Lue keskustelun säännöt.
Kotiäidin "työ"?
27.11.2012 |
Taas on saanut sieltä sun täältä lukea miten jotkut kotiäidit väittää että kotona lasten hoitaminen on ihan yhtä lailla työtä kuin mikä muukin. Ilmeisesti tällainen mielipide on aika laajastikin vallalla kun itsekin saan usein kuulla jonkun korjaavan äitiyslomasta puhuttaessa että "niin eihän siis se mitään lomaa ole..".
Olisi todella hauska tietää missä nämä ihmiset on töissä! En minä ainakaan voi omassa työssäni käyttää puolta tai enempääkin ajasta omien asioiden hoitamiseen (siivoamiseen, pyykkäämiseen, kauppoihin, jne). Olen itse kolmatta kertaa vanhempainvapaalla (1-1,5v/krt) ja koskaan ei ole ollut niin paljon omaa aikaa kuin nyt. Ehdin mainiosti hoitaa kaikki kotiaskareet päivän aikana ja vielä jää hyvin aikaa surffailuun, käsitöihin, yms.
Mitä tarkoitatte sillä että teette kotiäitinä täyttä työpäivää? Ei ainakaan meidän muksut ole vaatineet 100% huomiota vaan parin aterian laiton, nukutusten, vaipanvaihtojen, ulkoilujen, leikkien ja isompien kuskausten lisäksi jää rutkasti aikaa hoitaa muita juttuja. Esim. hyvin jää aika leipoa leivät itse (jotta vähän säästyy ruokalaskussa). Ja nyt en laske kotiäidin töihin pyykkejä, siivouksia, yms jotka joudun tekemään silloinkin kun olen töissä.
Minusta tämä kotiäitinä olo on ihanaa luksusta, ja en kyllä ikimaailmassa kehtaisi kenellekään töissäkäyvälle tällä hetkellä valitella "kiireitäni". Ei sen puoleen, nautin myös töistäni (ja palaan sinne taas muutaman kk päästä) - se on sitten taas uusi vaihe ja monet hyvät puolensa siinäkin (eikä vähimpänä juokseva kk-palkka).
Tämä ei varmaan ole mikään kovin suosittu aihe tällä palstalla mutta minua todellakin oikeasti kiinnostaa miksi kotiäidin työtä verrataan palkkatyöhön - valaiskaapa siis asiaa.
P.S. Meillä (ja valtaosalla muista perheistä) on ihan normaalit terveet lapset, sen ymmärrän että erityistä hoitoa vaativan lapsen kanssa tilanne voi olla vähän toinen.
Kommentit (119)
että omaa aikaa on huomattavasti enemmän kuin silloin kun käy töissä. Tokikaan ruuanlaitot, syöttämiset, ulkoilut, vaipanvaihdot, leikitykset, kuskailut on muuta kuin omaa aikaa. En vaan ymmärrä miten ihmiset saa näihin menemään 8h päivässä. Tai 9h jos vertaa työpäivään matkoineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siis pph. Tuilla ei mielestäni ole tässä asiassa mitään merkitystä, kotihoidontukeahan saa vaikka kävisikin töissä. Ja toki hoitovapaalla oleva äiti on kotiäiti.
Että se on kovaa työtä sen vuoksi, kun se on aika yksipuolista ja yksinäistä. Kyllä ne lapset kaipaavat muutakin huolenpitoa kuin perustarpeista huolehtimisen. Riippuu siitäkin, minkäikäisiä lapset ovat. Ap osasi värittää meille kaikille ihannekuvan kotiäidin elämästä, mutta usein se ei kuitenkaan ole sellaista. Minä ainakin viihdyn nyt osittaisella hoitovapaalla, että saan tehdä niitä aikuisten juttuja ja jaksan illalla sitten paremmin keskittyä lapsiin.
töissäollessa sitä saa aina syödä ruokansa ajallaan ja lämpimänä sekä käydä rauhassa vessassa, kotona ei koskaan. Tai ettei kotona mihinkään pysty keskittymään 10 minuuttia pidempään, töissä taas voi. Että eri tavalla on rankkaa, mutta en minä kyllä koskaan töissä käydessänikään niin paljoa kotitöitä tee per päivä kuin nyt kotona ollessani!
t. pienten kaksosten ja kahden koululaisen äiti, ammatiltaan sosiaalialan ylemmän johdon esimies
Toiset ilmeisesti voi, toiset ei. Pitäisi ehkä vaihtaa sosiaalialalle jos siellä on noin leppoisaa ylemmän johdon esimiehenäkin, että voi kotiäidin hommiin verrata.
t. yksityisen sektorin esimies
mutta kun sinulle pätevästi osoitettiin työmäärän olevan melkoinen, taisit itse kääntää kelkkaa kohti palkkaa.
