Lue keskustelun säännöt.
Vain tänne voin avautua.. Kun ei ole tasan onnenlahjat.
09.01.2013 |
Oikeassa elämässä en voi kellekään purkaa tätä kateuttani enkä turhautumistani. Olen 38v, mies 42v ja ollaan ihan tavallisia talliaisia, tavallisten talliaisten lapsia, kulta- eikä hopealusikoita ei ole meidän sukujen suissa nähty. Omalla työllä tienataan ja niillä elellään. Työelämässä oltu jo teini-iästä lähtien kumpikin, opiskeltu sen verran että ammatit on saatu.
Ystäväni (juuri siksi en voi ikinä sanoa ääneen) on opiskellut ikänsä, vieläkin opiskelee.. töitä ei ole tehnyt kuin pari vuotta vasta ja kun opiskelee niin erikoista alaa luonnontieteistä, niin voi olla vähän niin ja näin,että työllistyykö ikinä kunnolla, miehensä on suhdanneherkällä alalla eli välillä lomautettuna, välillä taas töissä, mutta ei tienaa yhtään enempää kuin minäkään. MUTTA SE ERO... heillä ystäväni vanhemmat piffaavat tälle perheelle järjettömän paljon tavaraa ja muuta hyvää. Heidän lapsilleen kustannetaan talvikamppeet, harrastukset golf + ratsastus ihan säännöllisesti, on pesukonetta ostettu, rahaa annettu.. nyt oli sitten lapset saaneet iPadin joululahjaksi muiden pienempien lahjojen ohessa.
Vittu.
Meidän lapset saa isovanhemmilta lahjoja tyyliin SUKKAPARI. ei puhettakaan mistään taloudellisesta tukemisesta vuosien varrella, eikä sillä että sitä olisin koskaan kaivannut, kun on tarkoitus itse pärjätä. Mutta nyt vituttaa kun lapset on tuollasia esiteinejä, niin toisilla kun on pelit ja vehkeet vimpan päälle ja noi harrstukset on kans jotain ihan muuta kuin mitä me pystytään tarjoamaan, niin herää kysymyksiä ja selvästi niitä harmittaa. Miten mä voin lapsille selittää,e ttä toisten mummot ja papat ostaa noi kamat niille, että meillä on toisin. Eikä mun ystävä miehensä kanssa heidän omilla tuloillaan voisi noita hommata.
Niin että tää oli vaan tällanen turhautumisen purkaus, kiitos että sain pullauttaa tämän ulos.
Kommentit (21)
sanot ettet olisi koskaan taloudellista tukea kaivannutkaan, että olette halunneet itse pärjätä: "ei sillä, että olisimme koskaan mitään kaivanneetkaan..."
Tämä on itsepetoslause, valhe. Koska viestisi kertoo ihan muuta. Myönnä itsellesi, että olisit kaivannut, olet väsynyt pärjäämään aina yksin. Että se ei ole helppoa. Haluaisit jostain apua. Vähän rahaa. Tukea. Helpotusta. Siinä ei ole mitään pahaa, se on ymmärrettävää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kerroin jo viisivuotiaalle, että tämän paras kaveri saa ne makeimmat ja isoimmat lego-pakkaukset, koska hänellä on varakkaat isovanhemmat, jotka niitä haluavat antaa. Ja viisivuotias ymmärsi asian.
Mitään merkitystä lapselle sen sijaan ei ole sillä, mitä kaverin vanhemmat voisivat tarjota ilman isovanhempien tukea – se menee jo katkeran nillittämisen puolelle. Lasta kiinnostaa se, mitä hänellä on ja mitä kaverilla on ja miksi toisella on enemmän ja hienompaa, mutta sillä, kuka minkäkin pennin on tienannut ei ole minkään valtakunnan merkitystä.
että sun lapsistasi tulee onnellisempia ja tasapainoisempia kuin noista rahalla ja tavaralla kasvatetuista. Ihmiselle ei tee hyvää saada kaikkea krääsää vaan paljon onnellisempi on kun tavaraa ja maallista hyvää on vähemmän. Oppii olemaan tyytyväinen vähempään eikä ole koko ajan naama nyrpällään vaatimassa lisää.
