Parisuhde-elämääni usein kadehditaan. Minulla olisi erityisesti kaksi neuvoa...

ja olen valinnut puolisoni täysin sattumalta, tuntematta häntä ennestään ja raskautumalla satunnaispanosta ;-) Ei minusta sillä alulla niin merkitystä ole, lopulta se on tahdon asia mitä siitä parisuhteesta tulee. Me emme ole ikinä pitäneet eroa vaihtoehtona joten on ollut pakko saada homma toimimaan ja se on myös erittäin hyvin saatu, vaikka vaikeuksiakin on matkan varrella ollut.

Ja neuvot ovat:

-Asukaa eri kaupungeissa ja tavatkaa silloin kun haluatte

-Älkää yrittäkö muuttaa tai manipuloida toista.

...mutta kyllä näiden ohjeiden noudattaminen olisi todella monilta tuttaviltani säästänyt useita turhautumisen ja toivottomuuden täyteisiä vuosia, joiden moni heistä kokee menneen lopulta ihan hukkaan.



Sinänsä minua ei tietenkään haittaa, vaikka muut elävätkin elämäänsä toisin kuin minä. Ajattelin vain mainita tästä kun nämä ovat yksinkertaisia ja helposti muistettavia juttuja, joista voi olla huomattavankin paljon apua. Noudattakoon he, keitä kiinnostaa.



ap

myös mua ja miestäni pidetään poikkeuksellisen onnellisena parina (mm. kaverit leikillään sanoo,että ollaan "least likely couple to break up"). Ja onnellisia ollaankin, en nyt tiedä poikkeuksellisuudesta.



Mun mielestä kuitenkin tärkein tekijä on ollut, että alunperin valitsin itselleni todella sopivan puolison (ja mieheni myös). Tähän mulla oli tosi vähän omaa ansiota, olin 21 v ja aika ulalla elämästä kun tavattiin (mies oli 23). Eli hyvää tuuria. Mutta mä koen, että toi alkuperäinen sopivuus on paljon tärkeämpi tekijä kuin mikään mitä varsinaisesti tekee suhteessa. Toisaalta, tehdään paljon asioita yhdessä ja jutellaan ja nauretaan samoille asioille, koska ollaan niin samanlaisia ja tykätään samoista jutuista, joten kyllä se varmaan vaikuttaa - mutta sitten toisaalta, tuskin toimisimme noin jos emme olisi niin samanlaisia ja sopivia.

-Älkää yrittäkö muuttaa tai manipuloida toista.

ap

Mutta mä koen, että toi alkuperäinen sopivuus on paljon tärkeämpi tekijä kuin mikään mitä varsinaisesti tekee suhteessa.

Tuo lähtökohtainen yhteensopivuus auttaa niin kauan kuin myös kasvatte samaan suuntaan. Mutta jokainen ihminen kasvaa eli muuttuu koko ajan, ja yhteensopiva lähtökohta ei mitenkään takaa sitä, että pari kasvaisi suhteen aikana yhteen eikä erilleen.

Kasvamisen suuntaan vaikuttaa nimenomaan se, miten toimii suhteessaan. Samoin tämä vaikuttaa siihen, kuinka haitalliseksi mahdollinen väliaikainen erilleen kasvaminen suhteen kannalta muodostuu.

On pareja, jotka eivät koskaan kohtaa tästä koituvia haasteita suhteessaan, mutta luullakseni suurimmalla osalla ne tulevat kohdalle ennemmin tai myöhemmin. Jos ei ole siihen mennessä tarvinnut aktiivisesti mitenkään erityisemmin edistää yhteisymmärrystä tai suhteen onnellisuutta omalla toiminnallaan, sitä ei välttämättä osaa tehdä myöskään yhtäkkisen kriisin ilmaannuttua.

Mutta nuo ovat jo monimutkaisempia juttuja, eikä hyvää tapaa olla suhteessa ole yhtä helppoa tiivistää tehokkaiksi toimintaohjeiksi, joten en viitsi mennä siihen sen enempää.

Onnea kuitenkin suhteeseesi!

ap

Kunnioita puolisoasi!