Se, että sinä et valvo vasta kävelemään oppinutta lasta, vaan notkut netissä, kertoo sinusta aika paljon.
Oman lapsen hoito on ihan yhtä TYÖLÄSTÄ - kun siis puhutaan työmäärästä, vastuusta ja vaivasta - kuin vieraan lapsenkin hoito. Toki omassa kodissa on sitten lapsella tuttu ympäristö, mikä tietyllä tavalla helpottaa valvontavastuuta, mutta sama seikka myös lisää sitä siivoamis/ruuanlaittovastuuta, päiväkodissahan hoitajat saavat pitkälti keskittyä lastenhoitoon ja mm. ruoka tulee valmiina.
Joten kuka tässä nyt naiivi olikaan, evvk-periaatteella lapsensa hoitanut ja taaperoiässä päivähoitoon hillonnut ap vai me muut, jotka olemme tunnollaa ja huolella hoitaneet ja kasvattaneet lapsemme leikki-ikäiseksi asti kotona ja vasta sen jälkeen palanneet töihin...?
Sinulta en todellakaan ota vastaan tuollaista mutu-paskaa kuin "Tuollainen kostautuu viimeistään esikouluiässä kun pitääkin yhtäkkiä pystyä toimimaan itsekseen ja ryhmässä eikä voikaan olla jatkuvasti aikuisten huomion kohteena. Viimeistään kouluiässä lyödään sitten helposti häirikön leima." HALOO - kyse oli taaperoista!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että omaa aikaa on huomattavasti enemmän kuin silloin kun käy töissä. Tokikaan ruuanlaitot, syöttämiset, ulkoilut, vaipanvaihdot, leikitykset, kuskailut on muuta kuin omaa aikaa. En vaan ymmärrä miten ihmiset saa näihin menemään 8h päivässä. Tai 9h jos vertaa työpäivään matkoineen.
Minä ainakin tulkitsen omaksi ajaksi sen, että saa olla aikuisseurassa, eikä ole vastuussa kuin itsestään ja tekemisistään. Ei tarvitse vahtia, ettei työkaveri kaadu naama edellä työpöydän kulmaan tai että kukaan ei vedä kuumaa mukia päälleen...
Saa käydä vessassa kun tarve tulee, saa miettiä omiaankin välillä.
Ja tämä aatos on siis akateemisella asiantuntijalla, joka toimii myös esimiehenä 22 ihmiselle...
Riippuu siitä työstä mitä tekee, jotkut palkkatyöt on huomattavasti helpompia kuin kotiäidin työ, ja jotkut työt taas paljon rankempia.
Riippuu tosiaan monesta tekijästä onko se kotiäidin homma niin leppoisaa lekottelua, joillakin varmaan onkin.
Ja jotkut tälläkin palstalla sanovat että nostavat 4000-5000€ palkkaa tekemättä töissä mitään muuta kuin notkuvat tällä palstalla.
Minulle ainakin molemmat on raskaita omalla tavallaan ja helppoja omalla tavallaan.
Ja vaihtelu virkistää molempiin suuntiin.
Kun on kotona haluaisi töihin lepäämään ja kun töissä haluaisi kotiin lepäämään.
Itse inhoan kotitöitä yli kaiken, eikä mies tee juuri mitään kun minä kerran "makaan" kotona. Mielummin tekisin "oikeita" töitä, ja sitten kun on sen tietyn tuntimäärän suorittanut, pääsee sieltä työn äärestä pois, ei tarvi sitä saakelin tiski- tai pyykkivuorta katsella 24/7. Ja siitä oikeasta työstä tosiaan maksetaan palkkaa, joka on ihan eri juttu kun tämä nykyinen työkkärinraha mitä saan tästä lasten hoidosta kotona.
Osa-aikatyöstä pitäisi oikeasti tehdä taloudellisesti kannattavaa, ei hajoais pää sitten kotiäideiltä tai työssä käyviltäkään.
