"kemia välillämme" - todellisuutta vai romanttista roskaa?

Mutta vaivaako dementia? (viitaten ikääsi) Tiesitkö, että "voimakas kemia" saattaa siihenkin tepsiä?

Että anna vetovoiman hyrrätä, niin pysyy muistikin virkeänä!

Ei vaivaa nämä lauantaikyydit pitää mielen virkeänä. Minä olen syntynyt silloin -43 vuoden joulukuun viimeisenä päivänä siinä 3 minuuttia yli 11 ehtoopuolella reikä reikä, niin meinaa viriilimiehelläkin välillä tulla tuo -44 laitettua. Tällä nimimerkillä kun kirjoittelen muhinkin tämmösiin tietokonekirjoihin. Tämä on kyllä ehdottomasti lystikkäin, on paikka täynnä mukavia ja viehättäviä naikkosia. Välillä täällä sen palstan kemian tuntee ihan ruudun läpi tänne pirttikyökkiin asti kun jonkun mukavan äitinaikkosen kanssa sanoja luikauttelee ruudulla.

Raimo -43

Raimo -43 = mamma -78? Noh, sallitaan pieni leikinlasku mammoillekin.

ap, joka on kohdannut ihmeellisen miehen ja odottaa mielenkiinnolla mihin tämä johtaa.

vastaan, että kyllä se on todellisuutta.



Kuuluin itsekin siihen kaartiin, jotka kokevat moisen olevan romanttista roskaa, mutta kun tapasin mieheni, jouduin katsastamaan näkökantani uudelleen.



Tilanne on tämä: kumpikin osaa sanoa juuri oikeat asiat oikealla hetkellä (siis mitä toinen haluaa kuulla). Kumpikin nauttii toisen seurasta, kun vain olemme omat itsemme. Ajattelemme samoja asioita samanaikaisesti, ja täydennämme toistemme lauseet.



Parisuhteen jokainen osa-alue on erinomaisella tolalla. Seksinkin kannalta tuntuu, että mies osaa jossakin määrin lukea ajatuksiani. Hän osaa tehdä asioita, joista en edes tiennyt, ja joista nautin valtavasti. Saamme toisemme nauramaan joka päivä. Viihdymme yhdessä, paremmin kuin muiden ihmisten seurassa.



Niin kulunut kuin tämä sanonta onkin: täydennämme toisiamme. Tunnen oloni paremmaksi ihmiseksi mieheni seurassa, koska hän tekee minusta paremman ihmisen. Olemme sielunkumppanit ja match made in Heaven.



Tällaisen parisuhteen haluaisin jokaisen muunkin saavan. Se muuttaa ihmistä joka päivä vain parempaan ja onnellisempaan suuntaan.

mutta toki on olemassa myös yksipuolista vetovoiman tuntemusta. Siitäkin on kokemusta myös, kuten myös siitä onnellisesta tilanteesta että molemmat kokevat voimakasta vetovoimaa toisiaan kohtaan.



Minusta tuossa kemia-asiassa ei myös ole mitään erityisen romanttista, minusta on kyse lähinnä voimakkaasta vietinomaisesta seksuaalisesta puoleensavedosta.

pakko tuntea samaa, riittää, että molemmat subjektiivisesti tuntevat jotain, mikä on riittävän vetovoimaista heille. Ehkä kemia on sitä, että seksuaalinen yhteensopivuus avaa väylän muullekin synkkaukselle suhteessa, siis ei tietenkään ratkaise kaikkia muita asioita suhteessa mutta on vaan sellainen kiinnipitävä voima.

mutta toki on olemassa myös yksipuolista vetovoiman tuntemusta. Siitäkin on kokemusta myös, kuten myös siitä onnellisesta tilanteesta että molemmat kokevat voimakasta vetovoimaa toisiaan kohtaan.

Minusta tuossa kemia-asiassa ei myös ole mitään erityisen romanttista, minusta on kyse lähinnä voimakkaasta vietinomaisesta seksuaalisesta puoleensavedosta.

Mistä tietää, että vetovoiman tuntemus ei ole vain yksipuolista?

Minusta se tarkoittaa sitä, että tulee toisen kanssa toimeen, löytyy jotain yhteistä puhuttavaa tms. Kaikkien kanssa tuota kemiaa vaan ei ole ja silloin kommunikointi on aika väkinäistä. Aika arkista siis.



Olen oman mieheni kanssa huomannut, että meillä on joku yhteys. Esimerkiksi useammin kuin kerran olemme ajatelleet samaan aikaan samaa asiaa.

