neuvola ja mielenterveysongelmat

on kyse vähän isommista ongelmista kuin viiden vuoden takaisista mielenterveysongelmista.



Riippuu työntekijästä, että nostetaanko asia esille ja millä tavalla. Kuitenkin itse vaikuttamalla reippaalta ja iloiselta sekä sanomalla että tunnistaa oireet ja osaa hakea apua, jos niitä vielä tulee uudestaan, pärjää jo hyvin, eikä asiaa välttämättä enää edes toiste mainita.

olisi joutunut kasvamaan ryyppyremmin ympäröimänä, isä on arvaamaton ja väkivaltainen ja niin taitavat olla kaikki muutkin Laurin läheiset.



Jos sinä et ap toikkaroi kodissasi ympärikännissä puukko kädessä, niin ei sinun tarvitse mitään huostaanottoja pelätä.

Niin kai..



Jotenkin hirvittää lähinnä tuo kesäinen käynti unettomuuden takia, sitä ennen oli mennyt vuosia hyvin ja 1.5v aikaisemmin psykan polin käynnit ja lääkkeet lopetettu. Akuutista ajasta on se 5-6 vuotta.



Jos ne takertuu siihen että en pystyisi hoitamaan lastani kun on ollut univaikeuksia :( Tosin niitäkään ei enää ole. Neuvolasta on tullut mulle vähän peikko kun on lukenut kaikkia lastensuojelujuttuja :/

ja kävisin raskaudenaikaiset lääkärintarkastukset yksityisellä lääkärillä. Itse asiassa kävin ne kaikki yksityisellä ihan muuten vaan omissa raskauksissani, koin sen helpommaksi ja gyne oli ikäänkuin asiantuntija verrattuna neuvolan yleislääkäriin.

Neuvolalääkärissä rv 27 lääkäri kyseli vanhojen lääkitysten paikkansapitävyyden, korjasi koneelle että eivät ole olleet pitkään aikaan käytössä. Terkkari taas tietää historiani jotenkin ja kyselee aina tarkasti vointiani, on empaattinen ja kannustava joten hänelle on mukava jutella jos ei aina ole niin hyvä olla. Olen voinut paremmin reilun vuoden, siksi uskalsin raskaaksikin. Toki koneella näkyy, että käyn vielä keskustelemassa psykiatrisen hoitajan kanssa kuukausittain jne., mutta olen huomannut että kun ei itse häpeile vaan on avoin, palaute on 99% positiivista.



Nyt olen kärsinyt unettomuudesta useamman viikon ja koska se saattaa liittyä masennukseen (oloni ei siis ole masentunut, mutta joskus pelkät fyysiset oireet riittävät luokitteluun), lääkäri kirjasi sen koneelle. Hän sanoi että katsellaan tilannetta ja neuvoi, mitä rauhoittavaa voin käyttää silloin tällöin jos unettomuus menee pahaksi. Ihan asiallista touhua, ainakin Helsingissä.

Jos ei ole neuvolassa ekalla kerralla kertonut että on ollut aikanaan masennusta, unettomuutta ja syömishäiriö, ottaako neuvolalääkäri ne esille jos näkee ne koneeltaan?

Tuleeko ongelmia kun ei neuvolantädille kysyttäessä kertonut? Ne on vanhoja juttuja, lääkityksiä ei mene niihin ja ne on hoidettu aikanansa psykan polilla. Unettomuuden vuoksi kävin kesällä terkkarissa ja masennuslääkkeiden lopettamisesta on yli vuosi.. Sairaalahoidossa olin jonkin aikaa vuonna 2007 unettomuuden vuoksi.

Koen nämä niin henkilökohtaisiksi ja vanhoiksi jutuiksi etten halunnut kertoa neuvolaihmiselle mutta ensiviikolla on neuvolalääkäri, joka nuo koneeltaan näkee, ainakin kesäisen käynnin, saanko jonkun merkinnän valehtelusta papereihin ja tätä kautta tiukemman valvonnan ja jotkut sosiaali-ihmiset kotiini vauvan syntymän jälkeen jos epäilevät että olenkin täysin hullu tms esim tuon ikivanhan sairaalajakson takia!

