Tiedän, että tästä tulee p*skaa niskaan, mutta mitä jos puolison ylipaino "vie haluja"?

Onhan se kumma, jos AP:n mies ei näe tilannetta AP:n kannalta. Pitäisi miehellä hälytyskellot soida. Sekin on välittämistä, että haluaa pitää toista hyvänä ja olla toiselle miellyttävä. Esimerkkinä voi olla vaikka hygienia. Jos mies ei pitäisi hygieniasta huolta, AP:n halut silloinkin varmasti vähenisi. Ei se tarkoita silti rakkauden sammumista. Lähinnä tuossa huolestuttaa miehen passiivisuus ja välinpitämättömyys omaa terveyttä ja hyvinvointia kohtaan. Kyllä oman kumppanin miellyttäminen jossain määrin on tarpeellista ja ihmisen pitäisi olla itse asiasta kiinnostunut, jos haluaa huoltaa suhdettaan. Tämä puolin ja toisin. Eri asia esim. raskauskilot, mutta niidenkin pitäisi aikanaan kadota. Näin se vain on... Ja rupeaa vaikuttamaan sitten muihinkin parisuhteen asioihin, suhde laimenee ja tulee eroja ja pettämisiä. Surullista, mutta totta. Miksi laiminlyödään suhde ja pidetään toista itsestään selvyytenä.

Eihän se nyt kivalta tuntunut ja tulikin itku mutta nyt 20kg kevyempänä ;)

Avautuminen johtui pitälti siitä, että olen hieman umpikujassa..Tiedän, että mies haluaisi minun olevan aloitteellisempi, ja minun osoittavan enemmän kiinnostusta häntä kohtaan, ihan "arkiläheisyyden" muodossa, sekä myös seksin suhteen.



Vaikea on vaan toiselle sanoa, miksi en halua enää samaan tapaan kuin ennen, miten toiselle voi sanoa tuosta paino asiasta ilman, että loukkaa toista..



ap

Itse olen seurustelun aikana lihonut huimasti. Joskus seurustelun alkuvaiheilla, nähtyäni kuvia poikaystävän hoikasta exästä aloitin laihduttamisen, mikä meni täysin yli ja olin lopulta tikkulaiha ja huonossa kunnossa.

Nyt olen pyöristynyt, itse en enää osaa sanoa olenko läski vai normaali, peilikuva kyllä näyttää lähinnä norsulta. Olen joka tapauksessa pyöreämpi kuin ensitapaamisellamme. Mieheni seksihalut on kadonneet lähes kokonaan, suihinotot enää kelpaa.. Epäilen, että lihomisellani on syytä, eikait kukaan löllyvää halua. Mies vakuuttelee jatkuvasti, että rakastaa pyöreitä muotojani (:D), mutta epäilen että hän vain mielistelee, jotten taas retkahtaisi syömättömyyteen.

Mä olen antanut miehelle luvan käydä vieraissa, koska en itse pysty häntä enää tyydyttämään eikä hän saa seksistämme nautintoa. En tiedä käykö, ei kyllä edes kiinnosta..

masentuneisuutesi ja itseinhosi?

taitavat olla niitä, jotka ovat itse turvonneet suhteen aikana ja seksi on loppunut? Taisi osua arkaan paikkaan?



Ymmärrän sinua ap. Meillä minä olin se, jolle kertyi kiloja suhteen aikana, en mikään valtavan lihava ollut, mutta pulskempi kuitenkin kuin suhteen alussa. Itse en huomannut lihomistani, oli helppo ostaa aina isompia vaatteita ja uskotella itselleen, että uusi vaate on "pientä mallia" ja siksi pitää ottaa kokoa isompi. Seksi loppui lähes kokonaan ja minä sitä sitten ihmettelemään, asiasta käytiin monia keskusteluja ja mieheni sanoi suoraan, ettei halua minua jenkkakahvojen takia. Olin toki loukkaantunut ja melkein erosimme. Kunnes eräänä päivänä kaupan sovituskopissa katsoin itseäni oikein kunnolla peilistä. Sitä tunnetta en unohda ikinä, kun tajusin löllyvät makkarat vyötäröllä ja mahan, joka näytti siltä kuin olisin ollut raskaana. Siitä päivästä aloin laihduttamaan ja elämään terveellisemmin. Hoikistuin ja seksielämä alkoi taas sujua. Nykyään harrastan säännöllistä liikuntaa ja syön terveellisesti, mitään anorektikkoa minusta ei tullut, sallin itselleni herkut myös silloin tällöin.



