Lue keskustelun säännöt.
Tiedän, että tästä tulee p*skaa niskaan, mutta mitä jos puolison ylipaino "vie haluja"?
26.08.2012 |
Tiedän, että puoliso pitäisi hyväksyä sellaisena kuin on, eikä painon nousun pitäisi vaikuttaa siihen, miten toista haluaa, mutta miten siitä pääsee yli jos se vaan vaikuttaa, vaikkei haluaisikaan?
Itselleni on tärkeää huolehtia kunnosta, ja pitää kroppa kunnossa muutenkin, tunnen olevani haluttavampi normaalipainoisena/hoikkana, ja tykkään muutenkin "sporttityylistä".
Entä jos on ihastunut ja rakastunut puolisossaankin juuri noihin piirteisiin, sporttiseen vartaloon ja luonteeseen, mutta se on vuosien saatossa kadonnut? Miten haluta ja osoittaa haluavansa toisen vartaloa, jos ei kuitenkaan pohjimmiltaan koe sitä enää yhtä haluttavaksi.
Tiedän, että suurin osa teistä kivittää minut pinnallisena, mutta ehkä joku ymmärtää mitä tarkoitan? Olen kyllä alusta pitäen parisuteessa kertonut, että mikä on minulle tärkeää. Esim. juuri kunnosta ja terveellisistä elintavoista kiinni pitäminen jne.
Millä tavoin päästä yli siitä, että toinen on millainen on? Kehuako siitä huolimatta toisen vartaloa, vaikka todellisuudessa enemmän sytyttäisi jos olisi normaalipainoinen?
Toivoisin tosiaan, että joku vastaisi muutenkin, kuin että "jätä se, hän ansaitsee paremman".
Kommentit (57)
Vanhenemiselle/vammautumiselle/normaalielämästä johtuville ulkonäkömuutoksille ei voi mitään, mutta terveet elämäntavat, liikunta ja itsestään huolta pitäminen ovat valttia myös minun parisuhteessani. Ja terveet elämäntavat näkyvät positiivisesti myös ulkonäössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vastanneille, tuntuu, ettei tällaisesta asiasta voi missään kenellekkään mainita, mutta silti tekisi mieli asiasta puhua. Eihän kukaan voi oikeastaan auttaa, mutta tosiaan, jollain tapaa aina helpottaa, kun saa sanottua edes jossain mikä vaivaa.
Toivon, että mies innostuisi vielä harrastamaan yhdessä, ja ennenkaikkea heräisi tajuamaan, ettei tuollaista ruokavaliota, joka poikkeaa meidän muun perheen ruokavaliosta, voi jatkaa loputtomiin. Ja se olut..miten miehen saisi ymmärtämään, kuinka paljon turhia kaloreita siinä on, miksi se olut kuuluukin niin monilla suomalaisilla miehillä viikonloppuun, ja saunaan viikollakin :(
ap
Siitä ei valitettavasti pääse yli opettelemalla, vaan se vaatii, että sinulle itsellesi sattuu jotain vakavaa, joka asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiinsa.
Kyllä se niin on että on petos antaa itsensä lihoa parisuhteen vakiintuessa! Itse elän myös uusioperhe parisuhteessa jossa mies oli jo hiukan ylipainoinen kun tavattiin ja nyt hän on lähes sairaalloisen ylipainoinen. Mies on 183cm ja oli siis hiukan yli 100kg kun tavattiin oli pudottanut silloin 40kg painostaan ja vannoi että ei enään ikinä halua olla iso ja haluaa pitää itsestään huolta koska ns. normaalivartaloisena on paljon mukavempi olla ja nyt hän on sitten viimeisen vuoden aikana lihonut jo 130kiloiseksi... Itse olen aina harrastanut liikuntaa ja terveellisiä elämäntapoja 169cm ja 62 kg liki nelikymppinen nainen jolla kolme lasta joista nuorin reilun vuoden ikäinen ja kahdesta viimeisestä lapsestani olen molemmista kerryttänyt 20 raskauskiloa jotka olen pudottanut aina normaalipainoon takaisin.
Se että parisuhteessa toinen antaa itsensä lihoa muodottomaksi on pahimåpia loukkauksia kumppania kohtaan mitä voi pettämisen jälkeen tehdä. Lihominen kertoo täysin arvostuksen puutteesta kumppania kohtaan. Huomattavalla ylipainolla on kaiken kattavia vaikutuksia niin terveyteen, esimerkkiin lapsille ja todellakin parisuhteeseen. Tällaista aihetta ei kannaittaisi sellaisien kommentoida joilla ei ole käytännön kokemusta. Lihava ja itseensä tyytymätön ihminen alkaa käyttäytyyn kanssaihmisiään kohtaan tylysti ja välinpitämättömästi lähes kaikessa ja se on tosi ja on se kumma jos se ei muka vaikuttaisi parisuhteeseen. Kun ennen elämänmyönteinen ja mukava ihminen onkin muuttunut yhtäkkiä väsyneeksi, ilkeäksi ja laiskaksi ni omalta kohdaltani voin kyllä kertoa että perheellisessä parisuhteessa se viä toiselta osapuolelta kyllä väkisinkin kiinnostuksen kumppaniaan kohtaan pikku hiljaa kokonaan vaikka kuinka toista rakastaisi. Itse olen täysin kyllästynyt tilanteeseeni ja todennäkölisesti eroakin koska mies haluaa vain tuhota elämänsä ja terveytensä elämäntavoillaan. Eikä lihavaa ihmistä tarvitse kehua jos siihen ei ole aihetta! Minulla mies oikein vaatimalla vaatii miksi hän ei saa minulta enään koskaan kehuja... voi hyvää päivää tekis itselleen jotain eikä vain aina makais sohvalla ja odottais täydenpalvelun passaamista toiselta kun ei kerta tee itsekään yhtään mitään.