Pistänyt miettimään tuo pikku-lauri tapaus vaikkei se välttämättä totta olekaan että miten mt-ongelmiin suhtaudutaan ja viedäänkö sellaisista kärsiviltä (tai vanhoista) lapset pois

netissä avautuvia ihmisiä kohtaan. Siis jos joku kertoo, että lapset vietiin masennuksen takia, se ei ikinä ole koko totuus. Kyllä se "masennus" on silloin pitänyt sisällään myös paljon muuta, esim. alkoholismia, lasten tarpeiden laiminlyömistä jne. Mutta kun monen äidin mielestä he ovat kaiken arvostelun yläpuolella, ja pelkkä äidinrakkaus on se mitä lapset tarttee, silloin kun sitä joskus ehkä on tarjolla.

Mikään vanha lääkitys ei vaikuta mihinkään. Ylipäätään niin kauan kuin pystyt hoitamaan lapsesi, sinun terveydentilasi ei ole lapselle uhka.

Neuvolassa voidaan kohdella hienosti, mutta kyselemistä saattaa tullakin synnärin henkilökunnalta, esimerkiksi juuri lääkkeiden käytöstä. Valehdella ei pidä, mutta ehkä liiallinen itsestään kertominen voi olla piikki jonkin työntekijän lihaan ja seurauksena jopa lastensuojeluilmoitus. - Mutta vanhat taustat jopa vahvistavat ihmistä elämässä.. Reipasta ja rauhallista mieltä sinulle.

Ja sinun kannattaisi muutenkin kertoa asioista suoraan ja rehellisesti, sillä et voi tietää, laukaiseeko synnytys ja vauva-aika masennuksen, kun hormoonit heittelee ja on väsynyt (varsinkin jos aiemminkin ollut uniongelmia). Paljon helpompi sinun on saada sitten asiallista apua, kun olet alusta asti rehellinen ja kerrot asioista kuten ovat, vähättelemättä mitään.

Neuvolassa voidaan kohdella hienosti, mutta kyselemistä saattaa tullakin synnärin henkilökunnalta, esimerkiksi juuri lääkkeiden käytöstä. Valehdella ei pidä, mutta ehkä liiallinen itsestään kertominen voi olla piikki jonkin työntekijän lihaan ja seurauksena jopa lastensuojeluilmoitus. - Mutta vanhat taustat jopa vahvistavat ihmistä elämässä.. Reipasta ja rauhallista mieltä sinulle.

Olen menossa samaan sairaalaan synnyttämään jossa olin aikanaan osastojaksolla.. Siellähän ne näkee kaikki ne päivystysjutut ja muut vanhat jutut sitten koneelta.. Nämä ei näy kaikki terkkarissa kun keskussairaalan tiedot eivät kulje sinne itestään.. Eli silloinhan se on ihan sama mitä kertoo neuvolassa jos ongelma voikin tulla synnärillä :O

En nimenomaan halua kertoa mitään noista vanhoista jutuista, pelottaakin vain se mitä papereissa näkyy ja mitä sitten on pakko kertoa jos jotain kysytään :(

suhtautumaan kriittisesti näihin lastensuojeluilmoituksilla pelottelijoihin. Kyllä ne koskevat lähinnä niitä perheitä, joissa lapset ovat oikeasti laiminlyötyjä. On vain helpompi antaa ymmärtää, että lapsi on lastensuojelun piirissä vaikkapa adhd:n tai vanhemman masennuksen vuoksi, kuin kertoa että on pahoinpidellyt omaa lastaan tai jättänyt hänet heitteille.



Minun suvussani on kokonainen sukuhaara jossa lähtökohtaisesti lapset ovat lastensuojelun asiakkaina. Ei yhtäkään lasta ole otettu näiden palveluiden piiriin sen vuoksi, että vanhemmalla on ollut samantasoisia ongelmia kuin sinulla, vaan ne ongelmat ovat paljon rankempia, sellaisia että elämässä on paljon pahempia ongelmia kuin masennusta tai unettomuutta. Nämä lapset ovat vakavasti laiminlyötyjä eivätkä voi kasvaa omassa kodissaan vanhempiensa kanssa tasapainoisiksi aikuisiksi.



Jo pelkästään se, että sinä olet hakenut näihin ongelmiin apua, on merkki siitä että olet vastuullinen ihminen ja sinusta tulee vastuullinen vanhempi.

