Totaalinen alanvaihto?

Olen kauppatieteiden maisteri ja nyt muutamia vuosia alalla työskennelleenä tiedän, että en vain voi jatkaa tällä alalla koko elämääni. Itselläni on koulutukseen suhteutettuna pieni palkka ja etenemismahdollisuuksia olisi näiden vuosien aikana ollut, mutta kiinnostusta ei.



Tämä business ei vaan kiinnosta ja motiivi työlle puuttuu; työskentelenkö kovassa paineessa kahdeksan tuntia päivässä ainoastaan, että rikkaat osakkeenomistajat rikastuisivat lisää???



Tahtoisin tehdä jotain oikeasti tärkeää työtä, esim. hoitoalalla, ehkä. Mutta pelottaa ympäristön reaktiot; itsekin varmaan ajattelisin, että joku on täysin luuseri, kun vaihtaa hyväpalkkaisen alan johonkin pienipalkkaiseen ja rankkan työhön.



Onko muilla vastaavia tuntoja? Tai onko joku vaihtanut alaa totaalisesti, kokemuksia?

Hei!

Itse siinä mielessä samas tilanteessa että valmistuin yleisen kasvatustieteen maisteriksi jokunen vuosi sitten. Oman alan hommia on todella vaikea saada ja kun jäin vauvani kanssa pariksi vuodeksi kotiin, tipuin kokonaan työmarkkinoilta. Joitakin luokanopettajan sijaisuuksia olen ainoastaan tehnyt. Päätin, että nyt saa riittää ja pistin paperit menemään ammattikorkeaan sairaanhoitajalinjalle. Siellä nyt ollaan ja olen tosi tyytyväinen valintaani. Kyllähän sellaista ihmettelyä saa kuulla, että mitäs sinä maisteri täällä teet, mutta se on ihan sama minulle. Koen, että tuleva työni on miljoona kertaa arvokkaampaa kuin joku koulutussuunnittelijan työ.

Itse painiskelen samanlaiseten ajatusten kanssa silloin tällöin, mutta välttämättä en jaksaisi enää lähteä kokonaan uudelle uralle. KTM:n koulutus on mielestäni erittäin monipuolinen ja tarjoaa laajat mahdollisuudet erilaisiin tehtäviin. Ekonomeja tarvitaan myös mm. terveydenhuoltoalalla, jossa voisin ajatella olevan vähän pehmeämmät arvot kuin vaikkapa rahoitusalalla. Eli tilanne voisi helpottua ehkä jo ihan työnantajaa vaihtamalla?

Tuo oli hyvä pointti. Kunpa vain sellaisen paikan löytäisi, missä voisi käyttää osaamistaan jonkin hyvän asian eteen...

mielestäni on nykyään hyvin tavallista, että ihmisellä on kaksi hyvinkin eri alan tutkintoa, jotka antavat mahdollisuuden sujuvaan alan vaihtoon muuttuvilla työmarkkinoilla ja muuttuvissa elämäntilanteissa.



Kasvatustieteen maisterilla ja vastaavilla saaattaisi hyvinkin olla kysyntää hoitoalan tutkinnon kanssa varustettuna opetustehtävissä, jos lopulta varsinainen kenttätyö ei sytytä.



Hoitotyön nurjat ja kurjat puolet kaikki tietävätkin (palkkaus, työajat, kuluttavuus, osin " likaiset työt" ). Toisaalta jokainen hoitaja aika paljolti " luo työtään" ja uskon että mielekkyys löytyykin siitä. Työn kohteena on aina ihminen ja se tekee tästä työstä alati kiinnostavan ja motivoi jatkamaan. Itsekin olen alan vaihtaja, mutta siitä huolimatta todennäköisesti aina henkeen ja vereen hoitaja; vaikka kutsumuksesta en tykkää puhua, niin hoitamiseen jää koukkuun, kun sen makuun kerran pääsee.



Hoitoala totisesti kaipaa muutakin näkemystä ja kokemusta kuin uhrautuvaisia sisar hentovalkoisia.

Tervetuloa alalle jos ihminen työnä kiinnostaa!

Elämme täällä vain kerran ja jos sinusta niin tuntuu niin miksi odottaisit. Minullakin on totaalinen alavaihto menossa: syksyllä alkaa amk, aiempi koulutukseni on yliopistotasoinen. Sama tunne ollut jo monta vuotta: tätä työtä en kyllä lopun ikääni tee.

Ymmärrän sinua paremmin kuin hyvin. Itse olen gradua vaille OTK, enkä lakkaa ihmettelemästä, kuinka olen ylipäätään päässyt sisälle oikikseen. Idealismi on karissut ajat sitten enkä todellakaan halua tehdä alan töitä. Ne juristin työt, jotka kokisin mielekkääksi, ovat niin huonosti palkattuja, ettei ole järkeä siinäkään. Toisaalta roikkuva gradu painaa mieltä koko ajan, joten kai se täytyy yrittää jollakin ilveellä tehdä loppuun ja pian..



Itse teen tällä hetkellä viestintää ja pidän siitä kovasti. Se hiukan harmittaa, ettei minulla ole tähän mitään koulutusta, mutta ihan hyvin olen pärjännyt. Luulen, että vahva luku- ja kirjoitustaustani sekä hyvä kielipää ovat luontaisia avuja alalle. Yritän koko ajan puhua työnantajaa ympäri kustantamaan minulle alan koulutusta.



Luultavasti jatkan tällä alalla, mutta itsekin kokisin esim. lasten sairaanhoitoon liittyvän työn mielekkääksi. Muistan, kuinka esikoiseni synnyttyään joutui olemaan pari päivää naistenklinikan valvontayksikössä. Katselin siellä hoitajia työssään ja ajattelin, että siinä on työ, jossa ei koskaan joudu miettimään, että mitäköhän järkeä tässäkin on. Myös hoitotyössä voi mennä " pidemmälle" ja erikoistua johonkin - enkä tällä tarkoita, että perushoitotyö olisi jotenkin alempiarvoisempaa.



