Miten sain tämän ahdistuksen pois, 8-v.Erikan kidutus/murha painaa mieltä

Itselleni kävi vastaavasti viime syksynä luettuani kiinalaisesta pikkutytöstä joka jäi auton alle, eikä kukaan auttanut. Ahdistus ei mennyt ohi. Ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa mitä asioita on järkevää surra ja miten pitkään, ne on tunteita jotka vaan tulee. Itse menin niin toimintakyvyttömäksi, että jouduin hakeutumaan psykologin juttusille. Taustalla ilmeisesti vaikutti oma trauma (joka ei ollut liikenneonnettomuus, mutta kokemus siitä että on todella kipeä eikä saa apua) ja lisäksi oma lapsi oli saman ikäinen kuin lapsi tuossa uutisessa.

Juttelu auttoi ja lisäksi rajoitin uutisten lukemista ja katsomista pitkäksi aikaa. Nyt näiden tämän kertaisten uutisten kohdalla ei ole tullut tuollaista oman elämän lamauttavaa ahdistusta, joten luulen että oma tunne-elämä alkaa olemaan paremmin järjestyksessä. Ehkä ap sinunkin kannattaa käydä jossain juttelemassa, ehkä siellä taustalla on sinullakin jotain mistä olisi hyvä keskustella.

Tämä länsimainen itsekeskeisyys on kyllä huipussaa, jos tuollaista tragediaa kuin tuon kiinalaistytön kuolema, ei voi katsoa ilman, että syy löytyy jostain omasta menneisyyden traumasta.

On herrajumala ihan normaalia järkyttyä tuollaisesta vaikka itsellä ei olisi mitään vastaavaa tapahtunut. Miksi kaiken pitää pyöriä oman navan ympärillä eikä ihmisistä, etenkin lapsista, voi välittää ihan vain empatian vuoksi. Empatia kai on kulttuurissamme merkki mielen hajoamisesta, joka pitää korjata psykologilla. Nyt niitä pehmeitä arvoja peliin, kiitos.

Kovasti toivoin, että tämä viesti olisi jätetty omaan arvoonsa, vailla vastauksia.

En jaksa uskoa, että tätä ap aidosti ahdistaa.

Että jotkut ihmiset ovat oikeasti empaattisesti ja välittävät. En ymmärrä viestiäsi.

En ole ap, mutta mua ahdistaa kanssa ihan hirveästi. Ja myös tuo nelivuotiaan kidutus. Minulla kelautuu nämä lukemani asiat päässä yhtenään ja mietin vain niiden tuskaa ja Eerikan viimeisiä TUNTEJA siinä kidutuksessa. Miten tämä ei ahdista jotain, se on minusta kummallisempaa?

Eilen purskahdin itkuun kun vaihdoin roskapussia, koska olin täältä lukenut jotain roskapussin teippaamisesta nelivuotiaan vartaloon. Vollotin jonkin aikaa, koska olo on vain niin hirveän paha näiden puolustuskyvyttömien lasten takia.

Mun mies myös kielsi lukemasta, mutta her we are. :( Koen jotenkin velvollisuudekseni sen, että minä en käännä päätäni pois vaan muistan Eerikaa ja nelivuotiasta (joka onneksi ei kuollut, mutta traumatisoitui).

Viha tekijöitä kohtaan on ankara. Se on lamaannuttavaa pelkoa siitä, että keskuudessamme on hirviöitä ihmisten vaatteissa. Kuin jotain elukoita, jotka ovat tarpeeksi ovelia esittääkseen tavallista.

Mutta tiedätkö, sulla on suurempi velvollisuus olla hyvin voiva äiti omille lapsillesi, kuin tietää kaikki mahdollinen hirveys. Ei maailman pahuus lopu sillä että sinä tiedät yksityiskohtia lasten pahoinpitelystä. Mielestäni voit antaa itsellesi luvan kääntää pään pois. Jossain vaiheessa noita uutisia ehkä pystyy taas lukemaan ilman että menee pää sekaisin, mutta silloin kun omat lapset on pieniä niihin voi mennä liikaakin mukaan.

Itselleni kävi vastaavasti viime syksynä luettuani kiinalaisesta pikkutytöstä joka jäi auton alle, eikä kukaan auttanut. Ahdistus ei mennyt ohi. Ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa mitä asioita on järkevää surra ja miten pitkään, ne on tunteita jotka vaan tulee. Itse menin niin toimintakyvyttömäksi, että jouduin hakeutumaan psykologin juttusille. Taustalla ilmeisesti vaikutti oma trauma (joka ei ollut liikenneonnettomuus, mutta kokemus siitä että on todella kipeä eikä saa apua) ja lisäksi oma lapsi oli saman ikäinen kuin lapsi tuossa uutisessa. Juttelu auttoi ja lisäksi rajoitin uutisten lukemista ja katsomista pitkäksi aikaa. Nyt näiden tämän kertaisten uutisten kohdalla ei ole tullut tuollaista oman elämän lamauttavaa ahdistusta, joten luulen että oma tunne-elämä alkaa olemaan paremmin järjestyksessä. Ehkä ap sinunkin kannattaa käydä jossain juttelemassa, ehkä siellä taustalla on sinullakin jotain mistä olisi hyvä keskustella.

Tämä länsimainen itsekeskeisyys on kyllä huipussaa, jos tuollaista tragediaa kuin tuon kiinalaistytön kuolema, ei voi katsoa ilman, että syy löytyy jostain omasta menneisyyden traumasta. On herrajumala ihan normaalia järkyttyä tuollaisesta vaikka itsellä ei olisi mitään vastaavaa tapahtunut. Miksi kaiken pitää pyöriä oman navan ympärillä eikä ihmisistä, etenkin lapsista, voi välittää ihan vain empatian vuoksi. Empatia kai on kulttuurissamme merkki mielen hajoamisesta, joka pitää korjata psykologilla. Nyt niitä pehmeitä arvoja peliin, kiitos.

empatiaa on hyvää: sellaista, joka panee ajattelemaan asoiden tärkeysjärjestystä ja toimimaan vähäosaisten puolesta.

Mutta on myös "väärää" empatiaa, sellaista jossa ihminen velloo niin, että menettää toimintakykynsä. Siinä pullahtaa silloin joku oma trauma esiin ja pahentaa sitä surua, jonka kohde kuitenkin on kaukainen ja jonka aiheuttajalle ei voi itse mitään tehdä.

Kannattaa muistaa, että osin tosiaan tuo sureminen on VIIHDETTÄ, karusti sanoen. Eli meillä ihmisillä on synnynnäinen tarve tuntea tunteita ja joku ulkopuolinen uhri on turvallinen kohde niiden tuntemiselle. Voi niistää nenänsä ja halata lastaan ja tajuta, että vaikka se olikin kamala juttu, se ei koske minua tai perhettäni.

Hyvä, jos se saa ihmisen toimimaan, mutta loputon nyyhkiminen sohvan nurkassa on jo oikeasti överi.

