saako toimittaja julkaista haastettelun, jota...

Olen toimituksen esimiehenä silloin tällöin vastaanottanut puheluja, joissa haastateltava kokee tulleensa kohdelluksi väärin. Yleensä on ollut kysymys vain parista huonosti valitusta sanasta.



Jos teksti on jo julkaistu ja asiatiedoissa on virhe, lehti oikaisee tiedot. Harvoin niin kuitenkaan on, vaan kyse on tulkinta-asioista. Silloin yleensä kuunteleminen ja anteeksipyyntö toimittajan puolesta on riittänyt. Jos juttua ei ole vielä julkaistu, häiritsevät sanat voidaan myös poistaa tai vaihtaa. Päätosvalta on kuitenkin toimituksessa.

useaan kertaan "haastettelu"?

Kaikkein rasittavimpia haastateltavia ovat nämä, jotka kuvittelevat kirjoittavansa paremmin. Pyytävät juttuja tarkastettaviksi ja "korjailevat" sieltä sitten kieliasua kömpelömmäksi.

En huomioi näitä korjailuja lainkaan, elleivät ne koske suoraa sitaattia tai faktatietoja.

koska ammattini on kirjoittamisen ammattialueelta. Piste. Näistä toimittajien narsistisista haavoista (mun tekstiä EI korjata, mä oon sentään toimittaja, yhyy) tietoisena en nimenomaan puuttunut kirjoitusasuun vaan yksinkertaisesti pyysin poistamaan ne kohdat, jotka eivät asiatasolla toimineet. Nämä jouduin poistattamaan, koska minulla on eräänlainen kaksoisstatus muutaman keskenään erilaisen toimenkuvan johdosta ja toimittaja jostain syystä kelaili tätä kaksoisstatusta eikä sitä varsinaista aihetta josta juttu piti tehdä. Hän jämähti ikään kuin johonkin oman ihmetyksensä purkamiseen aivan kuin varsinaisen aiheen sijasta oli julkaistu kirjoittajan hämmästynyt oppimispäiväkirja.

Änyväy, hävitty peli mikä hävitty. Oppirahat on maksettava ja seuraavasta haastattelusta osaan jo kieltäytyä hyvin perustein.

Tuon mukaan mun olisi kai pitänyt jo siinä vaiheessa, kun haastetteluluonnoksen eka kerran luin, sanoa, että tästä ei ole mihinkään. Nyt kun en sanonut niin vaan annoin liekaa ja tein vain muutosehdotukset, annoin sitten ikään kuin luvan julkaisuun? VAi mikä on painava syy? Riittääkö syyksi, että juttu on kuin toimittajaharjoittelija oppimispäiväkirja, jossa hän tuo esiin kaikkea muuta paitsi sitä uutisarvoista asiaa, josta juttu piti tehdä.

Sen tekee toimittaja tai toimitus. Suostumuksen olet antanut, kun olet suostunut haastateltavaksi. Jos näkökulma ei kelpaa, on toimittajan harkittavissa julkaiseeko jutun. Hänelläkin on pomo, joka saattaa edellyttää palkan vastineeksi tuloksia. Jos hän on käyttänyt työaikaa haastatteluusi, eikä ole muuta syytä kuin vastakkainen mielipiteesi, kyllä juttu voidaan julkaista.

useaan kertaan "haastettelu"?

mä kirjoitan hankalassa olosuhteessa, ja rämpytän viestit kasaan järkyttävällä vauhdilla. En siis ole ulkomaalainen tai analfabeetti, jos sitä mietit. Jostain syystä jotkut kirjaimet vauhdissa tulevat näppiksestä helpommin kuin toiset ja sitten tulee noita. Mut av:lla tähän pitäisi kaikkien jo olla tottuneita, että tekstit ovat kiireen ym. vuoksi virheitä täynnä.