Ja sinun kannattaisi muutenkin kertoa asioista suoraan ja rehellisesti, sillä et voi tietää, laukaiseeko synnytys ja vauva-aika masennuksen, kun hormoonit heittelee ja on väsynyt (varsinkin jos aiemminkin ollut uniongelmia). Paljon helpompi sinun on saada sitten asiallista apua, kun olet alusta asti rehellinen ja kerrot asioista kuten ovat, vähättelemättä mitään.

On toki lyhyt aika mutta sitä ennen oli kuitenkin 3 oireetonta vuotta, siksi lääkitys lopetettiinkin.

Synnytyksen jälkeisessä masennusasiassa olin ajatellut kääntyä yksityisen puoleen jos tarve vaatii. En vain halua mitään lastensuojelujuttuja ja lapsenviemispelkoja vauva-arkeen. Haluaisin nauttia vauvasta ilman mitään vanhaa painolastia

Niin kai..

Jotenkin hirvittää lähinnä tuo kesäinen käynti unettomuuden takia, sitä ennen oli mennyt vuosia hyvin ja 1.5v aikaisemmin psykan polin käynnit ja lääkkeet lopetettu. Akuutista ajasta on se 5-6 vuotta.

Jos ne takertuu siihen että en pystyisi hoitamaan lastani kun on ollut univaikeuksia :( Tosin niitäkään ei enää ole. Neuvolasta on tullut mulle vähän peikko kun on lukenut kaikkia lastensuojelujuttuja :/

Ja sen takia mahdollisesti tarvitset apua, mikäli tilanne tulee eteen vauva- tai pikkulapsiaikana. Neuvolasta saa kyllä apua, mutta hankalaa sitä on saada, jos lähdet tuolle linjalle, että peittelet ja koetat vähätellä ja huijata.

Yleensä sitä saa mitä tilaa, eli jos itse on asiallinen ja avoin, saa myös hyvää ja asiallista kohtelua, ja toisin päin...

Ja sinun kannattaisi muutenkin kertoa asioista suoraan ja rehellisesti, sillä et voi tietää, laukaiseeko synnytys ja vauva-aika masennuksen, kun hormoonit heittelee ja on väsynyt (varsinkin jos aiemminkin ollut uniongelmia). Paljon helpompi sinun on saada sitten asiallista apua, kun olet alusta asti rehellinen ja kerrot asioista kuten ovat, vähättelemättä mitään.

Unettomuutta minulla ei ole ollut mutta keskivaikea masennus, jonka vuoksi lopulta päädyin akuutille psykiatriselle (itsemurhayritys). Kun esikoinen syntyi, noista oli aikaa kolmisen vuotta.

Kerroin ihan rehellisesti kaikista noista asioista ja kun vauva syntyi, kiinnitettiin paljon huomiota minun vointiini (positiivisella tavalla!). Alttius synnytyksen jälkeiseen masennukseen oli kuitenkin suuri.

Terveydenhoitaja osasi siis lähestyä minua eri tavalla kun hänellä oli tiedossa aikaisemmat mielenterveysongelmat.

Niin kai..

Jotenkin hirvittää lähinnä tuo kesäinen käynti unettomuuden takia, sitä ennen oli mennyt vuosia hyvin ja 1.5v aikaisemmin psykan polin käynnit ja lääkkeet lopetettu. Akuutista ajasta on se 5-6 vuotta.

Jos ne takertuu siihen että en pystyisi hoitamaan lastani kun on ollut univaikeuksia :( Tosin niitäkään ei enää ole. Neuvolasta on tullut mulle vähän peikko kun on lukenut kaikkia lastensuojelujuttuja :/

Ja sen takia mahdollisesti tarvitset apua, mikäli tilanne tulee eteen vauva- tai pikkulapsiaikana. Neuvolasta saa kyllä apua, mutta hankalaa sitä on saada, jos lähdet tuolle linjalle, että peittelet ja koetat vähätellä ja huijata.

Yleensä sitä saa mitä tilaa, eli jos itse on asiallinen ja avoin, saa myös hyvää ja asiallista kohtelua, ja toisin päin...

Kuten edelläkin sanoin, yksityisellä on hyviä päälääkäreitä, sieltä saa tarvittaessa apua. Samoin sitten neuvolasta JOS se tilanne tulee. En vain halua mitään seurantaa kun asiat ovat hyvin eikä ongelmia ole. Varsinkaan lastensuojelun taholta. En halua perhetyötä kotiini enkä mitään sellaista. Miksi ihmisillä ei ole oikeutta hakea apua kun sitä tarvitaan, miksi neuvolan pitää takertua vanhoihin juttuihin ja tehdä niistä tulevia ongelmia?

