Seiskaluokkalaisella menee hermot ruotsin kanssa

Miten niin kannustaa jatkamaan? TAjuaahan nyt tyhmempikin, että se kieli ei kauaan ole helppoa, kun aletaan muodostaa alkeellisten lauseiden jälkeen ihan kunnollisia lauseita ja aikamääreet ja verbien aikamuodot mukaan.



Älä kannusta. Ehkä se muuttuu vaikeammaksi ja sitten taas jaksaa...

siis helppoa. Peruskoulussa ei pahemmin opi ruotsia, niin vähän tunteja ja tavoitteet laskettu ihan alas. On siinä kuitenkin haastetta esim verbien taivuttamisessa ja substantiivienkin viidessä eri ryhmässä.



Jos haluat lapsellesi heti haastetta, laita kirjastoon hakemaan ruotsinkielisiä lastenkirjoja, pistä katsomaan elokuvia ilman tekstitystä. Eiköhän huomaa alta aikayksikön, että hänelläkin on vielä oppimista! Ja sitten voitte ruveta puhumaan ruokapöydässä ruotsia, kirjoitat kaikki viestit hänelle ruotsiksi...

niin olisi fiksummille oppilaille vähän haastetta. Tyhmimmät voisivat jatkaa turhan ruotsin tankkaamista.

Miksi kukaan menettää hermonsa siksi, että jokin on helppoa? Silloinhan voi keksittyä vaikeampiin asioihin.

Ruotsi oli minullekin helppoa koko yläasteen ja tunneilla istuminen todella tuskallista, sillä etenemistahti oli niin naurettavan hidas. Samalla piti kuunnella kanssaoppijoiden jatkuvaa älämölöä ja avautumista, mistä johtuen luokassa oli todella hirveä työilmapiiri. Koska olin poika, sain jatkuvaa mollaamista osaksen hyvien ruotsintaitojeni takia. Kaksi kertaa sain jopa kunnolla turpaani. Näin pienellä paikkakunnalla 1990-luvulla.



Ruotsin opiskelu peruskoulussa oli siis minusta aika kauheaa, mutta täysin kielestä itsestään johtumattomista syistä. Minusta ruotsi itsessään oli todella helppoa ja aikoinaan kirjoitinkin siitä sitten E:n ylppäreissä ilman minkäänlaista valmistautumista.