Lue keskustelun säännöt.
saako toimittaja julkaista haastettelun, jota...
27.08.2012 |
... haastateltava ei ole hyväksynyt?
Mulla siis tilanne, että kesäharjoittelijana toiminut haastettelija teki kauhistuttavan haastattelun. Hän lähetti sen minulle tarkastettavaksi ja mä tein poistoehdotukset ja pyysin saada haastettelun uudelleen nähtäväksi.
Nyt haastettelijasta ei ole kuulunut mitään. Mulla on tunne, että hän joko laittaa haastettelun sellaisenaan lehteen tai korkeintaan kuittaa, että valitettavasti haastettelu meni painoon ennen kuin korjaukset ehtivät hänelle.
Kysymys siis, että saako niin tehdä? Vähintäänkin moraalisesti se on väärin, mutta voiko tempusta valittaa jälkikäteen esim. toimituksen esimiehelle?
Kommentit (49)
Mulla on silloin tällöin vaikeuksia haastateltavien kanssa. Yleensä ne syntyy just siitä, että tyyppi on epävarma omasta osaamisestaan (ja miettii just sitä, mitä kaveritkin sanoo), ei tajua lehtijuttua omana tekstityyppinään, hermostuu siitä, että hänelle tärkeistä asioista yritetään puhua kansantajuisesti, kun niistä pitäisi oikeasti puhua vaikeasti, ei ymmärrä kohderyhmäajattelua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kai tajuat, että ole jo argumentoinnin hävinnyt, kun ainoa keinosi on ad hominem?
t: sivusta seurannut
Ad hominem on sitä, että käydään henkilön uskottavuuden kimppuun. Silloin pitää osoittaa henkilö esim. kertomalla nimellä, kuka hän on ja seuraavaksi pitää horjuttaa hänen henkilökohtaista uskottavuuttaan esimerkiksi väittämällä että toimittaja Jaana Kaukonen on itseoppinut diletantti, jonka osaaminen on kotoisin työllistymiskurssilta tms.
Tämä, että joku kiukuspäissään haukkuu yleisesti toimittajakuntaa/jotain kasvotonta keskustelijaa tolloksi, ei täytä ad hominemin tunnusmerkkejä. Se on vähän liian hieno sana kuvaamaan tällaista perusrätkytystä.
MUTTA, susta oli hienoa päästä edes aasinsillan kautta käyttämään tätä uutta hienoa termiä, jonka olet jostain oppinut ja pointti oli siis päästä käyttämään sitä, ei niinkään se että sillä olisi tämän keissin kanssa jotain tekemistä.
Onnea uudelle hienolle termille! Muista kuitenkin että sillä on ihan täsmälliset käyttökohteetkin, ei se ole magee tilanteessa kuin tilanteessa. Tässä tilanteessa se on nolo.
Ap, kai tajuat, että ole jo argumentoinnin hävinnyt, kun ainoa keinosi on ad hominem?
t: sivusta seurannut
Ad hominem on sitä, että käydään henkilön uskottavuuden kimppuun. Silloin pitää osoittaa henkilö esim. kertomalla nimellä, kuka hän on ja seuraavaksi pitää horjuttaa hänen henkilökohtaista uskottavuuttaan esimerkiksi väittämällä että toimittaja Jaana Kaukonen on itseoppinut diletantti, jonka osaaminen on kotoisin työllistymiskurssilta tms.
Tämä, että joku kiukuspäissään haukkuu yleisesti toimittajakuntaa/jotain kasvotonta keskustelijaa tolloksi, ei täytä ad hominemin tunnusmerkkejä. Se on vähän liian hieno sana kuvaamaan tällaista perusrätkytystä.
MUTTA, susta oli hienoa päästä edes aasinsillan kautta käyttämään tätä uutta hienoa termiä, jonka olet jostain oppinut ja pointti oli siis päästä käyttämään sitä, ei niinkään se että sillä olisi tämän keissin kanssa jotain tekemistä.
