Miksi ihmeessä sadut, varsinkin vanhat sadut ovat niin täynnä väkivaltaa ja kuolemaa?

tautiin yms tai että joku surmasi.

Nehän usein kuvaa sitä aikaa parhaillaan. Sodat näkyy saduissa.



Hyvän ja pahan taistelu on ikuinen ja kantava voima

että sadut olivat alunperin aikuisten tarinoita. Pienen merenneidon jalat vuotivat verta kun hän käveli ja Tuhkimon sisarpuolet leikkasivat paloja jaloistaan jotta kenkä mahtuisi, jne... satujahan on oikeastaan lievennetty lapsia varten vuosien varrella.



Tosin olen samaa mieltä myös siitä että kuolemaan ja sairauksiin ym. suhtauduttiin luontevammin ennen, kun niiltä ei pystynyt suojautumaan niin hyvin kuin nykyään. Ja että lasten on hyvä käsitellä tällaisia vaikeita ja pelottavia asioita tarinoiden muodossa, joissa saa käyttää omaakin mielikuvitustaan.

Siksi niissä on kauhua ja väkivaltaa. Disney on sitten tehnyt "ansiokkaasti" lasten versioita tarinoista.

Tjaa, itse pidin jo lapsena eniten näistä alkuperäisistä kauhutarinoista... ; )

ei vaan lapsille vaan koko yhteisölle.



Kuoleminen ja kammottavat yksityiskohdat ovat olleet tavallisia meidän päiviimme asti- teloitukset esim. olivat julkisia.



Kuoleminen oli niin tavallista että lapsia todella valmisteltiin kuolemiseen. Tulirokko, hinkuyskä, influenssa, koiran purema, verenmyrkytys haavasta...



Jokainen lapsi koki sisaruksensa kuoleman ja jokainen vanhempi menetti monta lasta.

tässä yka päiv' käteen satukirja jossa vanhoja satuja joita itse lapsena kuuntelin. Punahilkka,kolme pientä possua vai oliko neljä? en muista,pukkeja joassain sillalla jonka alla peikko vaani,kultakutri,tässä nyt mitä tuli mieleen. ja kuinka tiivis hiljaisuus oli lastenhuoneessa kun näitä luin. ja kerroin et näitä satuaja aiti kuunteli kun loi pikkutyttö. Lapsista vanhin selvästi kauhisteli (9) vähän huumorin varjolla että se susi kuoli ja ne pikkupossut.. nykysaduissa ei näitä kauheuksia ole. Mitään traumoja en kyl tunnista itsessäni enkä lapsissani. Välillä mietin voinko kertoa esim. vanhimmalle(9v)lapselleni tsunamista tai wtc-iskuista. Ja miksi edes kertoisin. Joskus tuntuu et pitäis kertoa kuinka paha maailma on mut sitten miksi,kun vielä joulupukkikin saattaa vilahdella puheissa. miten muut ootte tehneet? ei ehkä liity satuihin mut ..

Kuten moni on jo todennut, sadut eivät olleet alkujaan lapsia varten vaan ensisijaisesti aikuisyleisöä viihdyttämään tarkoitettuja. Ja jos katsoo, millä aikuisyleisö nykypäivänä viihdyttää itseään, onko mikään muuttunut?



Iso osa tv-sarjoista ja elokuvista perustuu nimenomaan karmiville väkivallanteoilla hekumoinnille. Iltapäivälähdet herkuttelevat väkivaltarikosten yksityiskohdilla. Tällä en tarkoita vain ilmeisiä verikestejä, kuten esimerkiksi elokuvia Saw tai Sweeney Todd, vaan myös muun kuin kauhugenren tv-sarjoja ja leffoja, kuten esimerkiksi CSI.