Ja sinun kannattaisi muutenkin kertoa asioista suoraan ja rehellisesti, sillä et voi tietää, laukaiseeko synnytys ja vauva-aika masennuksen, kun hormoonit heittelee ja on väsynyt (varsinkin jos aiemminkin ollut uniongelmia). Paljon helpompi sinun on saada sitten asiallista apua, kun olet alusta asti rehellinen ja kerrot asioista kuten ovat, vähättelemättä mitään.

On toki lyhyt aika mutta sitä ennen oli kuitenkin 3 oireetonta vuotta, siksi lääkitys lopetettiinkin.

Synnytyksen jälkeisessä masennusasiassa olin ajatellut kääntyä yksityisen puoleen jos tarve vaatii. En vain halua mitään lastensuojelujuttuja ja lapsenviemispelkoja vauva-arkeen. Haluaisin nauttia vauvasta ilman mitään vanhaa painolastia

Jos hänellä herää pieninkään epäilys lapsen hyvinvoinnista. Salailemalla saat vain kaiken sekaisin. Kuulostat aika lapselliselta ja epäkypsältä äidiksi. Olisi aika opetella ottamaan vastuuta jo, edes itsestään, koska pian sinulla on lapsi, josta on otettava vastuuta.

Tavallaan välttelet jo lapsesta vastuunottamista tuolla, ettet halua selvittää asioita rehdisti, jotta lapsella olisi tulevaisuudessa mahdollisuus vakaaseen ja hyvään elämään. Ei sinulta lasta heti olla viemässä, vaan tarjotaan tukitoimia ja apua, jos tarvis on. Heittääkö sulla todellisuuden taju??

Ja sinun kannattaisi muutenkin kertoa asioista suoraan ja rehellisesti, sillä et voi tietää, laukaiseeko synnytys ja vauva-aika masennuksen, kun hormoonit heittelee ja on väsynyt (varsinkin jos aiemminkin ollut uniongelmia). Paljon helpompi sinun on saada sitten asiallista apua, kun olet alusta asti rehellinen ja kerrot asioista kuten ovat, vähättelemättä mitään.

On toki lyhyt aika mutta sitä ennen oli kuitenkin 3 oireetonta vuotta, siksi lääkitys lopetettiinkin.

Synnytyksen jälkeisessä masennusasiassa olin ajatellut kääntyä yksityisen puoleen jos tarve vaatii. En vain halua mitään lastensuojelujuttuja ja lapsenviemispelkoja vauva-arkeen. Haluaisin nauttia vauvasta ilman mitään vanhaa painolastia

Jos hänellä herää pieninkään epäilys lapsen hyvinvoinnista. Salailemalla saat vain kaiken sekaisin. Kuulostat aika lapselliselta ja epäkypsältä äidiksi. Olisi aika opetella ottamaan vastuuta jo, edes itsestään, koska pian sinulla on lapsi, josta on otettava vastuuta.

Tavallaan välttelet jo lapsesta vastuunottamista tuolla, ettet halua selvittää asioita rehdisti, jotta lapsella olisi tulevaisuudessa mahdollisuus vakaaseen ja hyvään elämään. Ei sinulta lasta heti olla viemässä, vaan tarjotaan tukitoimia ja apua, jos tarvis on. Heittääkö sulla todellisuuden taju??

Ei heitä todellisuuden taju. Olen vain tarkka yksityisyydestäni. Mielestäni jokaisella tulisi olla oikeus kertoa elämästään ja varsinkin menneestä semmoisesta juuri se mitä haluaa. Jos tulevaisuudessa esim lastenneuvolassa heräisi epäilys lapsen hyvinvoinnista, asia olisi eri.