Tällä hetkellä tilanne on niin että kun saa töistä osa-aikapalkkaa pitää kuitenkin lasten päivähoidosta maksaa kokoaikaisen maksua.
Meidä kaupungissa on kaksi vaihtoehtoa, kokoaikainen päivähoito tai 10 päivää kk. Mutta miten sovitat osa-aikatyöt tuohon, jos vaikka osa-aikaiset työt on ripoteltu vaikka neljän tunnin pätkinä pitkin viikkoa? Ja hintahan ei tuossa 10 päivän hoidossakaan kuitenkaan puolitu verrattuna kokoaikaiseen hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kun sinulle pätevästi osoitettiin työmäärän olevan melkoinen, taisit itse kääntää kelkkaa kohti palkkaa.
Se, että sinä et valvo vasta kävelemään oppinutta lasta, vaan notkut netissä, kertoo sinusta aika paljon.
Oman lapsen hoito on ihan yhtä TYÖLÄSTÄ - kun siis puhutaan työmäärästä, vastuusta ja vaivasta - kuin vieraan lapsenkin hoito. Toki omassa kodissa on sitten lapsella tuttu ympäristö, mikä tietyllä tavalla helpottaa valvontavastuuta, mutta sama seikka myös lisää sitä siivoamis/ruuanlaittovastuuta, päiväkodissahan hoitajat saavat pitkälti keskittyä lastenhoitoon ja mm. ruoka tulee valmiina.
Joten kuka tässä nyt naiivi olikaan, evvk-periaatteella lapsensa hoitanut ja taaperoiässä päivähoitoon hillonnut ap vai me muut, jotka olemme tunnollaa ja huolella hoitaneet ja kasvattaneet lapsemme leikki-ikäiseksi asti kotona ja vasta sen jälkeen palanneet töihin...?
Sinulta en todellakaan ota vastaan tuollaista mutu-paskaa kuin "Tuollainen kostautuu viimeistään esikouluiässä kun pitääkin yhtäkkiä pystyä toimimaan itsekseen ja ryhmässä eikä voikaan olla jatkuvasti aikuisten huomion kohteena. Viimeistään kouluiässä lyödään sitten helposti häirikön leima." HALOO - kyse oli taaperoista!!!
Nimenomaan väitin että TYÖMÄÄRÄ on mitättömän pieni verrattuna siihen mitä työssäkäyvä äiti joutuu tekemään - enkä näemmä ole mielipiteineni yksin. Jos puolet "työpäivästä" menee lasten ja kodinhoitoon ja loput voi tehdä niitä vapaasti valittavia juttuja, niin voiko sitä tosiaan kutsua työksi? Ja kyllä, työllä tarkoitan jotain sellaista josta ansaitaan palkkaa.
Sanottakoon se että itsekin olisin pysytellyt kotiäitinä kolmisen vuotta per natiainen jos emme olisi niin onnellisessa asemassa että isovanhemmat ovat hoitaneet meidän lapset alkuvuosina. En siis itsekään laittaisi alle kolmivuotiasta päiväkotiin. Ja hyvin on meidän "evvk-periaatteella"kin saatu lapset maailmalle, iloisiksi, pärjääviksi, empaattisiksi luokkansa priimuksiksi ja hymypojiksi. Yhtään kehuskelematta :)
Taisi kalikka kalahtaa tuossa paapomisasiassa..? Vai joudutko ehkä kuitenkin myöntämään että ei se sinunkaan taaperosi vaadi kädestäpitämistä ihan kuitenkaan jokaikisenä hetkenä :) Näyttää olevan nytkin aikaa netissä roikkua...
Ehkä meidän lapset on jotenkin erikoisia, mutta heitä ei todellakaan tarvitse 100% ajasta tuijottaa tai pitää kädestä (jotta eivät tekisi järjettömyyksiä) vaan ihan hyvin pystyn tälläkin hetkellä kävelevän yksivuotiaan kanssa laittamaan pyykkiä, tiskejä, ruokaa, surffailemaankin. Lapsi on samassa tilassa ja valvovan silmän alla, mutta puuhailee omiaan.
Jos lapsi tosiaan tarvitsee 100% aikuisen huomion jatkuvasti valveilla ollessaan, niin tekisin asialle jotain - ja nopeasti! Tuollainen kostautuu viimeistään esikouluiässä kun pitääkin yhtäkkiä pystyä toimimaan itsekseen ja ryhmässä eikä voikaan olla jatkuvasti aikuisten huomion kohteena. Viimeistään kouluiässä lyödään sitten helposti häirikön leima.