Ota heti yhteyttä suoraan toimituksen esimieheen ja selitä asia niin ehkä juttua muutetaan. Ehkä toimittajasta ei kuulu sen vuoksi, että juttu on mennyt jo toimituksen puolesta kirjoitettavaksi uusiksi, jos näkökulma ei kerran ole vastannut alkuperäistä.

no mä kirjoitan paremmin kuin se haasteltava

koska ammattini on kirjoittamisen ammattialueelta. Piste. Näistä toimittajien narsistisista haavoista (mun tekstiä EI korjata, mä oon sentään toimittaja, yhyy) tietoisena en nimenomaan puuttunut kirjoitusasuun vaan yksinkertaisesti pyysin poistamaan ne kohdat, jotka eivät asiatasolla toimineet. Nämä jouduin poistattamaan, koska minulla on eräänlainen kaksoisstatus muutaman keskenään erilaisen toimenkuvan johdosta ja toimittaja jostain syystä kelaili tätä kaksoisstatusta eikä sitä varsinaista aihetta josta juttu piti tehdä. Hän jämähti ikään kuin johonkin oman ihmetyksensä purkamiseen aivan kuin varsinaisen aiheen sijasta oli julkaistu kirjoittajan hämmästynyt oppimispäiväkirja.

Änyväy, hävitty peli mikä hävitty. Oppirahat on maksettava ja seuraavasta haastattelusta osaan jo kieltäytyä hyvin perustein.

Jos sinä koet olevasi parempi... ;)

Monihan tosiaan kuvittelee kirjoittavansa toisia paremmin. Omille maneereille ollaan sokeita. Mutta se ei ole narsismia, jos toimittaja tekee itse oman työnsä, hänen nimensähän se lopulta jutun alla komeilee.

koska ammattini on kirjoittamisen ammattialueelta. Piste. Näistä toimittajien narsistisista haavoista (mun tekstiä EI korjata, mä oon sentään toimittaja, yhyy) tietoisena en nimenomaan puuttunut kirjoitusasuun vaan yksinkertaisesti pyysin poistamaan ne kohdat, jotka eivät asiatasolla toimineet. Nämä jouduin poistattamaan, koska minulla on eräänlainen kaksoisstatus muutaman keskenään erilaisen toimenkuvan johdosta ja toimittaja jostain syystä kelaili tätä kaksoisstatusta eikä sitä varsinaista aihetta josta juttu piti tehdä. Hän jämähti ikään kuin johonkin oman ihmetyksensä purkamiseen aivan kuin varsinaisen aiheen sijasta oli julkaistu kirjoittajan hämmästynyt oppimispäiväkirja.

Jos sinä kirjoitat paremmin kuin toimittaja, on toimittaja ehkä väärällä alalla.

Kuulostaa, että kirjoitus tosiaan on "korjattu". Luulen, että päätoimittajakaan ei päästä noin taitavasti korjattua juttua lehteen.

Tuon mukaan mun olisi kai pitänyt jo siinä vaiheessa, kun haastetteluluonnoksen eka kerran luin, sanoa, että tästä ei ole mihinkään. Nyt kun en sanonut niin vaan annoin liekaa ja tein vain muutosehdotukset, annoin sitten ikään kuin luvan julkaisuun? VAi mikä on painava syy? Riittääkö syyksi, että juttu on kuin toimittajaharjoittelija oppimispäiväkirja, jossa hän tuo esiin kaikkea muuta paitsi sitä uutisarvoista asiaa, josta juttu piti tehdä.

usko tai älä, joskus toimittaja on nuori, kokematon, laiska tai yksinkertaisesti tyhmä ja sotkeutuu aivan vääriin asioihin. Kyllä, näinkin voi käydä, usko tai älä. Ja mitä sokeammin uskot oman ammattikuntasi erehtymättömyyteen, sen todennäköisemmin teet itse noita virheitä, koska et myöskään kykene virheitäsi näkemään ja kehittymään.

Joo en mä mitään päätä, mutta mä sentään pystyn erottamaan olennaisen epäolennaisesta. Hyi vittu, toi sun ylimielinen asenteesi on juuri yksi syy olla olematta missään tekemisissä sun ammattikuntasi kanssa.

Vinkki: nykypäivänä ei ole alaa, jossa kannattaisi luulla liikoja itsestään.

