Lue keskustelun säännöt.
Tiedän, että tästä tulee p*skaa niskaan, mutta mitä jos puolison ylipaino "vie haluja"?
26.08.2012 |
Tiedän, että puoliso pitäisi hyväksyä sellaisena kuin on, eikä painon nousun pitäisi vaikuttaa siihen, miten toista haluaa, mutta miten siitä pääsee yli jos se vaan vaikuttaa, vaikkei haluaisikaan?
Itselleni on tärkeää huolehtia kunnosta, ja pitää kroppa kunnossa muutenkin, tunnen olevani haluttavampi normaalipainoisena/hoikkana, ja tykkään muutenkin "sporttityylistä".
Entä jos on ihastunut ja rakastunut puolisossaankin juuri noihin piirteisiin, sporttiseen vartaloon ja luonteeseen, mutta se on vuosien saatossa kadonnut? Miten haluta ja osoittaa haluavansa toisen vartaloa, jos ei kuitenkaan pohjimmiltaan koe sitä enää yhtä haluttavaksi.
Tiedän, että suurin osa teistä kivittää minut pinnallisena, mutta ehkä joku ymmärtää mitä tarkoitan? Olen kyllä alusta pitäen parisuteessa kertonut, että mikä on minulle tärkeää. Esim. juuri kunnosta ja terveellisistä elintavoista kiinni pitäminen jne.
Millä tavoin päästä yli siitä, että toinen on millainen on? Kehuako siitä huolimatta toisen vartaloa, vaikka todellisuudessa enemmän sytyttäisi jos olisi normaalipainoinen?
Toivoisin tosiaan, että joku vastaisi muutenkin, kuin että "jätä se, hän ansaitsee paremman".
Kommentit (57)
mä olen aina ajatellut, että se on suorastaan petos, jos lihottaa itsensä. Siis kun pari tapaa ja kumpikin on hyväkuntoinen ja hyvän näköinen ja muutaman vuoden päästä toinen on turvonnut muodottamaksi. Se ei ole enää sama ihminen johon ihastuit! Oikeesti.
Mua ei viehätä läski, makkarat, hyllyvät ruumiinosat jne. Miehen kanssa puhuttiin kun tavattiin just tästä asiasta, että paisua ei kerta kaikkiaan saa suhteen aikana.
Mulla on kaksi lasta ja olen joutunut tekemään töitä, että sain itseni takaisin kuosiin. Pidän muutenkin ulkonäöstäni huolta.
JA. Seksin harrastaminen mahakkaan, ylipainoisen ja huonokuntoisen miehen kanssa on kuin panisi perunasäkkiä. Erittäin vastenmielistä. Jos ei ole lihaksia ja fyysistä kuntoa, niin kyllä sen vaan huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vain, että oletko todella valinnut kumppanisi vartalon/ulkomuodon perusteella? Aiha huteralla pohjalla taitaa olla alunperinkin tämä "rakkaus", joten enpä osaa neuvoa...
mä olen aina ajatellut, että se on suorastaan petos, jos lihottaa itsensä. Siis kun pari tapaa ja kumpikin on hyväkuntoinen ja hyvän näköinen ja muutaman vuoden päästä toinen on turvonnut muodottamaksi. Se ei ole enää sama ihminen johon ihastuit! Oikeesti.
Mua ei viehätä läski, makkarat, hyllyvät ruumiinosat jne. Miehen kanssa puhuttiin kun tavattiin just tästä asiasta, että paisua ei kerta kaikkiaan saa suhteen aikana.
Mulla on kaksi lasta ja olen joutunut tekemään töitä, että sain itseni takaisin kuosiin. Pidän muutenkin ulkonäöstäni huolta.JA. Seksin harrastaminen mahakkaan, ylipainoisen ja huonokuntoisen miehen kanssa on kuin panisi perunasäkkiä. Erittäin vastenmielistä. Jos ei ole lihaksia ja fyysistä kuntoa, niin kyllä sen vaan huomaa.
mikä teitä ihmisiä vaivaa???
