Lue keskustelun säännöt.
Ongelma: äiti edelleen kommentoi raha-asioitani
02.06.2026 |
Äitini valittaa mulle aina, jos vaikka yövymme lomalla hotellissa. ”Eikös se ole kallista!!” Nyt taas. Vastasin napakasti, että työssäkäyvänä ihmisenä minulla on varaa olla muutama yö lomalla hotellissa. Toki valittaa myös näkee minun ostaneen jotakin (kallis oli varmaan).
Hän on ollut elämänsä todella saita ja pihi, mikään ei saa maksaa. Kunnes löytyi elämän ”rakkaus” ja rahaa meni 5 numeroinen luku näille rikollisille. Mutta mun tekemiset on aina järjettömän huonoja valintoja hänen mielestään.
On hankalaa. Oletko kokenut samaa?
Kommentit (12)
Mikä saa sinut reagoimaan äitisi sanomisiin edelleen noin voimakkaasti? Miksi kaipaat hänen hyväksyntäänsä? Minä vain toteaisin, että vai niin, tai että voin käyttää omat rahani kuten parhaaksi näen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä jaksa.
En kuule meinaa enää jaksakaan. Tätä on jatkunut kymmeniä vuosia. Mutta kaiken huippu oli tuo rakkaushuijari, siinä lensi tonnit vasemmalle ja oikealle.
Mutta mun tekemiset on silti suurennuslasin alla, Hänen jutuistaan ei puhuta!
Kannattaa kasvaa äidistä erilleen, niin ei hänen horinat saa sinua noin pahasti raiteiltaan.
Vierailija kirjoitti:
Mikä saa sinut reagoimaan äitisi sanomisiin edelleen noin voimakkaasti? Miksi kaipaat hänen hyväksyntäänsä? Minä vain toteaisin, että vai niin, tai että voin käyttää omat rahani kuten parhaaksi näen.
Ei ole kohtuuton toive odottaa, että oman vanhemman kanssa voisi jutella kuten tavallinen aikuinen. Surra saa, jos vanhempi ei siihen kykene vaan näkee oman aikuisen lapsensa jotain holhottavana, joka ei osaa tehdä mitään oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kasvaa äidistä erilleen, niin ei hänen horinat saa sinua noin pahasti raiteiltaan.
Välien katkaisusta siis puhut, ei sekään ole mikään pikku juttu.
Vanhemmat puhuvat usein lapsilleen samalla tavalla kuin puhuvat itselleen.
Jos heillä on ankara ja arvosteleva sisäinen ääni, ovat he ankaria ja arvostelevia lapsiaan kohtaan. Ihan koko loppuikänsä, elleivät opi irtautumaan lapsistaan.
AP:n äiti saattaa pelätä itse käyttävänsä rahaa tyhmästi, ja kommentoi oikeasti itseään silloin kun motkottaa AP:lle. Ei hän välttämättä itsekään ymmärrä miksi puhuu niinkuin puhuu.
Surullisinta tässä on se, että lapsi ottaa helposti vanhempansa äänen itselleen sisäiseksi ääneksi. Ja niin ongelma jatkuu sukupolvesta toiseen. Sitä ei ole helppo katkaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kasvaa äidistä erilleen, niin ei hänen horinat saa sinua noin pahasti raiteiltaan.
Välien katkaisusta siis puhut, ei sekään ole mikään pikku juttu.
En puhu. Puhun siitä, että hyväksyisi sen ettei vanhempi tai kukaan mukaan ihminen tule olemaan juuri sellainen kuin toivoisit hänen olevan ja alkaisi huolehtia omista mielipiteistään sen sijaan että huolehtii muiden.
En taaskaan ymmärrä mikä tässä ammattimaisessa mielensäpahoittamisessa on ongelma. Eikös se sitten ole kallista? Minusta ainakin on, ellei ole sattunut saamaan hyvää tarjousta.
Mutta ainahan siihen voi samalla todeta, että eipä se vuositasolla kovin kalliiksi tule ja on mukavaa vaihtelua.
Olen itse suvusta, missä ei turhia mieltänsä pahoitella, mutta olen puolisoni myötä päässyt kunnon mielensäpahoittamisen kulttuuriin sisälle. Jokaista huolimatonta lausetta voi sitten kaikessa rauhassa analysoida ja miettiä, miten sen voisi aina ymmärtää huonoimmalla mahdollisella tavalla. Itselleni täysin vieras lähestymistapa, kun pyrin ymmärtämään aina kaiken mahdollisimman positiivisella tavalla. Positiivisella tavalla ottaminen on kuitenkin omasta mielestäni parempi vaihtoehto, koska jos joku yrittääkin ilkeillä, niin hyvähän se vain on, mikäli se ei haittaa. Jos taas kommentti on tarkoitettu neutraaliksi tai positiiviseksi, ei mielensä pahoittamisesta ole mitään iloa kenellekään. Aina siis voittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä saa sinut reagoimaan äitisi sanomisiin edelleen noin voimakkaasti? Miksi kaipaat hänen hyväksyntäänsä? Minä vain toteaisin, että vai niin, tai että voin käyttää omat rahani kuten parhaaksi näen.
No onhan se ärsyttävää jos joku vittuilee päin naamaa aina kun hänet tapaa. Sillä ei ole merkitystä onko kyseinen henkilö kaupan kassa, työkaveri, naapuri tai sukulainen.
Kauppaa voi helposti vaihtaa jos kassa alkaa nyppimään, työpaikkaakin voi vaihtaa, mutta sukua ei voi vaihtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä jaksa.
En kuule meinaa enää jaksakaan. Tätä on jatkunut kymmeniä vuosia. Mutta kaiken huippu oli tuo rakkaushuijari, siinä lensi tonnit vasemmalle ja oikealle.
Mutta mun tekemiset on silti suurennuslasin alla, Hänen jutuistaan ei puhuta!
Jos sitä on jo jatkunut kymmeniä voisia niin sinä olet jo keski-ikäinen ja äitisi vanha. On korkea aika että kasvat aikuiseksi, ymmärrät että ihmisillä on myös hankalempia luonteenpiirteitä, myös sinulla, etkä voi sille mitään muuta kuin avartaa korvakäytäviäsi ja suhtautua asiaan huumorilla. Keskity hyviin asioihin äiti-suhteessasi sillä ennemmin tai myöhemmin häntä ei enää ole.
M
Älä jaksa.