Se on niin, että kun tottuu saamaan paljon, ei lopulta mikään riitä.
sanot ettet olisi koskaan taloudellista tukea kaivannutkaan, että olette halunneet itse pärjätä: "ei sillä, että olisimme koskaan mitään kaivanneetkaan..." Tämä on itsepetoslause, valhe. Koska viestisi kertoo ihan muuta. Myönnä itsellesi, että olisit kaivannut, olet väsynyt pärjäämään aina yksin. Että se ei ole helppoa. Haluaisit jostain apua. Vähän rahaa. Tukea. Helpotusta. Siinä ei ole mitään pahaa, se on ymmärrettävää!
Siis itseasiassa NYT tuntuu siltä, että mä haluaisin pientä luksusta ja jeesiä. Aikasemmin oon ollu ihan ylpeä siitä, että ei oo tarvinnu kenenkään apua. Pärjätään edelleen tällä perustasolla, meillä on koti, ruokaa ja vaatteita, mutta tuo extra puuttuu. Sitä me ei voida tarjota eikä voi porukatkaan. Siinä se ero.. Ystävän vanhemmat vois varmaan heitä jeesata enempikin jos vaan ilkeisivät pyytää.
Kyllä tää tästä. =0)
Ystävä on rakas ja ystävän lapset on meidän lapsille rakkaita.
ap
jouluna tuntui että rekkalastillinen olis heille kipattu.
tänä päivänä : sai ekan lapsen 15 - 16 vuotiaana, äidille uskalsi kertoa vasta pari kk ennen lapsen syntymää, lapsia nyt 5, 4 eri isää ja kaikkien kanssa eronnut.
veli täysjuoppo, samoin isä. Isä pelasi ja joi heidän omakotitalonsa ja äiti sitten joutui yli 50 v muuttamaan vanhempiensa luo.
Ei kannata olla katkera moisille.
Itse kun olet itsesi herra, tiedät miten homma menee, oikeesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että sun lapsistasi tulee onnellisempia ja tasapainoisempia kuin noista rahalla ja tavaralla kasvatetuista. Ihmiselle ei tee hyvää saada kaikkea krääsää vaan paljon onnellisempi on kun tavaraa ja maallista hyvää on vähemmän. Oppii olemaan tyytyväinen vähempään eikä ole koko ajan naama nyrpällään vaatimassa lisää.
Se on niin, että kun tottuu saamaan paljon, ei lopulta mikään riitä.
vaikkei se olekaan totta. Nimittäin kun katselee ihmisiä yleensä niin onko keskimäärin vähäosaisten lapset niitä onnellisempia ja tasapainoisempia, vaiko sittenkin ne joiden tietä on paremmat olot tasoittaneet? Minusta keskimäärin varakkaampien lapset ovat onnellisempia, menestyneempia ja tasapainoisempia. Vaikka toki poikkeuksia molempiin suuntiin on.
Esimerkiksi mun mies on todella kultalusikka suussa syntynyt ja saanut mitä haluaa, ja SAA VIELÄKIN. Minä aina kadehdin sitä itsetuntoa ja optimismia joka on syntynyt juuri siitä varakkuudesta ja siitä että kaikki mihin on ryhtynyt on aina onnistunut, joka asiassa on tuettu niin rahalla kuin muuten. Minä usein mietin, että olisin varmaan pitkällä urallani, jos saisin jostain miehen itsevarmuuden, mutta minut on jo lapsena opetettu uskomaan, että olen vain tavallinen duunarin mukula, eikä mulle kuulu mitään hienoa.
siinä vaan katkeroituu, ja ihan turhasta.
Minä asun alueella, jossa ihmisillä näyttää olevan varaa vaikka mihin. On uudet talot, kaksi hienoa autoa ja vuosittain vietetään viikkotolkulla etelänlomia. Siitä huolimatta, että äidit ovat vuosikausia hoitovapaalla ja miehetkin on ihan perusinsinöörejä.
Nyt kun tunnen näitä ihmisiä, olen tajunnut että monilla on rikkaat vanhemmat, joiden antama taloudellinen tuki lasketaan kymmenissä tuhansissa euroissa. Siksi lapsen tarhakavereilla on aina ne viimeisimmät hilavitkuttimet, kun mummo ja pappa ostavat. Kaveripariskunta meni juuri naimisiin, ja he saivat pelkästään toisen vanhemmilta "häälahjaksi" 30 000 euroa, eikä se heistä ollut mikään suuri summa.