Vaikuttaako teillä oikeasti noin pinnalliset asiat tunteisiin?
MIKÄÄN ei voisi muuttaa rakkauttani poikaystävääni, vaikka hän lihoisi, tai sairastuisi yms.
Kannattaa rakastua sellaisiin pysyviin asioihin, niin elämä on helpompaa.
Yksi kysymys: Entä jos kumppaninne joutuisi vaikkapa onnetomuuteen, ja vammautuisi pysyvästi? Lopuisiko rakkauskin? Teidän tapauksissa mitä luultavimmin kyllä. Surullista.
Ensimmäisen vastauksen jättäisin ihan omaan arvoonsa, minähän en aikuisia syötä, olen kyllä pääasiallisesti vastuussa perheemme ruoanlaitosta, ja siksi laitankin pääasiallisesti terveellistä kotiruokaa, jotta lapset oppivat terveelliset elämäntavat jo pienestä pitäen.
Mukavaa huomata, että joku ymmärsi mitä tarkoitan, en voi sille mitään, että en kiihotu ylipainoisesta vartalosta, en vaan voi. En pitänyt itsestänikään silloin kun raskausaikoina kiloja kertyi, vaan kuntoilin mahdollisimman pian "takaisin omaksi itsekseni".
Enkä todellakaan ole valinnut kumppaniani ulkomuodon perusteella, jos olisin, enkö silloin olisi lähtenyt jo vuosia sitten? Rakastan kyllä miestäni, kyse ei ole siitä.
ap
mä olen aina ajatellut, että se on suorastaan petos, jos lihottaa itsensä. Siis kun pari tapaa ja kumpikin on hyväkuntoinen ja hyvän näköinen ja muutaman vuoden päästä toinen on turvonnut muodottamaksi. Se ei ole enää sama ihminen johon ihastuit! Oikeesti.
Mua ei viehätä läski, makkarat, hyllyvät ruumiinosat jne. Miehen kanssa puhuttiin kun tavattiin just tästä asiasta, että paisua ei kerta kaikkiaan saa suhteen aikana.
Mulla on kaksi lasta ja olen joutunut tekemään töitä, että sain itseni takaisin kuosiin. Pidän muutenkin ulkonäöstäni huolta.JA. Seksin harrastaminen mahakkaan, ylipainoisen ja huonokuntoisen miehen kanssa on kuin panisi perunasäkkiä. Erittäin vastenmielistä. Jos ei ole lihaksia ja fyysistä kuntoa, niin kyllä sen vaan huomaa.
mikä teitä ihmisiä vaivaa???
Vaikuttaako teillä oikeasti noin pinnalliset asiat tunteisiin?MIKÄÄN ei voisi muuttaa rakkauttani poikaystävääni, vaikka hän lihoisi, tai sairastuisi yms.
Kannattaa rakastua sellaisiin pysyviin asioihin, niin elämä on helpompaa.
Yksi kysymys: Entä jos kumppaninne joutuisi vaikkapa onnetomuuteen, ja vammautuisi pysyvästi? Lopuisiko rakkauskin? Teidän tapauksissa mitä luultavimmin kyllä. Surullista.
Olenko sanonut, että rakkaus on loppunut? Minä rakastan kyllä miestäni, kyse ei ole siitä!! Mutta minkä voin sille, että en koe hänen vartaloaan enää niin haluttavana?
Vammautuminen onnettomuudessa on täysin eri asia, kuin se, että vapaaehtoisesti syö epäterveellisesti ja lipittää vaikkapa olutta, keräten kaljamahan.
Ja itse kyllä tiedän, sen, että miten raskasta on kun on kroonisesti sairas, minun tapauksessani se ei onneksi estä painonhallintaa, vaan nimenomaan saa minut vielä enemmän kiinnittämään huomiota terveellisiin elintapoihin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siltä se kyllä vaikuttaa :)
Ei tuo ainakaan oikealta rakkaudelta kuulosta!!
Jos sinua niin hirveästi asia vaivaa, ota asia puheeksi puolisosi kanssa.
Selän takana kitiseminen ei kyllä auta asiaa.
