Lue keskustelun säännöt.
Mistä aloittaa jämäkkyysharjoitukset?
21.08.2012 |
Olen päätynyt siihen (yllätys!), että olen ison osan koko aikuisikäni ollut liian kiltti. Silmäni on aukaissut Valtavaaran kirjallisuus. Suorastaan kihisen sisäistä kiukkua tietyn kaltoinkohtelun takia. En ole saanut omaa tahtoani ja toiveitani riittävästi esille.
Te, jotka olette kärsineet tästä ja selvinneet jotenkin, miten prosessi lähti käyntiin? GRRR
Kommentit (13)
mutta ehkäpä eniten haluaisin joskus laittaa jauhot suuhun muutamalle, jotka ovat hyviä "sanomaan" kaikenlaista. Puolihuolimattomasti annetaan loukkaavia lausuntoja. Olen hyvä kirjoittamaan, mutta en puhumaan, valitettavasti :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten paloittele puhe ja tarkoitusperät. "Haluatko tuolla loukata minua oikein tietoisesti? Tuleeko sinulle hyvät fiilikset tuollaisten asioiden sanomisesta?"
Aiheesta vai aiheetta?
Mä en jotain sanomisia, miksi sun tarttee laittaa jauhot jonkun suuhun?
Jos joku sanoo sinulle jotain loukkaavaa niin eikö parempi olisi pohtia sitä asiaa yhdessä ja muuttaa tilannetta eikä koittaa loukata takaisin?
Se toinenhan on ollut alkujaan sinuun loukkaantunut jos jotain sinulle sanoo, eikö?
on ihan vaan henkilökohtaisista mielipiteistä. Esimerkiksi työtilanteestani tai ulkonäöstäni saatetaan sanoa. Yleensä olen jättänyt puolustautumatta, mutta tästä seuraa se, etteivät ihmiset tiedä loukanneensa.
Aiheesta vai aiheetta?
Mä en jotain sanomisia, miksi sun tarttee laittaa jauhot jonkun suuhun?Jos joku sanoo sinulle jotain loukkaavaa niin eikö parempi olisi pohtia sitä asiaa yhdessä ja muuttaa tilannetta eikä koittaa loukata takaisin?
Se toinenhan on ollut alkujaan sinuun loukkaantunut jos jotain sinulle sanoo, eikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on ihan vaan henkilökohtaisista mielipiteistä. Esimerkiksi työtilanteestani tai ulkonäöstäni saatetaan sanoa. Yleensä olen jättänyt puolustautumatta, mutta tästä seuraa se, etteivät ihmiset tiedä loukanneensa.
vinkkejä kysellyt, miten olette onnistuneet pääsemään "jaloillenne" vastaavissa tilanteissa? Vaikea on tuollaisessa paikassa alkaa yhdessä pohtia asiaa, kuka on loukannut ja miksi. Kun sais edes ne letkautukset jotenkin loppumaan ja oman sietokyvyn rajat määritettyä toiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ole ollut vastaavassa tilanteessa, mutta koitan silti auttaa. Olet tekemässä suurta elämänmuutosta :)
1. On todella vaikeaa muuttaa asioita niiden kanssa, jotka ovat tottuneet kävelemään ylitsesi. Varaudu voimakkaisiin reaktioihin, älä anna pelästyttää itseäsi. Ole valmis luopumaan ihmissuhteesta, jos kelpaat siinä vain tossun alla olijaksi.
2. Älä vedä överiksi. Sisälläsi kiehuu, mutta vedä rajasi kylmän viileästi äläkä vastareaktiona itse rupea kusipääksi.
3. Jatkossa: ensivaikutelma on tärkeä. Kun olet itsevarma, jätät tyystin ilkeilyt huomiotta ja pysyt asiallisena (mutta tarv. etäisenä), et joudu enää taistelemaan.