Joten: älä nimittele, hauku, petä luottamusta tai

valehtele.

1) tutustuimme netissä ja vasta pitkän tuttavuuden jälkeen tapasimme - tunsimme toisemme jo erittäin hyvin siinä vaiheessa

2) meillä on hyvin yhteneväinen arvomaailma, joten riitoja ei siitä synnyt, erilaisista harrastuksista ja muista mielenkiinnoista saamme aikaan keskustelua, mutta ei riitoja

olen kyllä huomannut nyt 13 vuoden jälkeen jotain vastaavaa. Olemme edelleen mielestäni tosi yhteensopivia, mutta tietyt toisen "puutteet" ovat alkaneet jotenkin näkyä enemmän ja uskon, että se liittyy omaan kasvamiseen ihmisenä.

Ei kuitenkaan tunnu siltä, että tästä tulisi meille suuria ongelmia. Meillä on molemmilla myös ns. oma elämä, ja en kuvittele, että yhden ihmisen pitäisi olla minulle "kaikki".

Olen kyllä silti sitä mieltä, että esim. tunteista tai suhteesta puhuminen on aika kamalaa, ja sitä pitäisi välttää kaikin keinoin :D no ei kai, se on varmasti todella hyvä juttu monille, mutta mun mielestä suhteen pitäisi mennä omalla painollaan.

Miksi muuten siitä tuli ongelmia, että kaverisi valitsivat kumppaninsa kännissä? Tarkoitan että kai ne joskus ennen naimisiinmenoa/yhteenmuuttoa selvisivät ja olisivat voineet huomata toisen viat ennen kuin oli liian myöhäistä?

t. 5

Mutta mä koen, että toi alkuperäinen sopivuus on paljon tärkeämpi tekijä kuin mikään mitä varsinaisesti tekee suhteessa.

Tuo lähtökohtainen yhteensopivuus auttaa niin kauan kuin myös kasvatte samaan suuntaan. Mutta jokainen ihminen kasvaa eli muuttuu koko ajan, ja yhteensopiva lähtökohta ei mitenkään takaa sitä, että pari kasvaisi suhteen aikana yhteen eikä erilleen.

Kasvamisen suuntaan vaikuttaa nimenomaan se, miten toimii suhteessaan. Samoin tämä vaikuttaa siihen, kuinka haitalliseksi mahdollinen väliaikainen erilleen kasvaminen suhteen kannalta muodostuu.

On pareja, jotka eivät koskaan kohtaa tästä koituvia haasteita suhteessaan, mutta luullakseni suurimmalla osalla ne tulevat kohdalle ennemmin tai myöhemmin. Jos ei ole siihen mennessä tarvinnut aktiivisesti mitenkään erityisemmin edistää yhteisymmärrystä tai suhteen onnellisuutta omalla toiminnallaan, sitä ei välttämättä osaa tehdä myöskään yhtäkkisen kriisin ilmaannuttua.

Mutta nuo ovat jo monimutkaisempia juttuja, eikä hyvää tapaa olla suhteessa ole yhtä helppoa tiivistää tehokkaiksi toimintaohjeiksi, joten en viitsi mennä siihen sen enempää.

Onnea kuitenkin suhteeseesi!

ap

Tärkeintä on se, että riidellään asiat halki kerralla ja mikä on sovittu, siihen ei enää palata. Ei muistutella mitä kuusi vuotta sitten tapahtui jne.

Älä valitse kumppania netistä!

Minä en ainakaan kadehti kenenkään parisuhdetta. Rakastan miestäni ja se riittää.

Minä en ainakaan kadehti kenenkään parisuhdetta. Rakastan miestäni ja se riittää.

Sekä yhdessä että erikseen. Ja se kuulemma näkyy päälle myös hyvin.

Minä en ainakaan kadehti kenenkään parisuhdetta. Rakastan miestäni ja se riittää.