Tällaisessa ympäristössä kun elää, niin pitää vaan aina muistaa että jokaisella on se oma elämänsä. Joillakin on asiat lähtökohtaisesti paremmin kuin toisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että sun lapsistasi tulee onnellisempia ja tasapainoisempia kuin noista rahalla ja tavaralla kasvatetuista. Ihmiselle ei tee hyvää saada kaikkea krääsää vaan paljon onnellisempi on kun tavaraa ja maallista hyvää on vähemmän. Oppii olemaan tyytyväinen vähempään eikä ole koko ajan naama nyrpällään vaatimassa lisää.
Se on niin, että kun tottuu saamaan paljon, ei lopulta mikään riitä.vaikkei se olekaan totta. Nimittäin kun katselee ihmisiä yleensä niin onko keskimäärin vähäosaisten lapset niitä onnellisempia ja tasapainoisempia, vaiko sittenkin ne joiden tietä on paremmat olot tasoittaneet? Minusta keskimäärin varakkaampien lapset ovat onnellisempia, menestyneempia ja tasapainoisempia. Vaikka toki poikkeuksia molempiin suuntiin on.
Esimerkiksi mun mies on todella kultalusikka suussa syntynyt ja saanut mitä haluaa, ja SAA VIELÄKIN. Minä aina kadehdin sitä itsetuntoa ja optimismia joka on syntynyt juuri siitä varakkuudesta ja siitä että kaikki mihin on ryhtynyt on aina onnistunut, joka asiassa on tuettu niin rahalla kuin muuten. Minä usein mietin, että olisin varmaan pitkällä urallani, jos saisin jostain miehen itsevarmuuden, mutta minut on jo lapsena opetettu uskomaan, että olen vain tavallinen duunarin mukula, eikä mulle kuulu mitään hienoa.
meillä sama homma.Mies varakkaasta perheestä,itse työttömien lapsi.Mies hyvin tasapainoinen,optimistinen,elämäniloinen.Opiskellut useamman ammatin tienaa hyvin.Itse olen ihan päinvastainen ihminen eli kyllä sillä lapsuudella on varmasti paljon merkitystä.
köyhäkin saa kaiken tarvittavan hankittua. Meillä on joka iikalla oma tietokone ja puhelin. On ruokaa ja vaatteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kertoa lapsille että kavereiden rahat tulee isovanhemmilta...?
Ihmettelen suuresti. Kyllä meillä lapsille (vielä kouluiässäkin) kelpaa selitys että toisilla on enemmän rahaa kuin toisilla, toisilla on isompi palkka kuin toisilla.
Kertoa lapsille että toisten isovanhemmat antaa ja teidän ei... minusta se on ihan turhaa. Kerro mieluummin (mikä on myös totta) että heillä ei ole pädejä koska TEILLÄ ei ole varaa niitä ostaa.
Kerro myös että kasvettuaan lapsesi voivat mennä opiskelemaan ja töihin ja ansaita itse pädinsä.
Miehen äiti on ollut sairauseläkkeellä ikänsä. Minä olen väkivaltaisesta kodista ja perseelle on tullut pentuna niin, että veri lensi. Päivänselvää on varmaan, ettei kummallakaan ole ollut paljon mahdollisuuksia lukea vuosikausia, vaan äkkiä hommata itsensä leivänsyrjään kiinni.
Niin se vain on, että itse olemme tyytyväisiä, että olemme jaksaneet kumpikin tehdä fyysisesti raskasta työtä,että olemme saaneet maksettua meille talon ja lapsille vaatteet ja ruoat ja jotain pientä ylimääräistä.
Ei ole ollut ikinä ongelmia selittää, miksi luokkakavereilla on varaa ulkomaanmatkoihin ja miksi heillä isovanhemmat maksaa ja on olleet lapsenvahteina. Eivätkä ole näyttäneet kärsivän. Ovat jo teinejä ja ymmärtävät, että toiset on rikkaampia kuin toiset.
Elämä on ihmisillä niin erilaista ja ei sitä kannata verrata. Minä olisin tyytyväinen sukkiin lahjaksi, enkä välttämättä olisi halunnut lapsuudekseni pelkoa ja väkivaltaa ja kipua ja itkua.
Jos alkaa vertailemaan, aina löytyy joku, kenellä menee paremmin.
