ÄIDIT HERÄTYS

jos sairaat ihmiset tekevät noin. ei todellakaan ole mun vastuulla enkä ole velvollinen tekemään yhtään mitään.

joka kerta toisensa jälkeen vetelee naruista ja saa lapsen palautettua pojalleen niin mitähän siinä naapuri tai kukaan muukaan voi?

Tärkeää on välittää ja kohdata ihmisiä lämpimästi, mutta toisaalta tällainen helposti menee överiksi, varmuduen vuoksi turhien lastensuojeluilmoitusten tehtailuksi, ja silloin mennään jo ahdistavaan kyttäykseen joka tuskin lisää ihmisten hyvinvointia.

Ihan aluksi jos joka ikinen äiti yrittäisi olla maailman paras äiti omille lapsille.

lasta useat kerrat. Hakenut keskellä yötä vauvan meille hoitoon, kun äiti sai hulluuskohtauksen. Ilmoitin asiasta sossuun, mutta eivät tehneet mitään. Mä olin vain kateellinen ja katkera sukulainen heidän mielestään. Sitten kun kolmatta lasta kohdeltiin kaltoin, sossukin heräs ja huostaanotti lapset. Tosin äiti sai heidät takaisin parin vuoden päästä ja sama meno jatkuu edelleen.

Kuhan osaa valehdella taitavasti :/

joka kerta toisensa jälkeen vetelee naruista ja saa lapsen palautettua pojalleen niin mitähän siinä naapuri tai kukaan muukaan voi?

Oikeasti?

jos sairaat ihmiset tekevät noin. ei todellakaan ole mun vastuulla enkä ole velvollinen tekemään yhtään mitään.

Mutta yhteiskuntamme ja tämä maailma muodostuu jokaisen meistä teoista. En usko, että kukaan on niin täydellinen, ettei koskaan toiminnallaan vaikuttaisi negatiivisesti siihen, millaisessa maaiilmassa elämme. Minusta on jokaisen meidän vastuulla harkita tekojaan ja kiinnittää huomiota siihen, että panoksellamme edistämme lasten ja aikuistenkin sekä kaiken elollisen hyvinvointia.

jos sairaat ihmiset tekevät noin. ei todellakaan ole mun vastuulla enkä ole velvollinen tekemään yhtään mitään.

en voisi katsoa tuollaista läpi sormien jos lasten kaltoinkohtelua näen tai epäilen. Hyvä jos voit elää itsesi kanssa ja tuon moraalittomuuden,minä en siihen kykenisi.

Ap:n teksti oli hyvä!!

jos on sosiaalijohtaja.



Johan siinä on harjaantuneempi valehtelija ammatin puolesta ja tuntee aika kepulikonstit.

Kirjoitat asiaa, äärimmäisen tärkeitä sanoja.



Hälyttävää ovat nämä muutamat välinpitämättömät kommentit heti alussa. Tämä palsta on täynnä sosiaalipornosta pitäviä äitiyden kanssa hukassa olevia ihmisiä. On tärkeää, että sinun kaltaisesi ihminen ei anna periksi.



Jatka sanomasi eteenpäin kertomista. Viestisi oli surullinen ja samalla lohdullinen. Jo YKSIKIN turvahenkilö voi pelastaa koko elämän. On todellakin tärkeää, että JOKAINEN MEISTÄ ymmärtäisi tämän.



Niin että sinäkin luuseri joka sanoit että et todellakaan aio tehdä mitään. Jos et sitten tekisi edes lapsia, jooko? Sillä tavalla tekisit suuren teon ja pelastaisit muutamat tulevaisuuden reppanat ja kylmän äidin kasvattamat ihmiset.

- ottaa kotiin leikkimään sen reppanan, jolla on aina likaiset vaatteet ja joka käyttäytyy oudosti

- jos reppanalla tosiaan on jotain oikeasti pielessä, voi tehdä ilmoituksen eteenpäin mutta tietysti ensin jutella vanhempien kanssa

- osallistua pelastakaa lapset tms. yhdistyksen toimintaan

- olla tukiperheenä

- kirjoittaa aiheesta mediaan

- tehdä kansalaisaloitteita

- kerätä Facebook ryhmiä aiheen ympäriltä

- olla hyvä äiti itse

turhista ls-ilmoituksista. Jos niitä ei tehtäisi, jäisi viranomaisilla aikaa ja resursseja hoitaa ja tutkia niitä, jotka apua oikeasti tarvitsee.

Seuraavan kerran, kun mielesi tekee kostaa naapurille, exälle, sukulaiselle, mieti uudelleen. Jossain joku pieni Eerika voi tarvita oikeasti apua.

