Kaksikieliset perheet, minkä ikäisenä teillä on lapset..

alle 1v, toinen vasta ennen 4v.

Muilla tuntemillani perheillä ei ole ollut ongelmia. Meille sanottiin myös, että tuo myöhään oppiminen kahden kielen takia on yleinen harhaluulo. Tiedä sitten:)

alle 1v, toinen vasta ennen 4v.

Muilla tuntemillani perheillä ei ole ollut ongelmia. Meille sanottiin myös, että tuo myöhään oppiminen kahden kielen takia on yleinen harhaluulo. Tiedä sitten:)

Meillä lapsella kyllä tulee niitä sanoja jonkun verran molemmilla kielillä. En sitten tiedä milloin alkaa puhumaan kunnolla :) Oikeastaan kauhulla odotan, ei varmaan ole sen jälkeen hetkeäkään hiljaa :D Olemme miehen kanssa olleet kovia puhumaan pienenä. Mies jopa niin paljon, että hänelle oli maksettu että olisi hiljaa 10min.

1,5 vuotias puhuu nyt 3 sanan lauseita. Suurin osa sanoista tulee suomeksi, melko vähän toisella kielellä, varmaan syystä että minä olen kotona ja kuulee siis minun puhetta enemmän. :) Toista kieltä ymmärtää hyvin ja sekoittaa myös näitä sanoja puheeseen välillä.



Mutta tosiaan, ei ap:lla ole vielä mitään hätää! Monet tuntemani yksikieliset lapset eivät sano moniakaan sanoja vielä edes yli 2v.

alle 1v, toinen vasta ennen 4v.

Muilla tuntemillani perheillä ei ole ollut ongelmia. Meille sanottiin myös, että tuo myöhään oppiminen kahden kielen takia on yleinen harhaluulo. Tiedä sitten:)

Meillä lapsella kyllä tulee niitä sanoja jonkun verran molemmilla kielillä. En sitten tiedä milloin alkaa puhumaan kunnolla :) Oikeastaan kauhulla odotan, ei varmaan ole sen jälkeen hetkeäkään hiljaa :D Olemme miehen kanssa olleet kovia puhumaan pienenä. Mies jopa niin paljon, että hänelle oli maksettu että olisi hiljaa 10min.

Viimeistään tässä murrosiässä alkaa olemaan hiljaa..

Molemmat saavat toisesta kielestä kymppejä koulussa, ovat muutenkin kiinnostuneita. Kieli on siis englanti. Myöhään puhumaan oppineen englanti on hieman heikompi, mutta hienosti on petrannut.

aika tasaisesti sanoja molemmilla kielillä. Eli kullekin esineelle oli vain yksi sana, joka oli siis suomeksi tai saksaksi (isän kieli). 1,5-2,5-vuotiaana puhui yksinomaan suomea, saksaa ei ollenkaan. 2,5-vuotiaana alkoi ykskaks puhua myös saksaa kunnolla ja kokonaisin lausein. Nyt neljävuotiaana puhuu normaalisti molempia kieliä, suomi tosin huomattavasti vahvempi, saksaa joutuu usein hakemaan, ainakin jos paljon suomenkielisiä ympärillä.



Mutta siis aina on ollut kielenkehityksessä samalla tasolla kuin yksikieliset, sellaista myöhästymistä en ole huomannut.



Ei monet yksikielisetkään puhu ap:n lapsen ikäisenä vielä mitään. Siskontyttö ei puhunut alle 2v. kuin omaa vauvankieltään, sitten noin kuukaudessa kun aloitti oppi puhumaan normaalisti.

pojat oppi molemmat ihan normaaliin aikaan puhumaan - käyttivät alusta alkaen sekä suomea että ruotsia.



Eli yhden vuoden tienoilla yksittäisiä sanoa.

Esikoisen vauvakirjaan olen n.2 v ikäisenä tallettanut lauseen "Pappa tar Antons puu."Eli kielen puuttuvat sanat korvattiin toisella kielellä:) (Isä ottaa Antonin puun...)