Mutta oletko varma, että se sinun rakkautesi on ns. oikeanlaista?
Rakastatko miestäsi vain kaverina vai oikeasti kuin nainen rakastaa miestä?
Koska, jos rakastat häntä täysin ehdoitta, tuntuu omituiselta ettet kykene hyväksymään häntä nykyisessä olomuodossaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies oli tavatessamme ja vielä naimisiin mennessämme sellainen vanttera ja nallekarhumainen, ja se miellytti minua kovasti. Liian laihoista miehistä en pidäkään. Mutta nykyään hän on vaikeasti ylipainoinen eikä saa tehtyä asialle mitään :( En pysty näkemään mitenkään miehekkäänä tai haluttavana hyllyviä jenkkakahvoja ja mahaa, joka näyttää suunnilleen siltä kuin mies olisi viimeisillään raskaana. Seksihaluni nousevat oviksen aikoihin ja pakkohan niitä on sitten omaan mieheen suunnata, mutta muulloin ei meillä seksiä olekaan. Olen kyllä yrittänyt ehdottaa laihdutuskuureja ja keventää vaivihkaa miehen ruokavaliota, mutta se vain ärsyttää häntä. Toivon vain, että mies itse löytäisi sen motivaation laihduttaa jo vaikka ihan terveytensä takia. Sairaalloinen ylipaino ei voi minusta olla sellainen asia, joka puolison pitää vain hiljaa hyväksyä ja teeskennellä, ettei se vaikuta mihinkään!
Ja huomaan, ettei mies enää halua minua. Seksiä oli viimeksi kaksi kuukautta sitten, hellyys ja läheisyys on väkinäistä. Menen miehen viereen, halaan, suukotan ja saan vastaukseksi taputuksen.
Olemme olleet yhdessä 16 vuotta ja lapsia on kaksi, 15 ja 13v. Olin nuorempana hoikka, nykyään pulskistunut. Jos paisunut ulkomuotoni on syynä miehen inhoon, haluaisin kyllä kuulla sen. En tiedä tekisinkö asialle mitään. Näin monen yhteisen vuoden jälkeen tuntuu niin loukkaavalta ajatellakin asiaa noin.
Olisinko parempi puoliso jos painaisin 15kg vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä olen aina ajatellut, että se on suorastaan petos, jos lihottaa itsensä. Siis kun pari tapaa ja kumpikin on hyväkuntoinen ja hyvän näköinen ja muutaman vuoden päästä toinen on turvonnut muodottamaksi. Se ei ole enää sama ihminen johon ihastuit! Oikeesti.
Mua ei viehätä läski, makkarat, hyllyvät ruumiinosat jne. Miehen kanssa puhuttiin kun tavattiin just tästä asiasta, että paisua ei kerta kaikkiaan saa suhteen aikana.
Mulla on kaksi lasta ja olen joutunut tekemään töitä, että sain itseni takaisin kuosiin. Pidän muutenkin ulkonäöstäni huolta.JA. Seksin harrastaminen mahakkaan, ylipainoisen ja huonokuntoisen miehen kanssa on kuin panisi perunasäkkiä. Erittäin vastenmielistä. Jos ei ole lihaksia ja fyysistä kuntoa, niin kyllä sen vaan huomaa.
mikä teitä ihmisiä vaivaa???
Vaikuttaako teillä oikeasti noin pinnalliset asiat tunteisiin?MIKÄÄN ei voisi muuttaa rakkauttani poikaystävääni, vaikka hän lihoisi, tai sairastuisi yms.
Kannattaa rakastua sellaisiin pysyviin asioihin, niin elämä on helpompaa.
Yksi kysymys: Entä jos kumppaninne joutuisi vaikkapa onnetomuuteen, ja vammautuisi pysyvästi? Lopuisiko rakkauskin? Teidän tapauksissa mitä luultavimmin kyllä. Surullista.
Olenko sanonut, että rakkaus on loppunut? Minä rakastan kyllä miestäni, kyse ei ole siitä!! Mutta minkä voin sille, että en koe hänen vartaloaan enää niin haluttavana?