Mutta aina palautettiin takaisin... Naapurit vain voimattomina sitten katselivat kun muija juoksutti tyttöä pihalla.

Mieluummin 10 turhaa lastensuojeluilmoitusta kuin yksi kuollut lapsi. Kaikilla aikuisilla on vastuu, et voi ajatella että ei ole mun vastuulla. Juuri sinun tekosi voi olla se ratkaiseva joka pelastaa lapsen hengen ja terveyden.

Juuri tästä syystä tein tänä kesänä elämäni ensimmäisen lastensuojeluilmoituksen, kun naapuruston lapsista yhden perheen lapset voivat ilmiselvästi huonosti. En tiedä miten asia eteni, voin vain toivoa että lastensuojelu teki tehtävänsä. Enempää ei yksityishenkilö kuitenkaan voi tehdä. Tässäkin tapauksessa ilmoituksia oli tehty, mutta lastensuojelu petti.

että me kaikki äidit voisimme olla ystävällisiä ja kannustavia myös muille lapsille kuin omillemme. Ei sitä koskaan tiedä, kenen lapsi ei saa kotoa tarpeeksi kannustusta tai jota kohdellaan jopa huonosti, ja silloin muiden aikuisten kannustus ja apu on todella tärkeää. Eikä se nyt kovin vaivalloista ole olla ystävällinen lapsille.



Pakko silti sanoa, että minä en todellakaan tiedä ketään sellaista lasta, josta edes epäilisin, ettei sillä olisi kotona ihan hyvä olla. Varmasti sellaisia on, mutta ei minusta niissä lapsissa, jotka tunnen. Ainakaan mikään hälytyskello ei soi.

Täyttelen jo ls-lomakkeita, ja sossuviranomaisilla on täysi touhu käsitellä minun tyhjänpäivisiä ilmoituksia, ja taas yksi vakavampi tapaus jää huomioimatta.

Ei se mitään, täyttelen varmuuden vuoksi, mitä sillä on väliä, että olen niin tyhmä, etten tajua että resurssit ovat rajallisia. Pääasia, että MINÄ tunnen tekeväni oikein ja hyvää, koska aktivoiduin yhdestä ääritapauksesta! Nyt olen parempi ihminen, ja nukun hyvin.

Täyttelen jo ls-lomakkeita, ja sossuviranomaisilla on täysi touhu käsitellä minun tyhjänpäivisiä ilmoituksia, ja taas yksi vakavampi tapaus jää huomioimatta.

Ei se mitään, täyttelen varmuuden vuoksi, mitä sillä on väliä, että olen niin tyhmä, etten tajua että resurssit ovat rajallisia. Pääasia, että MINÄ tunnen tekeväni oikein ja hyvää, koska aktivoiduin yhdestä ääritapauksesta! Nyt olen parempi ihminen, ja nukun hyvin.

Ei tarvitse ruveta täyttämään lomakkeita ja tekemään ilmoituksia: sen sijaan voit käyttää aikaa ja energiaa siihen, että OMA toimintasi tekee hyvää, ei pahaa. Että puhut kunnioittavasti ja kauniisti aina kun suusi avaat, että hymyilet, otat huomioon, välität. Jokaisesta ihmisestä.

mulla samanlainen (pahempikin) lapsuus eli isäni oli sadistinen psykopaatti, kohteluni oli koko lapsuuteni ja nuoruuteni tuota luokkaa kuin sillä 8v tytöllä. Minua pahoinpideltiin jo vauvana ja jatkui täysi-ikäisyyteen asti (sitten lähdin äkkiä kotiin kun saavutin täysi-ikäisyyden). Enkä todellakana uskaltanut pyytää apua tai kertoa asiasta sillä isä oli uhannut tappaa jos kertoisin. Isäni tuntien ja hänen järkyttävän väkivaltansa tietäen, siedin, kärsin, ja elin tuskaisat ensimmäisen 18 vuotta.



En ole missään tekemisissä isäni ja äitini kanssa. Isäni teki sen kaiken, ja äitini antoi tehdä. Isä hakkasi hullunkiilto silmissä hätää ja kauhua kärsiviä lapsia ja äiti joko kutoi sukkaa vieressä teeskennellen ettei näe mitään, tai sitten kannusti vieressa ja oikein agitoi isää vielä isompaan raivoon. Kaikki vammat äiti valehteli neuvolassa "kaatumisvammoiksi" ja kaikin tavoin äiti salaili ja piti kulisseja yllä.



Kun sain omat lapset niin otin lapsuuteni puheeksi, ja yllätys - vanhemmat kiistävät kaiken tapahtuneen. Väittävät siis että ikinä eivät ole hakanneet, pieksäneet, vetäneet tukasta lattiaa pitkin, kuristaneet, heitelleet, paiskoneet, jättäneet arestiin pakkaseen ulos jne jne.

