Mikähän siinä hiekan syömisessä kiehtoo?

Muistan hyvin lapsuudestani, kuinka hiekan syöminen oli yksi elämän suuria nautintoja. =D Tietenkään sitä ei saanut tehdä, joten sitä piti tehdä salaa. Ihan parasta oli nuolla sitä märkää hiekkaa käsistä, tai, hyi - lapiosta. Eihän sitä pureskella voinut kun narskui ällöttävästi suussa, mutta jotenkin se tuntuma oli miellyttävää. Myös yksi muisto on, kun olin lapsi ja otin aurinkoa vatsallani niin, että paita oli pääni suojana. Painoin kieleni vasten kuumaa, sileää hiekkaa niin että se oli kauttaaltaan ihan hiekkainen ja sitten nautiskelin...



Ihmeellistä. Vieläkään hiekan syöminen ajatuksena ei ällötä, vain järki ja aikuisuus estävät sitä tekemästä! =D No okei, ehkä siitä ei kiksejä enää saisi edes, mutta siis ajatuksen tasolla se ei ole edelleenkään vastenmielistä.