Lue keskustelun säännöt.
Miten sain tämän ahdistuksen pois, 8-v.Erikan kidutus/murha painaa mieltä
04.09.2012 |
Mieheni kielsi lukemasta asiasta yhtää artikkelia enempää..auttakaa, kertokaa, miten saatte ajatukset pois tuosta kamaluudesta?
Kommentit (61)
pikaunohdusta olemassa. Niin pirullinen on tämä juttu ja tahallista pahantekoa.
Tämän asian ´´vatvominen´´ kestää jonkun aikaa etenkin herkkien ihmisten mielessä ja hyvä niin, koska sitten aikaa myöten voi mielessään sanoa hellät jäähyväiset lapselle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska satuin lukemaan sen kuvailun miten lasta hakattiin ja kidutettiin. Jos olisin lukenut vain että "lapsi tapettiin", en olisi hautonut tätä päässäni. Jatkossa en toivottavasti lue mitään lapsisurmiin liittyviä uutisia mutta valitettavasti tältä uutiselta en voi enää välttyä.
minuakin ahdistaa tämä 8-vuotiaan kohtalo samoin ajattelen Syyrian ja monien sotaa käyvien maiden lapsien kohtaloa, en voi ymmärtää tälläistä pahuutta, onneksi tämä toinen lehdissä ollut tapaus päättyi onnellisesti. Ihmettelen niitä joita nämä ei kosketa.
ja olla tarkkana jos kohtaa kaltoinkohdellun lapsen.
ja lopeta murhauutisilla mässäileminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottahan tuo oli järkyttävä tapaus ja kaikki pitää tehdä, jotta lastensuojelu toimisi paremmin. Mutta oikeasti maailmassa on isompiakin ongelmia,
todella kylmä ja tylt kommentti.
Ja monta kertaa auttaa, kun miettii, että MAAILMA on tyly ja kamala, joten itseään ei kannata panna ihan kaikessa peliin.
Huomauttaisin, että ap nyt kumminkin KYSYI keinoja päästä EROON tästä Eerika-märehdinnästä...
mielestäni nuo joita asia ei vaivaa ovat itse outoja. On ihan normaalia että herkempiä ihmisiä tämmöinen vaivaa. Ihan älytön ääripää verrata tätä tapausta Syyrian sotaan..huoh
Minua ahdistaa huomattavasti enemmän tuhansien syyrilaislasten kuolema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni kävi vastaavasti viime syksynä luettuani kiinalaisesta pikkutytöstä joka jäi auton alle, eikä kukaan auttanut. Ahdistus ei mennyt ohi. Ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa mitä asioita on järkevää surra ja miten pitkään, ne on tunteita jotka vaan tulee. Itse menin niin toimintakyvyttömäksi, että jouduin hakeutumaan psykologin juttusille. Taustalla ilmeisesti vaikutti oma trauma (joka ei ollut liikenneonnettomuus, mutta kokemus siitä että on todella kipeä eikä saa apua) ja lisäksi oma lapsi oli saman ikäinen kuin lapsi tuossa uutisessa.
Juttelu auttoi ja lisäksi rajoitin uutisten lukemista ja katsomista pitkäksi aikaa. Nyt näiden tämän kertaisten uutisten kohdalla ei ole tullut tuollaista oman elämän lamauttavaa ahdistusta, joten luulen että oma tunne-elämä alkaa olemaan paremmin järjestyksessä. Ehkä ap sinunkin kannattaa käydä jossain juttelemassa, ehkä siellä taustalla on sinullakin jotain mistä olisi hyvä keskustella.
Kovasti toivoin, että tämä viesti olisi jätetty omaan arvoonsa, vailla vastauksia.
En jaksa uskoa, että tätä ap aidosti ahdistaa.
Että jotkut ihmiset ovat oikeasti empaattisesti ja välittävät. En ymmärrä viestiäsi.
En ole ap, mutta mua ahdistaa kanssa ihan hirveästi. Ja myös tuo nelivuotiaan kidutus. Minulla kelautuu nämä lukemani asiat päässä yhtenään ja mietin vain niiden tuskaa ja Eerikan viimeisiä TUNTEJA siinä kidutuksessa. Miten tämä ei ahdista jotain, se on minusta kummallisempaa?