Vammautuminen onnettomuudessa on täysin eri asia, kuin se, että vapaaehtoisesti syö epäterveellisesti ja lipittää vaikkapa olutta, keräten kaljamahan.
Ja itse kyllä tiedän, sen, että miten raskasta on kun on kroonisesti sairas, minun tapauksessani se ei onneksi estä painonhallintaa, vaan nimenomaan saa minut vielä enemmän kiinnittämään huomiota terveellisiin elintapoihin.ap
Tarkoitin vain, että minulla ainakin siihen seksuaaliseen vetovoimaan vaikuttaa vain ja ainoastaan se KENEN kanssa olen. Ei se MINKÄLAISEN vartalon kanssa olen.
Auttaisiko keskustelu?
Tai jos pyytäsit puolisoasi kanssasi lenkille, tai aloittaisit keskustelun yleisesti terveys-paino-aiheista?
On se niin ymmärrettävä että halut häviää kun toinen ei enää pidä itsestään huolta. Laiskuus ei herätä mitään intohimoja ainakaan minussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei varmaan auta muutakuin kannustaa miestä laihduttamaan. ei natsimaisesti vaan kiltisti. Kannusta liikkumaan, osta ja tee terveellisiä ruokia.
Painin saman ongelman kanssa. Mies oli tavatessamme normaalipainoinen, mutta on nyt kahdeksan vuoden aikana kasvattanut itselleen valtavan mahan. Mies on pitkä joten ei vaatteet päällä näytä ylilihavalta, vaikka taulukoiden mukaan onkin jo kyse liikalihavuudesta (188cm/115kg). Lihasta tuossa painossa ei siis todellakaan ole, vaan hyllyvää ihraa on sekä mahassa että selässä. Kun mies ottaa vaatteet pois, en vain millään voi tuntea vetoa tuohon vartaloon. Seksin kannalta maha on myös suuri ongelma. En osaa neuvoa sinua, mutta halusin vain sanoa, että kohtalotovereita löytyy. Itselleni terveet elintavat ovat ja ovat aina olleet tärkeitä ja sekä minä että lapsemme olemme normaalipainoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies on lihonut noin 20kg siitä kun tavattiin, ja koska suurin osa tästä on kaljamahaa ja kaljan turvottamaa lärviä, mua ainakin ällöttää. Jos mies ois oikeesti ihana ja mukava ja kaikkea muuta, niin tuskin haittais, mutta koska se on nimenomaan tuo mun vihaamani tissuttelu ja kunnon kännien vetäminen joka painoa on tuonut, pidätän itselläni oikeuden ällööntyä käytöksen lisäksi ulkonäöstä.
haluaisin, että mieskin eläisi terveellisesti? Okei, eihän tässä ole kyse pelkästään siitä, että seksielämä kärsii, vaan minua aidosti huolettaa se, että miehelle kertyy vuosi vuodelta enemmän ylipainoa, mitä hän painaa kymmenen vuoden kuluttua? Kuka voi väittää, että ylipaino ei vaikuta terveyteen? Ei kukaan!
Ja toisaalta, näen kyllä, että mieheni pitää itsekin sporttisesta vartalosta, muistaa kyllä kehua vartaloani, ja tiedän, että tykkää katsella hyvä kroppaisia naisia muutenkin! Miksi se on eri asia?? Mies voisi itsekin ajatella ihan samalla tavalla, jos minä olisin ylipainoinen!
ap
Sairastuminen on tyystin eri asia kuin laiskuus.
Ex mieheni ja lasteni isä joutui pahaan liikenneonnettomuuteen, jonka seurauksena häneltä amputoitiin toinen jalka hieman polven yläpuolelta. Tämä tapahtui reilu vuosi siitä, kun olimme tavanneet ja neljä vuotta myöhemmin syntyi ensimmäinen lapsemme eli kyllä ulkomuodon muutos piti yhdessä. Ihan muut tavalliset asiat ajoivat meidät erilleen kymmenen vuotta onnettomuuden jälkeen.