Tiedän, että rikkaasta ja hyvän lapsuuden kokeneesta elämäni tuntuu naurettavalta. 30 vuotta fyysisesti raskasta työtä ja sen seurauksena selkäkulumat ja muita vaivoja. Pieni ja vanha talo ja 30%alennusruokia. Ei ipadeja ja ipodeja. Mutta silti voi olla tyytyväinen elämäänsä tällaisissakin olosuhteissa.
kaikesta huolimatta minulla on ollut hyvä elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen muutamia tosi varakkaita ja näyttävät olevan koko ajan tyytymättömiä kaikkeen ja kaikkiin vaikka luulisi, että kun on talous hyvin turvattu, ei olisi huolen häivää.
Mä en usko, että raha tuo onnea. Oikea onni tulee muista asioista.
että sun lapsistasi tulee onnellisempia ja tasapainoisempia kuin noista rahalla ja tavaralla kasvatetuista. Ihmiselle ei tee hyvää saada kaikkea krääsää vaan paljon onnellisempi on kun tavaraa ja maallista hyvää on vähemmän. Oppii olemaan tyytyväinen vähempään eikä ole koko ajan naama nyrpällään vaatimassa lisää.
Se on niin, että kun tottuu saamaan paljon, ei lopulta mikään riitä.vaikkei se olekaan totta. Nimittäin kun katselee ihmisiä yleensä niin onko keskimäärin vähäosaisten lapset niitä onnellisempia ja tasapainoisempia, vaiko sittenkin ne joiden tietä on paremmat olot tasoittaneet? Minusta keskimäärin varakkaampien lapset ovat onnellisempia, menestyneempia ja tasapainoisempia. Vaikka toki poikkeuksia molempiin suuntiin on.
Esimerkiksi mun mies on todella kultalusikka suussa syntynyt ja saanut mitä haluaa, ja SAA VIELÄKIN. Minä aina kadehdin sitä itsetuntoa ja optimismia joka on syntynyt juuri siitä varakkuudesta ja siitä että kaikki mihin on ryhtynyt on aina onnistunut, joka asiassa on tuettu niin rahalla kuin muuten. Minä usein mietin, että olisin varmaan pitkällä urallani, jos saisin jostain miehen itsevarmuuden, mutta minut on jo lapsena opetettu uskomaan, että olen vain tavallinen duunarin mukula, eikä mulle kuulu mitään hienoa.
että sun lapsistasi tulee onnellisempia ja tasapainoisempia kuin noista rahalla ja tavaralla kasvatetuista. Ihmiselle ei tee hyvää saada kaikkea krääsää vaan paljon onnellisempi on kun tavaraa ja maallista hyvää on vähemmän. Oppii olemaan tyytyväinen vähempään eikä ole koko ajan naama nyrpällään vaatimassa lisää.
Se on niin, että kun tottuu saamaan paljon, ei lopulta mikään riitä.
Ei pienituloisuus ole mikään automaatti, joka tuottaa tasapainoisia ihmisiä. Jos ap ei kykene kasvattamaan lapsiaan siten, että osaavat tyytyä vähään, siinä voi olla tasapaino kaukana.
Omassa lähipiirissäni on ihmisiä, joiden elämää vanhempien istuttama kateus ja katkeruus syövät todella syvältä. Ap:n ajattelu vaikuttaa aloitusviestin perusteella samantapaiselta.
Siitä olen kyllä yhtä mieltä kanssasi, että parasta lapsille olisi kasva perheessä jossa raha ei kasva puissa - kuitenkin edellyttäen että vanhemmat ovat tästä huolimatta aidosti onnellisia eivätkä kadehdi varakkaampien asemaa. Sekä liika raha että liika kateellisuus voivat pilata ihmisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matteus 6:
19 Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.
20 Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta.
21 Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.
meillä tuo sama on ihan omassa perheessä.
Sisko saa AIVAN KAIKEN. itse en saanut markkaakaan ilmaseks.
että helpomminkin voisi elämä mennä ja miten kiva olisi, jos mekin saataisiin isovanhemmilta joka joulu 5000 euroa ja taulu tv.
Sitten on se puoli, että aina tulee olemaan joku, jolla on enemmän ja joka saa enemmän ja jolla on isompi talo ja hienompi auto ja isompi timantti sormessa.
Joku saattaa, ap, kadehtia sinunkin elämää - teillä on työtä molemmilla, pärjäätte palkallanne, kaksi lasta jne. Kaikille ei ole suotu näitäkään.
vaikka mitä kivaa lapsillesi.
Itse olen piloille lellitty, varakkaan perheen lapsi. Oli omia hevosia, ratsastusleirejä, valmennuksia, ja kilpailuja. Kesät merellä purjehtimassa jne. Asuttiin pikkukaupungissa, ja kaikki arvostivat perhettämme, isämme kun oli "iso pamppu".
