Mitä sinä tekisit?

Olen masennuksen (lievä kaksisuuntainen) vuoksi sairauslomalla vuoden loppuun.. toki sairausloma jatkuisi vaikka kuinka ja vaihtuisi kuntoutustukeen.



Vakkariduunia minulla ei ole, koska syvän masennuksen vallassa irtisanoin itseni 10-vuoden työsuhteesta.



Olen hakenut apua ihan joka paikasta, sitä mistään kuitenkaan saamatta. Nyt olen väsynyt kotona makoiluun ja joutenoloon, helppoa rahaa kilahtaa Kelalta tilille reilun 1000 euron verran joka kuukausi.



Nyt olen miettinyt töihin paluuta, sen tiedän etten entiseen hektiseen työhöni sairaanhoitajana koskaan palaa. Tarjolla olisi osa-aikainen työ, muutama tunti viikossa painottuen iltoihin. Mulle unelma duuni kevyttä työtä fyysisesti ja henkisesti.



Nyt en vain uskalla ottaa sitä askelta, että sanon lääkärille ettei enää sairauslomaa vaan siirryn työttömäksi työnhakijaksi. Tuossa samalla aloittaisin tuon osa-aika työn. Työtuntien vähyyden vuoksi työstä saatava palkka on onneton, mutta ansiosidonnaisen turvin pärjäisin muutaman vuoden.

Lisäksi joutuisin odottelemaan ensimmäistä liiton päivärahaa hurjan kauan (osa-aikapäiväraha)



Mutta tuolla tempulla pääsisin takaisin työelämään ja ois muutakin kun tätä kotona notkumista. Yhteiskunta kun ei tarjoa mitään mahdollisuutta meille mt-kuntoutujille tässä vaiheessa. Toinen vaihtoehto olisi odottaa himassa vuoden päivät, joilloin Keva kartoittaa mun työkyvyn ja tuolloin vasta ois joku työkokeilu mahdollista.



Minä kun vuotta jaksaisi odottaa, mutta toisaalta hirvittää tuokin kun odottelen liitolta noin 7 viikkoa ensimmäistä korvausta.



Onneksi elämme nykyaikaa ja netin kautta olen päässyt selvittämään monia asioita joita todellakin on tullut eteen tän mielenterveysmatkani aikana.