Ehkä mun kommentti oli vähän kärkevä ja tosiaan mitä en kestä kumppanissa on laiskuus. Aikaansaamattomuus ja tekemättömyys. Usein tämä kulkee käsi kädessä fyysisen kunnon kanssa. Jos ihminen ei ole aktiivinen ja tykkää makoilla sohvalla pizzan ja limun kanssa, lopputuloksena on lihominen.
Itse olen seurustelun aikana lihonut huimasti. Joskus seurustelun alkuvaiheilla, nähtyäni kuvia poikaystävän hoikasta exästä aloitin laihduttamisen, mikä meni täysin yli ja olin lopulta tikkulaiha ja huonossa kunnossa.
Nyt olen pyöristynyt, itse en enää osaa sanoa olenko läski vai normaali, peilikuva kyllä näyttää lähinnä norsulta. Olen joka tapauksessa pyöreämpi kuin ensitapaamisellamme. Mieheni seksihalut on kadonneet lähes kokonaan, suihinotot enää kelpaa.. Epäilen, että lihomisellani on syytä, eikait kukaan löllyvää halua. Mies vakuuttelee jatkuvasti, että rakastaa pyöreitä muotojani (:D), mutta epäilen että hän vain mielistelee, jotten taas retkahtaisi syömättömyyteen.
Mä olen antanut miehelle luvan käydä vieraissa, koska en itse pysty häntä enää tyydyttämään eikä hän saa seksistämme nautintoa. En tiedä käykö, ei kyllä edes kiinnosta..
muuta vaihtoehtoa kuin ottaa ero. Jos mies ei halua tehdä mitään asialle niin et sinäkään asialle mitään mahda.
Se laihdutus pitää lähteä ihmisestä itsestään, koska näin saadaan se muutos aikaan. Ylipainoisen pitää itse tajuta, että nyt on aika tehdä jotain. Ei siitä mitään tule, että toinen koko ajan siitä muistuttaa. Toivottavasti miehesi herää ennenkuin on liian myöhäistä, ja nuo ylipainosta johtuvat sairaudet tulevat mukaan kuvioihin.
Tsemppiä teille molemmille.
Mutta oletko varma, että se sinun rakkautesi on ns. oikeanlaista?
Rakastatko miestäsi vain kaverina vai oikeasti kuin nainen rakastaa miestä?Koska, jos rakastat häntä täysin ehdoitta, tuntuu omituiselta ettet kykene hyväksymään häntä nykyisessä olomuodossaan.
Olenhan minä periaatteessa hyväksynytkin, rakastan häntä edelleen, ja olen tässä edelleen!
Mutta, lähes 15 vuoden yhteiselon, ja lapsiperheen keskellä, minusta kuitenkin merkkaa sekin, kuinka paljon toista haluaa seksuaalisesti! Varmasti on osaltaan totta, että rakkaus on muuttunut vuosien saatossa, varmasti monissakin pitkissä suhteissa intohimo hiipuu, ja tämä kyseinen "ongelma" ei ainakaan edesauta sitä, että seksielämä pysyisi virkeänä!
Tuntuu, että miehillä on oikeus sanoa ihan ääneenkin, että hyväkroppaiset naiset on kiinottavia, mutta naisten pitäisi hyväksyä hiljaa se, että miehet antaa itsensä repsahtaa!
Lisäksi ylipaino tuo vanhemmalla iällä herkästi terveysongelmia!
Minä huolehdin siitä, että syödään terveellisesti, laitan kevyttä ja terveellistä (ja hyvää) ruokaa, mutta enhän minä voi mennä kieltämään aikuista ihmistä syömästä mitä haluaa, ja liikkumasta vähän. Varmasti tietää, minun mielipiteeni liikunnan suhteen, ja kannustaakin minua menemään omiin harrastuksiini. Samoin kuin minä ehdotan ja pyydän, että lähdetään yhdessäkin liikkeelle. Mutta enhän voi alkaa painostaa!
ap
Ei ne kilot päiväss tule. Ota ero, sillä pääset ongelmistasi