Sen tekee toimittaja tai toimitus. Suostumuksen olet antanut, kun olet suostunut haastateltavaksi. Jos näkökulma ei kelpaa, on toimittajan harkittavissa julkaiseeko jutun. Hänelläkin on pomo, joka saattaa edellyttää palkan vastineeksi tuloksia. Jos hän on käyttänyt työaikaa haastatteluusi, eikä ole muuta syytä kuin vastakkainen mielipiteesi, kyllä juttu voidaan julkaista.

useaan kertaan "haastettelu"?

mä kirjoitan hankalassa olosuhteessa, ja rämpytän viestit kasaan järkyttävällä vauhdilla. En siis ole ulkomaalainen tai analfabeetti, jos sitä mietit. Jostain syystä jotkut kirjaimet vauhdissa tulevat näppiksestä helpommin kuin toiset ja sitten tulee noita. Mut av:lla tähän pitäisi kaikkien jo olla tottuneita, että tekstit ovat kiireen ym. vuoksi virheitä täynnä.

Av:lla saattaa olla heikompiakin kirjoituksia, mutta lehteen niitä tuskin päästetään.

Jos sinä koet olevasi parempi... ;)

Monihan tosiaan kuvittelee kirjoittavansa toisia paremmin. Omille maneereille ollaan sokeita. Mutta se ei ole narsismia, jos toimittaja tekee itse oman työnsä, hänen nimensähän se lopulta jutun alla komeilee.

jotka just nyt keksii kuittailla tolla vakifraasilla, että kyllä mahtaa olla huono toimittaja jos jopa sulle häviää. Just joo. Älä viitsi olla lapsellinen. Se, mitä joku kirjoittaa tänne av:lle muiden duuniensa ohella, on totaalisen eri asia kuin kirjoittaa ammattitekstiä.

Olen itsekin lehtiartikkeleita kirjoittanut, joten tiedän kyllä mistä puhun.

BTW:Sun kirjoitustyylistäsi paistaa läpi vain lattea umpineutraali perusmeininki, jossa ei ole yhtikäs mitään. Sorkke mutta lähtökohtaisesti ei tee vaikutusta. Kuulostata paikallislehden perustoimittajalta, joka näpyttelee maalaiskunnan pikku-uutisia kasaan. Olet varmasti siinä hommassa nainen paikallaan, ei siinä mitään :D

Olen toimittajana tavannut monia kirjoittamisen ammattilaisia, joilla ei ole hajuakaan sitä, miten aikauslehtijuttu rakentuu. Journalistinen ammattitaito on muutakin kuin taito kirjoittaa hyvin.

Tuo huomautuksesi, että toimittajat puolustuvat omaa tekstiään, koska ovat narsistisia, on suorastaan loukkaava. Rauhoitu nyt hyvä ihminen ja soita tälle sinua haastatelleelle ihmiselle. Jos sinulla on oikeasti halua ratkaista tämä asia rakentavasti, se yleensä onnistuu. Tuohtuneena ja valmiiksi nuoren ihmisen tuominneena, et pääse puusta pitkälle.

Kannattaa miettiä, kumpi sinulle on tärkeämpää: Se, että voit todistaa olevasi oikeassa, vai se, että saat asiavirheet korjattua juttuun?

koska ammattini on kirjoittamisen ammattialueelta. Piste. Näistä toimittajien narsistisista haavoista (mun tekstiä EI korjata, mä oon sentään toimittaja, yhyy) tietoisena en nimenomaan puuttunut kirjoitusasuun vaan yksinkertaisesti pyysin poistamaan ne kohdat, jotka eivät asiatasolla toimineet. Nämä jouduin poistattamaan, koska minulla on eräänlainen kaksoisstatus muutaman keskenään erilaisen toimenkuvan johdosta ja toimittaja jostain syystä kelaili tätä kaksoisstatusta eikä sitä varsinaista aihetta josta juttu piti tehdä. Hän jämähti ikään kuin johonkin oman ihmetyksensä purkamiseen aivan kuin varsinaisen aiheen sijasta oli julkaistu kirjoittajan hämmästynyt oppimispäiväkirja.

Änyväy, hävitty peli mikä hävitty. Oppirahat on maksettava ja seuraavasta haastattelusta osaan jo kieltäytyä hyvin perustein.

Tarkoitatko haastateltavan näkökulmaa?

