Lue keskustelun säännöt.
saako toimittaja julkaista haastettelun, jota...
27.08.2012 |
... haastateltava ei ole hyväksynyt?
Mulla siis tilanne, että kesäharjoittelijana toiminut haastettelija teki kauhistuttavan haastattelun. Hän lähetti sen minulle tarkastettavaksi ja mä tein poistoehdotukset ja pyysin saada haastettelun uudelleen nähtäväksi.
Nyt haastettelijasta ei ole kuulunut mitään. Mulla on tunne, että hän joko laittaa haastettelun sellaisenaan lehteen tai korkeintaan kuittaa, että valitettavasti haastettelu meni painoon ennen kuin korjaukset ehtivät hänelle.
Kysymys siis, että saako niin tehdä? Vähintäänkin moraalisesti se on väärin, mutta voiko tempusta valittaa jälkikäteen esim. toimituksen esimiehelle?
Kommentit (49)
sä ainakin vaikutat täysipäiseltä ja fiksulta toimittajalta.
Olet absoluuttisen oikeassa neuvosi kanssa, juuri noin pitäisi toimia. Mun vuorovaikutustaidot on valitettavasti sitä luokkaa, että mä en kehtaa sitä toimittajaa enää häiritä. Kuten mun viesteistä huomaa, olen niin pessimistinen perushäviäjä, että ratkaisumallit ovat tasan alistuminen kohtaloonsa tai raivoaminen. Mä en halua ottaa riskiä että kilahdan sille mimmiparalle puhelimessa ja luulen että se mun "ohjeistava" e-mail teki jo ihan tarpeeksi tuhoa.
Nuolen haavani, kärvistelen häpeäntunteessa seuraavat pari kk:tta ja toivottavasti se häpeä valuu niin tiukasti tonne kestomuistiin, että ensi kerralla sanon ei jo kättelyssä.
Meissä haasteltavissa kun on myös niitä, jotka alistuvat haastattelun nimellä kulkevaan julkiseen itsensä häpäisemiseen vain siksi ettei oikein kehtaa sanoa eikään, sekin tuntuu pikkumaiselta diivailulta. Mutta eiköhän tästä nyt opittu jo mitä opittavissa on.
Kiitos kuitenkin sulle, mä olen varma, että sä kuulut siihen fiksuun ja empaattiseen toimittajakuntaan, joka todella saa hyvää jälkeä aikaan niin haastateltavien kuin muunkin tekstin tekemisen suhteen. Kaikkea hyvää sun syksyysi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aiheena ammattini. Lehtijuttu kosketti jostain kumman syystä ihan muita asioita ja toimittaja laittoi suuhuni omia sanojaan, olivathan kysymykset tyyliin "asiakkaat ovat hankalia, ovathan". Jokaisen vastauksen jouduin aloittamaan ei, ei se noin ole, mutta silti jutun mukaan olin sitä mieltä, mitä toimittaja päätti minun olevan. Faktat olivat toimittajan omaa asennefiktiota.
Soitin jutusta suoraa päätoimittajalle ja ilmoitin, että jos se painetaan, saavat luvan siitä syntyvät tappiot maksaa. Ei painettu.
ja olen saanut jutut tarkastettavksi, olen korjannut jonkin asiavirheen, mutta muuten antanut olla, vaikka välillä en ihan ole itseäni jostain kommentista tunnistanut.
So? Ei ihmiset tämmöisiä tavishaastiksia muista kovinkaan kauaa.
Ap:n suhtautuminen on lapsellista. Ei kovin aikuismaista selvittää asioita näin.
Ap on toimittajan painajainen;)
Mä olen ollut toimittajana lähes 20 vuotta, ja säännöllisesti törmää ap:n kaltaisiin, jotka kuvittelevat osaavansa toimittajan työn paremmin kuin tämä.
tähän asti olen ollut se haastattelijan unelma.