Itselleni kävi vastaavasti viime syksynä luettuani kiinalaisesta pikkutytöstä joka jäi auton alle, eikä kukaan auttanut. Ahdistus ei mennyt ohi. Ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa mitä asioita on järkevää surra ja miten pitkään, ne on tunteita jotka vaan tulee. Itse menin niin toimintakyvyttömäksi, että jouduin hakeutumaan psykologin juttusille. Taustalla ilmeisesti vaikutti oma trauma (joka ei ollut liikenneonnettomuus, mutta kokemus siitä että on todella kipeä eikä saa apua) ja lisäksi oma lapsi oli saman ikäinen kuin lapsi tuossa uutisessa.

Juttelu auttoi ja lisäksi rajoitin uutisten lukemista ja katsomista pitkäksi aikaa. Nyt näiden tämän kertaisten uutisten kohdalla ei ole tullut tuollaista oman elämän lamauttavaa ahdistusta, joten luulen että oma tunne-elämä alkaa olemaan paremmin järjestyksessä. Ehkä ap sinunkin kannattaa käydä jossain juttelemassa, ehkä siellä taustalla on sinullakin jotain mistä olisi hyvä keskustella.

Tämä länsimainen itsekeskeisyys on kyllä huipussaa, jos tuollaista tragediaa kuin tuon kiinalaistytön kuolema, ei voi katsoa ilman, että syy löytyy jostain omasta menneisyyden traumasta.

On herrajumala ihan normaalia järkyttyä tuollaisesta vaikka itsellä ei olisi mitään vastaavaa tapahtunut. Miksi kaiken pitää pyöriä oman navan ympärillä eikä ihmisistä, etenkin lapsista, voi välittää ihan vain empatian vuoksi. Empatia kai on kulttuurissamme merkki mielen hajoamisesta, joka pitää korjata psykologilla. Nyt niitä pehmeitä arvoja peliin, kiitos.

No tuota on nyt mahdoton kovin tarkkaan tässä selittää. Tottakai tunnen surua tästä Eerikan tapauksestakin, mutta se ei ole pysäyttänyt omaa elämääni niin kuin tuo aikaisempi tapaus. Itselläni oli käsittelemätön trauma, joka tuli pintaan. Sille nyt ei oikein voinut mitään. Jos se ei olisi tapahtunut tuolloin niin varmaan sitten myöhemmin kuitenkin. Tavallaan sillä ei ollut edes mitään tekemistä sen kanssa mitä sille pikkutytölle tapahtui, uutisen lukeminen vain toimi kuin start-nappula.

Myös rukoilen paljon pikku-Eerikan puolesta. Joku sanoisi, mitä se enää auttaa, mutta uskon, että Jumala, joka on luonut ajan ja on Raamatun mukaan ajankin "yläpuolella", ikäänkuin siirtää nuo rukoukset ajassa taaksepäin. Eli että rukouksen energia ja avunpyynnöt Eerikan puolesta eivät mene hukkaan.



Moni syyttää Jumalaa. Mutta Jumala antoi käskyn "Älä tapa." (5.käsky ) jota he rikkoivat tappamalla ensin lapsen sielun ja rohkeuden ja sitten lopulta myös hänen kallisarvoisen kehonsa. (Ja 8.käsky, "Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi ", eli älä valehtele, jota tuo paha äitipuoli räikeästi rikkoi väittäen lapsen tehneen kaikkea pahaa jotai ei tietenkään ollut tehnyt.)



Kun rukoilin, tartuin myös Raamattuun. Sieltä eteeni avautui teksti, jossa itse Jumalakin kertoi itkevänsä "kyynelistäni ei tule loppua, itkuni ei lakkaa sen tähden mitä he tekivät tyttärelleni..." jne.



Vaikka Jumala on Kaikkivaltias, hän itse suostui rajoittamaan tuon Kaikkivaltiuden sillä, että antoi meille ihmisille vapaat kädet ja vapaan TAHDON. Jotta emme olisi vain hänen sätkynukkejaan. jotta hän ei pakottaisi meitäuskomaan häneen. Vaan jotta rakkautemme häneen olisi täysin VAPAAEHTOISTA. Näin ollen Jumala otti mitä suurimman riskin meidän kanssamme; voimme ikävä kyllä valita myös pahan. ( ja maailmasta näkyy kuinka moni niin tekeekin ).



Kysyin myös Jumalalta kaikenlaista ja suorastaan vaadin häneltä vastauksia. Miksi Hän salli tämän? Tunsin kaiken särkyneen niin suuresti, en olisi jaksanut eteenpäin ilman mitään lohdutusta - kaikki rohkeus ja elämänilo oli minulta poissa. Myös ilo omista lapsista (oon 4n äiti ).näin onkäynyt minulle ennkin kun maailman uutiset järkyttävät, se pahuus.



Olen rukoillut nyt 3päivää ja nukkunut todella huonosti, säpsähdellen hereille ja ajatellen tytön kärsimyksiä. Rukoilen myös tuon surevan äidin ja surevan veljen puolesta paljon (15v velipuoli tietääkseni, ja hänethän jouduttiin hakemaan ambulanssilla kuultuaan siskonsa kuolleen, järkyttyi tiedosta niin - tarvitsee myös apuasuuresti!)



Suru vie aikaa. Ja Eerikaa on moni meistä pysähtynyt miettimään.



Itse koin Jumalan vastanneen minulle rukouksessa, kysyin miten Eerika nyt voi, mitä tuntee jne.. Niin avasin uudelleen Raamatun ja silmäni osuivat jakeeseen jossa lueteltiin ensin monia kansoja jotka tulevat juhlapaikalle ja sitten "... Ja siellä vallitsee ilo ".



Nyt kun kirjoitan tästä, tämä kaikki kuulostaa niin helpolta ja kevyeltä - vaikka se ei sitä ollut. Enkä sure omaa järkytystäni, vaan tuota tyttöä! Tämä ei ole mitää rukousautomaatti -juttua.vaan sitä että täysillä antauduin rukoukseen ja pyysin että tuo tytön kärsimys menisi häneltä pois, sillä hän ei saata sitä yksin kestää, pienen hennon lapsen voimin. Rukoilin itkien jahädissäni, että Jeesus Kristus, kuoleman voittaja, ottaisi myös tämän kärsimyksen painon ja taakan ristille kannettavakseen. Että hän ottaisi tuon painon ja tukehtumisen tunteen ja kauhun pois. ja että tyttö ei KOKENUT ollleensa yksin kuoleman hetkellä, peloissaan yksin. (vaikkatiedänkin, ettäoli ). Vaan että Eerika-pieni sai nähdä oman suojelunenkelinsä vierellään, että hän, enkeli ilmestyi siihen pimeyteen konkreettisesti silmille nähtävänä (tytön hengen ja sielun silmille; tiedän toki, että hänen silmänsä oikeasti olivat sidotut). Rukoilin, että itse Jeesus Kristus oli tuon tytön vieressä hänen kärsimyksensä ajan, hengessä ja ajassa liikkuen, niin kuin Hän Raamatun lupauksen mukaan ei jätä meitä yksin, vaan salatusti on läsnä.



