Minkä laittaisit hedelmöityshoitojen yläikärajaksi
jos saisit päättää sen kunnallielle? Minkä ikäisen vauvanlykkäystä et enää tulisi verovaroin?
Kommentit (25)
että 40v.
Ihan täysin en kyllä keksi, miksi verovaroin maksettais ensimmäinenkään lapsettomuushoito...? No, ehkä siltä kannalta että saadaan uusia veronmaksajia.
Joku 28v on hyvä,itsepähän venailevat parhaimmat vuodet. :) Sitten voi maksaa ihan itse kiitos.
tuo 40 olis ihan hyvä. Toisaalta, en ymmärrä sitä että miksi monet haluaa hankkia vasta yli 30v lapsia, kun nainen on hedelmällisimmillään 25-vuotiaana. Ja mitä enemmän ikää tulee, niin kyllähän tuo hedelmällisyys heikkenee. Ja onhan se järkevämpääkin hankkia lapset varhain, pystyy vielä itsekkin terveenä matkustelemaan yms. kun lapset on sitten täysi-ikäisiä kun on vielä itsekkin suht nuori. Oma äitini oli tosin jo yli 50 kun itse tulin täysi-ikäiseksi. Itse olen reilu 40 kun meidän kuopus on täysi-ikäinen. En tosin ole asiantuntija, mutta tämä on minun näkemykseni. Onhan se kuitenkin selvä, että ei niitä lapsia kannata suinpäin hankkia. Jos vasta 30 on vakiintunut ja valmis äidiksi, niin sehän on hyvä. Ja varmasti ne 40v äiditkin on hyviä äitejä, vaikka ne synnytysriskit on suurempia ja ei ehkä jaksa ihan niin hyvin äitiyden haasteita kuin se alle kolmekymppinen. Yksilöllistä tuokin tosin...
Joku 28v on hyvä,itsepähän venailevat parhaimmat vuodet. :) Sitten voi maksaa ihan itse kiitos.
Mä sanoin aiemmin 40v, mutta tällä argumentilla voisin tipauttaa ikärajan johonkon 30v-35v.
En hyväksi pitkään kouluttautuneiden ikäsyrjintää. Osa heistä tarvitsisi yhteiskunnan tukea vasta opintojen päätteeksi tai/ja pätkätöiden päätteeksi,löydettyään viimein puolison noin 35-40-vuotiaana. Kannatan henkilösidonnaista mahdollisuutta tukeen 3 kertaa elämässä oli lapsettomuus-ongelma mihin aikaan vain ihmisen elämässä - 20-vuotiaana ammattikouluttautuneena tai 40-vuotiaana korkeakoulutettuna. Eli 3 kertaa jokaiselle Suomen kansalaiselle koulutustasoon tai ikään katsomatta.
40v.Luonnollisestikaan ei hirveän helpolla yli 40v.tule raskaaksi ja valvominen parhaimmassa tapauksessa todella rankkaa niin eiköhän tuo 40v. olisi paras.Elämän tilanteet erilaisia,mutta jos ei ole reilu 20v.aikana tullut mieleen lapset niin hieman ehkä myöhäistä ensimmäistä ajatella 40 ikävuoden jälkeen kun hedelmöittyminen jo vaikeampaa ja onnistuminen epätodennäköisempää.
En hyväksi pitkään kouluttautuneiden ikäsyrjintää. Osa heistä tarvitsisi yhteiskunnan tukea vasta opintojen päätteeksi tai/ja pätkätöiden päätteeksi,löydettyään viimein puolison noin 35-40-vuotiaana. Kannatan henkilösidonnaista mahdollisuutta tukeen 3 kertaa elämässä oli lapsettomuus-ongelma mihin aikaan vain ihmisen elämässä - 20-vuotiaana ammattikouluttautuneena tai 40-vuotiaana korkeakoulutettuna. Eli 3 kertaa jokaiselle Suomen kansalaiselle koulutustasoon tai ikään katsomatta.
että kouluttautuminen on mahdollista silloinkin, kun on lisääntynyt?
40 vielä menee, mutta 45 alkaa olla jo hieman liian paljon. Hyvin harva enää tuossa vaiheessa tulee luonnollisestikaan raskaaksi.
