Paniikkihäiriö tai ahdistuneisuushäiriö

Nykyään paniikkihäiriö-diagnoosin saa löyhemmin perustein, kuin mitä paniikkihäiriön diagnoosiin pitäisi käytännössä liittyä. Eli nykypäivänä ihminen saattaa saada ainoastaan yhden ainoan paniikkikohtauksen, jonka vuoksi hakeutuu vaikkapa päivystykseen ja kun katsotaan, että kaikki veriarvot ym ovat kohdillaan niin diagnoosi mahdollisesti annetaan jo siinä vaiheessa.

Tilastojen mukaan joka kolmas ihminen saa elämänsä aikana ainakin yhden paniikkikohtauksen (kohtauksen tyypillisiä oireita ovat sydämentykytys, rintakivut, hikoilu, vapina, hengenahdistus, tukehtumisen tai kuristumisen tunne, pahoinvointi, vatsavaivoja, huimaus, pyörtymisen tunne, puutuminen, kihelmöinti, vilunväreet tai kuumat aallot.), kun taas paniikkihäiriön viralliseen diagnoosiin kuuluu se, että henkilö on saanut toistuvasti paniikkikohtauksia pidemmän aikaa (useammin kuin kerran viikossa useamman kuukauden ajan) ja/tai henkilö on ruvennut välttämään asioita paniikkikohtausten uusiutumisen pelon takia (eli vaikka työ, opiskelu, kauppa-asioinnit ym ovat ruvenneet kärsimään).

Itse olen käynyt läpi elämässäni useita satoja paniikkikohtauksia, eikä kyseessä ole ainakaan minun kohdalla "trendisairaus" tms. Jouduin lopettamaan vanhassa työpaikassani tämän riesan takia, vaikka pidin työstäni erittäin paljon (työkokemusta minulta löytyy kahdeksan vuotta monista eri yrityksistä muutamalta eri alalta).

Toisaalta tätä riesaa ei koskaan kenellekkään toivo, mutta mielellään antaisin näille pahimmille arvostelijoille (paniikkihäiriö on trendisairaus ja teinit vaan välttelee asioita sen takia jne) vaikka kuukauden ajan muutaman kerran viikossa paniikkikohtauksen niin ehkäpä ajatusmaailma hieman muuttuisi. Aivokemioissa tapahtuneet muutokset ovat sekoittaneet meidän tahdosta riippumatonta hermostoa, joka menee enemmän tai vähemmän yliaktiiviseen tilaan aiheuttaen näitä oireita ja purkaen adrenaliinia lisämunuaisista, jolloin oireet ja kohtaukset ilmenevät.

Mulla on paniikkihäiriö enkä todellakaan pidä tätä mitenkään trendikkäänä, vaan vihaan sydämeni pohjasta. Haluaisin elää normaalia elämää ilman jatkuvaa pelkoa paniikkikohtauksista.

Jos on oikea paniikki tai on oikeasti ahdistunut niin ei siitä useimmatkaan huutele pitkin kyliä ja huomiohuoraa vaan päinvastoin näitä "vikoja" yritetään salata ja hävettää ja vituttaa :(

Vaikeuttaa kyllä elämää huomattavasti!

Olen kärsinyt (todellakin kärsinyt) paniikkihäiriöstä jo vuosikaudet. Lääkkeet eivät ole tuoneet helpotusta. Saan massiivisen paniikkikohtauksen pelkästään seisoessani lähikaupan kassajonossa; kohtaus alkaa huimaamisella, raajojen puutumisella ja hengitysvaikeuksilla,näön sumentumisella.... oireet pahenevat, kunnes on pakko syöksyä ulos.

En voi ajaa autolla kuin 40 km/h, eli kierrän monesti turhankin pitkiä reittejä päästäkseni haluamaani paikkaan (esim. kun lasta pitää viedä hoitoon).

Kaupungin ulkopuolelle en turvallisuussyistä lähde ajamaan. Massiivisen kohtauksen tullessa saatan jopa pyörtyä.

Opiskelen tällä hetkellä, koska pidän uuden oppimisesta ja mulla on työhaaveita, mutta opiskelu on osoittautunut hankalaksi. Olen niin huonovointinen ainakin koulupäivän alkupuolella, että kaikki energia menee keskittyessä omaan oloon. Välillä istun koulun vessassa ja itken, kun luokassa istuminen on mahdotonta.

Olin nuorena koulukiusattu. Lisäksi olen kokenut väkivaltaisen avioliiton ja raiskauksen. Siinäpä muutamia syitä trauman puhkeamiselle.

