Lue keskustelun säännöt.
Pelkään että joudun sektioon =(
08.01.2013 |
Ongelmana etinen istukka.. Tarkistusultra 20/2, rv 30 jos se olisi sieltä siirtynyt...
Ja toivon toivon toivon että se sieltä siirtyisi!
Haluan synnyttää, en minä halua mitään suunniteltua sektiota että vain laitetaan päivämäärä kalenteriin että "Tulkaa sit silloin niin noukitaan se likka sieltä".
Se synnytyshän on parasta koko raskaudessa, ja koska tämä toinen lapsi jää myöskin viimeiseksi, niin haluan todella kokea synnytyksen vielä kerran...
Ja se jännittäminen, onko nämä nyt supistuksia, milloin tulee lähtö, oho, nyt meni vedet! Vai menikö....
Nojoo, asialle ei voi mitään jos joudunkin sektioon, ja saanhan minä vauavn kuitenkin, ja sehän tärkeintä on...
Mutta nyt minua vain huvitti valittaa....
Kommentit (18)
Ja mä olin kanssa niin taas suunnitellut kaiken kylvyistä vesisynnytykseen :) No sektioaika laitettiin vk 39 mutta tyttö otti varaslähdön ja synnytys käynnistyi itsekseen 2 päivää ennen. Mä ymmärrän sua koska musta tuntui hyvältä että käynnistyi itse vaikka sitten sektiolla syntyi. Tuntui jotenkin luonnollisemmalta, vaikea selittää.
Mutta sektio muuten kokemuksena oli aivan hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeintä on saada lapsi terveenä ulos äitiä vahingoittamatta. Minulla ollut parikin sektiota eri syistä, yllättävän nopeasti siitä toipuu. Jälkisupistukset voivat olla kivuliaampia. Ei sektio ole niin romanttinen tapahtuma kuin alatiesynnytys, mutta ei siitä pidemmän päälle ole äiti-lapsisuhteelle harmia.
Minua vain jotenkin huvittaa tämä "tilanteeni" kun toiset pelkäävät synnytystä ja ovat vaatimassa sitä sektiota itselleen, ja minä sitten taas pelkään sitä sektioon joutumista =D
Tulee vähän turhahko olo..
No, kyllä se siitä.
Ja onhan tässä tosiaan aikaa vielä, ehtii hyvin siirtymään....
Minua vain jotenkin huvittaa tämä "tilanteeni" kun toiset pelkäävät synnytystä ja ovat vaatimassa sitä sektiota itselleen, ja minä sitten taas pelkään sitä sektioon joutumista =D
Tulee vähän turhahko olo..
No, kyllä se siitä.
Ja onhan tässä tosiaan aikaa vielä, ehtii hyvin siirtymään....
Ensimmäisen kerran kun minulle sanottiin, että on etinen istukka, arvaa vain säikähdinkö!
Sektiota pelkäsin aivan tajuttomasti :)
En siihen silloin onneksi joutunut :) Ei varmaan olisi enempää lapsia syntynyt :D
Koin sen sektion sitten myöhemmin. Enkä tosiaankaan halunnut lisää lapsia sen jälkeen. Tässä sitä vain ollaan taas paksuna sinnikkään mukelon ansiosta :)
No okei, pelkään sitä sektiota vieläkin, vaikka olen sen kokenut :)
Mutta sen verran, että kyllä siitä ihmeen kaupalla selviää :D
Terveisin kakkonen.
Tyhmä kysymys, mutta vaikuttiko sektio mitenkään siihen miallinen side sinulla syntyi lapseen?
Oliko erilainen tunne saada rinnalle sektion jälkeen?
Miten se käytännössä menee, kestääkö siinä ompelut ym kursimiset ensin, ja sitten vasta saa lapsen syliin, vai voiko saada lpasen rinnalle jo siksi aikaa kun ompelevat kasaan?
Olitko kovin kipeä ja kuinka kauan?
Pystyitkö vauvaa hoitamaan hyvin?
Sori kysymysryöppö, ei ole tarkoitus olla tunkeileva tai epäkohtelias, t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhmä kysymys, mutta vaikuttiko sektio mitenkään siihen miallinen side sinulla syntyi lapseen?
Oliko erilainen tunne saada rinnalle sektion jälkeen?