Onnea uudelle hienolle termille! Muista kuitenkin että sillä on ihan täsmälliset käyttökohteetkin, ei se ole magee tilanteessa kuin tilanteessa. Tässä tilanteessa se on nolo.
Melko läpinäkyvää... ;)
Ad hominem ei ole terminä mitenkään uusi tai hieno, edes av:lla. Mutta kiva jos sinä opit jotain uutta.
Olet ap
Melko läpinäkyvää... ;)
Ad hominem ei ole terminä mitenkään uusi tai hieno, edes av:lla. Mutta kiva jos sinä opit jotain uutta.
totta helvetissä mä olen ap, olenko jossain väittänyt muuta tai jotenkin yrittänyt piilotella tätä asiaa? Se etten tähänkään viestiin markkeerannut itseäni allekirjoituksella johtuu siitä, etten tehnyt sitä muissakaan kun unohdin sen alussa.
KÄsittääkseni kaikki mun vastaukset tunnistaa täältä kevyesti aloittajan vastauksiksi ilman ap-tunnariakin. Myös ton ad hominem -selvityksen.
Ja mulle käsite EI ole uusi. Mulle se on niin TUTTU, että osaan käyttää sitä OIKEIN, toisin kuin sinä hätähousu, joka livautat sen mukaan heti, kun on edes mikroskooppinen vähän sinne päin -mahdollisuus heiluttaa tota korttia.
Sitä sanotaan amatöörimäisyydeksi. Kun ei osaa. Ja on vähän malttamaton. Siihen on lääke: kasva vähän ja opettele.
muovasi haastattelun erittäin provosoivaksi ja raflaavaksi. Otsikko oli väännetty ihan hölmöön muotoon, ja sellaista haastateltava ei ollut sanonut. Otin yhteyttä toimittajaan. Toimittaja tietysti veti herneen nenään, mutta suostui muokkaamaan jutun asialliseksi.
Ensimmäisestä juttuversiosta olisi kaikille tullut paha mieli, mutta lehti olisi onnistunut kohun herättämisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtökohtaisesti on niin, että juttu on toimittajan. Siihen tulee toimittajan nimi ja sisältö on silloin hänen vastuullaan ja lopulta päätoimittajan vastuulla.
Hyvä toimittaja tarkistuttaa yleensä tekstin haastateltavalla, varsinkin jos on kyse jostain katugalluppia syvällisemmästä haastattelusta. Hyvä haastateltava ymmärtää, että jutun kirjoittaja ei ole hän itse, vaikka juttu hänestä kertookin.
Veikkaanpa, että tässä on nyt yhtä ikävä olo sekä sinulla että sillä toimittajanplantulla.
Sinä pelkäät, että vaikutat typerältä jutussa. Pelko on todennäköisesti ihan aiheellinen kertomasi perusteella. Mutta kertomasi perusteella olet myös tyrmännyt jutun tylysti ja pyrkinyt tekemään siitä oman juttusi.
Toimittajaparka on nyt ihan hädissään, koska on saanut sinulta kakkaa niskaan ja olet tarkistuskierroksella "silponut" jutun. Jutun rakenne on nyt todennäköisesti hävinnyt eikä siinä ole sitäkään päätä ja häntää, mitä alunperin oli. Toimittaja ei ehkä uskalla alkaa rakentaa juttua uusiksi eikä ottaa sinuun yhteyttä, koska on saanut sinulta niin tylyä palautetta.
Ehdottaisin minäkin, että yrittäisit vielä rohkaistua soittamaan sille toimittajalle. Kerro ne syyt, miksi et pidä jutun aikaansaamasta mielikuvasta ja mitä on ne keskeiset asiat, jotka sinun mielestäsi saavat väärän mielikuvan aikaan. Ei kannata alkaa laittamaan sanoja toimittajan suuhun, koska jutun täytyy olla myös kielellisesti yhtenäinen. Tai sitten vaan annat olla ja ajattelet, että ens kerralla paremmalla onnella.