Olen itsekin joskus ihastunut yksipuolisesti, mutta se on tuntunut erilaiselta. Joitain kertoja olen elämäni aikana kohdannut miehen, jonka kanssa tuntuu kaikki pysähtyvän ympärillä. Tunnelma on erikoinen ja kumpikin käyttäytyy jotenkin poikkeavasti ja varautuneesti tai häkeltyneesti. Nyt olen tavannut miehen, joka saa minut täysin sekoamaan ilman järkisyytä. Aiemmin näissä jutuissa on ollut molemminpuolista ihastumista, joten ehkä ihmisten välisen kemian voi oikeasti tuntea.



Ja voihan negatiivisenkin tai epämiellyttävän "energian" joskus tuntea, niin miksei tällaista?



Olisi kiva kuulla lisää kokemuksia.



ap

mutta toki on olemassa myös yksipuolista vetovoiman tuntemusta. Siitäkin on kokemusta myös, kuten myös siitä onnellisesta tilanteesta että molemmat kokevat voimakasta vetovoimaa toisiaan kohtaan.

Minusta tuossa kemia-asiassa ei myös ole mitään erityisen romanttista, minusta on kyse lähinnä voimakkaasta vietinomaisesta seksuaalisesta puoleensavedosta.

Mistä tietää, että vetovoiman tuntemus ei ole vain yksipuolista?

eleistä, ja jos ei niistä niin sitten tekemällä rohkeasti aloitteen ja katsomalla miten toinen reagoi. Ihan turha jäädä loputtomiin arpomaan vain mielessään että kiinnostaakohan sitä toista yhtään vai ei, kun sen voi helposti selvittää.

Minusta se kemia on sitä, kun törmäät tuntemattomaan ja katseenne kohtaavat ja tunnet kuin tuntisit tämän ihmisen.

Kemia on sitä kun minä lauantai-iltana iltakahvin ja uutisvuodon jälkeen ehdotan nansokukkayöpaidassa ja saunstakissa olevalle emännälle että mentäisiinkö vähän tuonne makkarin puolelle kun ei pyhäaamuna tarvitse niin aikaisin navettaan lähteä ja se on menoa sitten

Raimo -43

ja on kyllä jotain omaa kokemusta asiasta. Ja mitenkä niin ei ole romanttista, kun juuri sitähän se oman kokemukseni mukaan on. Tai toisin sanoen ei siinä pelkästä himostakaan (siitäkin kyllä) ole kyse, vaan monimutkaisemmista tunnelatauksista ja yhteensopivuuksista ja tavallaan kivalla tavalla selittämättömistäkin tekijöistä, jotka nyt vaan sattuvat jossakin viehättämään. Jos ei yhtään mitään palautetta saa toiselta, niin tuskin silloin tuollaista tilannetta edes muodostuukaan, mutta voi kai oma arvio silti mennä pieleenkin ja toinen toivoa enemmän, vähemmän tms. Mutta siis sanoisin että useimmiten sitä kyllä ihan oikein kokee sen sähkön. Ja sen huomaa tosi pienistä eleistä, häkeltyneisyydestä, hermostuneisuudesta...

Minkälainen on ollut ensikohtaamisenne henkilön kanssa, jonka kanssa tätä kemiaa ja vetovoimaa oli?

Kemia on sitä kun minä lauantai-iltana iltakahvin ja uutisvuodon jälkeen ehdotan nansokukkayöpaidassa ja saunstakissa olevalle emännälle että mentäisiinkö vähän tuonne makkarin puolelle kun ei pyhäaamuna tarvitse niin aikaisin navettaan lähteä ja se on menoa sitten

Raimo -43

Minkälainen on ollut ensikohtaamisenne henkilön kanssa, jonka kanssa tätä kemiaa ja vetovoimaa oli?

Mulla on ollut joka kerta ensimmäinen ajatus, että onpa vetävä mies. Viimeisimmän kohdalla välitön "apua" -tunne. Eli todella vahva, odottamaton lataus heti kättelyssä.

Minkälainen on ollut ensikohtaamisenne henkilön kanssa, jonka kanssa tätä kemiaa ja vetovoimaa oli?

Ensikohtaaminen, no jo siinäkin oli jotain, mutta vasta viiveellä alkoi tuntua "kemiallisemmalta".

Minkälainen on ollut ensikohtaamisenne henkilön kanssa, jonka kanssa tätä kemiaa ja vetovoimaa oli?

