Sinä aikuinen ihminen, kerro mulle, onko niin, että vastoinkäymiset elämässä kasautuvat?

mulla se on ainakin just noin. noin kymmenen vuotta sitten mulla hajos lähes KAIKKI kodinkoneet,ukko jätti,ei ollu duunii,yms. ja yheksän vuotta meni hyvin ja nyt taas kaikki asiat menee päin hemmettiää,melkein kaikki! :(

Mutta sen jälkeen tulee väistämättä seesteisempi vaihe. Vaikeudet eivät elämästä pääty koskaan, mutta osaat suhtautua niihin eri tavalla, olet vahvempi. Ja niitä onnellisia hetkiä tulee niin paljon, että kaikki on sen arvoista.

Voiko siihen itse vaikuttaa? Voiko olla niin, että kaikki eivät vahvistu eivätkä opi mitään?



ap

Jotkin vaikeudet laukaisevat muita vaikeuksia, esim. kun menettää työnsä, siitä seuraa rahattomuutta, toivottomuutta ja jaksamisen kanssa vaikeuksia. Kun saa niihin vaikeuksiin ratkaisuja, paranee taas koko tilanne. Sama kerrannaisvaikutus varmaan myös ihmissuhdeongelmissa kuten eroissa.

Olet iloinen ja onnellinen ->ihmiset haluavat seuraasi.



Mutta tuosta vaikeuksien kasautumisesta voi jäädä päähän myös sellainen negatiivinen kierre, tulkitsee lopulta kaikki vain negatiivisessa valossa. Tyyliin, eilen mies jätti, tänään myöhästyin bussista. Jos eilen ei olisi tapahtunut mitään ikävää, en näkisi bussista myöhästymistä niin negatiivisesti. Eli kannattaa olla tietoinen, kuinka jäsentää tapahtumia päässään.

on siis se, mitä tapahtuu, ja kuinka tulkitsemme ne. Jos menettää työnsä, ei tarvitse olla yltiöpositiivinen tai olla näkemättä asiaa haittana. Mutta ihminen saattaa myös huomaamattaan ajatella "aina juuri minulle käy näin, olin niin huono koulussa ja nyt sain potkutkin töistä". Ja on oikeus tuntea pahaa mieltä mutta on eri asia olla yksi päivä pahalla mielellä kuin jäädä omiin mehuihinsa makaamaan ja muodostaa asiasta loppuelämän iso juttu.

Kolme vuotta takaperin tuli vastoinkäymisiä oikein urakalla. Hyvän ystävän ja isän kuolema. Riitaisan avioeron takia menetin auton, omakotitalon, kesämökin ja lähes kaiken irtaimen omaisuuteni, kun en jaksanut tapella exän kanssa asioista. Yritykseni meni nurin ja tästä seuranneen työttömyyden myötä, luottotiedot menivät. Kaikki tämä vuoden sisällä.



Nyt menee hienosti. Olen onnellinen, vaikka taloudellinen tilanne ei vielä ole täysin parantunut, mutta osaan nyt arvostaa ihan muita asioita kuin materiaa.

Enkä nyt puhu sellaisesta itseään toteuttavasta profetiasta että "jos ajattelet negatiiviset vaikutat negatiivisesti esim omaan työnsaantiisi", vaan sairastumisia ja ihan vaan järkyttäviä elämänkohtaloita.



Enkä edes vain minä, vaan minä ja useampi ympärilläni. En tiedä missä ihmeen karman mustassa ukkospilvessä me kuljemme. Toivon vain että se pian rupeaisi hälvenemään.



Heti kun luulee ettei mikään enää voi mennä vikaan ilmenee jotain uutta. Kukaan ei ole kuollut, vielä. Tuota ei olisi toki pitänyt kirjoittaa, koska se todellakin tuntuu kohtalon uhmaamiselta.

Miten fiksusta, kestoiloisesta ja onnellisesta ihmisestä tulikin tällainen epävarma ongelmakimppu. Vääriä päätöksiä, vääriä tunteita, vääriä ratkaisuja, tyhmää, lapsellista, itsekeskeistä käytöstä... Selvähän se, että ongelmia tulee, kun niille tekee tilaa elämässä. Mietin vain, onko tämä nyt tätä, vai palaako entinen, hyvä takaisin, kokonaan.



ap

Esim: lapsi kuolee --> surua, työkyvyttömyyttä, siitä seuraavia rahavaikeuksia, muiden lasten oireilua, parisuhteen heikkeneminen/hajoaminen, ystäväpiirin kaikkoaminen, itsestä huolehtimisen laiminlyönti ja siitä seuraava kunnon heikkeneminen ja mahdolliset sairastumiset. Yksi iso ongelma voi siis käynnistää monia muita. Mutta ei siinä mistään karman laista ole kyse - jos sairastuu rintasyöpään, tiskikone ei sen todennäköisemmin hajoa kuin muutenkaan.

negatiivisiin asioihin kiinnittää enemmän huomiota, jos niitä sattuu monta peräkkäin.

Minulla oli vuonna 2010 neljän kuukauden jakso, jolloin kaikki ongelmat työttömyydestä omaisen kuolemaan kerääntyivät kaikki samaan rytäkkään. Oli se hullua aikaa. Millään näistä ei ollut keskenään korrelaatiota, oli vain sattumaa että ne tulivat kaikki juuri tuohon ajankohtaan.



Mutta sitten, sen jälkeen tuli pikkuhiljaa taas paremmat ajat, joita eletään nyt. Voimia vaan ap, kyllä ne huonotkin ajat loppuu joskus.

Ainakin mun elämässä on juuri noin, että vastoinkäymiset tulee "putkena", joskus lyhyempänä ja kevyempänä, joskus rankempana ja pidempänä. Mutta ainakin vielä toistaiseksi se aurinko on ennemmin tai myöhemmin alkanut paistamaan tähänkin risukasaan. Sitten kun vaan taas uuteen nousuun ja täyttä höökiä eteenpäin. Tätä tää on.

Miten fiksusta, kestoiloisesta ja onnellisesta ihmisestä tulikin tällainen epävarma ongelmakimppu. Vääriä päätöksiä, vääriä tunteita, vääriä ratkaisuja, tyhmää, lapsellista, itsekeskeistä käytöstä... Selvähän se, että ongelmia tulee, kun niille tekee tilaa elämässä. Mietin vain, onko tämä nyt tätä, vai palaako entinen, hyvä takaisin, kokonaan.

ap

vaan parhaimmassa tapauksessa jotain ihan uutta ja vielä parempaa!

läheisen perheessä ollut kuolemaa, hometaloa, sairastumisia, ls-ilmoja jne niin paljon tässä kolmen vuoden sisään, että tuntuu, että kyllä ne vaikeudet vaan kasaantuu. On sitä onneksi ollut myös hyviä asioita, mutta toivon vaan todella että nuo raskaammat olisi edes hetkeksi ohitse.

Mutta asiolla on myös tapana järjestyä.

Vaikeuksien jälkeen voi sitten taas nauttia niistä pienistä elämän iloista.



Se vaan kuuluu tähän matkaan ihmisyyteen.

Ehkä siinä matkalla sitten jotenkin jalostuu.



Sateen jälkeen paistaa aurinko.