Muiden kommenteista ei kannata välittää. Työtä paiskitaan aika monta vuotta, joten työssä viihtyminen on tärkeää.



kysymys alan vaihtajille tai sitä pohtijoille: Aiotteko opiskella työn ohessa vai miten rahoitatte opintonne? Minulla ainakin on se tilanne, ettei taloudellinen tilanne salli töistä pois jääntiä.

Raha siinä tietysti suurin este on että ainakaan minä en harkitsekaan kokonaan uutta koulutusta. Energiaa ei myöskään riitä työn ohessa opiskeluun, enkä haluaisikaan uhrata vähäistä vapaa-aikaani juuri millekään muulle kuin perheelle. Ehkä sitten kun lapset ovat isoja koululaisia... Ei kai koskaan ole liian myöhäistä.

Lähitulevaisuudessa yritän vain luovia itseni jotenkin muunlaisiin tehtäviin joista ehkä löytäisi sitten sen kipinän ja motivaation. Se todennäköisesti tarkoittaa kyllä sitä, että ansiotasosta on ainakin väliaikaisesti tingittävä, mutta sen ehkä kestää paremmin kuin ihan opintotuella elämisen.

kamiliya:

kysymys alan vaihtajille tai sitä pohtijoille: Aiotteko opiskella työn ohessa vai miten rahoitatte opintonne? Minulla ainakin on se tilanne, ettei taloudellinen tilanne salli töistä pois jääntiä.

opiskelisit pedagogiset opinnot päälle ja alkaisit opettaa talousaineita jossakin oppilaitoksessa? Saisin nopeasti lisäkoulutuksen, voisit hyödyntää jo osaamistasi, mutta voisit työskennellä " pehmeämmässä" työssä?



Mielestäni kannattaa vaihtaa alaa, jos jo nuorena tuntuu siltä, että on valinnut itselleen epäsopivan alan.



Hieman aiheen vierestä Kukkanen 79:lle: Yleisesti ei kyllä pidä paikaansa, että yleistä kasvatustiedettä opiskelleet eivät löytäisi töitä. Vai oletko pienellä paikkakunnalla? Itse olen valmistunut samalta alalta ja kaikki opiskelukaverini ovat saaneet helposti töitä ja ovat erinomaisissa työpaikoissa. (Olemme valmistuneet vuosien 1998-2004 välillä.) Jotkut tienaavat huikeita summiakin. Tämä siis pääkaupunkiseudulla. Samoin meidän laitoksella on tehty tutkimus valmistuneiden sijoittumisesta ja se osoittaa, että lähes poikkeuksetta ihmiset ovat sijoittuneet erinomaisen hyvin eikä työttömyyttä ole käytännössä ollenkaan. Siksi olen aidosti hämmästynyt sinun kokemuksestasi.

Ei nyt ihan pienellä paikkakunnalla asuta, mutta täällä ei oikeasti ole alan hommia. Olen kaiholla katsellut, että pääkaupunkiseudulla näyttää työpaikkoja olevan meille, mutta itse en sinne perhetilanteen vuoksi voi muuttaa. Moni omista opiskelukavereistani on joutunut samaan tilanteeseen.

Minä olen myös kauppatieteiden maisteri koulutukseltani ja tehnyt hommia noin 10 vuotta. Reilu vuosi sitten päätin että nyt riittää, tahdon todellakin tehdä jotain muuta. Hain viime keväänä yliopistoon lukemaan kotitalousopettajaksi ja pääsin kuin pääsinkin sisään. Nyt olen tämän vuoden ollut vielä töissä ja säästänyt rahaa tulevai opintoja varten (opintotuella kun ei pitkälle perheellinen pötki). Ensi syksynä jää sitten opintovapaalle ja aloitan kokopäiväisen opiskelun. Olen todella innoissani ja odotan syksyä kovasti. Sovellun taatusti paremmin kotitalousopettajaksi kuin nykyiseen työhöni. Eli suosittelen lämpimästi alanvaihtoa jos se vain suinkin on elämäntilanteessasi mahdollista; en usko että tulet sitä katumaan.

Kiva kuulla alan vaihtajien ajatuksia. Amk:sta tosiaan löytyy niin monenlaista alaa. Itselläni on hoitoalan amk-tutkinto,mutta en viihdy alalla. Olen töissä siis labrassa ja työ on todella tylsää ja puuduttavaa. Lisäksi asiakkaat valittavat kovasti asioista, joihin en voi itse vaikuttaa. (kuten ruuhkat ja jonot ja puuttuvat lähetteet, jotka joku muu on jättänyt tekemättä)

Päivittäinen negatiivisen palautteen määrä on kuormittavaa. Ja kun yksi potilas sanoo ilkeästi, niin tarvitaan taas monta iloisempaa potilasta, etten kun paha mieli haihtuu. Koen, että tässä työssä pitäisi olla kovapintainen, ettei pahoittaisi mieltään. En kuitenkaan halua luopua herkkyydestäni työn vuoksi ja kovettaa itseäni..Herkkyys on tärkeä ominaisuus monella luovalla alalla,esim. musiikissa ja taiteessa se on melkein elinehto..En sitten tiedä, onko sairaanhoitajillakin samanlaista joka paikassa, mutta parhaani tekevänä en vaan jaksa sitä jatkuvaa valitusta ja moittimista.

Haluaisin ehkä opiskella puutarhuriksi. Luonto on aina tuottanut hyvää oloa ja kasvit eivät valita vaan kukoistavat,kun niitä hoitaa=)