Eilen purskahdin itkuun kun vaihdoin roskapussia, koska olin täältä lukenut jotain roskapussin teippaamisesta nelivuotiaan vartaloon. Vollotin jonkin aikaa, koska olo on vain niin hirveän paha näiden puolustuskyvyttömien lasten takia.
Mun mies myös kielsi lukemasta, mutta her we are. :( Koen jotenkin velvollisuudekseni sen, että minä en käännä päätäni pois vaan muistan Eerikaa ja nelivuotiasta (joka onneksi ei kuollut, mutta traumatisoitui).
Viha tekijöitä kohtaan on ankara. Se on lamaannuttavaa pelkoa siitä, että keskuudessamme on hirviöitä ihmisten vaatteissa. Kuin jotain elukoita, jotka ovat tarpeeksi ovelia esittääkseen tavallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen jo pitkälti aikuinen ja isäni väkivalta oli viedä minulta hengen, mutta se on mennyttä ja kaikkea tässä elämässä ei tarvitse ymmärtää, kuten sanoin tieto kaikesta lisää tuskaa. ota tiedotusvälineistä vaan iloisia asioita, koska ikäviin tapahtumiin et voi vaikuttaa. sinulla on perhe elä sitä elämää..se on SINUN JA OMIESI ELÄMÄÄ. SURUA ILOA TÄSSÄ ELÄMÄSSÄ RIITTÄÄ, mutta älä lue median tiedotteita, koska se lisää tuskaa omaan elämään ja vie elämänilon.t. aurinko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen abortti on lasta kohtaan yhtä julma teko kuin tämä Eerikan surma. Miksi aborttia ei sitten haluta ajatella abortoitavan lapsen kannalta, vaan aina ollaan paapomassa naisen oikeuksia? Miksi lapsella ei saisi olla ihmisoikeuksia silloin, kuin hän on kaikkein heiveröisimmillään kohdussa ja tarvitsee kaikkein eniten äidin huolenpitoa ja rakkautta? Eerikalla on ehkä nyt paremmat oltavat kuin koskaan aikaisemmin, mikäli on nyt Jeesuksen luona.
Olihan se kamala teko isältä. En kuitenkaan ole pohtinut asiaa sen enempää, keskityn mielluummin tuottamaa iloa omille lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen abortti on lasta kohtaan yhtä julma teko kuin tämä Eerikan surma. Miksi aborttia ei sitten haluta ajatella abortoitavan lapsen kannalta, vaan aina ollaan paapomassa naisen oikeuksia? Miksi lapsella ei saisi olla ihmisoikeuksia silloin, kuin hän on kaikkein heiveröisimmillään kohdussa ja tarvitsee kaikkein eniten äidin huolenpitoa ja rakkautta? Eerikalla on ehkä nyt paremmat oltavat kuin koskaan aikaisemmin, mikäli on nyt Jeesuksen luona.
Abortissa ei ole lapsen osana minkäänlaista kärsimystä. Ja ne abortoitut sikiöthän vasta onnellisia on siellä jumalan luona, ilman että joutuivat elämään jonkun Tarkkilaamasen kanssa helvetillisen elämän.
Miksi lapsella ei saisi olla ihmisoikeuksia silloin, kuin hän on kaikkein heiveröisimmillään kohdussa ja tarvitsee kaikkein eniten äidin huolenpitoa ja rakkautta?
Aborttihihhulit kuvittelee että se pakkosynnytetty lapsi sitten saa sataprosenttisella varmuudella äidin huolenpitoa ja rakkautta saapuessaan maailmaan. Joopa joo.
Ei ole hyvä merkki, että ko. tapus vaikuttaa sinuun noin paljon.
Suomalaisen pikkutytön tapaus oli vain yksi niistä miljoonista karmeista tapauksista, joita maailmalla tapahtuu. Eikä edes kaikkein pahin niistä. Tiesithän tämän?
En yhtään vähättele tapauksen vakavuutta, mutta näitä tapahtuu ja tiedämme sen koko ajan. Yksittäinen tapaus ei siksi tavallisesti järkytä niin, että se vaikuttaisi omaan mielenterveyteen.
Voit tukea järjestöjä, jotka ajavat ihmisoikeuksia meillä ja maailmalla. Lisäksi voit pitää silmäsi auki ja puuttua epäkohtiin, joita näet. Sillä tavoin teemme oman osuutemme ihmisten hyvinvoinnin eteen.
Jos todella noin paljon ahdistaa, niin kannattaa mennä juttelemaan esim. neuvolan psykologille.