Miten se käytännössä menee, kestääkö siinä ompelut ym kursimiset ensin, ja sitten vasta saa lapsen syliin, vai voiko saada lpasen rinnalle jo siksi aikaa kun ompelevat kasaan?
Olitko kovin kipeä ja kuinka kauan?
Pystyitkö vauvaa hoitamaan hyvin?Sori kysymysryöppö, ei ole tarkoitus olla tunkeileva tai epäkohtelias, t. ap
Ei se ole vaikuttanut minuun ja lapseen. Vaikka hyvin omituista se oli, kun en saanut vauvaa vierelleni. Jos en olisi yksin ollut heräämössä, miestäni ei olisi päästetty vauvan kanssa jo sinne minua tapaamaan. 2-3 tuntia tuli siellä oltua.
En siis saanut lasta vierelle kunnolla kuin vasta osastolla. Vauva lähti heti synnyttyään mieheni kanssa vaatteiden laittoon ja pesulle.
Kipeä olin kaikkineen pari viikkoa. Joskin ilkeitä vihlaisuja tuntui vielä pari kk sektion jälkeen.
Kunnon lääkkeillä kykenin hoitamaan vauvaa normaalisti :) Kunhan vain kertoi aina kun alkoi tuntua todella ilkeältä se oleminen.
Ensimmäinen p*skalla käynti kyllä pelotti ihan sikana. Muutenkin vähän ummetusta, niin ei kovin herkkua ollut pukertaa p*skaa pihalle ja samalla painaa haavaa ettei sattuisi.
Kuten myös jälkisupistukset imettäessä. Hyh.
Mutta, minun tunnesiteeseen vauvaa kohtaan se ei vaikuttanut ja kykenin kuitenkin lasta hoitamaan hyvin.
Ajan kanssa toivuin :)
Kunhan opettelee hyvän tavan nousta sängystä :) Ja painaa vaikka tyynyllä arpea liikkuessa :)
joka suunniteltuna yleensä onnistuu hyvin.
Toivon, ettet siihen joudu, jos et kerran halua. Jos kuitenkin käy toisin, on hyvä muistaa, että alatiesynnytyksessä voi oikeasti asiat mennä pahasti pieleen. Kyllä siihen joku aika välillä kuoleekin tai lapselle tulee vammoja. Mutta onneksi Suomessa on mahdollisuus turvalliseen, suunniteltuun sektiion tarvittaessa. Silloin on aika ajatella lapsen (ja myös sinun) parasta, eikä surra alatiesynnytyksen jännityksen menettämistä.
Ja oikeasti sektio ainakin itselläni oli helpompi kuin tavallinen synnytys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka suunniteltuna yleensä onnistuu hyvin.
Toivon, ettet siihen joudu, jos et kerran halua. Jos kuitenkin käy toisin, on hyvä muistaa, että alatiesynnytyksessä voi oikeasti asiat mennä pahasti pieleen. Kyllä siihen joku aika välillä kuoleekin tai lapselle tulee vammoja. Mutta onneksi Suomessa on mahdollisuus turvalliseen, suunniteltuun sektiion tarvittaessa. Silloin on aika ajatella lapsen (ja myös sinun) parasta, eikä surra alatiesynnytyksen jännityksen menettämistä.
Ja oikeasti sektio ainakin itselläni oli helpompi kuin tavallinen synnytys.
Ei sektion kehuminen sitä tosiasiaa muuta mihinkään ;)
umppari nyt rv16+4, se jo oli pelottava koekmus kun ilmoitettiin että nyt viedään saliin, ja anestesialääkäri esitteli itseään, ja tajusin että hitto, mut nukutetaan, miten käy vauvalle!!!
No, ihania ihmisiä leikkaussalissa, rauhoittelivat ja puhuivat lempeästi enkä ollut kovassa paniikissa kun nukahdin.. Mutta olin kyllä herättyäni niin järkyttävän kipeä, elämäni pahin krapoula, oli pakko oksentaa ja se ei kyllä tuntunut kovin hyvältä kun oli juuri leikattu.
Seuraavana päivänä vielä oksetti (leikattiin yöllä) ja kesti puoleenpäivään ennekuin pääsin edes itse vessaan kävellen...