Koko aikana mieheni on rakastanut minua, olemme käyneet yhdessä läpi vaikeitakin aikoja ja edelleen olemme onnellisia yhdessä. Itsekin olen paljon tyytyväisempi itseeni hoikempana ja paljon aktiivisempana. Ja ymmärrän miestäni (ja sinua ap) ei minuakaan kiihota jenkkakahvat, vaikka ne olisi oman rakkaan vyötäröllä.



Eikä kyse ole pelkästään siitä, että vartalo ei näytä hyvältä. Lihava ihminen on myös laiska, liikakilojen kanssa ei vaan jaksa olla niin aktiivinen kuin hoikempana. Ja liikalihavuus kyllä väistämättä aiheuttaa erilaisia terveysongelmia ennemmin tai myöhemmin.



Ja tiedän, että jotkut nyt kauhistelevat mieheni käytöstä ja ihmettelevät miksi vielä olemme yhdessä. Mutta tämä oli vain yksi osa meidän suhdettamme ja vaikka aluksi olin todella loukkaantunut mieheni sanomisista, olen hänelle nyt kiitollinen, millainen läskivuori olisinkaan, jos hän ei olisi suoraan sanonut mielipidettään vartalostani?



Puhu miehellesi suoraan ap, vaikka puhumisesta ei välttämättä heti ole apua ja hän varmasti loukkaantuukin, ehkä se auttaa häntä itse tajuamaan että jotain pitää tehdä. Et voi pakottaa miestäsi laihtumaan, mutta voit auttaa häntä ymmärtämään että jotain on tehtävä.

ei minuakaan kiihota läski vartalo. Eri asia, jos ap valittelisi, että mies on vanhentunut 10 vuotta suhteen alusta, se olisi pinnallista. Vanhenemiselle ei mitään voi, se me jokainen koetaan joskus mutta lihomiselle voi ihan jo terveydenkin takia.

mä olen aina ajatellut, että se on suorastaan petos, jos lihottaa itsensä. Siis kun pari tapaa ja kumpikin on hyväkuntoinen ja hyvän näköinen ja muutaman vuoden päästä toinen on turvonnut muodottamaksi. Se ei ole enää sama ihminen johon ihastuit! Oikeesti.

Mua ei viehätä läski, makkarat, hyllyvät ruumiinosat jne. Miehen kanssa puhuttiin kun tavattiin just tästä asiasta, että paisua ei kerta kaikkiaan saa suhteen aikana.

Mulla on kaksi lasta ja olen joutunut tekemään töitä, että sain itseni takaisin kuosiin. Pidän muutenkin ulkonäöstäni huolta.

JA. Seksin harrastaminen mahakkaan, ylipainoisen ja huonokuntoisen miehen kanssa on kuin panisi perunasäkkiä. Erittäin vastenmielistä. Jos ei ole lihaksia ja fyysistä kuntoa, niin kyllä sen vaan huomaa.

mikä teitä ihmisiä vaivaa???

Vaikuttaako teillä oikeasti noin pinnalliset asiat tunteisiin?

MIKÄÄN ei voisi muuttaa rakkauttani poikaystävääni, vaikka hän lihoisi, tai sairastuisi yms.

Kannattaa rakastua sellaisiin pysyviin asioihin, niin elämä on helpompaa.