KIRJOITTAJA EI TODELLAKAAN OLE PINNALLINEN HERÄTKÄÄ HAUKKUJAT! asioissa kannattaa aina katsoa myös se toinen puoli ja tässäkin asiassa uskon että pohjimmiltaan kirjoittaja on vain huolissaan rakkaansa terveydestä koska rakastaa häntä ja heillä on myös lapsia joille pitäisi näyttää esimerkkiä hyvistä elämäntavoista. Tsemppiä kirjoittaja vielä kerran! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka toki hyvä luonne on tärkeämpi.
Ja minuakin kyllä sytyttää hyvävartaloinen mies enemmän makuuhuoneessa kuin läski.
Itse olen samoissa mitoissa kuin tavatessani mieheni ja niin hänkin. Ja kyllä ihan rehellisesti mä suuttuisin jos mieheni alkaisi holtittomasti lihomaan. Sairaudet on sairauksia mutta ei tosiaan kaikilla Suomen ylipainoisilla se mistään sairaudesta johdu.
Ihmiset muuttuvat ja se pitää kestää.
Jos taas ei kestä sitä, että se omakin puoliso voi muuttua, pysykää sinkkuina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen yhden suhteen lopettanut siksi, että toinen osapuoli ei hyväksynyt minua sellaisena kuin olin. En siis lihonut suhteen aikana, vaan pysyin samoissa mitoissa, mies kuitenkin alkoi painostaa laihduttamaan. Hänellä oli juuri nuo samat perustelut, että halut menee. Hmmm, kummallista, kun alussa oli haluja mutta sitten olisikin pitänyt muuttua herraa miellyttääkseen.
No, mies sai kenkää. Minun luonteellani ei olla suhteessa jossa ei kelpaa millaisena vain. Eli jos minun puolisoni alkaisi vaatia minulta laihdutusta tai muuta niin ero varmaan tulisi, olen niin ehdoton tässä.
Hieman ihmettelen myös sinun perustelujasi, tuo halu-asia varsinkin...
Eihän ihminen muutenkaan pysy samannäköisenä koko elämäänsä. Miten haluat puolisoasi sitten jos hän lihomisen sijaan kaljuuntuu, tulee ryppyjä tms?
Entä naisten raskausaika?
Minusta halu on vain ja ainoastaan ihmisen pään sisällä joten siihenkin vaikuttavat asenteet kaikkein eniten. Tottakai halut menevät jos hoet itsellesi miten puoliso on lihoneena vastenmielinen.
Jos taas ottaa sen asenteen että kyseessä on se oma rakas puoliso vaikka ulkonäkö olisikin muuttunut, ei vaikuta yhtään.
mä olen aina ajatellut, että se on suorastaan petos, jos lihottaa itsensä. Siis kun pari tapaa ja kumpikin on hyväkuntoinen ja hyvän näköinen ja muutaman vuoden päästä toinen on turvonnut muodottamaksi. Se ei ole enää sama ihminen johon ihastuit! Oikeesti.
Mua ei viehätä läski, makkarat, hyllyvät ruumiinosat jne. Miehen kanssa puhuttiin kun tavattiin just tästä asiasta, että paisua ei kerta kaikkiaan saa suhteen aikana.
Mulla on kaksi lasta ja olen joutunut tekemään töitä, että sain itseni takaisin kuosiin. Pidän muutenkin ulkonäöstäni huolta.JA. Seksin harrastaminen mahakkaan, ylipainoisen ja huonokuntoisen miehen kanssa on kuin panisi perunasäkkiä. Erittäin vastenmielistä. Jos ei ole lihaksia ja fyysistä kuntoa, niin kyllä sen vaan huomaa.
Tuskin näytätte enää samalta kuin nyt, joten onko sekin petos ja syy eroon?
Lihominenkin voi johtua terveydellisistä syistä, eli hyväksytkö jos miehesi lihoo vaikkapa kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi?
Vai otatko sairauksienkin vuoksi eron? Missä rajasi menee, eli onko vain mässäilyllä aiheutettu lihavuus ällöttävää?
Entäs jos toinen sairastuu syöpään ja menettää hiuksensa? Jos sinä menetät toisen rintasi, miltä tuntuu jos mies sitten jättää (koska niin voi käydä kun olet noin pinnallisen ihmisen kanssa).
No, ehkä te kaksi ansaitsette toisenne.