Ei lehdellä ole mitään velvollisuutta kiltisti julkaista vain niitä näkökulmia, jotka ovat haastateltavalta peräisin. Tällä logikalla ei Suomessa tiedotusvälineissä koskaan kyseenalaistettaisi tai kritisoitaisi mitään, vaan papukaijana toistettaisi haastateltavien "alkuperäisiä" näkökantoja ja tehtäisiin esim. poliitikkojen tilaamia kilvenkiillotusjuttuja, joissa kiltisti siliteltäisiin ketä tahansa myötäkarvaan, ettei haastateltavalle vaan tulisi paha mieli.

p.s. Toimituksissa on aina jumalaton kiire. Ei siellä yhden jutun korjausta aleta odottella, jos juttu on muuten ok (=asiatiedot kunnossa, vaikka haastateltava ei lähestymiskulmasta pitäisikään).

Ota heti yhteyttä suoraan toimituksen esimieheen ja selitä asia niin ehkä juttua muutetaan. Ehkä toimittajasta ei kuulu sen vuoksi, että juttu on mennyt jo toimituksen puolesta kirjoitettavaksi uusiksi, jos näkökulma ei kerran ole vastannut alkuperäistä.

kunhan kysyin :) Ihmisillä voi olla yllättäviäkin väärinkäsityksiä joistakin sanoista, vaikka olisi muuten miten kynäniekka. Yksikin ihan fiksu (ja syntyperäinen suomalainen) tyyppi kirjoitti säännönmukaisesti "armeeja" tarkoittaessaan armeijaa, ja kävi ilmi, että hänellä oikeasti oli virheellinen käsitys tuosta sanasta :o

Olen toimittajana tavannut monia kirjoittamisen ammattilaisia, joilla ei ole hajuakaan sitä, miten aikauslehtijuttu rakentuu. Journalistinen ammattitaito on muutakin kuin taito kirjoittaa hyvin.

Tuo huomautuksesi, että toimittajat puolustuvat omaa tekstiään, koska ovat narsistisia, on suorastaan loukkaava. Rauhoitu nyt hyvä ihminen ja soita tälle sinua haastatelleelle ihmiselle. Jos sinulla on oikeasti halua ratkaista tämä asia rakentavasti, se yleensä onnistuu. Tuohtuneena ja valmiiksi nuoren ihmisen tuominneena, et pääse puusta pitkälle.

Kannattaa miettiä, kumpi sinulle on tärkeämpää: Se, että voit todistaa olevasi oikeassa, vai se, että saat asiavirheet korjattua juttuun?

RAIVOTA, koska se juttu on niin kummallinen, että itkettää. Sillä ei olisi muuten väliä, mutta moni kollega lukee sen ja tunnen jo luissani ne pahantahtoiset virnuilut joita niskaani tulen saamaan.

Jos ette sattuneet tietämään, me tavikset lähtökohtaisesti vihaamme tosia taviksia,jotka nostavat omaa häntäänsä, ja kuvittelevat olevansa jotain ihmeellistä. Tällaiseksi toiminnaksi lasketaan myös se, että joku muu tekee susta haastattelun. Ja jos haastattelu asettaa sut naurettavaan valoon, on riemu valmis. No, sitä saa mitä tilaa.

Toiseksi tärkeintä olisi soittaa sille toimittajalle, mutta en yksinkertaisesti kehtaa, koska jo antamalla editointiohjeet asettauduin sen kusipäisen diivan rooliin, johon toimittaja välittömästi asettaa haastateltavan, joka ei heti vuolaasti kiittele toimittajan erinomaista tuotosta. Jos mä nyt hyökkään vielä lankoja pitkin lisää kimppuun, niin mä vaikutan jo itsenikin mielestä hysteeriseltä sekopäältä. Ei näissä voi kuin hävitä. Ja nyt on hävitty. Voi vittu.

haastateltava ei voi juttuun tai sen julkaisuun puuttua. Et voi siis alkaa vaatia, että toimittajan pitää poistaa jotakin, lisätä jotain tai ylipäätään kieltää julkaisua.



Juttu lähetetään kerran kommentoitavaksi, mutta ei sitä enää sen jälkeen lähetetä haastateltavalle ruodittavaksi.



Näin siksi, että journalistista päätöksentekoa ei saa luovuttaa toimituksen ulkopuolelle.