Minua jostain syystä pääsääntöisesti kohdellaan kunnioittavasti. Vaikka minussa ei mitään erityisempää kunnioittamisen aihetta ole, ihan tavis duunari-yh olen. Jos joku pyrkii niskan päälle, jätän epäasialliset jutut tyystin huomiotta ja lopulta toinen henkilö päätyy joko luovuttamaan tai nolaamaan itsensä. Itse pysyn aina asiallisena. Epäilen, että suurinta osaa minulle kohdistetuista nälväisyistä en edes tajua, koska jotenkin en vain oleta, että minulle v***llaan. Ihan sama, itse voin hyvin :)
Tsemppiä sinulle, tulet olemaan tyytyväinen kun urakka on ohi!
on ihan vaan henkilökohtaisista mielipiteistä. Esimerkiksi työtilanteestani tai ulkonäöstäni saatetaan sanoa. Yleensä olen jättänyt puolustautumatta, mutta tästä seuraa se, etteivät ihmiset tiedä loukanneensa.
kuule, ihan varmasti tietää loukanneensa kun ei toisen ulkonäön asiattomalla kommentoinnilla muuta tarkoitusta voi ollakaan. Heivaa elämästäsi tuollaiset.
terv. 11
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkein juttu: arvosta itseäsi. Omat tunteesi ja mielipiteesi ovat aivan yhtä oikeutettuja kuin muidenkin. Jos joku loukkaa, etkä keksi nasevaa paluupalloa, sano suoraan että nyt tuntui pahalta. Uskalla myös olla väärässä ja myönnä omat virheesi reippaasti. Jos tuttavapiiriisi kuuluu pääosin ihmisiä, joille vain valittaminen tuottaa iloa, koeta hakeutua ainakin silloin tällöin positiivisempaan joukkoon. Seura tekee kaltaisekseen.
Jos ulkonäkökommentteja tulee, ota oma tyylisi tarkkailun alle. Onko kommenteissa perää? Epävarmuus näkyy kauas ja saattaa ärsyttää, myös kilttejä tyyppejä. Jotkut taas pyrkivät osallistuttamaan myös niitä ihmisiä, jotka vain haluaisivat sulautua seinään; se saatetaan lukea kiusaamiseksi vaikka tarkoitus olisi vain saada henkilö ulos kuorestaan. Kivat ja hyvin istuvat vaatteet, nätti kampaus sekä rohkea hymy kuulostavat ehkä pinnalliselta haihattelulta, mutta toimivat aina. Kun tunnet olosi kauniiksi ja viehättäväksi, jonkun idiootin tyhmät kommentit eivät osu saati uppoa. Kun myös ne hitaimmat ymmärtävät (eli näkevät) että arvostat itseäsi, asennoituminen muuttuu.
Työasioista ja -osaamisesta kiusaaminen on yleensä osittain koulukiusaamistyyppistä heikomman nälvimistä. Kysy reippaasti neuvoa, tarkista 'oikeat' työtavat ja varmista joltain tällaiselta kommentoijalta että meni hänen mielestään niin kuin piti. Kuulostaa varmasti heikkouden näyttämiseltä kiusaajille, mutta loppujen lopuksi noi kommentoijat pönkittävät itsetuntoaan alistamalla muita, mutteivät kehtaa avoimesti kiusata kun asiallisesti kysyy. Suuri osa tuosta työpaikkakiusaamisesta on reviirikuseskelua ja kun näytät ettet ole hyppimässä kenenkään nenille ja haluat hoitaa hommasi hyvin, tilanne rauhoittuu.
Oma itsekunnioitukseni poljettiin olemattomiin jo ihan lapsena alkoholistiperheessä, eikä peruskoulun kiusaamiset auttaneet asiaa lainkaan. Ihmettelin usein, miten ihan tuntemattomat ihmiset olivat todella ilkeitä vaikkeivat tunteneet minua, maailman kilteintä ihmistä. Huono itsetunto näkyi kaikelle maailmalle tarkoituksellisesti rähjäisenä ulkomuotona ja välttelevänä katseena, tarpeeksi härnättynä jopa räjähtävänä verbaalisena vihanpurkauksena - kuin kutsuna tulla kiusatuksi ja alistetuksi. Tämän tiedostettuani olen opetellut arvostamaan itseäni, ja jo ihan pienet muutokset ovat saaneet sekä positiivista palautetta, että ääneni kuuluviin ihan eri tavalla.
Ikävä kyllä, näissä jutuissa on mentävä hitaimman (tyhmimmän) mukaan, ja tuntuu pöljältä lähteä muuttamaan itseään ja ns. antamaan periksi. Mutta usko pois, ei kukaan arvosta sua jos sä et ite näytä esimerkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse olikin työtilanteesta, ei työpaikalla tapahtuneesta. Sori, univelka ja lyhyt muisti.
Jos kyse läheisistä, keskustelu auttaa. Kerro, että odotat jatkossa toisenlaista kohtelua. Jos ei onnistu, huomauta. Jos ei auta, poistu.