Mulla on ollut joka kerta ensimmäinen ajatus, että onpa vetävä mies. Viimeisimmän kohdalla välitön "apua" -tunne. Eli todella vahva, odottamaton lataus heti kättelyssä.

Mulla oli kerran näin, että on jäätiin tuijottamaan toisiamme ja häkeltyneinä sitten molemmat lähdettiin eri suuntiin. Myöhemmin mies tuli sitten "normaalisti" juttelemaan.

Mulla kävi perinteiset. Menin uuteen työpaikkaan ja yhteen mieheen ihastuin melkein heti(olen naimisissa oleva useamman lapsen äiti) Hän on myös naimisissa oleva isä. Molemmat aloimme antamaan singnaaleja toisillemme. Vähän niinkuin testasin että miten hän reagoi erilaisiin asioihin. Kokoajan oli mukamas jotakin asiaa ja seistiin ihan vierekkäin. Flirttiä oli ilmassa. Vaikea selittää mutta kyllä sen huomaa. Jonain päivänä sitten halattiin ja suudeltiin. Tämän miehen kanssa on muutenkin syvä yhteys. Hänen kanssaan voi jutella kaikkea mahdollista. Tosi syvällisiä asioita on keskusteltu. Tosi avoimesti on juteltu. Molemmat on ihan ääneen sanottu että tää on jotakin aivan uskomatonta. Kumpikaan ei ole näin kovaa vetovoimaa ja kiintymystä tuntenut ketään muuta kohtaan. Kyllä ollaan kosketeltu myös "niitä" paikkoja. Ollaan oikeita sielunkumppaneita.

mutta toki on olemassa myös yksipuolista vetovoiman tuntemusta. Siitäkin on kokemusta myös, kuten myös siitä onnellisesta tilanteesta että molemmat kokevat voimakasta vetovoimaa toisiaan kohtaan.

Minusta tuossa kemia-asiassa ei myös ole mitään erityisen romanttista, minusta on kyse lähinnä voimakkaasta vietinomaisesta seksuaalisesta puoleensavedosta.

Mistä tietää, että vetovoiman tuntemus ei ole vain yksipuolista?

oli ensimmäisestä kohtaamisesta alkaen tunne, että tunnemme toisemme jo. Aloimme tosi nopeaan avautua toisillemme kaikkein yksityisimmistäkin asioista, koska se vaan tuntui niin luonnolliselta. Mulle tuo on juuri sitä kemiaa.



Mutta nyt menee huonosti, olemme etääntyneet toisistamme paljon. Että ei se kemia aina kestä ikuisesti :( Toivon tosin että löydämme sen vielä.

Kemia on sitä kun minä lauantai-iltana iltakahvin ja uutisvuodon jälkeen ehdotan nansokukkayöpaidassa ja saunstakissa olevalle emännälle että mentäisiinkö vähän tuonne makkarin puolelle kun ei pyhäaamuna tarvitse niin aikaisin navettaan lähteä ja se on menoa sitten

Raimo -43

Melkoista kemiaa Raimon huushollissa

Juupajuu, kyllä melkoista on. Joka lauantaiehtoo meillä mennään. Saunan jälkeen minä jo aloittelen riiaamisen kyselemällä onko emännällä utareet lypsykunnossa ja heiluttelemalla emännän yöhamosen helmaa, saatanpa läpsäistä takamuksellekin. Lauantai-ehtoona emäntä tästä tykkää mutta muina päivinä se lähettää minut tuollaisista puheista ja hommista navettahommiin. Se on sitä lauantai-illan kemiaa. Joskus on mennyt niin hurjaksi että isoäidiltäni(jonka hameenhelma kanssa lauanta-iltoina tarinoiden mukaan heilui) 1800-luvulta perityn piirongin päällä onoltu vauhdissa mutta on vähän yritetty hillitä kun katkes jalka siitä piirongista. Emännällä kun kertynyt kiloja takamukselle, etumukselle kuin uimarenkaaksikin kun pullaa mutusteltu. Mutta ei se ole haitaksi kun olen näitä purjemiehiä. Joskus mutusteltu korvapuusteja leikeissämmekin kun kemia lähtenyt hyrräämään jo iltakahveilla niin että kahvit jäänyt juomatta ja pullat mukana makkariin. Mutta sen sanon että kyllä tämä kemia vaatii veronsa. Pyhäpäivinä on minulla takamus niin kipeä ettei oikein istua kehtoo, mutta ei sitä kukaan tuolla sununtaikinkereissä enää ihmettele kun ne tietää että meillä on tätä kemiaa.

Raimo-44