Ja se oli pelkkä umpparipoisto, joten siksi ehkä pelottaa vieläkin enemmän että mikä olisi vointi sitten sektion jälkeen kun hiukan isompi operaatio =(
Äkkiä kyllä tuostakin toipui, kunhan vain muisit ettei todellakaan kannata mitään nostella, meni viikko ja olin olevinani niin hyvässä kunnossa että kannoin esikoista jo täällä kotona sylissä ja hoidin vaipanvaihdot jne, no siitä sai kyllä sitten kärsiä, kröhöm....
Kiitos vastauksista =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saat alaraajat puuduttavan puudutuksen :)
Se kyllä jännitti todella paljon kun hereillä olin sen ajan :)
Etköhän olisi mahdollisen sektionkin jälkeen viikossa jo sen verran hyvässä kunnossa, että kykenet helposti vauvaa kantelemaan :)
Tsemppiä tulevaan ja toivotaan, ettei sitä sektiota tule! :)
t.kakkonen
Ei sektion kehuminen sitä tosiasiaa muuta mihinkään ;)
[/quote]
Totta sekin, mutta minusta olisi tyhmää olla suostumatta sektioon, jos se lääkärien mielestä on tarpeen. Suunniteltu sektio on kuitenkin turvallisempi kuin hätäsektio.
En muuten itsekään olisi halunnut sektioon. Mutta ei minusta lapsen syntyminen alakauttakaan ollut mitenkään romanttista, hirmuisen suttaistahan se oli : ). Tosin ehkä jälkeenpäin oli enemmän voittajaolo.
Ps. Minä muuten sain pitää vauvaa rinnan päällä heti sen jälkeen kun hänet oli leikattu ulos mahasta. Sen jälkeen vauva meni isän kanssa pesulle ja minä heräämöön. Sitten vauvan kanssa osastolle, jonka jälkeen emme olleetkaan enää erossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... niin kyllä sitä saa sektiossakin. Se vasta jännää onkin, kun makaa selällään pöydällä ja rinnan päälle on viritetty näköesteeksi verho. Mitään et näe, mutta tiedät, että siellä ne avaavat vatsaa verhon takana. Itse tunsin, miten ne viilsivät veitsellä ensin vaakasuoraan ja sitten pystysuoraan. Ihan hyvät mömmöt ne antoivat minulle (mm. morfiinia) enkä tuntenut mitään kipua leikkauksen aikana, mutta kosketuksen tunsin. Oikeastaan se leikkaaminen tuntui siltä kuin olisi viillelty jonkin kalvon läpi tylsällä veitsellä. Sitten kun vauvaa alettiin ottaa vatsasta ulos, niin tuntui siltä kuin vatsaa ravisteltaisiin ja revittäisiin. En ole ollut ikinä aiemmin missään leikkauksessa, niin olihan se vähän hurjaa. Fyysisesti se meni yllättävän helposti, mutta henkisesti tuntui vähän epätodelliselta sen verhon takia kun en nähnyt mitään, mitä minulle tehtiin. Vaikeinta oli pitää hermonsa kurissa eikä alkaa panikoida, koska olin koko leikkauksen ajan hereillä. :)
Näin ainakin veikkaisin! Voihan heitäkin tosiaan olla.
Taitaa olla sairaala kohtaista, että milloin saa vauvan rinnalle :)
Ei kyllä tosiaan alakauttakaan synnyttäminen siistiä hommaa ole :D Itse kuitenkin yllätyin esikoisen aikaan miten vähällä sotkulla sitä selvisi :)
Oikein odotin, että veri lentää yms. xD
t.kakkonen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se hormonivälitteinen euforia joka tulee heti synnytyksen jälkeen.
Itse olen synnyttänyt kuolleen vauvan niin että tiesin vauvan olleen kuollut jo ennen synnytystä. Mutta uskokaa vaan, se parin minuutin euforia tuli myös silloin. Naisen keho on uskomaton.