Eli sellaiselle, joka ei itse usko Jumalaan ja Hänen Kaikkivaltiuteensa yli ajan ja paikan fyysisten rajoitusten, tämä kaikki voi olla hyvin vaikeaa ymmärtää. Ja ymmärrän jos tämä kuulostaa sadulta tai typerältä päiväunelta. Mutta - käyttäen mielukuvitustanne (ja vaikka leffojen naiiveja mutta suuntaa-antavia kuvauksia aikamatkailusta) energian keskittämisestä hengen ja ajatuksen (=rukouksen) voimalla, ehkä ymmärrätte aavistuksenverransiitä, miksi uskovaiset joskus käyttävät sanaa "rukoustaistelu ". Sillä Paha on todellista tässä maailmassa ja jo pahat ajatukset vahvistavat pahaa. Ajatus vahvistaa sen sanoiksi vähitellen, sanat vähitellen edelleen teoiksi, aivan hirmutöihin asti, kuten näemme. Jos ei sitä pahaa pysäytetä ajoissa. Me Suomessa olemme tottuneet niin ristin ja kristittyjen arvojen noudattamiseen mukanaantuomaan turvaan, ettemme edes ymmärrä, mikä sekasorto ja pahuus asuu kaikkialla maailmassa ilman ristin ja koulutuksen, naisten ja lasten ihmisarvon ja muiden kristinuskon arvojen turvaa. Tarkoitan juuri näitä, älä tapa, älä valehtele, älä varasta jne perusasioita. Ja järkytymme, kun pahuus näin muistuttaa itsestään.



Hyvät ajatukset vahvistavat Juman luomaa hyvää energiaa. Siksi tuo Eerika tarvitsee sen, että me yhdessä suremme häntä. Jarukoilemme hänenpuolestaan. Me itsekin tarvitsemme surun; luvan surra rauhassa, ajan kanssa pysähtyen, toipuaksemme tästä kammottavasta uutisesta, joka on järkyttänyt turvallisuudentunteemme ja uskoamme ihmisyyteen, vanhemmuuteen. Ja palautttaksemme vähitellen luottamuksemme elämään. Ja mm.instituutioihin, joiden pitäisi olla hyvän ja oikeuden palveluksessa, kuten lapsensuojelu ja poliisi, oikeuslaitos jne. Siksi tarvitaan perinpohjainenselvitys. Missä me teimme virheitä?



Eerika tarvitsee sen, että me ajattelemme häntä lämpimin ja säälivin ajatuksin. Siunaavin ajatuksin (suomentaisi taas uskovainen).



Tulen muistamaan Eerikan aina. Jos huomaan tilanteen, jossa lasta pahoinpidellään, teen ilmoituksen ls ja poliisille. (olen paitsi virkani puolesta ja ihan ihmisenä aiemminkin niitä tehnyt mutta tilanteet eivät ole olleet näin vakavia.)



En edellenkään ymmärrä miksi Jumala salli tämän tapahtua. Mutta nyt jo luotan, että Hän salatulla tavalla oli tuossa lapsosen kärsimyksen hetkelläkin mukana, lohduttaen ja ilmestyen. Ja että Eerika ei ehtinyt tajuta kaikkea mitä hänelle tehdään, vaan että Jumala salli hänen mennä tajuttomaksi niinä pahimpina hetkinä ja että Jumala turvallisena Isänä puhui hänelle silloin, lohduttaen ja rohkaisten. Kun tuosta maallisesta isästä ei ollut turvaa, Taivallinen Isä ei silti jättänyt lastaan hetkeksikään yksin pelkoon ja kauhuun. Ja että Hän vei Eerikan turvaan Taivaan kotiin. (myös lukiessani Raamattua, nousi silmiini jakeet, Jeesuksen sanat "minä menen valmistamaan teille sijaa taivaaseen ..." ja "rauhan minä jätän teille, en sellaista rauhaa jota maailma antaa, vaan oman rauhani minä jätän teille .."



Nämä kaikki asiat (että Jumala ei hylännyt vaikka siltä inhimillisesti katsoen näytti, kun kaikki ihmiset hylkäsivät eikä heistä ollut auttajaksi) vaatii minun oikeustajuni kristittynä ihmisenä. Ja koska Jumala rakastaa meitä aina paremmin kuin mitä me itse osaamme, parhaimpinakaan äiteinä ja isinä

Ikinä tehdä, luotan siihen, että Hän myös tuossa Eerikan loppuhetkessä on ollut läsnä, lohduttavana Isä.



Jos joku haluaa ymmärtää tästä vaikeaselkoisesta rukousvastauksesta ja energian siirtymisestä rukouksessa enemmän, luepa vaikka esim. Irlantilaisen kristityn Lorna Byrnen enkeli -kirjoja. Niistä ensimmäinen on Enkeleitä hiuksissani.



Jumala ei mietä petä eikä hylkää. Vaikka ihmiset niin tekevätkin.



Myös rohkeuden murtumisen hetkillä, Jumala kehottaa meitä Raamatussa, "katso minuun!". Eli katso kohti hyvää. Älä jää tuijottamaan pahaan, koska se haluaa lamauttaa sinut(kin), se yrittää viedä sinulta voiman ja elämänuskon jotta masentuisit kokonaan huonojen uutisten, elämänkoettelemusten edessä ja luopuisit toivosta.



Siis rohkaisen sinua hyvä ystävä, KATSO HYVÄÄN, kohti kaikkea arvokasta ja oikeaa ja hyvää! näe mitä hyvää ja ihanaa sinunkin elämässäsi on, lapsissa, ystävissä, maailmassa. Rakasta heitä! Jos et ole uskova etkä pysty katsomaan kohti Jumalaa, katso edes hänen kaunista luomistyötään maailmassa. Älä luovu toivosta. Sillä hyvää ON aina maailmassa enemmän kuin meitä lamauttamaan yrittävää pahaa.