Ja huom: ens kerralla! Ei kannata yhden jutun takia kieltäytyä kaikesta. Ens kerralla tiedät tämän kokemuksen kautta paremmin, mitä asioita korostat. Kyllä toimittajalta voi myös suoraan pyytää välttämään jonkun tietyn mielikuvan syntymistä.
että anna armoa kesätoimittajalle. Jossain vaiheessa meistä jokainen on aloittanut omassa työssään ja se on oppimisprosessi.
Ei sinun tietenkään ole pakko, mutta olet asiallinen ja kiva, jos pystyt auttamaan toimittajaa onnistumaan jutussa. Huom, en siis tarkoita että sinun pitäisi näin tehdä, vaan että näinkin VOI toimia. Hyvä kello kauas kuuluu ja niin edelleen.
Minun mielestäni hyvän haastateltavan ominaisuus ei ole pelkästään se, että jättää jutun tarkistamatta. Yleensä toimittajankin tarkoitus on saada aikaiseksi mahdollisimman hyvä juttu, jossa asiat ovat oikein. Tarkistuskierroksella myös toimittaja saa varmuuden siitä, että jutusta tuli hyvä. Hankalaksi menee niiden haastateltavien kanssa, jotka pyrkivät jälkikäteen muuttamaan jutun näkökulman ja sisällön aivan toisenlaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtökohtaisesti on niin, että juttu on toimittajan. Siihen tulee toimittajan nimi ja sisältö on silloin hänen vastuullaan ja lopulta päätoimittajan vastuulla.
Hyvä toimittaja tarkistuttaa yleensä tekstin haastateltavalla, varsinkin jos on kyse jostain katugalluppia syvällisemmästä haastattelusta. Hyvä haastateltava ymmärtää, että jutun kirjoittaja ei ole hän itse, vaikka juttu hänestä kertookin.
Veikkaanpa, että tässä on nyt yhtä ikävä olo sekä sinulla että sillä toimittajanplantulla.
Sinä pelkäät, että vaikutat typerältä jutussa. Pelko on todennäköisesti ihan aiheellinen kertomasi perusteella. Mutta kertomasi perusteella olet myös tyrmännyt jutun tylysti ja pyrkinyt tekemään siitä oman juttusi.
Toimittajaparka on nyt ihan hädissään, koska on saanut sinulta kakkaa niskaan ja olet tarkistuskierroksella "silponut" jutun. Jutun rakenne on nyt todennäköisesti hävinnyt eikä siinä ole sitäkään päätä ja häntää, mitä alunperin oli. Toimittaja ei ehkä uskalla alkaa rakentaa juttua uusiksi eikä ottaa sinuun yhteyttä, koska on saanut sinulta niin tylyä palautetta.
Ehdottaisin minäkin, että yrittäisit vielä rohkaistua soittamaan sille toimittajalle. Kerro ne syyt, miksi et pidä jutun aikaansaamasta mielikuvasta ja mitä on ne keskeiset asiat, jotka sinun mielestäsi saavat väärän mielikuvan aikaan. Ei kannata alkaa laittamaan sanoja toimittajan suuhun, koska jutun täytyy olla myös kielellisesti yhtenäinen. Tai sitten vaan annat olla ja ajattelet, että ens kerralla paremmalla onnella.
Ja huom: ens kerralla! Ei kannata yhden jutun takia kieltäytyä kaikesta. Ens kerralla tiedät tämän kokemuksen kautta paremmin, mitä asioita korostat. Kyllä toimittajalta voi myös suoraan pyytää välttämään jonkun tietyn mielikuvan syntymistä.
saada lukea näin älykästä ja tunneälykästä tekstiä. Joo, juuri näin tämä keissi eteni omaan onnettomaan loppuunsa saakka. Mä muuten tunnen tosissaan myötätuntoa sitä toimittajaparkaa kohtaan siinä(kin), että tosiaan kun valmista lähtee silpomaan, siitä on yllättävän hankalaa saada enää sujuvaa juttua kasaan.
