NYT KOMMENTTEJA (parisuhteessa ongelma)

Kun kerran olette toisianne jo 15 vuotta katselleet, niin selvästi SINÄ KELPAAT MIEHELLESI JUURI TUOLLAISENA KUIN OLET.

Anna siis noiden kommenttien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, sekä kehu itse itseäsi.

Problem solved!

Kun kerran olette toisianne jo 15 vuotta katselleet, niin selvästi SINÄ KELPAAT MIEHELLESI JUURI TUOLLAISENA KUIN OLET.

Anna siis noiden kommenttien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, sekä kehu itse itseäsi.

Problem solved!

Mulla samanlainen mies ja kyllä se syö naista kun aina tulee negaa ja lisävaatimusta jos jotain tekee.

kiitos´. ap

Ymmärrän miestäsi. Muakin ärsyttää suunnattomasti koko ajan kehuja kinuavat tuleenmakaajat, jotka eivät kasva ja kehity. Onko se sitten huono itsetunto vai mikä saa aikuisen ihmisen kehuja kaipaamaan?

Voi kun se olisikin niin helppoa, kun kakkonen esittää... Ymmärrän ongelmasi täysin, ratkaisua ei vain ole esittää. Toivottavasti saat niitä tukevia kommentteja esim. ystäviltä, sillä kyllä niitä tarvitaan.

Jos homma on 15 vuotta ollut samanlainen, ei kyse ole siitä, etteikö tiedä, mitä toinen haluaa kuulla, vaan siitä, että itselle on tärkeää saada se asia sanotuksi. Toisin sanoen mies kokee kannustavansa sinua oikealla tavalla sanoessaan näitä "vaatimuksiaan", ja jos hän sanoisi niin kuin sinä haluat, se jäisi häntä vaivaamaan.



Minusta kannattaa noudattaa tuota kakkosen ehdottamaa kehu itseäsi -tekniikkaa. Kun mies toteaa uimahallireissun jälkeen,että olisit ottanut aikaa tms. niin vastaa siihen, että höpsis, minähän olin tosi reipas ja olen oikein tyytyväinen siihen, että sinne menin ja uin sen kilometrin. Olipas hienosti tehty minulta.



Vähitellen mies alkaa tajuta, mistä on kyse, ja joko muuttaa artikulointiaan tai ei. Ei haittaa. Hän saa sanoa fraasinsa, sano sinä omasi.

ruveta hyvittelemään itseään siitä että tekee jotain fiksua. Jos mies ei mitenkään pysty olemaan kannustava, niin onko mahdoton vaatimus esim. pitää päänsä kiinni? Ei miehen tarvi miksikään chearleaderiksi ruveta.



Mikä vika tässä kuviossa?



Ihminen tsemppaa jotain vastenmielistä tai ponnisteluja vaativaa.

On tyytyväinen itseensä.

Elämänkumppani ja tärkein ihminen muun perheen ohella sanoo että tuo on ihan paskaa, tee paremmin.

Tsemppaaja jotuuu taas tsemppaamaan itseään uudestaan.



Tämä on ihan PASKAA ja tollasen miehen kanssa on raskasta elää. Jos aluksi on ihan tavallinen itsetunto, niin hyvin helposti käy niin että kohta ei enää ole. Ja superihmiset vois jättää tässä kohtaa viisastelun väliin, koska kaikki me ei millään tulla supernaisiksi joihin mikään paskalasti ei satu.

Ap käyttää "perheelle riittämistä" tekosyynä löysäillä ja lekotella vähän joka asiassa toisten kylkiäisenä. Siis tätä on kulunut jo 15 vuotta. Ei kai teillä enää voi olla niin pieniä lapsia, ettei voisi tehdä ihan oikeasti töitä ja yrittää saada kunnon palkkaa? Ja miksi ap ei halua kehittyä liikuntasuorituksissa -sitähän ei tiedä, vaikka silloin oppisi liikunnasta tykkäämäänkin. Varsinkin just uinnissa sillä tekniikalla on väliä myös sille, tuleeko liikunnasta hyvää oloa vai niskakipua. Mut ap kaipaa vaan päähäntaputusta jotta voi jatkaa martyyreilua -tai siipeilyä. Mitän vaan ,kunhan ei kunnolla yrittämistä...

paremmin eteenpäin kuin jatkuva latistaminen. Mikään ei ole niin tyhmää kuin tuollainen niillittäminen. Jos haluaa että vaimo ui enemmän ja lujempaa, kannattaa sanoa että vau että sulla on herkut pakarat, olisko tuon uimisen ansiota.

Susta on niin ihanaa olla kotona "lapsia varten", järkäillä Me&I-kutsuja, shoppailla lapsille "söpöstelyvaatetta" ja sisustaa. Jaksat varmaan nalkuttaa miten mies ei keskity perheeseen, kehittää vaan itseään tai tekee töitä. Teillä on varmaan yhteiset rahat, joista mies tienaa 90% ja sä teet korvaamattoman arvokasta uhrautumista perheesi eteen. Menik oikein?