Nykyään lapset (17 ja 10v) käyttävät yhtä sujuvsti molempia kieliä, en oikeastaan tiedä, kumpi heillä on vahvempi.Eivätosaa sanoa itsekään... Peruskoulun käyneet ruotsiksi,kotona puhutaan molempia kieliä niin, että äiti pojille suomea, isä ruotsia, kotikieli suomi. .Isompi vaihtoi ammattikoulutuksessa suomenkieliseen kouluun ilman ongelmia:)



Naapurissa taas 5v poika ymmärtää ruotsin, mutta puhuu vainn suomeksi. Heillä vanhemmat käyttävät kotona pääasiassa suomea, eikä vanhemmat ole panostaneet siihen, että toinen vanhemmista puhuisi lapselle säännöllisesti ruotsia.

lauseilla vajaa 1-vuotiaana. Lauseita ruotsiksi alkoi tulemaan 1 v 3 kk.

Mä en oo ikinä kuullut alle 1-vuotiaasta, joka puhuisi kolmen sanan lauseita!



En toki kiellä, että olisi mahdollista, mutta aika uskomattomalta kuulostaa...

ruotsia tuli silloin vain yksittäisiä sanoja. 1-vuotissynttäreillä oli jo molemmat kielet vahvoja. 5-vuotiaana valmistui maisteriksi kielitieteellisestä.

hiukan alle 2v. Lapsilla on kolme kieltä joista ruotsi äidinkieli, englanti toinen kotikieli ja suomea puhuvat auttavasti, esikoinen 6v pärjää suomeksi myös harrastuksessa. Molemmat puhuvat paljon ja joskus menee kielet tai sanamuodot sekaisin mutta uskon että tasoittuu ajan kanssa.

Oletteko te kaksikieliset perheet aktiivisesti harjoittaneet molempia kieliä vai antaneet lapsen oppia mitä oppii?



Tarkoitan siis, että onko teillä dvd:a tai satukirjoja molemmilla kielillä tai oletteko tarkoituksella laittaneet lapsen vaikkapa ruotsinkieliseen päiväkotiin tai kerhoon?



Entä miten niissä tapauksissa, jos asutte toisen vanhemman kotimaassa, niin onko se toisenkin äidinkieli opittu ihan vaan sillä, että toinen vanhempi puhuu omaa äidinkieltään?



Minä siis asun nyt mieheni kotimaassa, olen raskaana ja tarkoitus olisi toisaiseksi tänne jäädäkin. Minä en vielä puhu kovin hyvin tätä maan kieltä ja keskenämme puhumme miehen kanssa englantia. Minä tietysti haluaisin, että lapsi oppisi myös suomea.



Olisiko teillä omia kokemuksia miten tällaisissa tapauksissa lapset oppisivat kaksikielisiksi?



Olen suunnitellut hakevani kaikki vanhat omat satukirjani tänne ja tarkoitus olisi käydä Suomessa useinkin, myöskin sisareni ja vanhempani käyvät täällä vähintään sen kerran vuodessa, n. 3 vkoa kerrallaan.



Ymmärrän tietysti, että tästä oman maan kielestä tulee se vahvempi, mutta haluaisin, että lapsillamme olisi side Suomeen ja esimerkiksi myös mahdollisuus joskus opiskella Suomessa.



(Täällä asuu myös kaksi muutakin puoliksi suomalaista perhettä ja toisessa lapset eivät puhu suomea ollenkaan, eivät varmaan ole koskaan Suomessa käyneetkään ja toisessa lapset puhuvat ymmärrettävää, mutta tosi vahvalla murteella suomea. Ilmeisesti tämänkin perheen siteet Suomeen ovat aika heikot, käyvät Suomessa ehkä kerran vuodessa, jos sitäkään.)

Oletteko te kaksikieliset perheet aktiivisesti harjoittaneet molempia kieliä vai antaneet lapsen oppia mitä oppii?

Tarkoitan siis, että onko teillä dvd:a tai satukirjoja molemmilla kielillä tai oletteko tarkoituksella laittaneet lapsen vaikkapa ruotsinkieliseen päiväkotiin tai kerhoon?

