Lue keskustelun säännöt.
Mitä voimme tehdä? Lapsen ja isän tapaamisen ongelmista, taas kerran :(
09.09.2012 |
Kirjoitin tästä jo aiemminkin täällä. Tarinani on se, että erittäin narsistisesti käyttäytyvä etäisä on alkanut nöyryyttää ja mitätöidä lastamme tapaamisten aikana. Viimeisen parin vuoden aikana lapsi on sairastunut useaan korvatulehdukseen ja pariin angiinaan tapaamisten aikana, eikä kertaakaan isä ole vienyt häntä lääkäriin, hyvä jos on kipulääkettä antanut. Minulle on hän on ilmaissut asian niin, että lapsi ikäänkuin olisi valittanut kipuja turhaan, vaikka syyksi on sitten paljastunut lääkehoitoa vaativa tauti.
Nöyryytys ilmenee eri tavoin, mutta lapsikin on sen alkanut jo huomata. Hän ei saa samanlaista kohtelua kuin isän uusperheen muut lapset, ja hän protestoi asiaa, mutta pelkää kuitenkin isän reaktioita. Ne asiat ovat sellaisia, etten kertakaikkiaan löydä sanoja lapsen olon helpottamiseksi. Lapsi itkee niiden vuoksi usein.
Olen ottanut näitä asioita puheeksi isän kanssa, mutta huonolla menestyksellä. Isä katsoo ettei mikään enää kuulu minulle, ja että hänellä on oikeus kohdella omia lapsiaan omalla tavallaan.
Kyse ei nyt ole missään nimessä siitä, että minä olisin totuttanut lapseni jotenkin "hienoon ja erityiseen", vaan puhutaan asioista joista isän nykyinen perhekin on periaatteessa samoilla linjoilla - mutta joiden suhteen varsinkin tämä yksi lapsi saa selvästi huonompaa kohtelua kuin muut.
Mietin ottaisinko taas kerran yhteyttä lastenvalvojaan, vai mitä ihmettä teen? Lastenvalvojan roolihan on lähinnä neuvova, eli hän tuskin voi isään vaikuttaa. Kyse kun ei ole myöskään siitä etteikö isä tietäisi kuinka lasten suhteen tulee toimia - - vaan siitä, ettei hän halua.
Kommentit (10)
onko nämä vain lapsesi kertomaa ja hänen näkemyksensä?
Joskus nimittäin lapsi saattaa kuvitella sellaista, mitä ei oikeastaan olekaan.
Meillä miehen poika (edellisestä suhteesta) syytti sekä isäänsä että minua meidän yhteisten lasten suosimisesta sekä siitä, että häntä kohdellaan eriarvoisesti. Pojan mukaan mm. pahaa ruokaa hänet pakotettiin syömään lautaskaupalla, mutta hyvää ruokaa sai vain pienen nokareen. Ja lapsi tosiaan näki asian näin, vaikka kyse oli vain siitä, että sitä vähemmän hyvää ruokaa joutui maistamaan ja vastaavasti sitä herkkuruokaa ei saanut yksin vetää koko 6 hengen satsia..
En väitä että lapsi tietoisesti valehti vaan hän ihan oikeasti koki asian näin. Lapsilla on tapana liioitella ja kertoa asioita värittyneesti, kannattaa varmistaa ettei kyse ole tuosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli hänestä ei ole apua. Ilmeisestikin hän on ottanut sen linjan, ettei hän puutu lapsipuoltensa asioihin vaikka ehkä onkin eri mieltä. Lasten isä on maalannut minusta niin ikävän kuvan uudelle vaimolleen, että on erittäin vaikeaa koettaa edes luoda keskusteluyhteys tämän kanssa. Välimatkan vuoksi en kohtaa uutta vaimoa koskaan eikä hän tule ikinä minua tapaamaan, vaikka täällä kotiseudullani joskus liikkuukin lasten tapaamisten yhteydessä.
