Sinä, joka viet lapsesi tarhaan

En usko, että yhdelläkään mammalla, joka toimii näin, on kanttia edes itselleen selvittää vastaukset näihin kysymyksiin. Totuus taitaa kirpaista vähän liikaakin?

mutta pyydän tarkennusta: voivatko työssäkäyvät äidit, joiden lapsi / lapset ovat päiväkodissa vastata tähän kohtiin 2 ja 3? Nuo kohdat kun kuuluvat heillekin, sillä pois kotoahan nekin lapset ovat.

mutta pyydän tarkennusta: voivatko työssäkäyvät äidit, joiden lapsi / lapset ovat päiväkodissa vastata tähän kohtiin 2 ja 3? Nuo kohdat kun kuuluvat heillekin, sillä pois kotoahan nekin lapset ovat.

Kyllä, kuulisin mielelläni myös heidän vastauksensa. Olisi kiva ymmärtää puolin ja toisin toisten erilaisia valintoja sen iänikuisen jankkauksen sijaan.

- ap

ja jäät yhden tai kahden vauvan kanssa kotiin: vastaisitko näihin kysymyksiin?

1) Jos huomaa toisen lapsen syntyessä, ettei pärjääkään kotona esikoisen + vauvan kanssa, miksi niitä lapsia pitää tehtailla vielä lisää?

En osaa vastata, koska tilanne ei ole tämä. Esikoinen menee hoitoon reilusti ennen kuopuksen syntymää ja osittainen hoito aloitetaan puheterapeutin ja lastenlääkärin suosituksesta.

2) Missä vaiheessa tällainen äiti edes tutustuu esikoiseensa, tämä kun muuttuu ja kasvaa koko ajan, toisten kasvattaessa hänet melkein kokonaan?

Perusluonne ei ihmisellä hirveästi muutu. Esikoinen on tosiaan yli kolmen kun hän aloittaa hoidon. Meidän hoitopäivät eivät ole koko päivän pituisia, eikä lapsi ole hoidossa koko viikkoa. En kyllä siltikään näe estettä siihen "lapseen tutustumiseen" vaikka lapsi olisi hoidossa kokopäiväisesti. En ymmärrä ajatuksen juoksuasi, samalla tavalla voisi perustella että lasten tulisi olla koulu kotiopetuksessa, koska koulupäivät ovat pitkiä ja lapsi kehittyy ja muuttuu vielä kouluikäisenäkin.

Minun periaatteissani kasvatusvastuu on kodilla, eikä lapsen hoidossa oleminen sitä romuta.

3) Missä vaiheessa tarhaan raahattu esikoinen oppii miten koti toimii, mitä siellä kuuluu tehdä ja miten perheenä eletään?

Tämäkin on taas vähän hölmö kysymys. Ei siellä hoidossa olla sitä 12 tuntia päivästä. Tai en ainakaan usko että olisi. Kyllä se kodin toimiminen ja muut asiat opitaan, vaikka kotona ei oltaisikaan 24/7.

Nämä kysymykset ihan vain ystävällisesti esitettynä, mitenkään ketään syyllistämättä. Voisitko ystävällisesti vastata? Teitä on varmasti tälläkin palstalla monen monta, koska olette aina niin kovin kärkkäästi puolustamassa lapsen subjektiivista päivähoito-oikeutta.

Ihan vain vinkkinä: Jos tarkoituksesi on esittää ystävällisiä kysymyksiä niin kirjoita ne ystävälliseen sävyyn. Syyllistäminenkin paistaa kilometrien päähän noista kysymyksistäsi.

Tuo loppu tekstisi on vähän samaa sarjaa kun se että aloitetaan lause "ei millään pahalla mutta...".

2) Missä vaiheessa tällainen äiti edes tutustuu esikoiseensa, tämä kun muuttuu ja kasvaa koko ajan, toisten kasvattaessa hänet melkein kokonaan?