Kokemusta voin arvata, että editointiohjeesi ovat pahoittaneet nuoren toimittajan mielen. Jos nyt soitat hänelle ja pahoittelet, että käyttäydyit tökerösti, hän tulee oitis puolitiehen vastaan! Myös me toimtittajat "pelkäämme hulluja haastateltavia" ja sitä, mitä jutun julkaisemisesta seuraa. Vaikka toimittajan on noudattetava tiettyjä journalistisia pelisääntöjä eikä haastateltavalle saa antaa liikaa periksi, olemme valmiita konflikien välttämiseksi ottamaan korjaustoiveesi huomioon tiettyyn rajaan asti.



Ja mitä kollegoiden virnuiluun tulee, niin siitä tuskin kannattaa hirveän suurta numeroa tehdä. Tällaisest asiat unohtuvat aika nopeasti. Sitä paitsi ainahan voit etukäteen haukkua tämän toimittajan ja lehtijutun lyttyyn ja varmistaa näin selustasi. Tai kysyä heiltä vaikka nyt neuvoa, mitä tehdä tämän jutun kanssa. Näin saat heidät puolellesi.

Olet antanut luvan julkaisuun suostumalla haastatteluun.

Jutun julkaisemisen peruminen vaatii suurin piirtein sitä, että joku kuolee. Se, että sä et ole tyytyväinen toimittajan valitsemaan näkökulmaan ei vaan riitä.

Jos juttu on oikeasti huono, toimituksessa sitä muokataan jne, mutta se ei ole prosessi, jota haastateltava johtaa.

Toimittajan kokeneisuus/kokemattomuus ei ole tässä mikään juttu. Ei kokenutkaan toimittaja ole haastateltavan vietävissä, vaikka yrittäjiä kyllä riittää.

Mä olen ollut toimittajana lähes 20 vuotta, ja säännöllisesti törmää ap:n kaltaisiin, jotka kuvittelevat osaavansa toimittajan työn paremmin kuin tämä.

Nyt kun en sanonut niin vaan annoin liekaa ja tein vain muutosehdotukset, annoin sitten ikään kuin luvan julkaisuun? VAi mikä on painava syy? Riittääkö syyksi, että juttu on kuin toimittajaharjoittelija oppimispäiväkirja, jossa hän tuo esiin kaikkea muuta paitsi sitä uutisarvoista asiaa, josta juttu piti tehdä.

Tää ainakin vahvisti sen, että yhteenkään haastetteluun en enää uskalla suostua. On varmasti kaikenlaista diivamaisuutta haasteltavissakin ja turhaa valitusta mutta oikeasti joskus käy niinkin päin, että epävarma ja kömpelö toimittaja, etenkin juuri tuollainen harjoittelijauntuvikko, osaa mokata asian raskaimman kautta. Kyllä harmittaa.

Jos toimittajaharjoittelija on kirjoittanut paskan jutun, hänen piikkinsä se menee eikä sinun. Kurjaahan se on kuitenkin esiintyä omalla nimellään jutussa, joka on huonosti tehty. Jos faktat ja sitaatit ovat kunnossa, ei voi mitään jos kirjoittaja ei osaa.



Et siis ole nähnyt lopullista juttua? Jos kyseessä on harjoittelija, hän toivottavasti on luetuttanut jutun jollain kokeneemmalla toimittajalla, joka ehkä huomaa jos siinä on jotain pahasti pielessä. Voithan soittaa ja pyytää juttua nähtäväksi, koska juttu antoi mielestäsi virheellisen kuvan käsiteltävästä aiheesta. Jos juttua ei ole julkaistu, jotain on vielä tehtävissä ja jos on julkaistu ja jutussa on virheellistä tietoa, lehden on tehtävä korjaus.

Tekstejä käydään toimituksissa läpi enemmän tai vähemmän, joten toimittajat kestävät sen että niitä "korjataan" ihan hyvin.

Toinen juttu on sitten se, että lehtijutun tekeminen ei ole mitä tahansa "kirjoittamista", johon kuka tahansa kirjoitustaitoinen pystyy, vaikka moni näin kuvitteleekin.

Lehtijutulla on pelkästää lähtökohtaisesti mitta ja usein myös sapluuna, johon se tehdään.

Näistä toimittajien narsistisista haavoista (mun tekstiä EI korjata, mä oon sentään toimittaja, yhyy)