Etenkin lyhyt lehtijuttu on tässä suhteessa toivoton. Siksipä en luulekaan että toimittaja ottaisi mun ihkut korjausehdotukseni kuuleviin korviinsakaan. Ja juuri siksi mun ahdistukseni on totaalinen. Mutta sama sen väliä, onpahan hauska rähistä täällä av:lla.
Tässä ketjussa on kahden sorttisia toimittajia: teitä jotka vaikutatte kadehdittavan tunneälyisiltä ja sitten noita toisia, joiden kanssa on toisaalta kiva rähistä :D
että mulla on epäilyni siitä, että toimittajilla on lopultakin tietty valmisasetus päässä, miten kulloiseenkin haasteltavaan suhtaudutaan, siis ihan samalla tavalla kuin meillä kaikilla muillakin. Ainakin mä itse tunnistan sen itsessäni.
Mun päässä siis kytee sellainen vitutuksen sekainen fiilis, että jos mä olisin 180 cm pitkä, miespuolinen ja tunnustetussa johtavassa asemassa, mun sanomiset tulkittaisiin positiivisella tavalla heti. Mutta kun mä olen lyhyt, naispuolinen ja duunari, mut kategorioidaan jo näillä spekseillä jotenkin huonompaan laariin. Juhlapuheisssa näin ei käy koskaan, käytännössä sitä tapahtuu paljon. Toki monet haastateltavat murtaa noi oletusasetukset jo yksilöllisellä persoonallaan mutta silti mä väitän, että haastateltavan habitus vaikuttaa tulkintoihin ja ehkä pahempaa, ennen kaikkea siihen, mitä siltä haasteltavalta seuraavaksi kysytään. Kysymysten sarja voi koko ajan mennä väärään suuntaan joten haastateltavan varsinainen anti jää katveeseen. Sen sijaan toisella haastateltavalla se kysymysten vuo menee oikeaan suuntaan ja näin kuin itsestään siitä tulee hyvä haastattelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että mulla on epäilyni siitä, että toimittajilla on lopultakin tietty valmisasetus päässä, miten kulloiseenkin haasteltavaan suhtaudutaan, siis ihan samalla tavalla kuin meillä kaikilla muillakin. Ainakin mä itse tunnistan sen itsessäni.
Mun päässä siis kytee sellainen vitutuksen sekainen fiilis, että jos mä olisin 180 cm pitkä, miespuolinen ja tunnustetussa johtavassa asemassa, mun sanomiset tulkittaisiin positiivisella tavalla heti. Mutta kun mä olen lyhyt, naispuolinen ja duunari, mut kategorioidaan jo näillä spekseillä jotenkin huonompaan laariin. Juhlapuheisssa näin ei käy koskaan, käytännössä sitä tapahtuu paljon. Toki monet haastateltavat murtaa noi oletusasetukset jo yksilöllisellä persoonallaan mutta silti mä väitän, että haastateltavan habitus vaikuttaa tulkintoihin ja ehkä pahempaa, ennen kaikkea siihen, mitä siltä haasteltavalta seuraavaksi kysytään. Kysymysten sarja voi koko ajan mennä väärään suuntaan joten haastateltavan varsinainen anti jää katveeseen. Sen sijaan toisella haastateltavalla se kysymysten vuo menee oikeaan suuntaan ja näin kuin itsestään siitä tulee hyvä haastattelu.
Jos sinua tullaan haastattelemaan duunarityöpaikkaasi ja jutun idea on vaikka "äidit einesten takana - oikea atrialainen", niin silloin sinulta ei todellakaan kysytä mielipidettä eurobondeihin. Olisit valinnut ammattisi toisin, jos haluat sinuun suhtauduttavan kuin asiantuntijaan.