3) Missä vaiheessa tarhaan raahattu esikoinen oppii miten koti toimii, mitä siellä kuuluu tehdä ja miten perheenä eletään?

lapsi on hoidossa 35 tuntia / vko ja kotona 133 tuntia / vko (laskinkohan oikein?) joten kyllähän tuossa aikaa on. Meillä ei valitettavasti ole taloudellisia mahdollisuuksia täydelliseen kotiäitiyteen/isyyteen (nuorin 5 vuotta).

ja olen tosi tyytyväinen, että molemmat hoidettiin kotona.



Monilla ystävillä esikoinen oli hoidossa ja sisarukset ovat kyllä heillä jääneet vieraiksi toisilleen. Eläneet aina eri arkea.



Hulluin ratkaisu oli naapurissa, jossa pantiin kaksi lasta tarhaan, jotta äiti jaksaa alkaa yrittää kolmatta.



Kolme lasta taas piti saada, kun "kaikilla muillakin on"...

Eli noin 3-4 -vuotiaille. Täällä yleensäkin lapset käyvät jossain kerhossa tai tarhassa noin 2-3 v ylöspäin, oli vauvaa kotona tai ei.



En tunne jääneeni paitsi MISTÄÄN, vaikka lapset ovat kukin vuorollaan olleet tarhassa sen 3-4h/päivä. Sen jälkeen ollaan aina puuhattu jotain yhdessä koko loppupäivä ja lapsilla on ollut aivan mahtavaa leikkiä kavereiden kanssa, askarrella ja laulella ja mitä nyt milloinkin.



Ihan naurettavaa koko virikehoitoväkkäys, kaikki me vaan puolustelemme omia ratkaisujamme joka tapauksessa ja yritämme päteä. :-D Annetaanko jo olla? Kunhan lapset ovat tyytyväisiä, kaikki on hyvin, vai mitä?

Meillä tämä ei enää ajankohtaista kun esikoinen jo koulussa, mutta aikoinaan näin:

1.Meillä kaksi lasta, eli kolmatta ei olla tehtailtu ;)

Esikoinen oli kuopuksen syntyessä n.3,5-vuotias. Kuopus syntyi keskosena ja sairaana, eli luojan lykky oli että tarhapaikka oli esikoisella. Esikoinen jatkoi vauvan 3kk:n saraala-ajan aikana normaalisti tarhassa. Rutiini toi omalla tavallaan turvallisuutta esikoisen elämään, ja helpotti huomattavasti meidän vanhempien elämää silloin.

Kun kuopus pääsi kotiin, esikoinen jatkoi tarhassa 3 pv/viikko, n.5-6h/pv.



2.Meillä aamuisin, iltapäivisin, iltaisin sekä niinä neljänä päivänä/vko jolloin oli esikoisellakin kotipäivä kokonaan.



3.Sama vastaus kuin 2-vastauksessa.



Olisimme todennäköisesti päätyneet tähän ratkaisuun vaikka kuopus olisi ollut tervekin. En pidä tätä asiaa todellakaan minään hirveänä laiminlyöntinä, päinvastoin.

Hyviä puolia;

Esikoinen todellakin viihtyi tarhassa, tykkäsi leikkiä tuttujen kavereiden kanssa, ryhmän aikuiset myös tärkeitä. Ryhmästä lähti sittemmin esikouluun ja kouluun 15 lasta samalle luokalle, ja edelleen luokkakaverit ovat läheisiä toisilleen, kaikki tuntevat hyvin toisensa kun ovat niin pitkään yhdessä olleet.

Itse sain hieman "vapaa-aikaa" kotona, jos kävi tuuri ja vauva nukkui osan ajasta kun esikoinen tarhassa. Tärkeä henkireikä ja virkistäjä äidillekin. Ja rauhallista kahdenkeskistä aikaa hetken vauvan kanssa.



En minäkään ymmärrä jos viedään ihan pieniä sisaruksia ja/tai kokopäiväisesti 8-10h tarhaan, mutta osa-aikaisena ihan ok.

1) Kuka sanoo, että lapseni ovat virikehoidossa siksi, että en jaksaisi heitä kotona??? He ovat virikehoidossa siksi, että ovat 5- ja 6-vuotiaat ja nauttivat muiden lasten seurasta ja päiväkodin touhuista. Lisäksi olen vauvan kanssa kotona vain hiukan yli vuoden, jonka ajaksi en halunnut ottaa vanhempia lapsia kotiin, koska silloin olisimme joutuneet vaihtamaan päiväkodin ties minne, outoon paikkaan. Nyt lapset ovat tutussa lähipäiväkodissa, jossa ovat olleet jo kolme vuotta. Kaverit ja hoitajat tuttuja.



