Onko yksin olevilla ok näköisillä naisilla usein taustalla syömishäiriö?

Olen sinkkuna siksi kun en ole toistaiseksi löytänyt sopivaa kumppania.

Olen sinkkuna siksi kun en ole toistaiseksi löytänyt sopivaa kumppania.

Itseasiassa kaikki syömishäiriöiset ketä tunnen, elävät parisuhteessa. Tai oikeastaan tarkemmin sanottuna parisuhteiden ketjussa, ja pelkäävät niin käsittämättömästi yksinoloa että edellisestä suhteesta ei lähdetä ennenkuin on hankittu uusi mies, jonka kelkkaan hypätä lennosta.

Sillä olin itse pahasti syömishäiriöinen ikävuosina 14-23 ja seukkasin vain pari vuotta tuosta. Syömishäiriöllä ja parisuhteella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa ainakaan minulla. Suurin osa tuntemistani syömishäiriöisistä on suhteessa, mutta useimmat pitkissä parisuhteissa. Vain ehkä yksi on tämmöinen kukasta kukkaan hyppijä, mutta hänellä on lisäksi kaksisuuntainen.

Olin vain estynyt ja identiteettikriisissä (en osannut suhteuttaa itseäni muihin ja otin sen (mukautuvan persoonani) liian vakavasti).

No ei mulla ainakaan ole, jos jotain syytä omalla kohdallani täytyy etsiä, se lienee estynyt luonne. Suurin osa ihmisistä pitää mua toivottoman tylsänä. En oo mitenkään kusipää, epäystävällinen tai hankalanluonteinen ihminen, mut jotenkin suhteet päättyy aina ennemmin tai myöhemmin siihen "oot kyllä tosi kaunis, fiksu ja kiva, mut ei se vaan jotenkin riitä".



Itseasiassa kaikki syömishäiriöiset ketä tunnen, elävät parisuhteessa. Tai oikeastaan tarkemmin sanottuna parisuhteiden ketjussa, ja pelkäävät niin käsittämättömästi yksinoloa että edellisestä suhteesta ei lähdetä ennenkuin on hankittu uusi mies, jonka kelkkaan hypätä lennosta.

Minä tunnen tosi paljon ok näköisiä naissinkkuja, olen itsekin sellainen. Kellään tuntemallani ei ole syömishäiriöitä. Ei vaan olla kohdattu sopivaa miestä... Se ei ole korkeasti koulutetuille naisille Helsingissä helppoa löytää miestä, naisista ylitarjontaa.