Toimittaja tekee jutun "vapaasti", ihan riippumatta, mitä sä tai kukaan muu haastateltava sanoo.
Jutun teossa on kyse journalistisesta päätösvallata, jota ei luovuteta missään olosuhteissa toimituksen ulkopuolelle. Eikä se mene niin, että haastateltava armollisesti ilmoittaa asian;)
Hyvä haastateltava sä et missään tapauksessa ole, koska et ollut edes selvillä omasta roolistasi ja oikeuksistasi vs. toimittajan etiikka, vaan tulit sitä täältä kyselemään.
Kiroileminen ei myöskään anna susta kovin asiantuntevaa kuvaa.
Mua ei sinänsä yhtään haittaa, mitä mieltä toimittajista jossain AV:lla ollaan. Mä olen ammattitaitoinen ja kokenut toimittaja, mutta välillä menee hermo sun kaltaisiin haastateltaviin, ja kun nyt on kerrankin tilaisuus selittää omaa näkökulmaa, käytän tilaisuuden hyväkseni.
Yleensä en jaksa nähdä vaivaa. Ei ehkä pitäisi nytkään.
Vielä kerran: juuri sellainen sanoin ennen olleeni. Sanoin kaikille toimittajille että saa tehdä jutun vapaasti, en kontrolloi sanomisia,koska LUOTAN HEIDÄN AMMATTITAITOONSA.
Mikä vittu tuossa on niin vaikeaa ymmärtää? Eikö se nyt tasan tarkkaan ole sitä mitä sä yrität jankata mulle jonain uutisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä haastattelen sekä taviksia että johtajia, ministereitä myöten.
Tavikset saa multa paljon rennomman kohtelun kuin työkseen median kanssa pelaavat.
Tottakai kai vuorovaikutustilanteessa kaikki vaikuttaa kaikkeen, koska mitään objektiivista todellisuutta ei ole olemassakaan. Just siksi kannattaa hoitaa oma tonttinsa huolella.
Toi sun analyysisi haastattelun kulusta on kyllä vähän outo. Toimittaja yleensä miettii kysymykset etukäteen, toki lisäkysymyksiä voi tehdä sen perusteella mitä haastateltava sanoo.
Ja jälleen kerran: haastateltava ei päätä haastattelun teemaa, vaan se on toimittajan päätös.
Mun päässä siis kytee sellainen vitutuksen sekainen fiilis, että jos mä olisin 180 cm pitkä, miespuolinen ja tunnustetussa johtavassa asemassa, mun sanomiset tulkittaisiin positiivisella tavalla heti. Mutta kun mä olen lyhyt, naispuolinen ja duunari,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkein rasittavimpia haastateltavia ovat nämä, jotka kuvittelevat kirjoittavansa paremmin. Pyytävät juttuja tarkastettaviksi ja "korjailevat" sieltä sitten kieliasua kömpelömmäksi.
En huomioi näitä korjailuja lainkaan, elleivät ne koske suoraa sitaattia tai faktatietoja.
niin sen voi julkaista. Toki jos olet esim sanonut jotain, joka ei pidäkään paikkaansa, niin sen tiedon voi korjata.
Jos korjaukset koskivat suoria lainauksia sanomistasi asioista, tai väitteitä, niin kyllä ne korjaukset pitää tehdä tai sitten voit vaatia oikaisua.
mutta se on niin yleispätevä, että eipä siitä tullut hullua hurskaammaksi. Lopussa oli tämä:
"SUOSTUMUKSEN PERUUTTAMINEN
Tiedotusvälineen asiana on valita haastateltavat. Kenelläkään ei silti ole velvollisuutta myöntää haastattelua. Milloin on kysymys päätöksentekijän toimialaan kuuluvasta asiasta, jolla on yleistä merkitystä, tiedotusväline voi ilmoittaa haastateltavan kieltäytymisestä. Tähän sillä saattaa olla myös moraalinen velvollisuus.