Ei ole hyvä merkki, että ko. tapus vaikuttaa sinuun noin paljon. Suomalaisen pikkutytön tapaus oli vain yksi niistä miljoonista karmeista tapauksista, joita maailmalla tapahtuu. Eikä edes kaikkein pahin niistä. Tiesithän tämän? En yhtään vähättele tapauksen vakavuutta, mutta näitä tapahtuu ja tiedämme sen koko ajan. Yksittäinen tapaus ei siksi tavallisesti järkytä niin, että se vaikuttaisi omaan mielenterveyteen. Voit tukea järjestöjä, jotka ajavat ihmisoikeuksia meillä ja maailmalla. Lisäksi voit pitää silmäsi auki ja puuttua epäkohtiin, joita näet. Sillä tavoin teemme oman osuutemme ihmisten hyvinvoinnin eteen. Jos todella noin paljon ahdistaa, niin kannattaa mennä juttelemaan esim. neuvolan psykologille.
tässä kopioituna:
13.7. 2011
Äiti nostaa käräjäoikeudessa kanteen tyttärensä huoltajuudesta
28.7. 2011
Isä väittää oikeudelle, että olisi muuttamassa ahtaasta yksiöstään isompaan asuntoon elokuun alussa
30.8. 2011
Juuri peruskoulun aloittanut tyttö myöhästyy ensimmäisen kerran koulusta. Pian tytössä alkaa näkyä toistuvasti myös mustelmia, naarmuja ja kaljuja kohtia hiuksissa.
Syyskuu 2011
Tyttöä aletaan juoksuttaa pitkiä lenkkejä taloyhtiön pihalla. Naapurit tekevät lastensuojeluilmoituksen, kun huomaavat lisäksi mustelmia tytön kasvoilla.
8.9. 2011
Äiti tulee koulun pihalle ja haluaa kuvata tyttöä, koska tämän hiuksia on revitty. Äitiä ei päästetä tapaamaan tyttöä.
23.9. 2011
Äiti huomaa tapaamisessa tytön kanssa, että tältä on revitty isoja hiustuppoja päästä. Hän ilmoittaa lastensuojelulle. Äidin mukaan he vastaavat: oletko harkinnut hoitoon menemistä?
4.10. 2011
Käräjäoikeuden istunto, isä väittää taas tekevänsä muuttoa, tällä kertaa tilavaan neliöön Mellunmäkeen. Muutto ei koskaan toteudu.
6.10. 2011
Käräjäoikeus määrää tytön asumaan toistaiseksi isällään, kunne sosiaalivirasto on tehnyt olosuhdeselvityksen.
Loka- marraskuu 2011
Naapurit tekevät uuden lastensuojeluilmoituksen, kun tyttö juoksee kasvot mustelmilla. Lastensuojelulle kerrotaan myös, että tyttö on nähty tekemässä tarpeitaan pihalla, koska ei ole päässyt kotiin.
Marraskuu 2011
Isä ottaa yhteyttä lastenklinikan päivystykseen ja väittää, että tytöllä on lukuisia käytöshäiriöitä. Tyttöä tutkitaan Lastensairaalassa, mutta akuuttia hoidon tarvetta ei ilmene.
26.11. 2011
Tyttö siirretään sairaalasta Meripihan perhekeskukseen arviointiin. "Käytöshäiriöistä" ei siellä näy merkkiäkään.
Samalla mustelmahavainnot loppuvat kokonaan, kun tyttö tilapäissijoitetaan Meripihan perhekeskukseen.
Marraskuu 2011 - maaliskuu 2012
Tyttö on sijoitettuna perhekeskukseen.
23.3. 2012
Meripihassa pohditaan tytön jatkosijoittamista, mutta isä vastustaa huostaanottoa. Tyttö palautetaan isän ja äitipuolen luo 33-neliöiseen yksiöön.
Mustelmat palaavat, kun tyttö palautetaan isälleen.
2.4. 2012
Olosuhdeselvitys valmistuu. Sosiaaliviranomaiset eivät näe estettä tytön asumiselle isänsä luona.
13.4. 2012
Tyttö myöhästyy koulusta. opettaja kirjaa ylös, että tyttö on vaivaantunut, kasvoissa mustelmia ja naarmuja. Tytön isovanhemmat saavat hänet pitkästä aikaa luokseen kylään. He ottavat kuvan mustelmista.