Siunaavin terveisin,



Pastori

Myös rukoilen paljon pikku-Eerikan puolesta. Joku sanoisi, mitä se enää auttaa, mutta uskon, että Jumala, joka on luonut ajan ja on Raamatun mukaan ajankin "yläpuolella", ikäänkuin siirtää nuo rukoukset ajassa taaksepäin. Eli että rukouksen energia ja avunpyynnöt Eerikan puolesta eivät mene hukkaan. Moni syyttää Jumalaa. Mutta Jumala antoi käskyn "Älä tapa." (5.käsky ) jota he rikkoivat tappamalla ensin lapsen sielun ja rohkeuden ja sitten lopulta myös hänen kallisarvoisen kehonsa. (Ja 8.käsky, "Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi ", eli älä valehtele, jota tuo paha äitipuoli räikeästi rikkoi väittäen lapsen tehneen kaikkea pahaa jotai ei tietenkään ollut tehnyt.) Kun rukoilin, tartuin myös Raamattuun. Sieltä eteeni avautui teksti, jossa itse Jumalakin kertoi itkevänsä "kyynelistäni ei tule loppua, itkuni ei lakkaa sen tähden mitä he tekivät tyttärelleni..." jne. Vaikka Jumala on Kaikkivaltias, hän itse suostui rajoittamaan tuon Kaikkivaltiuden sillä, että antoi meille ihmisille vapaat kädet ja vapaan TAHDON. Jotta emme olisi vain hänen sätkynukkejaan. jotta hän ei pakottaisi meitäuskomaan häneen. Vaan jotta rakkautemme häneen olisi täysin VAPAAEHTOISTA. Näin ollen Jumala otti mitä suurimman riskin meidän kanssamme; voimme ikävä kyllä valita myös pahan. ( ja maailmasta näkyy kuinka moni niin tekeekin ). Kysyin myös Jumalalta kaikenlaista ja suorastaan vaadin häneltä vastauksia. Miksi Hän salli tämän? Tunsin kaiken särkyneen niin suuresti, en olisi jaksanut eteenpäin ilman mitään lohdutusta - kaikki rohkeus ja elämänilo oli minulta poissa. Myös ilo omista lapsista (oon 4n äiti ).näin onkäynyt minulle ennkin kun maailman uutiset järkyttävät, se pahuus. Olen rukoillut nyt 3päivää ja nukkunut todella huonosti, säpsähdellen hereille ja ajatellen tytön kärsimyksiä. Rukoilen myös tuon surevan äidin ja surevan veljen puolesta paljon (15v velipuoli tietääkseni, ja hänethän jouduttiin hakemaan ambulanssilla kuultuaan siskonsa kuolleen, järkyttyi tiedosta niin - tarvitsee myös apuasuuresti!) Suru vie aikaa. Ja Eerikaa on moni meistä pysähtynyt miettimään. Itse koin Jumalan vastanneen minulle rukouksessa, kysyin miten Eerika nyt voi, mitä tuntee jne.. Niin avasin uudelleen Raamatun ja silmäni osuivat jakeeseen jossa lueteltiin ensin monia kansoja jotka tulevat juhlapaikalle ja sitten "... Ja siellä vallitsee ilo ". Nyt kun kirjoitan tästä, tämä kaikki kuulostaa niin helpolta ja kevyeltä - vaikka se ei sitä ollut. Enkä sure omaa järkytystäni, vaan tuota tyttöä! Tämä ei ole mitää rukousautomaatti -juttua.vaan sitä että täysillä antauduin rukoukseen ja pyysin että tuo tytön kärsimys menisi häneltä pois, sillä hän ei saata sitä yksin kestää, pienen hennon lapsen voimin. Rukoilin itkien jahädissäni, että Jeesus Kristus, kuoleman voittaja, ottaisi myös tämän kärsimyksen painon ja taakan ristille kannettavakseen. Että hän ottaisi tuon painon ja tukehtumisen tunteen ja kauhun pois. ja että tyttö ei KOKENUT ollleensa yksin kuoleman hetkellä, peloissaan yksin. (vaikkatiedänkin, ettäoli ). Vaan että Eerika-pieni sai nähdä oman suojelunenkelinsä vierellään, että hän, enkeli ilmestyi siihen pimeyteen konkreettisesti silmille nähtävänä (tytön hengen ja sielun silmille; tiedän toki, että hänen silmänsä oikeasti olivat sidotut). Rukoilin, että itse Jeesus Kristus oli tuon tytön vieressä hänen kärsimyksensä ajan, hengessä ja ajassa liikkuen, niin kuin Hän Raamatun lupauksen mukaan ei jätä meitä yksin, vaan salatusti on läsnä. Eli sellaiselle, joka ei itse usko Jumalaan ja Hänen Kaikkivaltiuteensa yli ajan ja paikan fyysisten rajoitusten, tämä kaikki voi olla hyvin vaikeaa ymmärtää. Ja ymmärrän jos tämä kuulostaa sadulta tai typerältä päiväunelta. Mutta - käyttäen mielukuvitustanne (ja vaikka leffojen naiiveja mutta suuntaa-antavia kuvauksia aikamatkailusta) energian keskittämisestä hengen ja ajatuksen (=rukouksen) voimalla, ehkä ymmärrätte aavistuksenverransiitä, miksi uskovaiset joskus käyttävät sanaa "rukoustaistelu ". Sillä Paha on todellista tässä maailmassa ja jo pahat ajatukset vahvistavat pahaa. Ajatus vahvistaa sen sanoiksi vähitellen, sanat vähitellen edelleen teoiksi, aivan hirmutöihin asti, kuten näemme. Jos ei sitä pahaa pysäytetä ajoissa. Me Suomessa olemme tottuneet niin ristin ja kristittyjen arvojen noudattamiseen mukanaantuomaan turvaan, ettemme edes ymmärrä, mikä sekasorto ja pahuus asuu kaikkialla maailmassa ilman ristin ja koulutuksen, naisten ja lasten ihmisarvon ja muiden kristinuskon arvojen turvaa. Tarkoitan juuri näitä, älä tapa, älä valehtele, älä varasta jne perusasioita. Ja järkytymme, kun pahuus näin muistuttaa itsestään. Hyvät ajatukset vahvistavat Juman luomaa hyvää energiaa. Siksi tuo Eerika tarvitsee sen, että me yhdessä suremme häntä. Jarukoilemme hänenpuolestaan. Me itsekin tarvitsemme surun; luvan surra rauhassa, ajan kanssa pysähtyen, toipuaksemme tästä kammottavasta uutisesta, joka on järkyttänyt turvallisuudentunteemme ja uskoamme ihmisyyteen, vanhemmuuteen. Ja palautttaksemme vähitellen luottamuksemme elämään. Ja mm.instituutioihin, joiden pitäisi olla hyvän ja oikeuden palveluksessa, kuten lapsensuojelu ja poliisi, oikeuslaitos jne. Siksi tarvitaan perinpohjainenselvitys. Missä me teimme virheitä? Eerika tarvitsee sen, että me ajattelemme häntä lämpimin ja säälivin ajatuksin. Siunaavin ajatuksin (suomentaisi taas uskovainen). Tulen muistamaan Eerikan aina. Jos huomaan tilanteen, jossa lasta pahoinpidellään, teen ilmoituksen ls ja poliisille. (olen paitsi virkani puolesta ja ihan ihmisenä aiemminkin niitä tehnyt mutta tilanteet eivät ole olleet näin vakavia.) En edellenkään ymmärrä miksi Jumala salli tämän tapahtua. Mutta nyt jo luotan, että Hän salatulla tavalla oli tuossa lapsosen kärsimyksen hetkelläkin mukana, lohduttaen ja ilmestyen. Ja että Eerika ei ehtinyt tajuta kaikkea mitä hänelle tehdään, vaan että Jumala salli hänen mennä tajuttomaksi niinä pahimpina hetkinä ja että Jumala turvallisena Isänä puhui hänelle silloin, lohduttaen ja rohkaisten. Kun tuosta maallisesta isästä ei ollut turvaa, Taivallinen Isä ei silti jättänyt lastaan hetkeksikään yksin pelkoon ja kauhuun. Ja että Hän vei Eerikan turvaan Taivaan kotiin. (myös lukiessani Raamattua, nousi silmiini jakeet, Jeesuksen sanat "minä menen valmistamaan teille sijaa taivaaseen ..." ja "rauhan minä jätän teille, en sellaista rauhaa jota maailma antaa, vaan oman rauhani minä jätän teille .." Nämä kaikki asiat (että Jumala ei hylännyt vaikka siltä inhimillisesti katsoen näytti, kun kaikki ihmiset hylkäsivät eikä heistä ollut auttajaksi) vaatii minun oikeustajuni kristittynä ihmisenä. Ja koska Jumala rakastaa meitä aina paremmin kuin mitä me itse osaamme, parhaimpinakaan äiteinä ja isinä Ikinä tehdä, luotan siihen, että Hän myös tuossa Eerikan loppuhetkessä on ollut läsnä, lohduttavana Isä. Jos joku haluaa ymmärtää tästä vaikeaselkoisesta rukousvastauksesta ja energian siirtymisestä rukouksessa enemmän, luepa vaikka esim. Irlantilaisen kristityn Lorna Byrnen enkeli -kirjoja. Niistä ensimmäinen on Enkeleitä hiuksissani. Jumala ei mietä petä eikä hylkää. Vaikka ihmiset niin tekevätkin. Myös rohkeuden murtumisen hetkillä, Jumala kehottaa meitä Raamatussa, "katso minuun!". Eli katso kohti hyvää. Älä jää tuijottamaan pahaan, koska se haluaa lamauttaa sinut(kin), se yrittää viedä sinulta voiman ja elämänuskon jotta masentuisit kokonaan huonojen uutisten, elämänkoettelemusten edessä ja luopuisit toivosta. Siis rohkaisen sinua hyvä ystävä, KATSO HYVÄÄN, kohti kaikkea arvokasta ja oikeaa ja hyvää! näe mitä hyvää ja ihanaa sinunkin elämässäsi on, lapsissa, ystävissä, maailmassa. Rakasta heitä! Jos et ole uskova etkä pysty katsomaan kohti Jumalaa, katso edes hänen kaunista luomistyötään maailmassa. Älä luovu toivosta. Sillä hyvää ON aina maailmassa enemmän kuin meitä lamauttamaan yrittävää pahaa. Siunaavin terveisin, Pastori