Olen joillekin kertonut sairastavani paniikkihäiriötä, mutten ala selostamaan oireita tai arkeani yleensä. Ehkä muakin pidetään sen takia vaan joutavana pummina, joka elelee onnesta soikeena kelan rahoilla (joo, nostan kelalta kuntoutustukea).

Muita diagnooseja on masennus ja posttraumaattinen stressisyndrooma.

Tässäpä pieni raportti mun elämästä.

Olisin onnellinen jos joku päivä heräisin ja kaikki oireet ja ahdistus olisivat hävinneet ja voisin elää normaalia elämää.

Mutta kivaa että oon jonku mielestä trendikäs, paitsi etten oo ihan varma lämmittääkö tuo mun mieltä ollenkaan...

ei suinkaan ole nykyään joka toisella.

Paniikkihäiriöstä kärsii noin 1–3 % aikuisista jossain elämänsä vaiheessa.

Yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä sen sijaan kärsii noin 5 % ihmisistä elämänsä jossain vaiheessa.



Esim paniikkihäiriö ei ole kovinkaan paljon skitsofreniaa yleisempi mielenterveyden häiriö.

Yksittäisiä paniikkikohtauksia, joita ihmisillä esiintyy useammin, ei voi vielä kutsua paniikkihäiriöksi.



Paniikkihäiriötä sairastavan on vaikeampi selvitä nykyajan työelämässä ja muutenkin kaupungistuneessa yhteiskunnassamme. Entisajan agraariyhteiskunnassa paniikkihäiriötä sairastava ei pudonnut työelämän kelkasta, vaikka olisi oireillut pahastikin.



Missä on menty vikaan? En tiedä, onko missään sinänsä menty vikaan. Yhteiskunta on kehittynyt, teollistunut ja joidenkin mukaan ollaan menossa jälkiteollistumisen vaiheessa. Kellon taaksepäin kääntäminen ei enää onnistu.



Onneksi paniikkihäiriöön ja ahdistuneisuushäiriöihin on nykyään hyviä lääkkeitä. Niitä ei vielä 80-luvullakaan ollut käytössä. Myös psykoterapia voi auttaa merkittävästi.

Taitaa sitten olla itsediagnosoituja useammat paniikkihäiriöt. Kun niin moni siihen vetoo. Ettei sen vuoksi muka pysty käymään töissä tai koulussa.

Taitaa sitten olla itsediagnosoituja useammat paniikkihäiriöt. Kun niin moni siihen vetoo. Ettei sen vuoksi muka pysty käymään töissä tai koulussa.

Koska paniikkioireet ilmaantuvat yleensä esim tungoksessa julkisilla paikoilla, oireesta kärsivä alkaa karttaa vastaavanlaisia tilanteita.

Välttämiskäyttäytyminen aiheuttaa masentuneisuutta, sosiaalista eristäytyneisyyttä, jopa työkyvyttömyyttä. Paniikkikohtauksen aiheuttamat fyysiset reaktiot elimistössä ovat havaittavissa. Kyseessä ei ole siis aivan todellinen sairaus. Potilas ei välttele paikkoja kiusatakseen muita, vaan se on hänen selviämistrategiansa silloin, kun hän ei ole saanut muuta hoitoa sairauteensa.

Paniikkihäiriö alentaa noin 40 000 suomalaisen elämänlaatua ja toimintakykyä joka vuosi. Terapioiden saatavuus ei valitettavasti ole sillä tasolla, mikä olisi ihanteellista. Sen vuoksi paniikkihäiriöt voivat kroonistua tai paraneminen voi estyä.

Paniikkihäiriö on sairaus, joka on lääkärin diagnosoitava. On suljettava pois joidenkin elimellisten sairauksien mahdollisuus ennen diagnoosin antamista. Nykyään potilaat ovat kuitenkin valveutuneita ja koska he ovat hankkineet paljon tietoa esim netistä, he saattavat hyvinkin tietää sairastavansa paniikkihäiriötä, vaikka lääkäri ei virallista diagnoosia olisikaan tehnyt.

Tässä lisää sairaudesta:

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…

Taitaa sitten olla itsediagnosoituja useammat paniikkihäiriöt. Kun niin moni siihen vetoo. Ettei sen vuoksi muka pysty käymään töissä tai koulussa.

Koska paniikkioireet ilmaantuvat yleensä esim tungoksessa julkisilla paikoilla, oireesta kärsivä alkaa karttaa vastaavanlaisia tilanteita.

