Missä iässä miehet, joista olisi voinut vapaasti valita loppuivat?

Ei tartte kun tätä palstaa lukea ja kuunnella duunikavereita ja muita kavereita, niin tulee olo, että miehet on todellakin tunteettomia paskiaisia. Ollaan ihan hukassa sen oman olon kanssa, petetään, valehdellaan, kiukutellaan, haukutaan jne. Joka pv huokaan, et onneks olen yksin, ei tartte ihmetellä kenenkään mykkäkoulua, kiukuttelua, ja syytellä itseään, että mitä oon tehny väärin.

Ei tartte kun tätä palstaa lukea ja kuunnella duunikavereita ja muita kavereita, niin tulee olo, että naiset on todellakin tunteettomia paskiaisia. Ollaan ihan hukassa sen oman olon kanssa, petetään, valehdellaan, kiukutellaan, haukutaan jne. Joka pv huokaan, et onneks olen yksin, ei tartte ihmetellä kenenkään mykkäkoulua, kiukuttelua, ja syytellä itseään, että mitä oon tehny väärin.



Mitäs seurustelette luuserien kanssa. Miehiä ja naisia on moneksi.

Olen 37 ja toistaiseksi potentiaaliset miehet eivät ole loppuneet, päinvastoin tarjonta senkun paranee :)

olen yleensä vastannut kaikkiin tälläisiin kysymyksiin vastaukseksi että riippuu peppuseksin saatavuudesta.

Pakko oli ottaa nykyinen aviomieheni (15 v naimisissa). Biologinen kello tikitti eikä muita ollut tarjolla. Välillä kirvelee kun ajattelee että olisin ansainnut paremmin koulutetun, älykkäämmän ja keskustelutaitoisemman. Mutta kai sitä paljon huonommin olisi voinut mennä

Parhaat varattiin joskus 20-24 vuotiaana.

Ihmiset kyllä eroaa ja rakastuu uudelleen...



Nykyiset vakiintuneessa parisuhteessa elävät tutut ovat tosin löytäneet toisensa useiden suhdekokeilujen jälkeen joskus 23-26-27-30 vuotiaina. Perheestään eronneet naiset ovat löytänee uusia kumppaneita noin 35-37 vuotaina.

Jotkut 50-55 vuotiaina.

35v. Onneksi ei haittaa kun on oma rakas jo vierellä :-)

Yleensä oli ei-oota tarjolla tai korkeintaan yksi malli kerralla tuli markkinoille. Nyt olen yli 50, ja nyt saan valita laajemmasta valikoimasta kuin ikinä. On omaa ja vierasta :)

Enemmän vaikutti se, että kolmekymppisenä takerruin tähän omaan kotimörköön, joka karkoitti muut kosijat. En voi väittää, että ennen sitäkään ihan kenet tahansa olisin voinut vapaasti valita, mutta kyllä valikoima oli siihen aikaan suurempi.



Mutta mummoni valinnanvara heikkeni ratkaisevasti siinä jotain 75-vuotiaana. Tosin asiaan saattoi vaikuttaa se, että se ikäluokka oli sodan harventamaa eikä auttanut sekään, että viimeinen mies oli jo vuosia nuorempi.

Mä olin kolmekymppisenä 30-35kg ylipainoinen, tätimäisesti puettu haamu. Ei mua kukaan katsonut. Sisuunnuin ja laihdutin ylimääräiset kilot. Hoikempana oli kiva pukeutua hyvin ja nyt nelikymppisenä flaksi kävisi paljon paremmin kuin 10 vuotta sitten. Ainakin miehet katsoo enemmän, tulee juttelemaan jne.

Ei niitä ole ollut koskaan valittavaksi asti. Ja ikää on nyt 35 eli ns. peli on pelattu. Mikä on oikeastaan ihan hyvä juttu. Miehet on yliarvostettu hyödyke joista ei oikeesti ole mitään hyötyä.

sitten kiinnostus loppu ja nyt ei enää tarvi hätistellä (40v)