Sisareni asuu USA:ssa ja hänellä on 6- ja 8-vuotiaat lapset. Sisareni mies on USAlainen. Ennen lasten syntymää sisareni otti aika paljon selvää asioista. Hän mm. kyseli kielenoppimisesta suomalaissyntyiseltä psykologilta, joka asuu myös USAssa ja jolla on omia lapsia.

Kaikesta tärkein neuvo on seuraava: jos haluat lapsesi oppivan kunnolla suomea, sinun pitää aina puhua lapsille suomea. Älä puhu heille koskaan sanaankaan englantia (tai muuta paikallista kieltä), vaikka muita olisikin kuuntelemassa. Muille ihmisille (esim. miehellesi) voit toki puhua englantia.

Nyt tämän muutaman vuoden kokemuksen jälkeen voin todeta, että psykologi oli oikeassa. Sisareni tuntee paljon muitakin USAssa asuvia perheitä, joissa on suomalainen äiti ja usalainen isä. Sisareni lasten suomen taito on täysin eri luokkaa kuin minkään näiden muiden perheiden lapsilla. (Voin todistaa tämän myös omasta kokemuksestani, sillä olen tavannut näitä perheitä useampaan kertaan, kun olen vieraillut sisareni luona.) Osa näiden muiden perheiden lapsista ei puhu suomea vapaaehtoisesti lainkaan, osa puhu joten kuten, mutta selvästi virheellistä suomea. Sisareni lapset puhuvat käytännössä virheetöntä suomea, tosin intonaatio ei ole täysin suomalainen (esim. kysymyslauseissa heillä saattaa ääni nousta korkeammalle). Olennainen ero on ollut juuri se, että sisareni on puhunut lapsilleen vain suomea, kun taas hänen ystäväperheissään äiti on helposti kääntänyt puheen englanniksi, jos paikalla on ollut muita kuulijoita.

Mainittakoon että nyt vanhempina monet sisareni ystäväperheen lapsista eivät osaa suomea niin hyvin, että he pystyisivät lukemaan (tai heille voisi lukea) suomenkielisiä kirjoja.

Pelkästään se ei kuitenkaan riitä, että puhut lapsille suomea, jos he eivät kuule sitä säännöllisesti muualta. Sanavarasto jää turhan suppeaksi. Sen vuoksi sisarellanikin kun suuri joukko (satoja on ehkä liioittelua, mutta kymmeniä taas aivan liian vähän) suomenkielisiä kirjoja ja DVD:tä. Niiden avulla tulee selvästi monipuolisempaa sanastoa kuin pelkästään kahdenkeskisessä seurustelussa.

Kielen oppimisen kannalta on myös tosi hyvä, jos pystytte käymään säännöllisesti Suomessa (kerran vuodessa riittää kyllä ihan hyvin) ja jos luonanne käy vierailijoita Suomesta. Näin lapset kuulevat muidenkin ihmisten kommunikointia suomeksi.

Puhun nyt siis nimenomaan sellaisen henkilön näkökulmasta, joka asuu ei-suomenkielisessä maassa. Tilanne on toki erilainen sellaisella kaksikielisellä perheellä, jossa toisellekin kielellä tulee jatkuvaa tukea muualta ympäristöstä.

Juuri tällaista olin mietiskellyt itsekin. Tykkään itse lukemisesta kovasti ja sadut olivat itselleni tosi tärkeitä lapsena ja siksi juuri suomalaisia satukirjoja ajattelin lapsille lukea heti kun jotain vaan ymmärtävät. (Oppivat ehkä siinä samalla suomalaista kansanperinnettäkin jonkin verran)



Ollaan siskon kanssa tässä yhtä aikaa raskaana ja suunnitelmissa olisi, että saataisiin serkukset sitten viettämään mahdollisimman paljon aika yhdessä. Varmaan myös toisen lapsen kanssa juttelu suomeksi olisi myös avuksi suomen opetteluun.