Poikkeuksellisesti haastateltava voi peruuttaa suostumuksensa haastattelun antamisen jälkeen. Hänen tulee silloin esittää perusteltu syy peruuttamiselle, jonka tulisi viimeistään tapahtua haastattelua tarkistettaessa. Ellei tarkistuksesta ole sovittu, suostumus voidaan painavista syistä peruuttaa niin kauan kuin se on teknisesti mahdollista eikä aiheuta tiedotusvälineen toiminnalle kohtuutonta haittaa. "
Tuon mukaan mun olisi kai pitänyt jo siinä vaiheessa, kun haastetteluluonnoksen eka kerran luin, sanoa, että tästä ei ole mihinkään. Nyt kun en sanonut niin vaan annoin liekaa ja tein vain muutosehdotukset, annoin sitten ikään kuin luvan julkaisuun? VAi mikä on painava syy? Riittääkö syyksi, että juttu on kuin toimittajaharjoittelija oppimispäiväkirja, jossa hän tuo esiin kaikkea muuta paitsi sitä uutisarvoista asiaa, josta juttu piti tehdä.
Täähän on typerä käytäntö. Joskus hiomalla jutusta tulee hyvä, mutta jos ei halua ottaa riskejä, haastateltava on sitten näköjään lopultakin omillaan.
Tää ainakin vahvisti sen, että yhteenkään haastetteluun en enää uskalla suostua. On varmasti kaikenlaista diivamaisuutta haasteltavissakin ja turhaa valitusta mutta oikeasti joskus käy niinkin päin, että epävarma ja kömpelö toimittaja, etenkin juuri tuollainen harjoittelijauntuvikko, osaa mokata asian raskaimman kautta. Kyllä harmittaa.
Äidilläni kävi aikanaan 80-luvulla erään skandaalilehden kanssa niin, ettei halunnut eräästä asiasta antaa haastattelua. Tokaisi vaan tylysti, että "te keräätte rahat lehtimyynnillä ja mitä minä siitä saan kuin noloa julkisuutta". Lehdessä luki, että "olisi rahasta antanut haastattelun". No, ei se nyt ihan niin mennyt. Äitini ei halunnut koko haastattelua ja löi luurin korvaan.
Jos olet asiavirheet korjannut, miksi hän lähettäisi sitä uudestaan? Hänen teksti se on, ei sinun.
Asiallista antaa toisen tehdä työnsä, mitä sä et nyt tässä keississä osannut tehdä.
Sen sijaan on olemassa käsite hyvä haastateltava, jonka yksi kriteeri on se, että tyyppi ymmärtää, että lehtikirjoittaminen on oma juttunsa.
Sen lisäksi hyvä haastateltava osaa asiansa, vastaa siihen mitä kysytään, osaa rakentaa vastauksensa loogisesti ja selittää mahdollisesti hankalia asioita kansantajuisesti.
Hyvä haastateltavan ei ole sellainen, että hän alkaa jutun luettuaan kirjoittaa sitä uusiksi mahdollisesti johonkin täysin toisenlaiseen tekstityyppiin (mun yhdestä jutusta tehtiin kerran muistio), alkaa haukkua toimittajaa ammattitaidottomaksi, kun tämä ei tee niin kuin haastateltava käskee eikä ylipäätään kykene vuorovaikutukseen.
Mulla on silloin tällöin vaikeuksia haastateltavien kanssa. Yleensä ne syntyy just siitä, että tyyppi on epävarma omasta osaamisestaan (ja miettii just sitä, mitä kaveritkin sanoo), ei tajua lehtijuttua omana tekstityyppinään, hermostuu siitä, että hänelle tärkeistä asioista yritetään puhua kansantajuisesti, kun niistä pitäisi oikeasti puhua vaikeasti, ei ymmärrä kohderyhmäajattelua...