2) Ai meinaat, että lapsi ei ole hereillä kuin kuusi tuntia arkipäivisin? Lapseni ovat siis virikehoidossa max kuusi tuntia arkipäivisin, välillä lomaillaan ihan muuten vaan. Ei viisi- ja kuusivuotiaat nyt niin nopeasti kehity, etten ehtisi heidän kasvuaan seurata... viikkkoon jää niiltä max 30 tunnilta vielä, mitä? 5x7h+2x13h=60 tuntia.



3) He oppivat kodin toimintaa oikein hyvin em. 60 h/vk aikana.



Minä puolestani kysyn ihan vain ystävällisesti ja ketään syyllistämättä, että:



1) etkö ap aio missään vaiheessa viedä lapsia päiväkotiin? Miksi viet silloin kuin viet? Oletko itsekäs, kun haluat tehdä palkkatyötäkin elämäsi aikana, miksi et observoi lapsiasi 24/7 aikuiseksi asti?



2) Entä miksi ajattelit, että koulujärjestelmä on parempi kuin kotikoulu, kyllähän sinun pitäisi nyt sen verran lastesi hyvinvointiin satsata, että jättäydyt työelämästä ja omistat elämäsi lastesi kotikoulutukseen?



3) Missä vaiheessa katsot, että lapset hyötyvät sosiaalisesta toiminnasta?



Ihan ystävällisesti siis ja ketään syyttelemättä...



;-DDD

koko tätä aaveeta on jo tosi rasittavuuteen asti piinattu tällä aiheella.

Tarviiko sun nyt edes ymmärtää muiden valintoja, pidät huolta omista valinnoista ja suot muillekin vapauden toimia omien valintojensa mukaan. Tai pyrit vaikuttamaan yhteiskunnallisesti ja muuttamaan systeemiä! Nyt systeemi mahdollistaa kaikille päivähoidon ja sitä saa käyttää jos siltä tuntuu. Se siitä. Syitä on varmasti monia miksi kukakin valitsee mitenkin.

Meillä isompi kerhossa parina päivänä ja vauva tietty himassa. Ja SILTI mun puolesta kukin tavallaan.



Ja toi pointti oli hyvä että jos haluaa kysyä ystävällisesti, niin ei kannata syytellä ja ilkeillä.

1) Kyse ei ollut siitä etten olisi pärjännyt, vaan siitä, että koin esikoisen (vauvan syntyessä 5 v.) tarvitsevan säännöllisesti kavereita. En halunnut sellaista tilannetta, jossa vauva vie huomion lisäksi esikoiselta (vie väkisinkin) myös kaverit hoidosta, jossa oli myös paras kaveri. Esikoinen oli sen ikäinen, etten olisi laskenut häntä yksin "haahuilemaan" ympäri naapurustoa etsimään ikäistään seuraa ja leikkikavereita, jotka muuten olivat siellä hoidossa. Huomautan myös, että hän oli hoidossa 3 pv viikossa.



2) Olen tutustunut aivan normaalisti häneen hänen ensimmäiset 5 vuotta ja toivottavasti tutustun vielä hyvin pitkän ajan. Koen kysymyksen äärettömän typeräksi.



3) Hän on oppinut sen koko elämänsä ajan. Niin vauvana kotona, isompana vapaapäivinä, loma-aikoina ja arki-iltoina ja arkiaamuina kotona. Miksei oppisi? Eikö ole myös tärkeää, että lapsi oppii esim. työssäkäynnin mallin? Aamulla mennään töihin, käydään kaupassa, laitetaan ruokaa, siivotaan ja ollaan vain. Eikö tämä ole myös sitä normaalia arkea, joka on myös hyvä oppia? Vai arvostetaanko enemmän elämää, jossa "ollaan vaan kotona"?