Jokaisen aiemman haastattelun olen antanut periaatteella, että tee vaan juttusi, ei tarvitse lähettää edes tarkistettavaksi, mä luotan sun ammattitaitoosi.
Ja tästä ilostuneena se narsistinen maailman paras skribentti onkin aina posket hehkuen juossut väsäämään sitä maailman parasta juttuaan.
Ensimmäinen hälytysmerkki oli, kun joku itselleni tuikituntematon henkilö jossain esseessään mätki minua haastattelussa antamani kommentin perusteella. Tyhmyyksissäni oli antanut jutun mennä sellaisenaan lehteen. Olin sillä kertaa saanut jutun tarkastettavaksi mutta en kehdannut sanoa toimittajalle, että mä en sanonut kyllä noin vahvasti tuota juttua, voisitko poistaa ton lauseen veke. Mä aattelin että sellainen turhan tarkkuus on turhaa nipottamista ja diivailua. Niin kuin se teille tämän ketjun perusteella selvästi onkin.
Mutta sittenpä tosiaan sain eteeni sen, että tämä tuikituntematon henkilö kehitteli oikein kunnon olkinuken siitä kommentista ja mä sit hölmistyneenä ajattelin, että eipä tässä ole mitään tehtävissä, kun kommentti on laitettu mun nimiin enkä sitä korjannut. Mutta että virheistä opitaan.
Nyt sitten tuosta viisastuneena halusin lukea jutun, kun tekijä oli vieläpä toimittajaharjoittelija eikä mikään kunnon toimittaja. Ja nyt mä sitten olen yhtäkkiä toimittajan unelmasta kehiytynyt toimittajan painajaiseksi.
Joo, näin on. Mutta homma on puolin ja toisin sellaista, että sekä toimittajien että haasteltavien vitutus kumuloituu ajan myötä.
SEuraava vaihe onkin, etten ole teidän kanssanne enää tekemisissä.
Mä kyllä tosiaan yritin tota toimittajan lempparihaastateltavarooliakin mutta se toi mulle itselleni ongelmia. JOku maksaa aina. Mä oon nyt mielestäni omat maksuni maksanut.
SEuraava vaihe onkin, etten ole teidän kanssanne enää tekemisissä.
Mä kyllä tosiaan yritin tota toimittajan lempparihaastateltavarooliakin mutta se toi mulle itselleni ongelmia. JOku maksaa aina. Mä oon nyt mielestäni omat maksuni maksanut.
Ehkei kannata yrittää mitään roolia. Toimittajan tehtävä on antaa hänen näkökulma ja kuva. Jos päätyy useammin haastateltavaksi, toimittajan tehtävä on löytää se ihminen, eikä sitä kiiltokuvaa, jonka jokainen pyrkii luomaan itsestä. Luot käsitystä itsestäsi sillä palautteella, jota annat. Toimittaja kertoo sinusta kokemuksensa pohjalta. Vastaukset on kuin pisteiden välille vedettävät viivat, joista syntyy se kokonaiskuva. Possulta voi jäädä vaikka jalat puuttumaan, jos liikaa siloittelee ja toimittajan tehtävä on löytää se pää sieltä vastauksista.
Aina ihmiset muodostavat jonkun mielikuvan. Monesti, kun tietäisi mitä toiset ajattelevat, haluaisi oikoa sitä mielikuvaa. Kun se perustuu kuitenkin kokemukseen, se vastaa usein enemmän sitä, mitä ulkopuolinen näkee ihmisessä kuin mitä itse näkee. Kun itse ei ole nähnyt jotain itsessään ja vieras kirjoittaa siitä, se voi olla häiritsevääkin. Virheiden välttämisen takia ne jutut oikoluetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse esittää mitään lempihaastateltavan roolia. Riittää, kun hoidat omat hommasi ja annat toimittajan hoitaa omansa.
Mä olen tehnyt tätä työtä kauan. Mä tunnistan "vaikeat" haastateltavat jo kaukaa, ja tiedän, kenen kanssa tulee kommentointivaiheessa vaikeuksia ja kenen kanssa ei.