Kuten monet jo sanoivatkin. Vanhat sadut alkuperäisessä muodossaan ovat liian raakoja nykypäivän lapsille siksi, että pystyvät oikeasti kuvittelemaan mitä on "leikata varpaansa irti", koska ovat voineet nähdä sen tyyppistä väkivaltaa televisiossa, peleissä jne. mutta niitä ei käsitellä usein sen enempää useimmissa perheissä eikä kuolema tai väkivalta enää länsimaissa kuitenkaan ole "arkipäivää", niin lapset saattavat ahdistua helposti vanhoista saduista.



Ensimmäiset disneyn elokuvatkin olivat aikuisille suunnattuja btw. Esimerkiksi lumikki.

ja sen vuoksi ahdistuu saduista, on vanhemman kyllä syytä miettiä mitä se lapsi saa katsoa, eikä alkaa syyttämään heti satuja;)

Sadut on alunperin tarkoitettu aikuisten viihteeksi, ei lasten.

Alkuperäisissä versioissa oikeastaan kukaan ei selviä, Kaunottaressa ja Hirviössä Belle ei palaa ja Hirviö kuolee ikävään, Lumikissa äitipuoli kidutetaan kuoliaaksi, Perraultin versiossa punahilkka harrastaa seksiä suden kanssa ja monissa alkuperäisissä saduissa ei ole pahaa äitipuolta vaan paha äiti.



Grimmin sadut oli suunnattu lapsille, mutta olivat silti aika karuja. Disney on kuitenkin kaikkein eniten noita satuja on siistinyt.

että sadut olivat alunperin aikuisten tarinoita. Pienen merenneidon jalat vuotivat verta kun hän käveli ja Tuhkimon sisarpuolet leikkasivat paloja jaloistaan jotta kenkä mahtuisi, jne... satujahan on oikeastaan lievennetty lapsia varten vuosien varrella.

Alunperinhän pieni merenneito ei saanut mitään prinssiä vaan "kuoli" eli muuttui meren vaahdoksi.

Suurin osa tarinoista päättyi siis huonosti.

nuo asiat olivat silloin arkipäivää.

Tuo opetuskellinen näkökulma on varmaan myös aika olennainen. Pahat noidat ynnä muut ovat tarjonneet lapsille(kin) tilaisuuden peilata negatiivisia tunteita.

ja pahan saama palkkansa on aina kiehtonut ihmistä.

Esim. punahilkka lienee tarkoitettu aikanaan varoittamaan pedofiileistä.

nuo asiat olivat silloin arkipäivää.

tunetaan ympäri maailmaa erilaisina versioina, kerrottiin aikuisille.



toiseksi maailma oli väkivaltaisempi ja kuolemakin oli lähempänä.



Kolmanneksi nämä sadut ovat alkaneet symboloida elämän tärkeitä ja pelottavia asioita, joten myös ne pimeät asiat ovat siksi läsnä.

sadun avulla on lapsen turvallista käsitellä väkivaltaa ja kuolemaa. Nykyään kuin semmosia satuja ei enää kerrota, eikä anneta lasten leikkiä sota- ja tappamisleikkejä, tulee niistä koulusurmaajia.

että ennen kuolemaan suhtauduttiin luonnollisemmin kuin nykyään. Maailma oli näkyvästi raaka paikka, (yhtä raaka se on edelleen)ja saduilla sitä käsiteltiin sen ajan lasten tajun mukaan. Lisätään vielä soppaan vähän häpeää ja syntiä ja Grimmit kiittää.

käsittelee ja sulattaa asiat itse kuvittelemallaan tavalla.



Ihan eri asia, kun taas jos katsoisi tuollaista tv:stä.

Eihän edes käsitettä lapsuus ole ollut kovin kauaa. Vielä keskiajalla lapset jopa maalattiin miniaikuisiksi.

Tarinat olivat sen ajan viihdettä nimenomaan aikuisille.

Jöröjukat ja Maxit ja Morizit, joilla on todella opetettu lapsille jotakin, ovat myöhempää perua.

Grimmin veljekset muuten keräsivät satuja, ihan kuin meidän Kalevalamme on kerätty.



Ja mitkä jutut jää elämään? Hurjimmat tietty!