Harva ihminen pitää lasta kotona koko lapsuuden. Loppuuko lapseen tutustuminen, kun lapsi menee kouluun eikä ole enää kotona? Unohtaako lapsi miten kotona ollaan ja toimitaan kun lapsi menee kouluun?

1. En ole koskaan ajatellut , etten pärjäisi lasteni kanssa. Keskimmäinen on ollut päiväkodissa nyt 3 vuotta , tällähetkellä on eskarissa 4 tuntia päivässä.

2. Esikoiseen tutustuin hänen syntymänsä jälkeen 14kk ajan äitiyslomalla ja hoitovapaalla. Sitten hän oli 5 kk hoidossa , kunnes kakkonen syntyi . Teen kolmivuorotyötä, joten minulla on arkivapaita. Lapset ovat olleet päiväkodissa 3-4 pv viikossa, silloin kun kumpikin vanhempi on töissä. He viettämät max. 7 h/vrk päiväkodissa , joten todella ovat enemmänaikaa kotona. Tunnen lapseni ja näen kyllä miten he kasvavat ja oppivat uutta.

3. En edes ymmärrä kysymystä. Tottakai esikoinen tietää , miten meidän perheessä eletää. Hän tietää myös , miten päiväkodissa eletään.

Mitä ihmettä haet näillä kysymyksillä ?

1) Jos huomaa toisen lapsen syntyessä, ettei pärjääkään kotona esikoisen + vauvan kanssa, miksi niitä lapsia pitää tehtailla vielä lisää?



Järjestimme jo äitiysloman alkaessa niin, että esikoinen käy 2pv/vk tarhassa, eli kyse ei ollut siitä, että toisen lapsen syntyessä olisin oivaltanut, etten pärjää kahden kanssa kotona. Pärjäsin, 5pv/vk. Lapsiluku jäi silti kahteen.



2) Missä vaiheessa tällainen äiti edes tutustuu esikoiseensa, tämä kun muuttuu ja kasvaa koko ajan, toisten kasvattaessa hänet melkein kokonaan?



Tutustuin niinä viitenä päivänä viikossa ja joka ilta. Tämä on kuitenkin relevantti kysymys vielä isonkin, kouluikäisen lapsen kohdalla, sillä töissä ollessani lapset tarhassa ja nyt koulussa, huomaan, että kesälomien aikana oppii lapsistaan aina uutta. On surullista huomata, ettei oikein "tunne" lastaan. Näin on kuitenkin maailman sivu, ei mielestäni äitiyden suurin tehtävä ole tuntea lasta läpikotaisin, lapsi on kuka on ja se on tärkeintä hänelle itselleen.



3) Missä vaiheessa tarhaan raahattu esikoinen oppii miten koti toimii, mitä siellä kuuluu tehdä ja miten perheenä eletään?



Ei se oppimiskyky onneksi rajoitu virastoaikaan. Mielestäni lapsellista edes esittää näin provosoiva kysymys. Eivät aikuisetkaan keskity elämässään vain "elämään perheenä" ja koti toimii ilman toimittamistakin. Koti on koti, paikka, jossa asutaan yhdessä, ei mikään elämää suurempi projekti.



Oman esikoisen vein ihan virikelapseksi tarhaan toisen syntyessä tosiaan kahdeksi päiväksi viikossa, sillä hänellä oli päiväkodissa jo tutut hoitajat ja kaverit ja ikää melkein viisi vuotta. Meidän lähellä ei toiminut perhekerhoja eikä lähileikkipuistossa ollut saman ikäisiä lapsia, naapurusto koostui lähinnä keski-ikäisistä lapsensa maailmalle laittaneista ihmisistä, joten pidän edelleen ratkaisuani hyvänä. Lapsella säilyi äitiyslomani ja hoitovapaani ajan kosketus ennestään tuttuun päiväkotiin ja itse sain niinä päivinä vähän helpotusta arkeen.



Mielestäni lapsen tulee oivaltaa myös elämän realiteetit. Niihin lukeutuu mm. se, etteivät vanhemmat ole kaikkivoipia ajatustenlukijoita, jotka ovat olemassa vain lasta varten, jos lapselle vaikka sattuisi pikkuisen tulemaan jokin tarve.