En hyväksi pitkään kouluttautuneiden ikäsyrjintää. Osa heistä tarvitsisi yhteiskunnan tukea vasta opintojen päätteeksi tai/ja pätkätöiden päätteeksi,löydettyään viimein puolison noin 35-40-vuotiaana. Kannatan henkilösidonnaista mahdollisuutta tukeen 3 kertaa elämässä oli lapsettomuus-ongelma mihin aikaan vain ihmisen elämässä - 20-vuotiaana ammattikouluttautuneena tai 40-vuotiaana korkeakoulutettuna. Eli 3 kertaa jokaiselle Suomen kansalaiselle koulutustasoon tai ikään katsomatta.
että kouluttautuminen on mahdollista silloinkin, kun on lisääntynyt?
Niinpä, se useampien pitäisikin ymmärtää. Suuri osa kuvittelee olevan mahdotonta. Opiskelin itsekin puheterapeutiksi kun lapset olivat pieniä. En kokenut olevan este, olin nopeimpia opinnoissani. :) Jos joku kysyi miten pystyn opiskelemaan perheellisenä, niin kysyin vastaan, että miten joku kykenee sitten käymään töissä perheellisenä. Sehän se vähemmän joustaa! :D
tuo 40 olis ihan hyvä. Toisaalta, en ymmärrä sitä että miksi monet haluaa hankkia vasta yli 30v lapsia, kun nainen on hedelmällisimmillään 25-vuotiaana. Ja mitä enemmän ikää tulee, niin kyllähän tuo hedelmällisyys heikkenee. Ja onhan se järkevämpääkin hankkia lapset varhain, pystyy vielä itsekkin terveenä matkustelemaan yms. kun lapset on sitten täysi-ikäisiä kun on vielä itsekkin suht nuori. Oma äitini oli tosin jo yli 50 kun itse tulin täysi-ikäiseksi. Itse olen reilu 40 kun meidän kuopus on täysi-ikäinen. En tosin ole asiantuntija, mutta tämä on minun näkemykseni. Onhan se kuitenkin selvä, että ei niitä lapsia kannata suinpäin hankkia. Jos vasta 30 on vakiintunut ja valmis äidiksi, niin sehän on hyvä. Ja varmasti ne 40v äiditkin on hyviä äitejä, vaikka ne synnytysriskit on suurempia ja ei ehkä jaksa ihan niin hyvin äitiyden haasteita kuin se alle kolmekymppinen. Yksilöllistä tuokin tosin...
ehkäpä kaikilla ei vain ole yksinkertaisesti ollut aiemmin sopivaa elämäntilannetta tai puolisoa perheenperustamiseen? Ja kyllä sitä elämää ehtii ihan riittävästi elämään kahdestaan, vaikka hankkisi lapset kolmekymppisenäkin, silloinhan on jotain 50-60 kun ovat aikuisia, eivätkä tuon ikäiset mitään ikäloppuja ole. Eivätkä kaikki sitä paitsi kaipaa mitään matkustelua tai vastaavaa.
mutta tässä nyt oma täysin lonkalta heitetty ehdotukseni:
Ikä katsotaan sen mukaan, kummassa puolisossa "vika" on. Jos molemmissa, heidän iästään lasketaan vaikka keskiarvo.
- alle 25v. saa 4 yrityskertaa
- 25-30v. saa 3 yrityskertaa
- 31-36v. saa 2 yrityskertaa
- 37-41 saa yhden yrityskerran
- 42v. ja sitä vanhemmat eivät saa tukea hedelmöitushoitoihin.
Perustelen sillä, että siihen mennessä on jo ehditty huomata lapsettomuus.
vasta myöhemmin. Itse ainakin halusin perheen, en vain lapsia, ja ymmärsin, jo silloin, että jos olisin tullut äidiksi 25-vuotiaana silloisen miesystäväni kanssa, olisin taatusti eronnut. Lasten isän tulee olla priimaa. Myöhempi pohdintasi äitiydestä ja vakiintumisesta osui siis oikeaan. Me kaikki ei löydetty vastinkappaleitamme vielä 20 vuoden iässä.