Yksi kysymys: Entä jos kumppaninne joutuisi vaikkapa onnetomuuteen, ja vammautuisi pysyvästi? Lopuisiko rakkauskin? Teidän tapauksissa mitä luultavimmin kyllä. Surullista.

kun puhut poikaystävästä? Vammautuminen esim. onnettomuudessa ei ole pelkästään fyysinen puute. Se on niin iso shokki loukkaantuneelle itselleen, sekä läheisille, että kaikki suhteet ei sitä kestä. Monesti vammautunut itse ajattelee, että hän ei vajavaisena kelpaa enää puolisolleen, vaikea sellaisen kanssa on olla enää yhdessä, jos toinen koko ajan torjuu ja on vakaasti sitä mieltä, että puoliso ei halua enää olla vammaisen kanssa. Se fyysinen puute (vaikka halvaantuminen ja pyörätuoliin joutuminen) ei varmasti ole ongelma, varsinkin jos suhde on jatkunut jo pidempään. Se psyykkinen muutos on se, joka suhdetta koettelee, jotkut suhteet kestää sen, toiset ei.

Samalla tavalla toiset suhteet kestää pettämisen, toiset ei. Jotkut eroavat heti ensimmäisen riidan jälkeen, toiset on yhdessä hautaan asti, tapahtuipa mitä hyvänsä. Surullista, mutta niin se elämä kulkee.

Mielestäni ei voi vaatia että ihmisellä on koko elämänsä nuoren vartalo.

Lihomista pitää omasta mielestäni sietää n. 15 kiloon asti.

Löystymistä tapahtuu iän myötä useimmilla ihmisillä.

Ihon kunto muuttuu kun se venyy raskauden takia tai maan vetovoiman vuoksi, eikä näille asioille voi mitään.



Summa summarum luonnollista muutosta pitää sietää.

paljon ettei kykene sänkyhommiin silkasta inhosta omaan kehoonsa??? inhoo niin paljon itseään, etyä on täysin lamaantunut eikä pysty edes laihduttaan. etenkin kun mies on herkkuperse ja pyytää aina vaimoa ostaan herkkuja???

mä olen aina ajatellut, että se on suorastaan petos, jos lihottaa itsensä. Siis kun pari tapaa ja kumpikin on hyväkuntoinen ja hyvän näköinen ja muutaman vuoden päästä toinen on turvonnut muodottamaksi. Se ei ole enää sama ihminen johon ihastuit! Oikeesti.

Mua ei viehätä läski, makkarat, hyllyvät ruumiinosat jne. Miehen kanssa puhuttiin kun tavattiin just tästä asiasta, että paisua ei kerta kaikkiaan saa suhteen aikana.

Mulla on kaksi lasta ja olen joutunut tekemään töitä, että sain itseni takaisin kuosiin. Pidän muutenkin ulkonäöstäni huolta.

JA. Seksin harrastaminen mahakkaan, ylipainoisen ja huonokuntoisen miehen kanssa on kuin panisi perunasäkkiä. Erittäin vastenmielistä. Jos ei ole lihaksia ja fyysistä kuntoa, niin kyllä sen vaan huomaa.

mikä teitä ihmisiä vaivaa???

Vaikuttaako teillä oikeasti noin pinnalliset asiat tunteisiin?

MIKÄÄN ei voisi muuttaa rakkauttani poikaystävääni, vaikka hän lihoisi, tai sairastuisi yms.

Kannattaa rakastua sellaisiin pysyviin asioihin, niin elämä on helpompaa.