Meillä pääkieli on kyllä suomi, jota minä puhun ja perhe yhdessä puhuu. Mies puhuu lapsille ruotsia. Esikoisen ensimmäiset sanat tulivat siinä vajaa vuoden iässä (ehkä 11kk huuteli äitiä) ja pian puhuikin sitten enemmän, nyt kolmevuotiaana ei ole koskaan hiljaa. :)



Nuorempi sanoi 9kk iässä ekoja sanojaan (tissssssi lähinnä :D) ja juuri tuossa ihmettelin miten hienosti osasi suuttuneena sanoa pitkän lauseen. Olin kysynyt haluaako tulla syliin rauhoittumaan, niin poika huusi "En halua sinun syliin, tyhmä äiti, haluan isän syliin!" :D Oli kiistaa siitä saako traktorin ja kuormurin ottaa unileluksi.



Toinen kieli on kulkenut vähän alisteisena, mutta nykyään varsinkin isompi puhuu ruotsiakin jo aika paljon. Laulavat myös paljon lauluja ruotsiksi, kuten blinka lilla stjärna där.



MUTTA puheenkehitys on ihan älyttömän yksilöllistä oli kieliä yksi tai monta. En olisi sinuna yhtään huolissani, kun kerran sanoja tulee jo!

kun Suomessa asutaan niin lapsi totta kai kuulee enemmän suomea kuin isän äidinkieltä :) Mutta hyvin ymmärtää jos isä puhuu omalla äidinkielellään. Noh, ei kai se auta kuin odotella että alkaa puhumaan :)



ap

yleisesti luullaan, että kaksikielisyys hidastaa lapsen kielen kehitystä, mutta ei se ole niin, paitsi niillä, joilla on oikein pahoja kielellisiä häiriöitä. Silloin voidaan joutua valitsemaan yksi kieli, jota lapselle puhutaan. Toki, jos ajatellaan, että vaikka normaali 1,5-vuotias osaisi 10 sanaa, kaksikielinen osaa 5 suomeksi ja 5 muulla kielellä, niin kuulostaahan se silloin siltä, että osaa paljon vähemmän.



Meillä esikoinen alle 1-vuotiaana sanoi lähinnä "äiti" ja "baba", nyt 1,5-vuotiaana käyttää aktiivisesti ehkä kymmentä sanaa, esim. "hei hei", melkein kaikki ovat suomea. Ymmärtää kyllä isänsä puhetta.

molemmilla kielillä:



Äiti

Isä

ota

Kiitos



pelkästään suomeksi:



Koira

pappa

mummu

koira

kato



Miehen äidinkielellä tulee siis vähän vähemmän.



ap :)

molemmilla kielillä:

Äiti

Isä

ota

Kiitos

pelkästään suomeksi:

Koira

pappa

mummu

koira

kato

Miehen äidinkielellä tulee siis vähän vähemmän.

ap :)

ja han kavi suomalaista paivakotia, suurin osa muistakin kontakteista oli suomenkielisia. Suomea han puhui sujuvasti ja oppi myos puhumaan sita samassa iassa kuin toverinsa (oisko ollu 1,5 v lahtien). Vaikka isa on koko ajan puhunut hanelle ranskaa, niin etenkin Suomessa asuessamme lapsi puhui ainoastaan suomea. Ymmarsi kylla kaiken ranskastakin, mutta vastasi vain suomeksi. Kun muutettiin tanne ulkomaille, niin nopeasti alkoi puhumaan myos ranskaa. Kuopuksella tilanne ihan toisenlainen eli oli ihan vauva kun asuttiin Suomessa. Nyt han puhuu sujuvasti ranskaa ja englantia, mutta suomea ei juurikaan (ymmartaa kylla mutta vastaa muilla kielilla)

Oppi puhumaan ruotsia about 1,5v, Suomea about 2v. Kunpikaan kieli ei tosin ole aivan täydellinen, sanoja haetaan ehkä kauemmin kuin yksikielisillä. Kielet sekoavat välillä keskenään, mutta ei se mitään - vanhemmat auttavat ja ohjaavat:) Käy ruotsinkielistä päiväkotia.