Vit...aa ns. asiantuntijat ja ohjaajat imetyksen onnistumisesta:

ollut imetyksen alussa juuri minkäänlaisia nännejä. Imetin rintakumilla ekat 6 kk, sitten vauva oppi syömään ilman. Vauvan suu oli tuossa vaiheessa isompi, ja rinnat myös vähemmän täydet, joten ote oli helpompi saada.



Oli se rintakumilla imettäminen sikäli työläämpää, että niiden kumien kanssa piti puljata, mutta mulla oli 6 kumia, jolloin ei tarvinnut jatkuvasti olla niitä pesemässä. En myöskään desinfioinut joka imetyksen jälkeen, niitä voi ihan hyvin käyttää pari kertaa, kun huuhtelee kylmällä vedellä.



Imetys on muotoillut nännejä sen verran, että ne ovat nyt hieman isommat. Ei sillä nännin näpöttävyydellä ole varsinaisesti näin isomman lapsen kohdalla merkitystä, enemmän suussa on nännipihaa (se ei ole siis se näpöttävä osa, vaan rinkula sen näpöttävän ympärillä).

rinnasta. Mutta on aivan typerää syyllistää äitiä, jos kunnollista ohjausta ei ole ollut saatavissa.



On myös ammattitaidotonta sanoa, että jokainen pystyy halutessaan imettämään. Ihmettelen, jos joku ammattilainen on tosiaan näin sanonut. Pitäisi sanoa "lähes jokainen pystyy imettämään ainakin osittain, jos saa tarpeeksi hyvää ohjausta ja on itse tarpeeksi motivoitunut asiaan".

Mä sain imetysohjaajan avulla vauvan imemään jonkin verran ilman kumia synnärillä, mutta koska imetys muutenkin takkuili - vauva oli väsynyt, ei jaksanut imeä - oli helpompi imettää kumilla.



Neuvolalääkäri käski mun lopettaa rintakumin käytön, terkka sanoi lääkärin vast.oton jälkeen, että jatka vaan sen käyttöä, jos se kerran toimii :D



2

Halu imettää on kuitenkin oltava, eihän hommasta muuten mitään voi tulla. Halu auttaa sietämään mahdollisia vaikeuksia ja hakemaan apua ja ennen kaikkea ottamaan sitä vastaan.



Haitko apua ongelmaasi?

lisäkiusana vielä isojen rintojen ja lyhyen selän yhdistelmä sekä se, että olen hidas herumaan. Esikoisen kanssa imetys oli yhtä taistelua, kun etumaitojen loppumisen jälkeen hän poltti päreensä lähes heti eikä jaksanut odottaa herumisen alkamista.



Minulle toimivat keinot olivat

- toimivien imetysasentojen löytäminen, apuna isot vauvaa tukevat tyynyt

- imettäminen omassa rauhassa ja mielikuvaharjoitukset, joiden avulla pysyin itse rauhallisena ja pidettyä huomion pois sen jännittämisestä, koska alkaa herua

- herumista helpottava nenäsuihke



Ikävä kyllä kahta ensimmäistä en hoksannut kuin vasta toisen lapsen synnyttyä ja kolmannen sain avuksi kuopuksen synnyttyä, kun hoksasin mainita asiasta synnärillä. Missään imetysopetuksessa ei ollut näistä puhetta! Eli esikoista sain kamppaillen imetettyä reilut 5 kk, mutta seuraavia jo 8 ja 10 kk, mistä ajasta 6 kk täysimetyksellä. Menestystä ja mielenmalttia sinulle, toimivilla imetysasennoilla uskon kyllä, että teidänkin tapauksessa imetysote saataisiin kunnolliseksi.

Toki se ois lapselle varmaan parempi, jos sais äitin rintamaitoa, mutta kyllä on monia äitejä, jotka ovat käyttäneet korviketta ja hyvin ovat elämässä pärjänneet.

Saamani opastus Hki ja Naistenklinikka oli se, että hoitaja yritti asettaa mua oikeaan asentoon ja repi tissiäni vauvan suuhun ..



Eikä vauva saanut mitään otetta tissistä, kun ei ole kunnon nänniä, vauva kyllä yritti imeä. Hoitaja vaan kiskoi ja kiskoi mun tissiä ja sattui sikana, eikä vauva saanut nänniä suuhunsa - kun ei ole mistä ottaa!!



Loppujen lopuksi sain vauvalleni tietenkin pumpattua maitoa, koska maitoa mulla riitti.



Vieläkin ottaa päähän koko homma.

Ymmärrän, että jälkikäteisviisaus ("olisit tehnyt niin ja näin...") ärsyttää, se onkin viisauden lajeista kaikkein turhanpäiväisin.



Mutta aika moneen asiaan löytyy konstit seuraavalla kerralla (jos sellainen tulee).



Esimerkiksi minä. Tylpät, päästä sisäänpäinkääntyneet nännit. Ekan lapsen synnäriaikana iäkäs kätilö tokaisi minulle, että ihan turha edes yrittää imettää, korkeintaan rintakumilla voi kokeilla... rintani olivat siis siinä vaiheessa ihan kivikovan piukeina maidosta, joten ilmankos vauva ei saanut otetta. Yritin rintakumilla, ei onnistunut alkuunkaan. Lypsin 4 kk ympäri vuorokauden 3 h välein ja juotin pullosta.



Toisen vauvan kanssa yritin sinnikkäämmin rintakumilla. Hokasin, että kannattaa ensin lypsää sähkökoneella hiukan, ja kun rinta vähän pehmeni, lapsi sai kuin saikin kiinni siitä tylpästä nännistä. Vähitellen (parin viikon aikana) jätin rintakumin kokonaan pois (alussa aloitin imetyksen aina sillä ja nappasin parin minuutin päästä kumin pois, kun vauva oli saanut imettyä ekan pingotuksen veks).



Imetin vauvaa yli vuoden, ja hyvin sujui alkukangertelun jälkeen.



Ja nyt, huom, en sano, että tuo on yleistettävissä koskemaan kaikkia naisia. Mutta sanon, että ei se rinnanpään sisäänkääntymisjuttu ole välttämättä mikään este sujuvalle imetykselle.



Ei kannata ottaa kovin tosissaan ihmisten neuvoja, ap. Minäkään en yritä sanoa, että imettämättömyytesi olisi mitenkään huono asia. Yritit kaikkesi ja se riittää! Hyvä sinä!

Mulle kasvoi jonkinlaiset nännit vasta loppuraskaudessa. Sairaalassa vauva annettiin tissille ja kätilö sanoi, että hän tuo rintakumin. Kumilla imetin 14 kk. Toisesta rinnasta vauva söi 2 kertaa ilman kumia, toissta ei kertaakaan. Välillä imetys tuntui, kuin olis ottanut kumihanskalla kiinni tissistä ja alkanut väännellä. En kyllä tiedä olisko se ollut sen kummempaa muutenkaan. Desinfiointia tein sen verran, että ehkä kerran viikossa keitin vettä vedenkeittimellä ja kaadoin mukiin rintakumien päälle. Muuten vaan pesin Fairylla.