Vanhemmat hyökkäsivät MINUA kohtaan ja väittivät minua ilkeäksi ja hulluksi joka kiusaa vanhempiaan keksimällä valheita sen sijana että ymmärtäisin olla KIITOLLINEN lapsuudestani.



Joten kyllä, hulluja on maa täynnä. Ja kyllä, se on JOKAISEN MEISTÄ asia puuttua siihen. Olen ihan sydänjuuriani myöten järkyttynyt kun tässäkin ketjussa useimmat on aivan piittaamattomia tyyliin "mitä se mulle kuuluu" tai "mä en vieraitten asioista ala kiinnostumaan". Tuo asenne voi joskus vielä napsahtaa omaan nilkkaan.



JOKA IKINEN HAKATTU JA RAISKATTU JA KIDUTETTU LAPSI ON MINUN VASTUULLANI JA SINUN VASTUULLASI JA MEIDÄN KAIKKIEN VASTUULLA!!!!!



Joo sorry kun huudan, mutta IHMISYYTEEN kuuluu se että ollaan kollektiivisesti vastuussa siitä, että yhteiskunnan heikoimpia suojellaan konkreettisesti. Ja se on helvetti soikoon jokaisen asia puuttua jos tällaista kohtelua huomaa tai näkee. Jokainen "ei se mulle kuulu" -tyyppi saisi joutua jonkun katuraiskaajan tai ryöstäjän uhriksi ja tilanteessa sitten muut ihmiset kävelisivät ohi ja sanoisivat "ei se mulle kuulu". Siinäpä tietäisitte miltä tuntuu elää tuskan, kauhun, hädän ja kuolemanpelon hetkia ja nähdä kun muut lähimmäiset kääntävät selkänsä.



Itse puutun heti, aina, kaikkialla. Olen mennyt väliin tappeluihin, olen kaupassa mennyt puolustamaan lasta jota isä löi, olen repinyt lastaan kurittavaa miestä irti lapsestaan ja soittanut poliisit. Asia kun KUULUU minulle.



Ei voi olla hirveämpää asiaa maailmassa kuin välinpitämättömät itsekkään ihmiset.

Peräänkuulutan sitä, että jokaisen äidin, isän ja aikuisen on annettava oma panoksensa, jotta tämä maa olisi jokaiselle lapselle turvallinen ja hyvä paikka elää.

Joskus pienellä teolla on suuri merkitys. Kasvoin itse väkivaltaisessa kodissa. En kokenut mitään siihen verrattavaa, mitä tuo 8-vuotias tyttöparka oli kokenut, mutta pahoinpitelyjä sattui säännöllisesti. Kukaan ei koskaan puuttunut asiaan, enkä kertonut koskaan kenellekään. Henkisesti minut kuitenkin pelasti se, että lähellä sattui olemaan ihmisiä, jotka kohtelivat minua hyvin. Naapurin mummo, joka antoi keksiä ja mehua, kun kävin hänen luonaan. Ystävän äiti, joka antoi minun olla heillä niin paljon kuin halusin ja ottaa vapaasti ruokaa ruokakaapista. Biologian opettaja, joka rohkaisi ja kehui ja kertoi, että olin varsin lahjakas lapsi. Vaikka itsetuntoani tuhottiin kotona, näistä pienistä hetkistä imin uskoa itseeni ja tänä päivänä olen tasapainoinen, onnellinen ja elämässäni hyvin pärjäävä aikuinen.

Hei

Tein tänään lupauksen, että puutun epäkohtiin lasten turvaamiseksi. Olen vuosia harkinnut tukiperhetoimintaa ryhtyäkseni, mutta maanantaina on soittoaika lastensuojeluvalvojalle. Joka tapauksessa puutun tästä lähtien asiaan jollain rakentavalla tavalla, jos näen tai epäilen väkivaltatapauksia.

Minulla on samanlainen tarina kuin ap:llä. Väkivaltaa 80-luvun Suomessa, johon kukaan ei puuttunut. Äitini työskenteli vielä kaiken lisäksi sosiaalitoimen työtehtävissä! Minua auttoi naapurit juuri samalla tavalla kuin ap:tä. Aikuisiällä vasta tajusin, että naapurit ovat kyllä tienneet, mistä on kyse. He auttoivat minua ja selvisin. Lisäksi mummoni oli tukenani.

Kokemani vuoksi tuntuu, että haluan nyt auttaa muita, koska minua on autettu.

Tämän vain kerroin siksi, että todellakin lähimmäisten pienet teot voivat saada ihmeitä aikaan!