Henkkoht en ehdi töissä käydä työkavereiden kanssa kahvitunneilla (hyvä että lounaan ehtii hotkaista eikä aina sitäkään), mutta se onkin ammatinvalintakysymys. Mutta toki olen ollut nuorempana jos jonkinlaisessa hommassa ja vielä ei ole tullut vastaan sellaista jossa olisin voinut näin leppoisasti päivääni viettää kuin nyt kotona ollessani.
pääsit saivartelemaan tuota 100% huomiota... sinuna en saivartelisi. Sullekin voi käydä vielä niin, että se sun kävelevä taaperosi satuttaa itsensä sairaalakuntoon, kun äiti chillaa kotona, eikä vahdi lastaan, joka on niin taitava jo 1-vuotiaana. Siinä sit selität sairaalan henk. kunnalle kuinka helppoa sulla oli kotona.
Kiitollinen voit olla siitä, että teillä asiat sujuu toistaiseksi helposti, mutta ylimielinen toisia kohtaan ei taas kannata koskaan olla.
Ja mitä tulee eskari-ikäisiin, he osaavat aivan toisella tavalla huolehtia itse turvallisuudestaan kuin alle 3-vuotiaat, joista tässä ketjussa puhutaan. Eskarilapsi ymmärtää, ettei auton alle juosta eikä hellalta oteta itse kuumaa soppakattilaa, hän ei tarvitse aikuisen silmiä joka paikkaan.Työn määritelmästä täällä on jauhettu aika paljon, mutta kovin yksinkertaisesti. kukaan ei mene töihin tai vastaavasti jää kotiin kansantalouden takia, vaan valinnat tehdään muista syistä. Toiset tuntevat jaksavansa paremmin kun pääsevät töihin tuulettumaan, toiset voivat paremmin, kun saavat hoitaa lapsensa kotona. Kumpikaan vaihtoehto ei suoraviivaisesti ole kansantaloudelle parempi tai huonompi. Ja onneksi elämä itsessään on muutakin kuin kansantalous.
Nykyinen kotihoidontuki on summana pieni, ja on nimenomaan luotu säästökeinoksi 90-luvun lamassa. Taloustieteilijät laskivat, että on halvempaa maksaa kotihoidontukea, kuin työttömyystukia. Ja samalla kotihoidontuki tuottaa, koska siinä saadaan lapsia ja uutta elämää, eikä tarvitse kuntien tuhlata päivähoitopaikkoihin. Tientenkin työtönkin voi tuottaa paljon hyvinvointia, esim hoitaa samalla tavoin niintä lapsia, luoda kulttuuria, tehdä vapaehtoistyötä, luovuttaa verta, säveltää uuden megahitin, hoitaa suvun vanhusta, kirjoittaa kirjan jne.) Työttömän tuottamaa hyvinvointia on vaikeampi laskea, mutta kotiäitien tuottama voitiin tavallaan laskea: laskettiin että kotihoidon tuki on yht. kunnalle halpa ja sen avulla määritelmällisesti työttömiä on vähemmän ja valtiolla ja kunnilla menoja vähemmän. Voi olla että nyt on poliittisella taholla intressi kokeilla tuen leikkaamista ja sitä voidaan kokeilla. Sen vaikutuksia voi kuitenkin myös olla työttömien lisääntyminen, kuntien/valtion kasvavat menot sekä perheiden ostovoiman pieneneminen ja kulutuksen väheneminen.
