klo 23, Ranskassakin klo 21-22, ja lapset - taas - on jo nukkumassa.

Että äläpä puhu läpiä päähäsi.