Toisaalta, en ymmärrä sitä että miksi monet haluaa hankkia vasta yli 30v lapsia, kun nainen on hedelmällisimmillään 25-vuotiaana. Ja mitä enemmän ikää tulee, niin kyllähän tuo hedelmällisyys heikkenee. Ja onhan se järkevämpääkin hankkia lapset varhain, pystyy vielä itsekkin terveenä matkustelemaan yms. kun lapset on sitten täysi-ikäisiä kun on vielä itsekkin suht nuori.
tuo 40 olis ihan hyvä. Toisaalta, en ymmärrä sitä että miksi monet haluaa hankkia vasta yli 30v lapsia, kun nainen on hedelmällisimmillään 25-vuotiaana. Ja mitä enemmän ikää tulee, niin kyllähän tuo hedelmällisyys heikkenee. Ja onhan se järkevämpääkin hankkia lapset varhain, pystyy vielä itsekkin terveenä matkustelemaan yms. kun lapset on sitten täysi-ikäisiä kun on vielä itsekkin suht nuori. Oma äitini oli tosin jo yli 50 kun itse tulin täysi-ikäiseksi. Itse olen reilu 40 kun meidän kuopus on täysi-ikäinen. En tosin ole asiantuntija, mutta tämä on minun näkemykseni. Onhan se kuitenkin selvä, että ei niitä lapsia kannata suinpäin hankkia. Jos vasta 30 on vakiintunut ja valmis äidiksi, niin sehän on hyvä. Ja varmasti ne 40v äiditkin on hyviä äitejä, vaikka ne synnytysriskit on suurempia ja ei ehkä jaksa ihan niin hyvin äitiyden haasteita kuin se alle kolmekymppinen. Yksilöllistä tuokin tosin...
ehkäpä kaikilla ei vain ole yksinkertaisesti ollut aiemmin sopivaa elämäntilannetta tai puolisoa perheenperustamiseen? Ja kyllä sitä elämää ehtii ihan riittävästi elämään kahdestaan, vaikka hankkisi lapset kolmekymppisenäkin, silloinhan on jotain 50-60 kun ovat aikuisia, eivätkä tuon ikäiset mitään ikäloppuja ole. Eivätkä kaikki sitä paitsi kaipaa mitään matkustelua tai vastaavaa.
ja moni kaksikymppisenä perheen perustanut saa vielä iltatähden/-tähtiä myöhemmin.
Sen jälkeen hedelmällisyys laskee jo radikaalisti, joten oma moka jos sinne saakka lykkää raskauden yrittämistä. Toki jos uran vuoksi on noin kauan odottanut niin sittenhän on varmaan varaa nuo hoidot myös maksaa. Kaikkea ei voi saada.
minusta tässäkin pitää olla tasa-arvoinen.
Lapsentekoon ryhdyimme, kun olin 25-vuotias. Olin tavannut mieheni kaksi vuotta aiemmin ja opiskelimme eri paikkakunnilla. Kun muutimme yhteen, sai lapsi luvan tulla. Odotin ensin kaksi vuotta, ja hakeuduin sitten hoitoon. Lääkäri totesi, että olen nainen parhaassa iässä ja että kaikki on kunnossa, joten odotelkaa vaan. Odotin vielä reilun puoli vuotta ja sitten hakeuduimme yksityiselle. Olin tuolloin 28-vuotias. Muutama kuukausi meni tutkimuksiin, kummassakaan ei ollut vikaa. Sitten aloitettiin hoidot.
Luuletteko, että Kela-korvauksen jälkeen nuo hoidot ovat ilmaisia? Jokainen yritys sisälsi useita lääkärikäyntejä, ultria, erilaisia lääkkeitä ja toimenpiteitä. Keskimäärin yksi hoitokerta maksoi noin 1500-2000 euroa. Onko juuri työelämään pääseelllä pariskunnalla sellaisia summia säästössä, kun opintovelatkin pitäisi maksaa?
Käytännössä siis saimme kokoon yhden hoitokerran vuotta kohden. Sain ensimmäisen lapseni 35-vuotiaana eli 10 vuoden yrityksen jälkeen. En tiedä, miten olisimme saaneet rahaa kokoon, jos meille olisi sallittu vain muutama yrityskerta. Ei voi syyttää siitä, ettemmekö olisi aloittaneet yritystä ajoissa.
Perinteitä pitää kunnioittaa. Ennenkin on saatu lastenteko aloitettua 14-vuotiaana.