Toimittajan ammattitaidolla ei ole tän kanssa mitään tekemistä, koska olisihan se melko omituista, jos mun ammattitaito jotenkin vaihtelisi viikon aikana.
Kannattaa miettiä myös sitä, mikä omassa viestinnässä ja vuorovaikutuksessa meni pieleen, jos et saanut välitettyä tietojasi toimittajalle.
SEuraava vaihe onkin, etten ole teidän kanssanne enää tekemisissä.
Ei tarvitse esittää mitään lempihaastateltavan roolia. Riittää, kun hoidat omat hommasi ja annat toimittajan hoitaa omansa.
No niinhän mä juuri tein: annoin toimittajalle vapaat kädet enkä sensuroinut ja annoin tehdä hommansa rauhassa. SITÄ juuri on se lempihaasteltavan rooli. Mutta sä nyt sitten sanot että sitä roolia ei pidä ottaa? Okei mutta sitten sä sanot perään että juuri se rooli kannattaa ottaa. ÖH. :D
Mä en oikein tajua sun vastausta, paitsi siltä kannalta, että sä juttelet jonkun oman oletuksesi kanssa siitä mitä mä lempparihaastateltavalla tarkoitan, etkä vaivautunu mun kommentista lukemaan/ymmärtämään, mitä mä faktisesti sillä tarkoitin. Eli juuri sitä mitä mulle lääkkeeksi tuossa tyrkytit.
Ei hyvää päivää. JUURI tällaisen typeryyden takia te toimittajat olette oikeasti itse syypäitä kommunikaation epäonnistumiseen. Menkää tollot oikeasti itseenne.
Kiitos kuitenkin vastaajille, tää ketju oli oikeasti silmiä avaava, kuten av-ketjut aina. Huomaan omat virheenikin paremmin... jos kohta teidän toimittajienkin virheet. Olen oppinut, että tollo toimittaja on tosiaan ihan todellinen vaihtoehto. Kaikki pöydän silläkään puolella eivät ole ruudinkeksijöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse esittää mitään lempihaastateltavan roolia. Riittää, kun hoidat omat hommasi ja annat toimittajan hoitaa omansa.
No niinhän mä juuri tein: annoin toimittajalle vapaat kädet enkä sensuroinut ja annoin tehdä hommansa rauhassa. SITÄ juuri on se lempihaasteltavan rooli. Mutta sä nyt sitten sanot että sitä roolia ei pidä ottaa? Okei mutta sitten sä sanot perään että juuri se rooli kannattaa ottaa. ÖH. :D
Mä en oikein tajua sun vastausta, paitsi siltä kannalta, että sä juttelet jonkun oman oletuksesi kanssa siitä mitä mä lempparihaastateltavalla tarkoitan, etkä vaivautunu mun kommentista lukemaan/ymmärtämään, mitä mä faktisesti sillä tarkoitin. Eli juuri sitä mitä mulle lääkkeeksi tuossa tyrkytit.
Ei hyvää päivää. JUURI tällaisen typeryyden takia te toimittajat olette oikeasti itse syypäitä kommunikaation epäonnistumiseen. Menkää tollot oikeasti itseenne.
Kiitos kuitenkin vastaajille, tää ketju oli oikeasti silmiä avaava, kuten av-ketjut aina. Huomaan omat virheenikin paremmin... jos kohta teidän toimittajienkin virheet. Olen oppinut, että tollo toimittaja on tosiaan ihan todellinen vaihtoehto. Kaikki pöydän silläkään puolella eivät ole ruudinkeksijöitä.
Ap, kai tajuat, että ole jo argumentoinnin hävinnyt, kun ainoa keinosi on ad hominem?
t: sivusta seurannut
Ollaanpa siellä hyökkääviä.
Vaikutat "hieman" epävarmalta itsestäsi.
Tui tui, kyllä säkin vielä opit kirjoittamaan ymmärrettävästi. ;)