Saat varmaan täällä av:lla paljon pilkkaa tästä palstan tason tuntien, en ole ap mutta halusin sanoa sinulle, että minua hieno kirjoituksesi puhutteli ja auttoi syvästi.

Myös rukoilen paljon pikku-Eerikan puolesta. Joku sanoisi, mitä se enää auttaa, mutta uskon, että Jumala, joka on luonut ajan ja on Raamatun mukaan ajankin "yläpuolella", ikäänkuin siirtää nuo rukoukset ajassa taaksepäin. Eli että rukouksen energia ja avunpyynnöt Eerikan puolesta eivät mene hukkaan.

Moni syyttää Jumalaa. Mutta Jumala antoi käskyn "Älä tapa." (5.käsky ) jota he rikkoivat tappamalla ensin lapsen sielun ja rohkeuden ja sitten lopulta myös hänen kallisarvoisen kehonsa. (Ja 8.käsky, "Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi ", eli älä valehtele, jota tuo paha äitipuoli räikeästi rikkoi väittäen lapsen tehneen kaikkea pahaa jotai ei tietenkään ollut tehnyt.)

Kun rukoilin, tartuin myös Raamattuun. Sieltä eteeni avautui teksti, jossa itse Jumalakin kertoi itkevänsä "kyynelistäni ei tule loppua, itkuni ei lakkaa sen tähden mitä he tekivät tyttärelleni..." jne.

Vaikka Jumala on Kaikkivaltias, hän itse suostui rajoittamaan tuon Kaikkivaltiuden sillä, että antoi meille ihmisille vapaat kädet ja vapaan TAHDON. Jotta emme olisi vain hänen sätkynukkejaan. jotta hän ei pakottaisi meitäuskomaan häneen. Vaan jotta rakkautemme häneen olisi täysin VAPAAEHTOISTA. Näin ollen Jumala otti mitä suurimman riskin meidän kanssamme; voimme ikävä kyllä valita myös pahan. ( ja maailmasta näkyy kuinka moni niin tekeekin ).

Kysyin myös Jumalalta kaikenlaista ja suorastaan vaadin häneltä vastauksia. Miksi Hän salli tämän? Tunsin kaiken särkyneen niin suuresti, en olisi jaksanut eteenpäin ilman mitään lohdutusta - kaikki rohkeus ja elämänilo oli minulta poissa. Myös ilo omista lapsista (oon 4n äiti ).näin onkäynyt minulle ennkin kun maailman uutiset järkyttävät, se pahuus.

Olen rukoillut nyt 3päivää ja nukkunut todella huonosti, säpsähdellen hereille ja ajatellen tytön kärsimyksiä. Rukoilen myös tuon surevan äidin ja surevan veljen puolesta paljon (15v velipuoli tietääkseni, ja hänethän jouduttiin hakemaan ambulanssilla kuultuaan siskonsa kuolleen, järkyttyi tiedosta niin - tarvitsee myös apuasuuresti!)

Suru vie aikaa. Ja Eerikaa on moni meistä pysähtynyt miettimään.

Itse koin Jumalan vastanneen minulle rukouksessa, kysyin miten Eerika nyt voi, mitä tuntee jne.. Niin avasin uudelleen Raamatun ja silmäni osuivat jakeeseen jossa lueteltiin ensin monia kansoja jotka tulevat juhlapaikalle ja sitten "... Ja siellä vallitsee ilo ".

Nyt kun kirjoitan tästä, tämä kaikki kuulostaa niin helpolta ja kevyeltä - vaikka se ei sitä ollut. Enkä sure omaa järkytystäni, vaan tuota tyttöä! Tämä ei ole mitää rukousautomaatti -juttua.vaan sitä että täysillä antauduin rukoukseen ja pyysin että tuo tytön kärsimys menisi häneltä pois, sillä hän ei saata sitä yksin kestää, pienen hennon lapsen voimin. Rukoilin itkien jahädissäni, että Jeesus Kristus, kuoleman voittaja, ottaisi myös tämän kärsimyksen painon ja taakan ristille kannettavakseen. Että hän ottaisi tuon painon ja tukehtumisen tunteen ja kauhun pois. ja että tyttö ei KOKENUT ollleensa yksin kuoleman hetkellä, peloissaan yksin. (vaikkatiedänkin, ettäoli ). Vaan että Eerika-pieni sai nähdä oman suojelunenkelinsä vierellään, että hän, enkeli ilmestyi siihen pimeyteen konkreettisesti silmille nähtävänä (tytön hengen ja sielun silmille; tiedän toki, että hänen silmänsä oikeasti olivat sidotut). Rukoilin, että itse Jeesus Kristus oli tuon tytön vieressä hänen kärsimyksensä ajan, hengessä ja ajassa liikkuen, niin kuin Hän Raamatun lupauksen mukaan ei jätä meitä yksin, vaan salatusti on läsnä.