Yksi kysymys: Entä jos kumppaninne joutuisi vaikkapa onnetomuuteen, ja vammautuisi pysyvästi? Lopuisiko rakkauskin? Teidän tapauksissa mitä luultavimmin kyllä. Surullista.

kun puhut poikaystävästä? Vammautuminen esim. onnettomuudessa ei ole pelkästään fyysinen puute. Se on niin iso shokki loukkaantuneelle itselleen, sekä läheisille, että kaikki suhteet ei sitä kestä. Monesti vammautunut itse ajattelee, että hän ei vajavaisena kelpaa enää puolisolleen, vaikea sellaisen kanssa on olla enää yhdessä, jos toinen koko ajan torjuu ja on vakaasti sitä mieltä, että puoliso ei halua enää olla vammaisen kanssa. Se fyysinen puute (vaikka halvaantuminen ja pyörätuoliin joutuminen) ei varmasti ole ongelma, varsinkin jos suhde on jatkunut jo pidempään. Se psyykkinen muutos on se, joka suhdetta koettelee, jotkut suhteet kestää sen, toiset ei.

Samalla tavalla toiset suhteet kestää pettämisen, toiset ei. Jotkut eroavat heti ensimmäisen riidan jälkeen, toiset on yhdessä hautaan asti, tapahtuipa mitä hyvänsä. Surullista, mutta niin se elämä kulkee.

25-vuotias. Olen vain itse huomannut, että esim. edellisessä suhteessa minua häiritsi miehen lihominen, ja tarkkailin hänen syömisiään. Tajusin kuitenkin, että todellinen syy siihen, miksi minua se häiritsi, oli se, ettei mies muuten ollut minulle oikea.

Nyt kun olen löytänyt sen, jota oikeasti rakastan, on minulle ihan sama(siis seksuaalisesti ajatellen) lihooko hän vai ei.

Toki ymmärrän ap:ta, jos hänen huolensa liittyy terveydellisiin haittoihin, mutta en sitä, ettei hän enää halua kumppaniaan painonnousun vuoksi. Silloin se ei mielestäni ole kauhean aitoa rakkautta.

Ja aloitusteksissähän hän puhui juuri halujen menetyksestä. Ei terveyshaitoista.

Nolottaa myöntää tämä, mutta niin se vaan on. Muuten en ole pinnallinen, mutta jostain syystä tässä kohtaa on poikkeus. Omassa miehessä ei haittaa harvenevat hiukset, ryppyjen ilmestyminen eikä edes pieni vatsan kasvu, mutta jos hänestä tulisi vuosien saatossa lihava, olisi vaikea harrastaa seksiä hänen kanssaan. Ihmeellistä kyllä! Rakkaus ei varmasti loppuisi, mutta rakkaus ja himo ovatkin eri asioita...

Tunnen välillä ärsytystä siitä kun mies on mennyt lihomaan. Rakastan häntä kyllä ja meillä on kaksi ihanaa lasta. Mutta en voi mitään että läski ei saa minussa aikaan mitään intohimoa, ennemmin katselisin lihaksisasta miestä. Tai siis sellaista mikä mies oli ennen. Nykyään mies on onneksi alkanut käydä salilla ja syö terveellisemmin, kertynyt paino on alkanut haitata häntä itseäänkin. Oikeastaan mies innostui salista kun kerran pakotin miehen salille mukaan.:D Mies innostui siitä ja sanoi kuinka tuli hyvä olo kun liikkui. Nyt käynyt n.kuulauden ajan salilla. Ja suoraan sanottuna toivon että mieheltä alkaisi paino tippumaan, -2kg on nyt lähtenyt ja 10kg sais vielä lähteä. Innostuisko sun mies jos ehdottasit että alkasitte yhdessä liikkua? Tunnen huonoa omaa tuntoa kun ajattelen näin, mutta toisaalta ei mieskään tykkäisi jos lihoisin 12kg.

Täältä löytyy aina näitä tekopyhiä, joilla ei ole muka yhtään pinnallista piirrettä. Väitän, että jokaisella ihmisellä on asioita, joihin he suhtautuvat pinnallisesti. Kuinka moni esimerkiksi väittää, että haluaisi rakastella miestään yhtä lailla kuin ennenkin, vaikka hänen henkensä alkaisi haista kamalalle???