Se minkä näen hyväksi puoleksi asiassa, on naisten hyvinvointi! Naisille tekee hyvää päästä tuulettumaan kotiympyröistä ja varsin sitovasta ja kuluttavasta lastenhoidosta. Omat lapset ovat arvokkainta maailmassa, mutta suuri osa naisista kuitenkin pystyy myöntämään, että 24h lastenhoito on varsin raskasta verrattuna suomalaiseen työelämään. Eli jos oikeasti jostain löytyy työtä (eikä nykyinen työttömyysaste olekaan rakenteellinen), niin varsin kannatettavaa, että naiset pääsevät osa-aikatöihin, kiitos katainen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kun sinulle pätevästi osoitettiin työmäärän olevan melkoinen, taisit itse kääntää kelkkaa kohti palkkaa. Se, että sinä et valvo vasta kävelemään oppinutta lasta, vaan notkut netissä, kertoo sinusta aika paljon. Oman lapsen hoito on ihan yhtä TYÖLÄSTÄ - kun siis puhutaan työmäärästä, vastuusta ja vaivasta - kuin vieraan lapsenkin hoito. Toki omassa kodissa on sitten lapsella tuttu ympäristö, mikä tietyllä tavalla helpottaa valvontavastuuta, mutta sama seikka myös lisää sitä siivoamis/ruuanlaittovastuuta, päiväkodissahan hoitajat saavat pitkälti keskittyä lastenhoitoon ja mm. ruoka tulee valmiina. Joten kuka tässä nyt naiivi olikaan, evvk-periaatteella lapsensa hoitanut ja taaperoiässä päivähoitoon hillonnut ap vai me muut, jotka olemme tunnollaa ja huolella hoitaneet ja kasvattaneet lapsemme leikki-ikäiseksi asti kotona ja vasta sen jälkeen palanneet töihin...? Sinulta en todellakaan ota vastaan tuollaista mutu-paskaa kuin "Tuollainen kostautuu viimeistään esikouluiässä kun pitääkin yhtäkkiä pystyä toimimaan itsekseen ja ryhmässä eikä voikaan olla jatkuvasti aikuisten huomion kohteena. Viimeistään kouluiässä lyödään sitten helposti häirikön leima." HALOO - kyse oli taaperoista!!!
Nimenomaan väitin että TYÖMÄÄRÄ on mitättömän pieni verrattuna siihen mitä työssäkäyvä äiti joutuu tekemään - enkä näemmä ole mielipiteineni yksin. Jos puolet "työpäivästä" menee lasten ja kodinhoitoon ja loput voi tehdä niitä vapaasti valittavia juttuja, niin voiko sitä tosiaan kutsua työksi? Ja kyllä, työllä tarkoitan jotain sellaista josta ansaitaan palkkaa. Sanottakoon se että itsekin olisin pysytellyt kotiäitinä kolmisen vuotta per natiainen jos emme olisi niin onnellisessa asemassa että isovanhemmat ovat hoitaneet meidän lapset alkuvuosina. En siis itsekään laittaisi alle kolmivuotiasta päiväkotiin. Ja hyvin on meidän "evvk-periaatteella"kin saatu lapset maailmalle, iloisiksi, pärjääviksi, empaattisiksi luokkansa priimuksiksi ja hymypojiksi. Yhtään kehuskelematta :) Taisi kalikka kalahtaa tuossa paapomisasiassa..? Vai joudutko ehkä kuitenkin myöntämään että ei se sinunkaan taaperosi vaadi kädestäpitämistä ihan kuitenkaan jokaikisenä hetkenä :) Näyttää olevan nytkin aikaa netissä roikkua...
Sinullahan ei siitä ole tietysti mitään käsitystä, koska lykkäsit lapsesi jo vuoden ikäisenä hoitoon, joten mitä hittoa sinä edes yrität esiintyä "asiantuntijana" tässä?!!
On kaksi ihan eri asiaa hoitaa vauvaa, joka ei vielä kävele ja vastikään kävelemään oppinutta taaperoa, jonka tekemisiä on pakko valvoa koko taaperon hereilläoloaika.
PS: jos olisit lukenut saamasi vastaukset, olisit tiennyt, että minun kotiäitiajoistani on jo kahdeksan vuotta, täällä leppoisan työpäiväni lomassa nettailen.