Samaten entinen anoppini pitää oman poikansa puolta näissä asioissa vaikka monesti toimii ihan kuin olisi hieman eri linjoilla. Kehotin lasta puhumaan mummonsa kanssa isän tekemisistä, ja lapsen mukaan mummo puolusteli omaa poikaansa ja sanoi, että lapsi on asioissa väärässä.
Nämä asiat ovat siis sellaisia, että lapsella ei ole samoja oikeuksia kuin muilla, häntä ei huomioida samaan tapaan kuin muita eikä hänen toiveitaan kuunnella yhtään (kun muiden lasten toiveita kuunnellaan). Tähän saakka tapahtuneet asiat ovat kaikki sellaisia, että lapsi on varmasti ilmaissut asiat totuudenmukaisesti eikä isäkään toisaalta ole mitään kieltänyt, kun olen hänen kanssaan puhunut. Hän vain katsoo, että saa toimia kuten toimii.
ap
tässä kai on se, minkä ikäinen lapsi on nyt?
Nyt selität asiat niin ympäripyöreästi, että on todella vaikeaa arvioida, onko lapsen isä todellakin epäreilu (saati narsistisesti kiusaava).
tässä kai on se, minkä ikäinen lapsi on nyt?
Eli ainakin vuosi-pari pitäisi kai vielä jaksaa, kunnes lapsi saa edes teoriassa päättää tapaako isäänsä. Pelottaa todella, että lapsen kehitys kärsii tässä matkan varrella, koska tuskinpa toistuva nöyryytys ja vähättely tekee hyvää kasvavan ihmisen itsetunnolle. Vaikka tässä meidän päässä koetankin paikata vahinkoja sen minkä pystyn, parhaani teen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huomenna ajan lastenvalvojalle ja otat lapsen sinne mukaan. Lastenvalvoja osaa ainakin neuvoa. Anna lapsen itse kertoa, miltä tapaamiset hänestä tuntuvat.
Jos lapsella on flunssa kun on lähdössä isälleen, anna mukaan särkylääkkeitä varalle. Tuon ikäinen mielestäni osaa käyttää niitä ihan oikein.
Kaksi viikonloppua kuukaudessa ei kuitenkaan ole paljon. Se menee vaikka päällään seisten. Ei kaiken aina tarvitse olla kivaa ja mukavaa. 1,5 v kuluttua lapsi voi itse kieltäytyä menemästä isälleen, siihen asti kyllä jaksaa eikä itsetuntokaan noin vähästä oikeasti vaurioidu.
tässä maassa jos näkemykset on tätä luokkaa. lasta saa kohdella miten haluaa ja lapsen on vaan siedettävä.... ohis...
Kaksi viikonloppua kuukaudessa ei kuitenkaan ole paljon. Se menee vaikka päällään seisten. Ei kaiken aina tarvitse olla kivaa ja mukavaa. 1,5 v kuluttua lapsi voi itse kieltäytyä menemästä isälleen, siihen asti kyllä jaksaa eikä itsetuntokaan noin vähästä oikeasti vaurioidu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai kuraattorille. Ilman sinua. Kerro lapselle, että sinä aikuisena et voi saada isän käytöstä muuttumaan, koska olet osa ongelmaa (syytä, miksi isä käyttäytyy niin kuin käyttäytyy). Sano hänelle, että kertoo koulussa tilanteen ihan niin kuin sen itse kokee esimerkeillä. Terveydenhoitaja tai kuraattori voi ottaa sitten yhteyttä isään ja puhua hänen kanssaan. Tärkeää tässä kuitenkin on, että sinä et asiaan sotkeudu, jotta isä ei voi syyttää sinua tästä. Veikkaan, että ulkopuolisen aikuisen mukaantulo saattaa saada isän nolostumaan.
Eli jo alle 12-vuotiasta kuullaan jos on täyspäinen ja "kehittynyt".
Onko hänellä sydän paikallaan? Voisitko jutella hänen kanssaan lapsen surusta?