Tiedän, että aika monelle naiselle miehen lihavuus on todella kova turn off, vaikkei muuten olisi tarkka ulkonäön suhteen.

Me juttelmimme mieheni kanssa jo 15-vuotta sitten, seurustelun alkuaikoina, että toisella on lupa sanoa, jos toiselle alkaa ylipainoa kertymään ja elämäntapa muuttuu kovasti. Lihominen ei ole pelkästään läksin lisääntymistä. Usein lihonut ihminen on itsekin muuttunut laisekmmaksi, vähemmän aktiivisemmaksi. Tämä voi näkyä myös yleisenä plösähtämisenä ja elämän intohimon pienenemisenä. Yleensä vuodet siis muuttavat myös ihmistä, eikä aina puolison mielestä parempaan suuntaan. Alkuaikoina on voinut rakastua ihan erilaiseen ihmiseen kuin puoliso on 15-20 -vuoden kuluttua.



Meillä on mieheni kanssa paino pysynyt suurin piirtein samassa. Kilojen heittoja suuntaan ja toiseen on ollut, mutta normaalipainon rajoissa. Olemme aina päättäneet satsata siihen, että meillä olisi yhdessä hyvä olla. Meillä siihen kuuluu myös fyysinen terveys, joka ruokkii myös psyykkistä puolta. Minulle lihavuus tuo väistämättä mieleen tietynlaisen välinpitämättömyyden, laiskuuden ja liiallisen mukavuudenhalun. Sitä kautta voisin kuvitella, että puolisoni lihoessaan merkittävästi ei välttämättä kokonaisuutenaankaan olisi silmissäni ihan niin houkutteleva kuin nykyisin. Ei pelkästään läskien vuoksi vaan niiden syiden, jotka siihen lihomiseen johtivat.

Täällä joku toikin hyvän pointin esille, että ihminen muuttuu joka tapauksessa fyysisesti iän myötä. Tulee ryppyjä, selluliittia, painovoima alkaa vaikuttamaan rintoihin, iho löystyy, lihoo helpommin. Mallin näkösenä kukaan ei pysy loppuelämänsä. Että missä määrin niitä fyysisiä muutoksia kannattaa realistisesti arvottaa, ihminen kun muuttuu väistämättä?



Toki ymmärrän, ettei suuri ylipaino innosta. Se vaikuttaa mielenterveyteen ja yleiseen jaksamiseen, sydän- ja verisuonitaudit, syövät ynnä muut lisääntyvät. Oma mies on lihonut ainakin 10-15 kg alkuajoista, mutta ei se erikoisemmin minun haluihin ole vielä vaikuttanut. Varmaan joku kunnon pömppömaha ja ihramakkarat alkais vasta haittamaan, koska sitä myötä, mitä painoa tulee, kasvaa myös miehen itseinho.



Minun pitää oman ammattinikin puolesta pitää huolta fyysisestä kunnosta, ei nyt tikkulaiha tartte olla, mutta hyvä lihaksisto, voimaa, notkeutta ja ketteryyttä sekä kestävyyttä pitää olla sopivassa suhteessa...

Kuten jo aiemmin mainitsin, ja joku muukin jo hyvin asiasta puhui, että on täysin eri asia, jos puoliso vaikkapa vammautuu, tai sairastuu, ja sen takia muuttuu myös ulkoisesti. Ja okei, en varmasti aloituksessani maininnut mitään terveyshuolista, joita kyllä myös on, vaan tein aloituksen enemmän seksuaaliseen halukkuuteen viitaten, koska siitä tuli pienessä määrin miehen kanssa sanomista.



Mutta toisaalta, kärsin itse terveydellisistä ongelmista, jotka välillä saavat omankin olon tuntemaan kurjaksi, ja koen olevani "ei haluttava". Mutta sitä suuremmalla syyllä haluan ja yritän pitää itseni kunnossa, myös ulkoisesti, koska se on minulle tärkeää.