Eli sellaiselle, joka ei itse usko Jumalaan ja Hänen Kaikkivaltiuteensa yli ajan ja paikan fyysisten rajoitusten, tämä kaikki voi olla hyvin vaikeaa ymmärtää. Ja ymmärrän jos tämä kuulostaa sadulta tai typerältä päiväunelta. Mutta - käyttäen mielukuvitustanne (ja vaikka leffojen naiiveja mutta suuntaa-antavia kuvauksia aikamatkailusta) energian keskittämisestä hengen ja ajatuksen (=rukouksen) voimalla, ehkä ymmärrätte aavistuksenverransiitä, miksi uskovaiset joskus käyttävät sanaa "rukoustaistelu ". Sillä Paha on todellista tässä maailmassa ja jo pahat ajatukset vahvistavat pahaa. Ajatus vahvistaa sen sanoiksi vähitellen, sanat vähitellen edelleen teoiksi, aivan hirmutöihin asti, kuten näemme. Jos ei sitä pahaa pysäytetä ajoissa. Me Suomessa olemme tottuneet niin ristin ja kristittyjen arvojen noudattamiseen mukanaantuomaan turvaan, ettemme edes ymmärrä, mikä sekasorto ja pahuus asuu kaikkialla maailmassa ilman ristin ja koulutuksen, naisten ja lasten ihmisarvon ja muiden kristinuskon arvojen turvaa. Tarkoitan juuri näitä, älä tapa, älä valehtele, älä varasta jne perusasioita. Ja järkytymme, kun pahuus näin muistuttaa itsestään.

Hyvät ajatukset vahvistavat Juman luomaa hyvää energiaa. Siksi tuo Eerika tarvitsee sen, että me yhdessä suremme häntä. Jarukoilemme hänenpuolestaan. Me itsekin tarvitsemme surun; luvan surra rauhassa, ajan kanssa pysähtyen, toipuaksemme tästä kammottavasta uutisesta, joka on järkyttänyt turvallisuudentunteemme ja uskoamme ihmisyyteen, vanhemmuuteen. Ja palautttaksemme vähitellen luottamuksemme elämään. Ja mm.instituutioihin, joiden pitäisi olla hyvän ja oikeuden palveluksessa, kuten lapsensuojelu ja poliisi, oikeuslaitos jne. Siksi tarvitaan perinpohjainenselvitys. Missä me teimme virheitä?

Eerika tarvitsee sen, että me ajattelemme häntä lämpimin ja säälivin ajatuksin. Siunaavin ajatuksin (suomentaisi taas uskovainen).

Tulen muistamaan Eerikan aina. Jos huomaan tilanteen, jossa lasta pahoinpidellään, teen ilmoituksen ls ja poliisille. (olen paitsi virkani puolesta ja ihan ihmisenä aiemminkin niitä tehnyt mutta tilanteet eivät ole olleet näin vakavia.)

En edellenkään ymmärrä miksi Jumala salli tämän tapahtua. Mutta nyt jo luotan, että Hän salatulla tavalla oli tuossa lapsosen kärsimyksen hetkelläkin mukana, lohduttaen ja ilmestyen. Ja että Eerika ei ehtinyt tajuta kaikkea mitä hänelle tehdään, vaan että Jumala salli hänen mennä tajuttomaksi niinä pahimpina hetkinä ja että Jumala turvallisena Isänä puhui hänelle silloin, lohduttaen ja rohkaisten. Kun tuosta maallisesta isästä ei ollut turvaa, Taivallinen Isä ei silti jättänyt lastaan hetkeksikään yksin pelkoon ja kauhuun. Ja että Hän vei Eerikan turvaan Taivaan kotiin. (myös lukiessani Raamattua, nousi silmiini jakeet, Jeesuksen sanat "minä menen valmistamaan teille sijaa taivaaseen ..." ja "rauhan minä jätän teille, en sellaista rauhaa jota maailma antaa, vaan oman rauhani minä jätän teille .."

Nämä kaikki asiat (että Jumala ei hylännyt vaikka siltä inhimillisesti katsoen näytti, kun kaikki ihmiset hylkäsivät eikä heistä ollut auttajaksi) vaatii minun oikeustajuni kristittynä ihmisenä. Ja koska Jumala rakastaa meitä aina paremmin kuin mitä me itse osaamme, parhaimpinakaan äiteinä ja isinä

Ikinä tehdä, luotan siihen, että Hän myös tuossa Eerikan loppuhetkessä on ollut läsnä, lohduttavana Isä.

Jos joku haluaa ymmärtää tästä vaikeaselkoisesta rukousvastauksesta ja energian siirtymisestä rukouksessa enemmän, luepa vaikka esim. Irlantilaisen kristityn Lorna Byrnen enkeli -kirjoja. Niistä ensimmäinen on Enkeleitä hiuksissani.

Jumala ei mietä petä eikä hylkää. Vaikka ihmiset niin tekevätkin.

Myös rohkeuden murtumisen hetkillä, Jumala kehottaa meitä Raamatussa, "katso minuun!". Eli katso kohti hyvää. Älä jää tuijottamaan pahaan, koska se haluaa lamauttaa sinut(kin), se yrittää viedä sinulta voiman ja elämänuskon jotta masentuisit kokonaan huonojen uutisten, elämänkoettelemusten edessä ja luopuisit toivosta.

Siis rohkaisen sinua hyvä ystävä, KATSO HYVÄÄN, kohti kaikkea arvokasta ja oikeaa ja hyvää! näe mitä hyvää ja ihanaa sinunkin elämässäsi on, lapsissa, ystävissä, maailmassa. Rakasta heitä! Jos et ole uskova etkä pysty katsomaan kohti Jumalaa, katso edes hänen kaunista luomistyötään maailmassa. Älä luovu toivosta. Sillä hyvää ON aina maailmassa enemmän kuin meitä lamauttamaan yrittävää pahaa.

Siunaavin terveisin,

Pastori

Suuri kiitos kauniista sanoistasi, ne lohduttivat ja pehmensivät ahdistusta, joka ei ottanut millään helpottuakseen.