Välttämiskäyttäytyminen aiheuttaa masentuneisuutta, sosiaalista eristäytyneisyyttä, jopa työkyvyttömyyttä. Paniikkikohtauksen aiheuttamat fyysiset reaktiot elimistössä ovat havaittavissa. Kyseessä ei ole siis aivan todellinen sairaus. Potilas ei välttele paikkoja kiusatakseen muita, vaan se on hänen selviämistrategiansa silloin, kun hän ei ole saanut muuta hoitoa sairauteensa.

Paniikkihäiriö alentaa noin 40 000 suomalaisen elämänlaatua ja toimintakykyä joka vuosi. Terapioiden saatavuus ei valitettavasti ole sillä tasolla, mikä olisi ihanteellista. Sen vuoksi paniikkihäiriöt voivat kroonistua tai paraneminen voi estyä.

Paniikkihäiriö on sairaus, joka on lääkärin diagnosoitava. On suljettava pois joidenkin elimellisten sairauksien mahdollisuus ennen diagnoosin antamista. Nykyään potilaat ovat kuitenkin valveutuneita ja koska he ovat hankkineet paljon tietoa esim netistä, he saattavat hyvinkin tietää sairastavansa paniikkihäiriötä, vaikka lääkäri ei virallista diagnoosia olisikaan tehnyt.

Tässä lisää sairaudesta:

<a href="http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…" alt="http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…">http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…;

väsyneenä kun kirjoittaa, niin ajatus ei pysy kasassa...

yhtä yleinen kuin skitsofrenia niin miksi tunnen kolme skitsofrenikkoa ja ainakin 30 paniikkihäiriötä sairastavaa. Skitsofreniastaaan kukaan ei toitottele missää kosa siitä pitää olla hiljaa, sehän on noloa. Paniikkihäiriö on joka toisella 16-v tytöllä. Ja silloin ei voi tehdä sitä eikä tätä. Onko niin että paniikkihäiriö on seksikkääpi sairaus kuin skitsofrenia.Skitsofrenikko on hullu mutta paniikkihäiriöinen on vaan niin herkkä ja tunteellinen ihminen.

kun joutuu joka aamu nousemaan töihin ja se niin vituttaa ja masentaa, kun ei heti saakkaan sitä viiden tonnin palkkaa ja 5 viikon kesälomaa.

Ahdistaa ja panikoi sitä ja eläkkeelle pitää päästä 30v

Taitaa sitten olla itsediagnosoituja useammat paniikkihäiriöt. Kun niin moni siihen vetoo. Ettei sen vuoksi muka pysty käymään töissä tai koulussa.

Vierailija kirjoitti:

taitaa nykyään olla joka toisella ihmisellä?

Eikö ihmiset oikeasti enää selviä normaali elämään kuuluvista vastoinkäymisistä?

Missä on menty vikaan?

Eikä taida.

Vierailija kirjoitti:

Jos on oikea paniikki tai on oikeasti ahdistunut niin ei siitä useimmatkaan huutele pitkin kyliä ja huomiohuoraa vaan päinvastoin näitä "vikoja" yritetään salata ja hävettää ja vituttaa :(

Vaikeuttaa kyllä elämää huomattavasti!

Näinhän se taitaa usein olla.

Jaa-a. Minä en tiedä miksi mulle puhkesi molemmat. Nyt kuitenkin lääkityksellä päässyt molemmista eroon. N28

Kun itse aikoinaan aloin saada paniikkikohtauksia ja lopulta paniikkihäiriödiagnoosin, sanoin usealle ihmiselle, etten tätä vaivaa toivoisi edes pahimmalle viholliselleni. Tarkoitin sitä myös. Mutta nyt, kun luen täältä näitä "eikö ihmiset enää kestä normaaliin elämään kuuluvia vastoinkäymisiä" -tyylisiä kommentteja, olenkin eri mieltä. Ehkä joillekin väheksyjille tekisi ihan hyvää saada paniikkikohtaus kassajonossa tai muulla julkisella paikalla. Näkisi vähän tätä elämää paniikkihäiriöstä kärsivän näkökulmasta ja ehkä jopa tajuaisi, ettei tässä ole mitään kadehdittavaa tai vähäteltävää. Mielelläni tämän pois antaisin, koska paniikkioireet ovat minulle täyttä totta, niin hullulta kuin ne teidän "oot vaan niin laiska ettet viitti mennä kouluun tai töihin" -kommentoijien mielestä varmasti kuulostavatkin. Itse muuten käyn töissä.