ja työelämää on moneen lähtöön, osa vaativia ja osa ei niin vaativia. Minulla oli kyllä aika leppoisaa, kun esikoiseni oli alle 3-vuotias. Hän tykkäsi paljon leikkiä autoilla, rakennella kaikenlaista jne. eikä tosiaan tarvinnut silmä tarkkana koko ajan vieressä vahtia. En siis kauas mennyt tietenkään, mutta siinä ehti jopa ajatella kokonaisia ajatuksia ;) Silti se oli arvokasta aikaa, ei se rankkuudesta ole kiinni. Olen jatkanut kotiäitinä ja lapseni ovat jo yli 3-vuotiaita. Vaipanvaihdot yms. eivät siis vie enää aikaa, mutta muuten koen tekemiseni tärkeiksi. Kouluikäinenkin nauttii, kun saa kaikessa rauhassa vaikka pelata äidin kanssa ja siinä iässä alkaa pelit kestää vähän pidempään kuin muumilotto ;) Ikävämpänä puolena on, että kouluikäistäkin saa ohjeistaa ja vahtia, ei kaikki kaverit ja tekemiset niin fiksuja ole, että itse ainakaan voisin luottaa koululaisen pärjäävän iltapäivät itsekseen. Mutta niin, vaikka koen itse tekeväni tärkeitä asioita, en ymmärrä miksi tämä pitäisi edes rinnastaa palkkatyöhön ja saada tästä palkkaa. Ei kaikesta tärkeästä voi saada rahaa. Pitäisikin vähän kyseenalaistaa ajatustapaa, että vain raha määrittelee ihmisen arvon. Kotihoidontukea kyllä kannatan, mutta jos alkaisin vaatia palkkaa imuroinnista, niin kaikkihan sitä voisivat vaatia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin kotona mahdollistin mieheni täysipäiväisen työn teon. Yrittäjä tekee ihan oikeasti töitä 24/7. Samalla hoitelin kaikki_perheen_asiat. Nyt kun olen töissä niin mies hoitaa 50% lasten menoista, sairasteluista jne.
parikin kertaa viikossa ja ainakin itse myös ompelin vaatteita jne... lasten eriaikoina nukuttujen päiväunien takia en voinut harrastaa mitään ja mieskin aina työmatkoilla. Eikä todellakaan ollut mummut vieressä jelppimässä.
Kotiäitikin voi olla niin monella eri tapaa aivan kuten työäitikin. Enkä nyt vertaisi äitiyslomalaisia kotiäidin osaan. Tieto pian tulevasta muutoksesta antaa sen henkisen voiman olla ikäänkuin äitiysLOMALLA!
Itse sanoisin, että kotiäidin pahin riesa on olla vailla aikuiskontakteja ja aina samat työt samojen seinien sisäpuolella. Joillekin se voi olla juuri se rikkaus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitten äitiyslomalaisten ei pitäisi olla niin paljon äänessä eikä niitten, joilla mummut on mukana touhussa. Se todella vääristää tilannetta.
että omaa aikaa on huomattavasti enemmän kuin silloin kun käy töissä. Tokikaan ruuanlaitot, syöttämiset, ulkoilut, vaipanvaihdot, leikitykset, kuskailut on muuta kuin omaa aikaa. En vaan ymmärrä miten ihmiset saa näihin menemään 8h päivässä. Tai 9h jos vertaa työpäivään matkoineen.
Minä ainakin tulkitsen omaksi ajaksi sen, että saa olla aikuisseurassa, eikä ole vastuussa kuin itsestään ja tekemisistään. Ei tarvitse vahtia, ettei työkaveri kaadu naama edellä työpöydän kulmaan tai että kukaan ei vedä kuumaa mukia päälleen...Saa käydä vessassa kun tarve tulee, saa miettiä omiaankin välillä.
Ja tämä aatos on siis akateemisella asiantuntijalla, joka toimii myös esimiehenä 22 ihmiselle...
Ymmärsinkö oikein? Teit assistentin hommia hoitaessasi lapsiasi. Saanko kysyä kummassa kainalossa oli muksut? Mitä juttelit heidän kanssaan hoidellessasi assistentin töitä? Miten olit läsnä silloin ja vastailit heidän loputtomiin kyselyihin?
Kyselen vaan kun olen huomannut miten pikkuset kärttää huomiota kun vanhemmat puhuu jatkuvasti esim. kännykkään. Viimeksi lounaalla isä koko ajan hoiteli työasiaa ja äitee keskittyi isään. Pikkunen poika puheli ääneen lyhyitä lauseita yksikseen koko lounaan ajan ja yritti katseellaan saada kontaktia vanhempiinsa. Kumpikaan ei kiinnittänyt poikaan huomiota. Silloin tajusin, että hyvänen aika pojallahan on oma keino selviytyä tehovanhemmistaan. Ei takuulla ollut äsken opittu keino!!!
Jos käsitin väärin viestisi ohita tämä itseesi kohdistuneena mutta....
