Enkeli-Elisasta Enkeli-Eerikaan, tämä kesä on osoittanut, että totuus on tarua ihmeellisempää.
On julmaa ja niin tolkuttoman väärin että tämä kansa joka ei voi ilmeisen hyvin joutuu lukemaan vastaavia juttuja lehdistä nykyisin jo viikkotasolla, kun asioille olisi voitu aivan varmana tehdä jotain.
Päivi Räsänen puhuu ja saarnaa homojen oikeuksista tai oikeastaan siitä että niitä ei saisi olla. Perussuomalaiset kiihkoilevat mediassa ja tämä yksi tollo käyttää rahansa huoriin, laulaa karaokea ja käy toisinaan katkolla. Tuntuu että jopa BB-talon asukkaatkin puhuvat nykyisin fiksummin kuin päättäjät, jotka käyvät toisinaan istumassa iltaa valtion piikkiin eduskuntatalon nurkilla sijaitsevissa ravintoloissa. Ja muuten keskittyvät lähinnä kommentoimaan tekstiviestiskandaalejaan lehdistön edessä. Eihän nämä ihmiset sille mitään voi jos maailmaan syntyy mies jota voi verrata saatanaan, mutta nämä ihmiset kuitenkin istuvat niiden arkkujen päällä jotka sisältävät miljardit joiden varassa meidän yhteiskunta pyörii.
Toisaltaan asiasta on puhuttu jo liikaa. Olemme saaneet luettavaksi aivan tolkuttoman määrän uutisia, yksityiskohtia, valokuvia asunnosta ym. Mitkä eivät toisaltaan liity tähän asiaan vaan on median tapa rahastaa jutulla mistä koko suomi puhuu nyt. Minä uskon siihen että medialla on myös vastuu näistä asioista. Mitä enemmän sairaat yksilöt saavat huomiota, se aina innostaa jotain toista sairasta. Missä menee se raja? Kuinka paljon meidän kuuluu tietää aiheesta ja kuinka monta irtonumeroa voidaan myydä samoilla lööpeillä? Samalla kun se avaa ihmisten silmiä niin aiheuttaako se vastapainona sen reaktion että menee muutamia kuukausia kun vastaava tapahtumasarja saa jatkoa ja me olemme jälleen samojen kysymyksien äärellä. Mikä meni pieleen? Miksei kukaan tehnyt asialle mitään?
Kun vastaavia tapauksia sattuu jokainen puolue kiirehtii vuorollaan esittämään surunvalittelut ja toteavat että näin ei missään nimessä olisi saanut tapahtua ja että asioiden on muututtava.
En muista milloin viimeksi olisin purskahtanut itkuun lukiessani nettiuutisia. Tämä tapaus oli niin äärettömän julma ja vielä julmemmaksi sen teki se että tätä asiaa puitiin oikeudessa, lapsesta tehtiin ilmoituksia viranomaisille, mutta mitään ei tapahtunut. Yksinkertaisesti kukaan meistä ei edes pysty kuvittelemaan millaisessa maanpäällisessä helvetissä tämä pieni Eerika tyttö todellisuudessa elikään koko elämänsä ajan.
Tapaus on herättänyt äärettömän laajaa keskustelua ja asioita on noussut tapetille. "Lapset söivät vessapaperia viikkoja nälkäänsä" ym. Näitä uutisia en edes viitti enää avata, koska voin äärettömän pahoin ja niin voi ilmeisesti todella moni vanhempikin.
On fakta että kukaan ei voi tietää mitä naapurin seinien takana tapahtuu, mutta jos tytöltä puuttuu puolet hiuksista ja hän on jatkuvasti mustelmilla niin mikä meni vikaan että tämä kaikki jatkui?
En tiedä kirjoitinko mitään mitä ei joku jo olisi jossain sanonut. Minun oli pakko asiasta kirjoittaa, koska toivon että meistä jokainen avaa silminsä ja katsoo mitä ympärillä tapahtuu. Jos huomaatte luokkakavereissanne jotain poikkeavaa niin ei ole häpeä kertoa siitä opettajille. Jos kuulette naapureiden luota lohdutonta itkua, ei ole väärin soittaa hätäkeskukseen.
Pidetään yhdessä huolta siitä että Eerika ei kärsinyt turhaan vaan että tämä kaikki johtaisi lopulta siihen että vastaavia tilanteita ei päästetä koskaan tähän pisteeseen. Rukoillaan yhdessä ja toivotaan että Eerikalla on hyvä olla taivaassa & että tällä kaikella oli tarkoituksensa. Niin järjettömältä kun se kuulostaakin, mutta saattaisiko tämä 8-vuotias pieni tyttö pelastaa jonku toisen lapsen vastaavalta koettelemukselta?
Samanlaisia ajatuksia ollut minullakin. Tuntuu, ettei jaksa enää uskoa ihmisiin ja yhteiskuntaan, liian paljon pahaa on tapahtunut lyhyessä ajassa. Ja aina se sama kauhistelu ja litania, että enää ei saa tapahtua tällaista, mutta kuitenkin taas tulee jotakin. Ihan kuin ihmiset olisivat menneet aivan hulluiksi parissa vuosikymmenessä. Tapahtui ennenkin pahaa, mutta en usko, että tällä mittakaavalla.