Mutta nyt lapsi on mahassa ja minusta tuntuu epämiellyttävältä tukitoimet varmuuden vuoksi. En halua sellaisia, enkä myöskään halua olla tilivelvollinen yksityisasioistani ihmisille (neuvolantäti) joita en itse voi valita ja varsinkin kun mitään syytä niihin ei ole. Koen että vastuu lapsesta on minulla ja siitä miten häntä hoidan ja millainen äiti olen, sen ei pitäisi sisältää sitä että joudun ruotimaan omia vanhoja mielenterveyskuvoita vieraiden ihmisten kanssa ihan vain siksi että he sattuvat kysymään. En myöskään koe että olisin velvollinen ottamaan vastaan apua jota en halua enkä tarvitse. Eri asia olisi jos lapsi kärsisi tai olisi ongelmia mutta kun ei ole. Mielestäni ei ole oikein pakottaa ihmisiä kaikkiin ennaltaehkäiseviin tukitoimiin ja keskusteluihin sekä seurantoihin jos niitä ei halua.

Mielestäni siinä on ihan tarpeeksi vastuunottoa että minulla on rahaa säästössä sen verran että pääsen tarvittaessa yksityiselle jos haluan ja on katsottu valmiiksi asuinseudulla yksityiset lääkärit jotka olisi sopivia. Myös sairaskertomukseni löytyvät itseltäni paperiversiona joten saan ne toimitettua yksityiselle mukanani jos jotain tapahtuu.

Onko ainut tapa ottaa vastuu elämästään revittelemällä itsestään kaikki kaikille joilla on ammattinimike?

Tarkennan vielä, että ls-ilmoitus on tehty yhdelle lähisukulaiselleni lievän lääkityksen tähden synnärillä, lasten laiminlyönnistä ei ollut kyse. Ja ilmoitukseen laitettiin, että on "onnellinen lapsestaan". Ja kaikki kätilöt eivät olleet samaa mieltä, mutta yksikin ihminen voi tehdä ilmoituksen. En siis todellakaan halua peloitella, päin vastoin: auttaa, ettei tarvitse kokea samanlaista vauva-arkea varjostavaa asiaa. Ja ilmoitus todettiin jälkeenpäin aiheettomaksi. :)

Tarkennan vielä, että ls-ilmoitus on tehty yhdelle lähisukulaiselleni lievän lääkityksen tähden synnärillä, lasten laiminlyönnistä ei ollut kyse. Ja ilmoitukseen laitettiin, että on "onnellinen lapsestaan". Ja kaikki kätilöt eivät olleet samaa mieltä, mutta yksikin ihminen voi tehdä ilmoituksen. En siis todellakaan halua peloitella, päin vastoin: auttaa, ettei tarvitse kokea samanlaista vauva-arkea varjostavaa asiaa. Ja ilmoitus todettiin jälkeenpäin aiheettomaksi. :)

Mikä tuohon ilmoitukseen oli syynä?

Tekeekö kätilöt ilmoituksia sen perusteella onko äiti onnellinen lapsesta ja mitä lääkityksiä hänellä on? Miten kätilön ammattitaito edes voi riittää pohtimaan jonkun lääkityksen vaikutusta äitiyteen tai diagnoosin.. Luulisi että jos joku tekisi ilmoituksen se voisi ehkä olla lääkäri jos syytä olisi. Kuulostaa kiusaamiselta että kätilöt vaan voivat katsoa että 'tuolla menee tommonen masennuslääke, ja se hymyilee aika vähän, joo tehään ilmotus'

Tarkennan vielä, että ls-ilmoitus on tehty yhdelle lähisukulaiselleni lievän lääkityksen tähden synnärillä, lasten laiminlyönnistä ei ollut kyse. Ja ilmoitukseen laitettiin, että on "onnellinen lapsestaan". Ja kaikki kätilöt eivät olleet samaa mieltä, mutta yksikin ihminen voi tehdä ilmoituksen. En siis todellakaan halua peloitella, päin vastoin: auttaa, ettei tarvitse kokea samanlaista vauva-arkea varjostavaa asiaa. Ja ilmoitus todettiin jälkeenpäin aiheettomaksi. :)

Miten tuota sitten voi välttää jos papereissa lukee vanhoista jutuista, ei niitä saa sieltä poiskaan, esim unilääkkeitä on määrätty kesällä, en montaa kertaa tosin käyttänyt mutta kyllä ne 2007 vuoden päivystyskäynnit aika karulta siellä papereissa näyttää kun osastolle johtivat :(

Mitä ihmettä sä kyselet täällä, kun olet sen sortin puupää, että haluat kuitenkin tehdä oman mielesi mukaan, vaikka viisaammat puhuisivat mitä. Ryve sitten myöhemmin omassa sopassasi, itsehän sen keittelet.