Minähän olen ollut vuosia huono ystävä! Tunnen erään laiskan vätyksen joka kerjää kehuja asioista, joita itse en viitsisi edes mainita kellekään. Ja minähän juuri olen häntä kannustanut sanomalla että kannattaisi tosiaan juosta ne lenkit, ei kävellä, kannattaa mennä kurssille tai liittyä johonkin seuraan, ei kannata ottaa mitä tahansa huonoa paikkaa vaan koulutuksensa mukainen...



Olen aina kuvitellut että kaverilla on huono itsetunto. Olen luullut että hän kertoo näitä asioita minulle vähänkuin lupaa kysyäkseen. Saanko pyrkiä parempaan vai pitääkö minun tyytyä tähän? Ja minä yritän rohkaista parempaan. Just.



Miehesi arvostaa kilpailua ja itsensä rääkkäämistä ja menestystä. Sinä haluat saada kiitosta tekemisistäsi, vaikkei toinen näkisikään niissä mitään erityistä. Lakkaa kerjäämästä, ja OLE tyytyväinen itseesi.

sä olisit käynyt kaverisi kanssa lukuisia kertoja keskustelun jossa käy ilmi että kaverisi toivoisi saavansa olla oma itsensä. Mutta sinä vaan jatkat ja jatkat. Anaaaalysoippa että mitä se kertoisi sinusta.

ja pyrkiä kohti parempaa, olla kunnianhimoinen? Miksi miestä ei tarvitse kehua siitä, että hän kehittyy eikä vaan lilluta peräpukamiaan uimahallin altaassa?

ja pyrkiä kohti parempaa, olla kunnianhimoinen? Miksi miestä ei tarvitse kehua siitä, että hän kehittyy eikä vaan lilluta peräpukamiaan uimahallin altaassa?

miehensä saavutuksia? Minä olin aikanaan oman mieheni suurin fani jolle se päivät pitkät kehui itseään ja minä olin aina että ihan että ooh ja aah ja katsokaa lapset miten taitava isi on. Toisinpäin ei valitettavasti mennyt ja sanotaan nyt että se ei ole vuosien mittaan todellakaan parantanut meidän suhdetta.

Vain siksi että siitä tulee hyvä mieli?



Itse yritän välttää suorittamista, koska olen perfektionisti. Mun on vaikeaa vetää raja siihen, missä tekeminen on vielä hauskaa. Liiat tavoitteet voi tänluonteisella latistaa ilon. Ja nivelet ja lihakset paukkuu kun urheilee liikaa ts. tavoittelee intohimoissaan liikaa liian nopeasti.



Joidenkin on pakko jarruttaa ajoissa.

miehiä. Minä opin omassa lajissani 5 vuoden treenaanisen jälkeen erään erittäin vaikean liikkeen. Kun sanoin miehelleni että katso, mä opin viimeinkin tämän, se sanoi että no ei toi nyt niiiiin vaikeeta ole ja rupesi itse yrittämään jotain vähän sinne päin. Ja valitettavasti ei vitsillä. Että just. Kiitos vaan kannustuksesta taas kerran.

ja pyrkiä kohti parempaa, olla kunnianhimoinen? Miksi miestä ei tarvitse kehua siitä, että hän kehittyy eikä vaan lilluta peräpukamiaan uimahallin altaassa?

ihmisiä on erilaisia, kaikilla on omat erilaiste tavoittéensa.. Kukaan ei kaipaa ilkeää mulkeroa lyttäämään omia saavutuksiaan...

Meillä minä olen sellainen että toivon mieheltä edes pientä kannustusta, mutten saa kuin paskaa ja alistamista.. EN ymmärrä tätä logiikkaa että kaikkien pitäisi olla huippusuorittajia ollaakseen jotain...Toiselle maratonin veto on hienojuttu, toinen iloitsee 5km lenkistä muutaman kerran viikossa..

jos ap haluaisi olla harrastamatta liikuntaa ja olla menemättä töihin.

En siis todellakaan vaadi miestäni mitenkään tyytymään keskivertoon itse. Hän saa sisältöä elämään jatkuvasta kehittymisestä, se hänelle suokoon. Niin kauan ok, kun odottaa samaa minulta! Miksei voi kehua minua IKINÄ siitä, että olen ylipäänsä jaksanut juosta 5 km (ON saavutus minulta, todellakin), vaan heti alkaa "Voisit ottaa tavotteeks maratonin vuoden-parin päähän..." Joo en voisi, tuollainen "tsemppaaminen" IHAN KAIKESSA saa ainoastaan riittämättömyyden tunteen aikaan itsessäni.



TUota itsetuntoasiaa olen miettinyt monesti itsekin, osasyynä on oikeastikin se että minulla ei ole hyvä itsetunto. Mutta siitäkin olen puhunut miehelleni monta kertaa ja selittänyt rautalangasta, millainen kannustus minua oikeasti kannustaisi eteenpäin ja millaine on haitaksi.



Niin ja olemme olleet kimpassa lukiosta asti, yhdessä 15 vuotta. Lapset meillä 7, 5 ja pian 3v.

Kestin 11 vuotta sitten en enää jaksanut, eron jälkeen olen ollut kuin toinen ihminen! Olis kauheeta jos nyt joku hyppäis takas neuvoon, latistaan ja arvostelemaan, en kestäis enää! Kaipaan hiukan sääliä, sellainen olen. Ps. Käyn töissä, olen aina käynyt.