Teki niin tai näin, niin aina joku valittaa, joko työnantaja tai jotkut kotimammat tai joku muu.

1. Vein esikoisen päivähoitoon, koska hänellä oli synnynnäisistä syistä diagnoosi ja tarvitsi terapiaan eri henkilöiltä. Oireet eivät näkyneet päällepäin, joten varmaan aika moni mamma luuli minua patalaiskaksi. Lisäksi tein väitöskirjaa vauvan hoidon ohessa.

2-3. Osapäivähoidon jälkeen ehtii olla hereillä kotona monta tuntia.

2) Missä vaiheessa tällainen äiti edes tutustuu esikoiseensa, tämä kun muuttuu ja kasvaa koko ajan, toisten kasvattaessa hänet melkein kokonaan?

3) Missä vaiheessa tarhaan raahattu esikoinen oppii miten koti toimii, mitä siellä kuuluu tehdä ja miten perheenä eletään?

lapsi on hoidossa 35 tuntia / vko ja kotona 133 tuntia / vko (laskinkohan oikein?) joten kyllähän tuossa aikaa on. Meillä ei valitettavasti ole taloudellisia mahdollisuuksia täydelliseen kotiäitiyteen/isyyteen (nuorin 5 vuotta).

tuosta 133 tunnista lapsi nukkuu n.70 tuntia (n.10 tuntia/yö) joten siihen aktiiviseen kotielämään jää 63 tuntia. Onhan se tietysti silti liki tuplasti sen mitä lapsi tarhassa viettää. Itse asiassa jos laskee viikonloput pois niin arkisin lapsi on suunnilleen yhtä paljon kotona kuin tarhassa, 35 tuntia molemmissa. Siis hereilläoloajasta.

jep :P

koko tätä aaveeta on jo tosi rasittavuuteen asti piinattu tällä aiheella.

Tarviiko sun nyt edes ymmärtää muiden valintoja, pidät huolta omista valinnoista ja suot muillekin vapauden toimia omien valintojensa mukaan. Tai pyrit vaikuttamaan yhteiskunnallisesti ja muuttamaan systeemiä! Nyt systeemi mahdollistaa kaikille päivähoidon ja sitä saa käyttää jos siltä tuntuu. Se siitä. Syitä on varmasti monia miksi kukakin valitsee mitenkin.

Meillä isompi kerhossa parina päivänä ja vauva tietty himassa. Ja SILTI mun puolesta kukin tavallaan.



Ja toi pointti oli hyvä että jos haluaa kysyä ystävällisesti, niin ei kannata syytellä ja ilkeillä.

tuosta 133 tunnista lapsi nukkuu n.70 tuntia (n.10 tuntia/yö) joten siihen aktiiviseen kotielämään jää 63 tuntia. Onhan se tietysti silti liki tuplasti sen mitä lapsi tarhassa viettää. Itse asiassa jos laskee viikonloput pois niin arkisin lapsi on suunnilleen yhtä paljon kotona kuin tarhassa, 35 tuntia molemmissa. Siis hereilläoloajasta.

Mutta kun kaikki perheet ei voi vaan hautautua kotiin keskenään vaikka kuinka tahtoisi ja öisin on kaikkien nukuttava. Miksi muuten lasket viikonloput pois?

olen aikoinaan pärjännyt oikein hyvin vauvan ja taaperon kanssa. Sitten se vauva kasvoi isoksi 5v pojaksi joka sai vielä pikkusiskon mutta poika vaan ei halunnut jäädä täyspäiväisesti kotiin käkkimään vaan halusi edelleen tavata kavereitaan.



Oikein hyvin tunnen kaikki 3 lastani kiitos vain. Vai meinaako ap että ne jotka käyvät töissä ja vievät lapsensa tarhaan ennen kouluikää eivät tunne lapsiaan?



Meillä kaikki lapset tuntevat kodin ja sen miten siellä toimitaan oikein sillä ovat normaalilla ajatuskyvyllä varustettuja lapsia :D

näitä klassisia "en mitenkään halua loukata mutta"... eli nimenomaan haluaa loukata oikein urakalla ;) Ja syyllistää, sehän tässä aloituksessa on se pointti.