Miehellä on jo ylipainosta johtuvia ongelmia, joita itse vähättelee, tai ei suostu myöntämään, vaikka ei ole kyse mistään kymmenien kilojen ylipainosta.

Olen aikuinen ihminen, ollut raskaana ja synnyttänyt lapsia, ja tiedän oikein hyvin, että vuodet muuttaa vartaloa, ja kiloja herkästi kertyy iän myötä, enkä todellakaan kyttää muutamien kilojen heittoja, onhan sellaisia itsellänikin ollut, ja ihan jopa niitä +17kg nousujakin raskausaikoina, mutta ne kilot on sitten pudotettu, ja takaisin normaalipainoon palattu.



Mutta jos ennen urheilullinen, ja aktiivinen ihminen vuosien saatossa laiskistuu ja keräilee herkuttelemalla, olutta juomalla ja liikumattomuudella kiloja vaikkapa 20 liikaa, niin kyllä se nyt vaan vaikuttaa ihmiseen kokonaisuudessaan, ja olimpa sitten pinnallinen tai en, myös siihen, kuinka haluttavana toisen näen.



Nuorena, kun takana ei ole pitkää avioliittoa, lapsia ja vuosien arkea, ei välttämättä näe sitä, että parisuhteen onnistumiseen täytyy molempien panostaakin, ellei sitten satu olemaan yksi niistä harvoista, joiden kohdalle osuu se "vuosisadan rakkaustarina".



Mutta kaikenkaikkiaan olen yllättynyt siitä, kuinka moni ymmärtää minun ajatusmaailmaani, pelkäsin saavani isommankin haukkusateen niskaani, kun näinkin arasta asiasta aloituksen tein. Tällä palstalla kun ei koskaan tiedä mitä tuleman pitää ;)



ap

senkin takia kaipaisin miehelle jonkinlaista herätystä tuohon painoasiaan nyt, ennenkuin sitä ikää ja kiloja kertyy vielä paljon enemmän! Jos tahti on nyt tämä, niin mikä on tilanne seuraavan vuosikymmenen kuluttua? Tai sitä seuraavan? Mitä vanhemmaksi tulee, sen hankalampaa se kunnossa pysyminen tulee olemaan, ja terveysongelmia ilmenee, eikö nyt olisi parempi herätä huomaamaan suuntaus mihin on matkalla?



ap

kiihottus mistään kaljamahamiehestä. Kyllä saa vaatia et mies sekä nainen pitää ittensä kuosissa.

Lihottakaa itsenne samaan kuosiin ja sanokaa, että laihdutatte vasta kun toinenkin laihduttaa. Samalla saatte edes vähän aikaa nauttia herkuista ja oluesta, ja pipokin saattaa kiristää vähemmän ;)

Vaikka itse en samassa tilanteessa olekaan: suhdettakin on takana vasta muutama vuosi ja nuoria ollaan.



Pitkässä suhteessa väistämättä suurin intohimo väljähtyy ja jos siihen yhdistää vielä sen, että toinen lihoo TAI jotenkin muuten ulkonäkö muuttuu radikaalisti, ihmeelliseltä tuntuisi jos se ei vaikuttaisi mitenkään. Yhtä paljon vaakakupissa ainakin itsellä painaisi myös se, että asenne sekä itsestä huolehtimiseen sekä fyysiseen aktiivisuuteen olisi totaalisti muuttunut.



Se on ihan puhdasta biologiaa, että ihminen viehättyy ja kiihottuu rakkaansa ulkomuodosta. Ei minunkaan mieheni mikään hunks-tyyppinen ole, mutta omaan silmääni kuuminta hottia.



Ei minulla ole ap:lle mitään suurta vinkkiä antaa, muuta kuin että jotenkin nätisti asia pitäisi puheeksi ottaa. Mies todennäköisesti loukkaantuu hetkeksi, mutta toivottavasti järkiintyy myöhemmin.