Suhde lapseen ei tuntunut mitenkään erilaiselta sektiolla saadun kanssa. Sama suojeluvaisto heräsi heti. Koin että paranin ehkä nopeammin sektiosta kuin alatiesynnytyksestä. Arpi vähän ärsyttää vaikka nyt 2 v jälkeen alkaa jo olla lähes väritön mutta iho jäi vähän rullalle sen yläpuolelle. Lähes 40 ei enää pamahda nahka takaisin :)
... niin kyllä sitä saa sektiossakin. Se vasta jännää onkin, kun makaa selällään pöydällä ja rinnan päälle on viritetty näköesteeksi verho. Mitään et näe, mutta tiedät, että siellä ne avaavat vatsaa verhon takana. Itse tunsin, miten ne viilsivät veitsellä ensin vaakasuoraan ja sitten pystysuoraan. Ihan hyvät mömmöt ne antoivat minulle (mm. morfiinia) enkä tuntenut mitään kipua leikkauksen aikana, mutta kosketuksen tunsin. Oikeastaan se leikkaaminen tuntui siltä kuin olisi viillelty jonkin kalvon läpi tylsällä veitsellä. Sitten kun vauvaa alettiin ottaa vatsasta ulos, niin tuntui siltä kuin vatsaa ravisteltaisiin ja revittäisiin. En ole ollut ikinä aiemmin missään leikkauksessa, niin olihan se vähän hurjaa. Fyysisesti se meni yllättävän helposti, mutta henkisesti tuntui vähän epätodelliselta sen verhon takia kun en nähnyt mitään, mitä minulle tehtiin. Vaikeinta oli pitää hermonsa kurissa eikä alkaa panikoida, koska olin koko leikkauksen ajan hereillä. :)
En minä nyt ihan tuollaista tarkoittanut =D
Nyt kyllä pelottaa vielä enemmän...
Jos ei olisi sujunut niin hyvin esikoisen kanssa olisi varmaan ihan eri tuntemukset, mutta kun kaikki meni tosiaan niin hyvin, vaikka jouduttiinkin käynnistämään tipalla, että tipanlaitosta kului vain 4h niin lapsi oli sylissä, 7min ponnitusvaihe, sain itse ottaa vastaan kun lapsi liukui ulos ja nostaa rinnalle heti, ei repeämiä pahemmin, pari pientä tikkiä, täysin toimintakunnossa heti synnytyksen jälkeen.
Jos olisikin revennyt pahasti ja tikattu kamalasti ja kärsinyt monta tuntia salissa sektio saattaisikin olla tervetullut vaihtoehto...
Nyt vain kuvittelen että tottakai toinen syntyisi yhtä helpolla, ja että haluaisin vain kokea sen tunteen uudestaan, ja että sektio ei voisi mitenkään olla yhtä hieno kokemus.
Enkä tarkoita nyt vähätellä sektiolla synnyttäneitä!!!
Ei sektion kehuminen sitä tosiasiaa muuta mihinkään ;)
Totta sekin, mutta minusta olisi tyhmää olla suostumatta sektioon, jos se lääkärien mielestä on tarpeen. Suunniteltu sektio on kuitenkin turvallisempi kuin hätäsektio.
En muuten itsekään olisi halunnut sektioon. Mutta ei minusta lapsen syntyminen alakauttakaan ollut mitenkään romanttista, hirmuisen suttaistahan se oli : ). Tosin ehkä jälkeenpäin oli enemmän voittajaolo.
Ps. Minä muuten sain pitää vauvaa rinnan päällä heti sen jälkeen kun hänet oli leikattu ulos mahasta. Sen jälkeen vauva meni isän kanssa pesulle ja minä heräämöön. Sitten vauvan kanssa osastolle, jonka jälkeen emme olleetkaan enää erossa.
kieltäytymässä sektiosta?
On se hormonivälitteinen euforia joka tulee heti synnytyksen jälkeen.
Itse olen synnyttänyt kuolleen vauvan niin että tiesin vauvan olleen kuollut jo ennen synnytystä. Mutta uskokaa vaan, se parin minuutin euforia tuli myös silloin. Naisen keho on uskomaton.
Suhde lapseen ei tuntunut mitenkään erilaiselta sektiolla saadun kanssa. Sama suojeluvaisto heräsi heti. Koin että paranin ehkä nopeammin sektiosta kuin alatiesynnytyksestä. Arpi vähän ärsyttää vaikka nyt 2 v jälkeen alkaa jo olla lähes väritön mutta iho jäi vähän rullalle sen yläpuolelle. Lähes 40 ei enää pamahda nahka takaisin :)
Kiitos vastauksestasi!
Minulle on näin käynyt ennenkin ja aina siirtynyt :)
Niin minulle on sanottukin aina, että suurella todennäköisyydellä kyllä siirtyy :)
Sen verran kuitenkin on aikaa laskettuun, että kohdun kasvu siirtää siä aika varmasti :)