Minua ahdistaisi ihan helvetisti se, jos olisin sairauden vuoksi ulkoisesti muuttunut, ja sitten saisi vielä pelätä että toinen jättää.
Vastenmielistä.
Onneksi minulla on mies jolle olen aina kelvannut kaikennäköisenä- ja -painoisena.
Minä ainakin rakastan IHMISTÄ, en ulkonäköä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vain, että oletko todella valinnut kumppanisi vartalon/ulkomuodon perusteella? Aiha huteralla pohjalla taitaa olla alunperinkin tämä "rakkaus", joten enpä osaa neuvoa...
en puhuisi rakkaudesta mitään. Eivät edes tiedä mitä rakkaus on.
silti mielestäni pitäisi pystyä hyväksymään puolison väliaikainen painonnousu, esim. raskauden tai sairauden vuoksi, ilman että sen lihoneen puolison pitäisi tuskaisena esim. raskausaikana vahtia syömisiään ettei puoliso vaihda hoikempaan. Tällainen suhde ei ole mielestäni kestävällä pohjalla, koska elämässä voi tulla eteen tilanteita joissa ei aina painonhallinta ole etusijalla. Sen sijaan koko perheen olisi hyvä noudattaa suht terveellistä elämäntapaa ilman syyllistämistä ja vahtimista, silloin kaikilla on hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
silti mielestäni pitäisi pystyä hyväksymään puolison väliaikainen painonnousu, esim. raskauden tai sairauden vuoksi, ilman että sen lihoneen puolison pitäisi tuskaisena esim. raskausaikana vahtia syömisiään ettei puoliso vaihda hoikempaan. Tällainen suhde ei ole mielestäni kestävällä pohjalla, koska elämässä voi tulla eteen tilanteita joissa ei aina painonhallinta ole etusijalla. Sen sijaan koko perheen olisi hyvä noudattaa suht terveellistä elämäntapaa ilman syyllistämistä ja vahtimista, silloin kaikilla on hyvä olla.
on sellaisia joihin ei voi itse vaikuttaa ja itselläkin toki ulkonäkö iän myötä tulee muuttumaan. Lihominen kuitenkin on useimmiten itse aiheutettua. Jos nain miehen joka liikkuu ja huolehtii terveydestään kuten minäkin ja joka sitten jossain vaiheessa päättää tämän lopettaa jostain syystä niin kyllähän siinä itsensä voisi aika petetyksi tuntea. Jos siis ei mitään selkeää syytä ole olemassa, puolisoa ei vaan enää oma terveys ja ulkonäkö kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olemme onneksi molemmat mieheni kanssa ihmisiä, jotka tahtovat huolehtia ulkonäöstään ja pitää itsemme viehättävän näköisenä. Jos mieheni lihoisi kymmeniä kiloja (itseaiheutetusti) niin se olisi kauhea tilanne! Menin naimisiin hoikan ja sporttisen miehen kanssa, en velton sohvaperunan.
Iän mukanaan tuomat muutokset ovat aivan eri asia, tottakai kaljuuntumista, rypistymistä, pientä mahan pyöreyttäkin tulee iän myötä. Ei se minua haittaa. Mutta kymmenien kilojen kertyminen olisi aivan eri asia. En voisi kuvitellakaan koskevani ihrakasaista miestä... eikä miehenikään tykkäisi jos minulle kävisi samoin.
mun mies on ylipainoinen, enkä kyllä voi sanoa haluavani häntä kun näen hänen vartalonsa.. ei se vaan ole seksuaalisesti haluttavan näköistä. tähän vielä lisäksi miehen huono itsetunto..
seksiä meillä kyllä on ja nautin seksistä mutta varmasti nautinto tuplaantuisi jos kumppani olisi haluttavan ja seksikkään näköinen
kyllä se ulkonäkökin vaikuttaa, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän.
Kyllähän naisetkin katselevat miehiä sillä silmässä, pelkkänä pihvinä - ja voivat tehdä niin vaikka rakastaisivatkin puolisoaan eivätkä halua pettää.
itse ajattelen näin, että jos mies on kiinnostunut minun jo hieman rupsahtaneesta kropastani (olen normaalipainoinen, mutta kuitenkin kaksi lasta imettänyt ja ikääkin on jo sen verran että kollageenivarastot alkavat kulua joka päivä nopeammin), siedän minäkin rakastamassani ihmisessä fyysisiä muutoksia, joita väistämättä tulee jokaiselle.
Mutta on eri asia vanhentua ja tehdä se terveellisiä elämäntapoja noudattaen ja olla muutamasta kertyneestä rypystä, elämän jättämistä jäljistä ja lisäkilosta huolimatta hyväkuntoinen ja energinen ihminen, kuin kerätä parikymmentä kiloa tai enemmänkin läskiä elopainoonsa. Tuskin miehen yltiöpäinen lihominen nyt heti olisi avioeron paikka, mutta vähentäisi takuulla seksihaluja. Senhän takia ne ukotkin käyvät vieraissa ja kokevat sen oikeudekseen, kun kotona makaa väsähtänyt ja turvonnut valas sohvalla tukka pystyssä ja naama kuin elefantin peppu...