En ole uskova, mutta tekstisi luettuasi tuli tunne, että haluaisin olla.

että luin se kuvauksen miten tyttöä oli kidutettu. Ei mun mielikuvitus ois ikinä riittänyt kuvittelemaan sellaista julmuutta. Ilman tuota kuvausta olisin minäkin vain ajatellut, että tyttö on jotenkin kuollut. Nyt vaan mietin kuinka tuo pieni onkaan kärsinyt, ja se on ihan kestämätöntä.

Eerikan housut olivat märät eikä sänky, eli oli pissannut housuihin ollessaan paketissa tai äitipuoli lavastanut senkin.



Lisäksi tytön ruumiinlämpö oli 41 astetta eli varmaan tukalan kuuma siellä pressun sisässä. Tässä vaiheessa tyttö oli jo riisuttu paketista ja kuollut eli kuinka kuuma tytön olikaan ollut?

Saakeli että ottaa päähän tämä maailman pahuus viattomia kohtaan!!!

En ole edes lukenut juttuja mutta pelkkien otsikoiden perusteella tiedän niin paljon että on paha olla. Mietin sitä lapsiparkaa jatkuvasti. Itselläni on kaksi pientä tytärtä.

Olen 41 vuotias mies (2-vuotiaan isä) ja ensimmäisenä päivänä kun asia tuli julkisuuteen, niin puhuin tästä mieskollegan kanssa kahvipöydässä ja todettiin, että paha olo on käsittämätön tässä asiassa. Paha olo on jatkunut ja se on pysyvän oloinen palikka sisuksissa.



Kyllä minä rukoilin ja paha olo on. Aika auttaa, tekeminen auttaa. Vääryyteen tulee puuttua, tuleeko se sitten naapurista tai kauempaa. Puuttumattomuuden kulttuuri ei saa johtaa siihen, että yksikään lapsi jää yksin.



En silti usko, että tässä ketään auttaa, jos ryhtyy liikaa toheltamaan. Tukiperheeksi ryhtyminen on hyvä, mutta silloin pitää olla oikeasti oma ja puolison valmius siihen, että tätä tehdään. Ei saa jättää myöskään tukilapsi-projektia kesken, jos alkaakin puolen vuoden päästä väsyttämään/kyllästyttämään.



Mutta ahdistukseen auttaa tekeminen, hyvän tekeminen. Hyvän voi tehdä myös yksinäiselle vanhukselle tai vammaiselle, eli ei unohdeta heikompia.



Oikeasti yhteiskunnan kehitystason näkee siitä, miten se kohtelee avuttomimpia.

pastorin tavata Raamattua vähän tarkemmin! Millaiseksi sinä kuvailetkaan enkelin? Vieressä mutta liian heikko auttamaan -niinkö?? Ja vielä Jumalankin sotket tähän!



Raamattu kyllä sanoo aivan suoraan, että tämä maailma on paholaisen vallassa ja tapahtumat sen mukaiset. Aikaa tällä paholaisella on vain vähän jäljellä. Eikö sinun kuuluisi opettaa ihmisiä niinkuin Raamattu opettaa eikä satuilla!

Tämä Eerikan tapaus on todella syvästi järkyttänyt minua, eika se järkytys tunnu katoavan millään. Ehkä näita palstoja tulee luettua juuri sen takia, että voi toisten kanssa jakaa ajatuksia ja ehkä osittain epätoivoisesti etsii jotakin uutisen palasta, joka helpottaisi oloa. Pienellä raukalla on ollut kamala kohtalo elämässä ja hirvittävä tapa lähteä. Toivon todella, että taju olisi mennyt aikaa ennen varsinaista kuolemaa, ja siinä tajunnan mennessä hän olisi saanut tuntea rauhan. Itkuksi pistää kun ajatteleekin... RIP

Kiitokset louhduttavista sanoistasi!

...Siihen ihmisen yhteistyön. Ja koska kukaan tuossa auttajaketjussa ei tehnyt TARPEEKSI, jäivät Jumalan ja suojelusenkelin kädet sidotuiksi. (Jumala kyllä yritti autttaa, ihmisten kautta! Ls-ilmoituksia theneiden ihmisten kautta mutta heitä EI KUUNNELTU).



Jumala ei aina astu alas taivaastaan tekemään ihmetekoja. Miksi? Koska Hän itse rajoitti valtaansa meidän hyväksemme. Maailmassa taistelee koko ajan hyvä ja paha. Ja niiden enkelit ja henkivoimat. Niin että Jumala itse astuu alas taivaastaan, ohjaten maailmanhistoriaa täysin uusiksi, on käynyt maailmanhistoriaassa vain TIETYILLÄ ratkaisevilla hetkillä. Esimerksiksi juuri silloin kun Jeesus syntyi ihmiseksi tähän maailmaan, näihin lainalaisuuksiin.

Ja aina silloin kun Hän antaa enkelinsä ilmestyä yliluonnollisesti jne.



Saatanalla on nyt aikaa vielä riehua. Mutta EI kauaa.



Etkö tiennyt että tavalliset suojelusenkelit on Jumala asettanut meitä ihmistä "alemmaksi"? Se lukee Raamatussa. Että ihminen asetettiin enkeleitä 'ylemmäs'. Poikkeukset ovat erikseen ja ne tapahtuvat Jumalan nimenomaisesta käskystä. Jumala yrittää vaikuttaa meihin joka päivä tapahtumien kululla, toisten ihmistenkautta, sillä että enkelit ohjaavat meitä johonkintiettyyn suuntaan, puhuvat omalletunnollemme ja hengellemme, mutta fyysiseen käsiksi kajoamiseen (esim. juuri murhien estämiseen jne. Jumala on vapaahetoisesti asettanut itselleenja omille henkivalloilleen eli juurikin enkeleilleen, rajat! Eli ihan jatkuvasti joka hetki Jumala ei voi näitä rajojaan ylittää.



Muuten me olisimmesätkynukkeja. Ja vain peloteltujatottelemaan jne. Emme rakastaisi häntä vapaaehoitsesti,jos aina kun olemme tekemäisillämme pahaa, jostain ilmestyisi enkeli ja keskeyttäisi elämämme, viheltäisi pelin poikki. Mitä me oppisimme silloin? Olisiko elämämme "vapaata" enää. Emme oppisi, että teoillammeon TODELLAKINseurauksensa ja ettäjos teemmetoiselle pahaa, se todellakin sattuu. Häneen ja meihin itseemme lopulta. rikkoessammetoisen ihmisen, rikomme myös itsemme.



Ei Jumala suojannut meitä pumpuliin.



Meillä on suuri vastuu, suurempi kuin moni meistä edes ymmärtää. Ikinä eläessään.



Enkeleitä ja henkivaltoja on erilaisin voimin varustettuja. Toiset taistelevat eri lailla kuin toiset. Ja suojelusenkeli tekee mitä Jumala hänen sallii tekvän. Yleensä suojelusenenkelit eivät näkyvinä hahmoina edes ilmesty ihmisille. Vai oletko siinä uskossa, että moni meistä heitä näkee? Arjessaan? Ja heidän tekemiään ihmeitäkään me ihmiset emme yleensä edes tunnista. Luulemme niitä yleensä vain "hyväksi tuuriksi." kun ei tullutkaan kolaria jne . Vähältä piti -tilanteita.