Ja ihan hyvin myös ymmärrän, että kadehtivat. Minulla nykyinen suhde on kestänyt hyvänä 10 vuotta, monilla tutuillani vaihtuu mies kuin paita, ja ne joilla ei vaihdu ovat jotenkin muuten onnettomia, alistettuja tai sitten itse alistavat kumppaniaan ja ovat tyytymättömiä. Ei toki kaikilla, kyllä ihan onnellisiakin pareja tuttavissani on.

ap

Miten edes voi valita kumppaninsa kännissä? Tarkoittaako tämä, että on kännissä ensitapaamisella vai kosiessaan? Eihän kummallakaan ole mitään merkitystä, koska asiat voi aina perua myöhemmin pään selvittyä.

Miksi muuten siitä tuli ongelmia, että kaverisi valitsivat kumppaninsa kännissä? Tarkoitan että kai ne joskus ennen naimisiinmenoa/yhteenmuuttoa selvisivät ja olisivat voineet huomata toisen viat ennen kuin oli liian myöhäistä?

Niinhän sitä luulisi, mutta elämä ei ole noin yksinkertaista.

Kännissä ihminen näyttäisi kiinnittävän huomiota erilaisiin asioihin kuin selvänä. Moni tuttuni ajautuu kännissä sellaisten miesten seuraan, joissa on eläimellistä vetovoimaa eli sopivat yhden yön juttuihin ihan hyvin, mutta jotka eivät kumppanina olekaan kivoimmasta päästä. Selvänä tulee keskusteltua vakavammin ja analysoitua toista hieman kriittisemmin. Mies, joka läpäisee tällaisenkin seulan, on uskoakseni yleensä parempi kumppani kuin sellainen, jonka kylkeen tulee liimauduttua äkkipäätä kännissä.

Kun kännissä valitun kumppanin kanssa on jonkin aikaa säädetty, ei ole kuitenkaan enää niin helppo jättää säätöä sikseen vaikka vikoja alkaisikin paljastua. Moni haluaa uskoa toisen muuttuvan kyllä ajan kanssa parempaan suuntaan (harvemmin toteutuu) tai sitten sortuu uskomaan, että kaikissa miehissä on samat viat.

Eivät nämä suhteet aina avioliittoon asti johda, mutta moni on kestänyt kuitenkin useamman vuoden, josta suurin osa on ollut jälkikäteen arvioituna onnetonta aikaa. Sitten suhteen loputtua koetaan, että se aika on mennyt hukkaan. Pahimmassa tapauksessa seuraava ja vielä sitäkin seuraava suhde epäonnistuu samantapaisista syistä. Siksi olen alkanut ajatella, että jos ihmiset valitsisivat alunperinkin vähän viisaammin, moni pääsisi paljon nopeammin yhteen Sen Oikean kanssa (tai yhden heistä, uskon että jokaiselle on useita).

ap

Miten edes voi valita kumppaninsa kännissä? Tarkoittaako tämä, että on kännissä ensitapaamisella vai kosiessaan? Eihän kummallakaan ole mitään merkitystä, koska asiat voi aina perua myöhemmin pään selvittyä.

Eli sitä, että kumppania etsitään lähinnä baareista.

ap

Tiedättehän, mikä on projektio?



Mutta ihan hyviä neuvoja. Toi kännissä valitseminen vähän huvitti (olitteko koko seurusteluajan humalassa?).

Tiedättehän, mikä on projektio? Mutta ihan hyviä neuvoja. Toi kännissä valitseminen vähän huvitti (olitteko koko seurusteluajan humalassa?).

(ostoksia valitaan mielestäni, ei ihmisiä) on pitkäaikainen prosessi, jossa erilaisia vaiheita.

(ostoksia valitaan mielestäni, ei ihmisiä) on pitkäaikainen prosessi, jossa erilaisia vaiheita.

Toki, mutta jos sitä kumppania käy etsimässä lähinnä baarireissuilla, tulee käytännössä rajanneeksi valintaprosessista heti alussa ulos sellaiset miehet, jotka eivät ole niitä "humalassa houkuttelevia".

Siinä on sitten aivan sama, mitä vaiheita prosessiin myöhemmin kuuluu, kun se kännisen arvostelukyvyllä valittu kumppani ei siitä enää toisenlaiseksi kuitenkaan muutu.

Ehkä olisi pitänyt puhua kännissä etsimisestä tuon "valitsemisen" sijaan?

ap