Kun olin kotona mahdollistin mieheni täysipäiväisen työn teon. Yrittäjä tekee ihan oikeasti töitä 24/7. Samalla hoitelin kaikki_perheen_asiat. Nyt kun olen töissä niin mies hoitaa 50% lasten menoista, sairasteluista jne.
Siivoaminen, ruuan laitto, leipominen, pyykkääminen jne ei ole työn tekoa vaan omien asioiden hoitoa. Niin niin.
Kai kotiäidit sitten yleensäkin tuntevat alemmuutta ja siksi pitää todistella kotitöiden rankkuutta :)
Samat kokemukset sekä kotiäitinä että työssäkäyvänä äitinä olleelta.
työssäkäyville ystävilleni, etteivät kadehtisi minua liikaa.
Minusta kotona olo on pelkkää luksusta: Luksusta lapsille, miehelleni ja itselleni.
Miksi emme saisi nauttia tästä elämästä juuri niinkuin haluamme, jos meillä kerran on varaa elää näin?
Aika monen mielestä kotiäidin työ on työtä (ja ilmeisesti siitä syystä palkan arvoista?) koska se on tylsää ja yksitoikkoista. HALOO! Jos tämä olisi palkkatyön määritelmä niin meillähän olisi tosiaan paljon iloisia koiranomistajia tms elelemässä palkkatuloillaan. Kotiäidin hommat voivat olla rankkoja ja vaativia, mutta ne eivät ole palkkatyöhön verrattavaa työtä. Piste.
Toinen alkuperäinen pointtini siis oli se että kotiäidillä on mielestäni paljon enemmän aikaa käyttää sellaisiin asioihin jotka voi itse päättää: jotkut siivoavat varmaan kotia kolme kertaa tiheämmin (itse en), toiset hoitavat normaaleja kotiaskareita kuten pyykkejä tms päivän aikana, joku käy kahvittelemassa ja shoppailemassa, joku tekee käsitöitä tai surffailee. Työssäkäyvällä ei ole tällaista aikaa.
Ja jollekin oli kotiäidin määritelmäkin epäselvä - tarkoitan siis henkilöä joka hoitaa omia lapsia kotona eikä ole palkkatyössä. Pph ei siis ole tässä mielessä kotiäiti (luonnollisesti, tokihan muiden lapsien hoitamisesta pitääkin maksaa palkkaa).
Ehkä meidän lapset on jotenkin erikoisia, mutta heitä ei todellakaan tarvitse 100% ajasta tuijottaa tai pitää kädestä (jotta eivät tekisi järjettömyyksiä) vaan ihan hyvin pystyn tälläkin hetkellä kävelevän yksivuotiaan kanssa laittamaan pyykkiä, tiskejä, ruokaa, surffailemaankin. Lapsi on samassa tilassa ja valvovan silmän alla, mutta puuhailee omiaan.
Jos lapsi tosiaan tarvitsee 100% aikuisen huomion jatkuvasti valveilla ollessaan, niin tekisin asialle jotain - ja nopeasti! Tuollainen kostautuu viimeistään esikouluiässä kun pitääkin yhtäkkiä pystyä toimimaan itsekseen ja ryhmässä eikä voikaan olla jatkuvasti aikuisten huomion kohteena. Viimeistään kouluiässä lyödään sitten helposti häirikön leima.
Henkkoht en ehdi töissä käydä työkavereiden kanssa kahvitunneilla (hyvä että lounaan ehtii hotkaista eikä aina sitäkään), mutta se onkin ammatinvalintakysymys. Mutta toki olen ollut nuorempana jos jonkinlaisessa hommassa ja vielä ei ole tullut vastaan sellaista jossa olisin voinut näin leppoisasti päivääni viettää kuin nyt kotona ollessani.
Ja miten oikeasti joku VOI olla niin naivi että vertaa omien lasten hoitamista toisten lasten hoitamiseen? Logiikka on ilmeisesti se että jos samasta hommasta jollekin maksetaan niin siitä pitäisi maksaa kaikille? Kukakohan olisi tosiaan se taho joka maksaisi jokaiselle kolmekymppiselle poikamiehelle tuntipalkat kämppänsä imuroinnista? Tai autonrenkaiden vaihtamisesta?
Kukaan, eikä ainakaan yhteiskunta, ei voi maksaa palkkaa siitä että jokainen hoitaa oman taloutensa ja elämänsä. Mistähän tämä raha otettaisiin, saanko kysyä?