Suojelusenkeli on vierellä ja lohduttaa. Mutta aina hän ei saa eikä voi tehdä enempää. Nämä ovat Jumalan salaisuuksia.



Miten OMA vastuumme kasvaisi jos Jumala estäisi jokaisenpahanteon, jokaisen tapon, jokaisen pahan sanan jne...



EMME KOSKAAN kasvaisi aikuisiksi, hengellisessäkään mielessä. Ja Jumala haluaa meidän kasvavantäyteenmittaamme, vaikka Hänen lapsinaan hengellisessä mielessä aina olemmekin.



Suojelusenkelit ja Jumala tekevät yhteistyötä keskenään, ja meidän kanssamme. Mutta he eivät ole ihmeautomaatteja.



Suojelusenkeli myös auttaa kuljettamaan meidät jokaisenkerranperille Taivaan kotiin.

eikä todellakaan viihteellisessä mielessä! Olen vältellyt jopa artikkelien lukemista saadakseni pois mielestä.



Olemme kaikki kuitenkin ihmisiä, eikä ihmisen kuulu tehdä tuollaisia asioita!!!!

...Siihen ihmisen yhteistyön. Ja koska kukaan tuossa auttajaketjussa ei tehnyt TARPEEKSI, jäivät Jumalan ja suojelusenkelin kädet sidotuiksi. (Jumala kyllä yritti autttaa, ihmisten kautta! Ls-ilmoituksia theneiden ihmisten kautta mutta heitä EI KUUNNELTU).

Jumala ei aina astu alas taivaastaan tekemään ihmetekoja. Miksi? Koska Hän itse rajoitti valtaansa meidän hyväksemme. Maailmassa taistelee koko ajan hyvä ja paha. Ja niiden enkelit ja henkivoimat. Niin että Jumala itse astuu alas taivaastaan, ohjaten maailmanhistoriaa täysin uusiksi, on käynyt maailmanhistoriaassa vain TIETYILLÄ ratkaisevilla hetkillä. Esimerksiksi juuri silloin kun Jeesus syntyi ihmiseksi tähän maailmaan, näihin lainalaisuuksiin.

Ja aina silloin kun Hän antaa enkelinsä ilmestyä yliluonnollisesti jne.

Saatanalla on nyt aikaa vielä riehua. Mutta EI kauaa.

Etkö tiennyt että tavalliset suojelusenkelit on Jumala asettanut meitä ihmistä "alemmaksi"? Se lukee Raamatussa. Että ihminen asetettiin enkeleitä 'ylemmäs'. Poikkeukset ovat erikseen ja ne tapahtuvat Jumalan nimenomaisesta käskystä. Jumala yrittää vaikuttaa meihin joka päivä tapahtumien kululla, toisten ihmistenkautta, sillä että enkelit ohjaavat meitä johonkintiettyyn suuntaan, puhuvat omalletunnollemme ja hengellemme, mutta fyysiseen käsiksi kajoamiseen (esim. juuri murhien estämiseen jne. Jumala on vapaahetoisesti asettanut itselleenja omille henkivalloilleen eli juurikin enkeleilleen, rajat! Eli ihan jatkuvasti joka hetki Jumala ei voi näitä rajojaan ylittää.

Muuten me olisimmesätkynukkeja. Ja vain peloteltujatottelemaan jne. Emme rakastaisi häntä vapaaehoitsesti,jos aina kun olemme tekemäisillämme pahaa, jostain ilmestyisi enkeli ja keskeyttäisi elämämme, viheltäisi pelin poikki. Mitä me oppisimme silloin? Olisiko elämämme "vapaata" enää. Emme oppisi, että teoillammeon TODELLAKINseurauksensa ja ettäjos teemmetoiselle pahaa, se todellakin sattuu. Häneen ja meihin itseemme lopulta. rikkoessammetoisen ihmisen, rikomme myös itsemme.

Ei Jumala suojannut meitä pumpuliin.

Meillä on suuri vastuu, suurempi kuin moni meistä edes ymmärtää. Ikinä eläessään.

Enkeleitä ja henkivaltoja on erilaisin voimin varustettuja. Toiset taistelevat eri lailla kuin toiset. Ja suojelusenkeli tekee mitä Jumala hänen sallii tekvän. Yleensä suojelusenenkelit eivät näkyvinä hahmoina edes ilmesty ihmisille. Vai oletko siinä uskossa, että moni meistä heitä näkee? Arjessaan? Ja heidän tekemiään ihmeitäkään me ihmiset emme yleensä edes tunnista. Luulemme niitä yleensä vain "hyväksi tuuriksi." kun ei tullutkaan kolaria jne . Vähältä piti -tilanteita.

Suojelusenkeli on vierellä ja lohduttaa. Mutta aina hän ei saa eikä voi tehdä enempää. Nämä ovat Jumalan salaisuuksia.

Miten OMA vastuumme kasvaisi jos Jumala estäisi jokaisenpahanteon, jokaisen tapon, jokaisen pahan sanan jne...

EMME KOSKAAN kasvaisi aikuisiksi, hengellisessäkään mielessä. Ja Jumala haluaa meidän kasvavantäyteenmittaamme, vaikka Hänen lapsinaan hengellisessä mielessä aina olemmekin.

Suojelusenkelit ja Jumala tekevät yhteistyötä keskenään, ja meidän kanssamme. Mutta he eivät ole ihmeautomaatteja.

Suojelusenkeli myös auttaa kuljettamaan meidät jokaisenkerranperille Taivaan kotiin.

mutta haluan vain sanoa että tuo Byrnen kirja ei ole kristillinen.. sitä lukiessa tulisi ottaa huomioon ettei meidän kuolleet rakkaat leijaile henkinä missään tässä maailmassa, niin että heihin voisi yrittää ottaa kontaktia..

suojelusenkelit Jumala on asettanut ihmisiä alemmaksi???



ja kun ottaa huomioon enkelien suuren voiman ks. 2 kuningasten kirja 19:35 niin ihmetellä täytyy kertomaasi!!

Aina kun ajatus astuu mieleen ja alkaa kuvitella yksityiskohtia (en tästä Eerikan jutusta vaan minun piinaajani on yksi toinen tapaus josta on jo vuosia), päättäväisesti sanon itselleni:



- ne ketkä silloin kärsivät eivät kärsi enää, tällä hetkellä tuota kärsimystä ei enää ole olemassa



- nyt laitan tämän järkyttävän ja kauhean tapahtuman muistojeni surulaatikkoon jossa se on tallella mutta minun ei tarvitse katsella sitä.



Sitten huokaisen syvään ja puhallan ahdistuksen ulos. Melkein kokonaan se aina lähtee, ei kokonaan.