Koska olin tottunut elämään pumpulissa ja saamaan kaiken oli todella vaikeaa opetella itsenäistä elämää. Vaikka isi-pappa olikin jeesannut, ja rahoittanut osittain (toinen osa asuntolainaani) omistusasunnon minulle, niin olin ihan hukassa! En osanut rahankäyttöä, ja oli todella vaikeuksia tajuta, että kaikkea en voinutkaan ostaa mitä mieliteki, kun asuin nyt omillani.
Oikeasti minulta meni kymmenen vuotta opetella järkevää rahankäyttöä. Edelleenkin joudun taistelemaan itseni kanssa, mm. säästötilille säästämisessä, vaikka nykyään osaankin elää jopa todella nuukasti. Olen myös todella nirso hankintojen suhteen, minulle ei helposti kelpaa mikään Ikean kama, oma laatukriteeri on vain liian korkealla. Koska omassa lapsuudessa tottui aina vain parhaaseen. Kuulostaa hirveältä, mutta tämä on vain totuus.
Ajattele, että tällä nuukalla ja niukalla elämällänne opetatte jotakin todella arvokasta teineillenne! Sen, että raha ei kasva puussa, ja kivoja tavaroita on maailma täysi, mutta joiden houkutusta on vain osattava vastustaa, se on osa aikuisen elämää.
Olisko mahdollista, että teininne esim. tekisivät jotakin työtä esim. viikonloppuisin, ja sillä sitten opettelisivat rahan hankintaa ja sen arvoa. Oma siskontyttöni alaikäisenä oli ison kaupan apupoikana, ja sai sillä taskurahoja omiin vaatteisiin ja muihin hankintoihinsa.
Sinun lapsesi oppivat perheessänne sietämään pettymyksiä, ja odottamaan mielihalujensa täyttymistä. Oikeasti kumminkaan kukaan ei lopulta tule onnelliseksi siitä uudesta teknisestä vekottimesta kuin hetkellisesti, ja sitten taas on se seuraava hankinta, mitä tekee mieli... Jatkumo joka ei koskaan lopu, jos ei osaa vastustaa ja ymmärtää, että tavarat eivät tässä maailmassa lopu.
Ajattele, kuinka monella on asiat huonommin. Kuinka moni joutuu nyt työttömäksi ja menee asunto alta kun lama on tulossa. Hehkuttele ajatuksella, että moni äiti valvoo tälläkin hetkellä öitään huolissaan tulevaisuudesta.
Ja jos oikein tuntuu elämä pahalta, niin mällää ajatuksella, että joku tälläkin hetkellä saa kuulla sairastavansa syöpää ja jonkun lapsen äiti kuolee.
Jos vielä tunnet elämäsi katkeraksi, ajattele, että jollakin jopa se lapsi kuolee.
Nyt voit kateuden sijasta tuntea vahingoniloa, että kylläpä muilla menee huonosti ja teillä niin hyvin, vaikka ette ole edes kultalusikka perseessä syntyneitä.
Iso hali sinulle, kyllä sinä pärjäät. Tänäänkin joku saa potkut töistä ja tänäänkin joku tappaa masentuneena itsensä
Minulle on pienestä lapsesta asti ollut selvää, että maailma ei ole tasapuolinen eikä rahavarat jakaudu tasaisesti. Aina on maailmassa, Suomessa ja lähipiirissä ihmisiä joilla on enemmän. Se on normaalia, luonnollista. Jos näin ei olisi, elettäisiin kommunismissa, jota puhtaimpanakaan yrityksenä ei ole missään saatu toimimaan. Se ei vain ole mahdollista, että kaikille saman verran kaikkea.
Ja mitä kumman selittämistä siinä lapsille on. Toisilla on enemmän rahaa johtuen siitä ja tästä, on kouluttauduttu, peritty tai vaikka varastettu, mutta näin nyt vaan on. Tuntuu epäreilulta ja joskus onkin epäreilua, mutta todellista elämää. Miksi vaivautua tuhlaamaan energiaansa voihkimaan sellaista asiaa jolle ei kertakaikkiaan mitään voi?
Ymmärrän hyvin turhautumisesi kertomiisi asioihin. Parasta kuitenkin olisi jos koittaisit päästä yli koko asiasta, muuten se tekee sinusta turhaan katkeran.