Keväällä huomataan mustelmien lisäksi myös, että tytön koulukirjoja aletaan leikellä. Rehtori ja koulun kuraattori ovat useasti yhteydessä tytön sosiaalityöntekijään, mutta mitään ei tapahdu.
23.4. 2012
Koulussa huomataan iso mustelma tytön poskessa. selitys sählyturnauksesta osoittautuu valheeksi, kun opettaja soittaa valmentajalle. Myös äiti näkee mustelman ja ilmoittaa siitä tapaamisvalvojalle, mutta tämä sanoo "odotetaan nyt vielä neljättä kertaa". Äiti ilmoittaa myös lastensuojelulle.
27.4. 2012
Rehtori tekee lastensuojeluilmoituksen.
30.4. 2012
Koulukirjat katoavat kokonaan.
7.5. 2012
Käräjäoikeuden huoltajuusriita siirretään sovitteluun, kuten sosiaaliviranomaiset ovat selvityksessään ehdottaneet.
Samana päivänä opettaja lähettää sosiaaliviraston psykologille kaavakkeen, jossa ilmaisee syvän huolensa tytön tilanteesta.
11.5. 2012
Rehtori ottaa tytön keskusteluun, koska tällä on huomattu iso mustelma vatsassa. Sosiaalityöntekijä soittaa isälle ja keskustelee tämän kanssa mahamustelmasta ja leikellyistä koulukirjoista.
13.5. 2012
TYTTÖ KUOLEE.
Mitä muuta tämä voi tehdä kuin ahdistaa..ei tämmönen voi olla mahdollista. Näin paljon viiteitä lapsen suoranaisesta vainosta
puhumattakaan fyysisistä merkeistä...hyvä jumala miten tällaista voi tapahtua meillä.
Nämäkin is-ilmoitusten tekijät elivät hyvässä uskossa siihen, että lapsesta vastuussa olevat viranomaiset tekevät sen mitä pitää..eli ottavat tytön pois perhehelvetistä.
He täyttelivät hienot kaavakkeet ja soittelivat....niin kuin kunnon kansalaiset on opetettu meillä Suomessa tekemään..ei saa ottaa oikeutta omiin käsiin..kyllä viranomaiset hoitaa tilanteen..ainakin minulle eerikan täydellinen hylkääminen on niin iso shokki, että menee kauan ennenkuin tästä ahdistuksesta selviää.
Ainakaan minuun ei pure nuo selittelyt..tämä oli yksittäitapaus..niin tämä oli Erikan, 8 vuotiaan pienen kidutetun tytön tapaus ja hänelle eikä hänen omaisilleen se ei ollut yksittäitapaus vaan loppuelämän kestävä suru.
Itsekin olen todella ahdistunut tästä ja en voi ymmärtää miksei tätä täysin turhaa pikkutytön kuolemaa voitu estää?
- maailman kaikkia lapsia ei voi pelastaa, mutta aloittaa voi kasvattamalla omista lapsista hyviä, tasapainoisia ihmisiä.
- lahjoita PeLalle, MLL:lle tms taholle. Mene mukaan vapaaehtoistoimintaan.
- Maksan iloisena veroja, joilla kustannetaan lastensuojelua, sosiaalityötä ja apua ja tulea lapsiperheille. En valita siitä, että itse en käytä ko. palveluja vaan iloitsen siitä, että ne ovat olemassa.
- En äänestä kokoomusta tai muutakaan puoluetta, joka haluaa karsia em. toimintoja.
- pidän silmät ja korvat auki myös ympärillä pyörivien lasten suhteen. Juttelen myös lasteni kavereiden kanssa, onko heillä kaikki hyvin.
- joka ilta peittelen lapseni nukkumaan hyvänyön suukon kanssa. Jos en ole kotona sitä tekemässä (vuorotyö), soitan hyvät yöt.
Eerikaa ei nämä asiat auta, mutta pienen kortensa kekoon voi jokainen kantaa. Jos joku olisi auttanut Eerikan isää lapsena, ehkä hän ei olisi ollut niin pipi päästään, että teki tämmöistä... (Olettaen, että isällä on taustalla karmea lapsuus, minkä takia hänestä on tullut sellainen ihmishirviö)
Minusta tästä aiheesta voi käydä keskustelua netissä, oli se näkökulma sitten mikä hyvänsä. Jos jonkun ahdistus häiritsee sinua, niin älä lue.