Kerro keskosestasi!
Ap:ta saattaa odottaa keskosvauvan vanhemmuus. Siispä kokemuksia pinoon! Millä viikolla syntyi, mitkä olivat mitat, kauanko sairaalassa, oliko jotain häikkää?
Kommentit (15)
Nyk. nelosluokkalainen, joka on luokkansa priimus. Lyhyt, mutta niin olen minäkin. Sairastaa lievää astmaa ja muutamaa lievää allergiaa. Silmälasit.
jos sulla on keskosuuden uhka todellinen, käy rekisteröitymässä forum.kevyt.net, keskosvanhempien oma forumi.
Lapsi syntyi täysin yllättäen (täysin "terve" raskaus) rv 34. Syytä ei koskaan selvinnyt. Mitat olivat 2,2 kg ja 45 cm, apgar-pisteitä täysi kymppi. Normaalilla lapsivuodeosastolla oltiin ja kotiin päästiin 4 yön jälkeen. Oltaisiin päästy aikaisemmin, mutta lapsella oli lievää keltaisuutta.
Ihan normaalisti kehittynyt ja terve lapsi on. Nyt täytti vuoden. Alussa syöttämisen kanssa oli kovaa työtä, eikä imetys yrityksistä huolimatta onnistunut, mutta muuten vauvavuodesta ei keskosuutta huomannut. Tai otan sanani takaisin: minä masennuin tai paremminkin ahdistuin, ja ainakin osittain syynä "kesken" jäänyt raskaus, rankka synnytys ja alkuvaiheen vaikeudet/univelka.
Olen muuten itsekin syntynyt rv 34 ja samoilla mitoilla. Terve vauva minäkin olin, imetys ei onnistunut äidillänikään.
Tehoilla (lastenklinikka) joutui olemaan 2kk hengityskoneessa, sairaalassa yhteensä n.3kk . Oli muutakin ongelmaa kuin "pelkkä" keskosuus, mikä pitkitti sairaala-aikaa..(keuhkot,kilpirauhanen ym)
Paljon on ollut kontrollikäyntejä, polikäyntejä ym. ja alkuun fysioterapiaa ym. Olihan se sairaala-aika ja pikkulapsiaika raskasta, ei voi kieltää, mutta ihmeellisesti ihminen selviää monestakin asiasta..
Tänä kesänä kävimme sitten neuropsykologisissa testeissä ja neurologilla, eikä aihetta lisäkäynteihin tai tutkimuksiin löydetty. Hieman keskittymisvaikeuksia ilmeni, mutta saattavat olla ihan normaalia 5,5-vuotiaalle pikkupojalle.. ;) Infektioastma on myös. Mutta alkuun nähden asiat meillä todella hyvin.
Tsemppiä! Käy tosiaan kevyt.net- sivuilla, se oli minulle korvaamaton tuki alkuaikoina.
Huojentavaa kuulla, että joillain on mennyt ihan mainiosti keskosuudesta huolimatta vauva-aika. Mulla rv 34 meneillään ja myöskin ihan normaalisti tähän asti sujunut raskaus, synnytys vaan tahtoo käynnistyä... ap
Huojentavaa kuulla, että joillain on mennyt ihan mainiosti keskosuudesta huolimatta vauva-aika. Mulla rv 34 meneillään ja myöskin ihan normaalisti tähän asti sujunut raskaus, synnytys vaan tahtoo käynnistyä... ap
Ei ollut mikään pikkukeskonen - 2800g ja 48cm. Joutui kuitenkin makoilemaan lastenosastolla lämpösängyssä viikon päivät ennenkuin päästivät kotiin. Haluttiin lähinnä varmistaa, että lämmönsäätely toimii ja että ruokahalu pysyy yllä myös alun jälkeen.
Minulla oli raskaushepatoosi, ja halusivat minun toipuvan siitä rauhassa osastolla, joten samoihin aikoihin päästiin vauvan kanssa pois.
Normaalisti kasvanut vauva sittemmin, saavuttanut kaikki virstanpylväät ihan normaalisti ja kokoakin on. Itse asiassa esikoinen oli samankokoinen syntyessään, vaikka oli täysiaikainen.
painoarvio 2,5kg, eli ei ihan pieni täälläkään. Tiedä sitten pitääkö paikkansa, mutta jotenkin kuvittelisin, ettei ainakaan painon takia joutuisi olemaan sairaalassa kovin kauaa.. ap
ja tuon painoisena syntyneet tosiaan pääsevät aika helpolla, jos on muuten perusterve vauva.
Painon puolesta ei ollut meilläkään ongelmaa, meidän poika ei ollut edes keskoskaapissa vaan avopedillä, mutta kun vauva ei ollut muuten terve niin sen takia sairaala-aika oli hyvin paljon pidempi kuin olisi ollut jos ei muuta ongelmaa olisi ollut. (Kirjoitin siis tuossa aiemmin, rv 33 syntynyt,2600g, ja 3kk sairaala-aika).
Noilla viikoilla syntyneillä ovat jo keuhkotkin yleensä aika hyvin ehtineet kehittyä jne. Keltaisuutta ehkä voi ilmaantua (niin meilläkin) mutta se on tavallaan pikkujuttu kun sitä osataan hoitaa heti.
Tsemppiä, ihan hyvät mahdollisuudet on teillä selvitä lyhyellä sairaala-ajalla!
Raskausmyrkytyksen takia. 3 kk kaapissa hengityskoneessa, komplikaatioita ja kuolema.
vajaa 2,5kg. kolmenlaista syvänvikaa ja tyypillisiä keskosongelmia (verensokeri, lämpö, syöminen, jotkut labrat). 1,5kk sairaalassa. letkukuruokinta vielä kotonakin. sydänkontrolleja. korjaantunut kasvun myötä.
viivästynyt motoriikka alle vuoden ikäisenä. ei kontannut, peppukiiti. arka tyttö.
nyt eskarilainen. ottanut kehityksessä kiinni, ikätasoinen. sosiaalinen ja kaikin puolin ok.
kevyt- nettipalstaa. keskosta odottavien ja vanhempien keskustelupalsta! mahtavaa tukea!
Vastaaja no 7 jatkaa. Noilla viikoilla olet jo aika varmoilla vesillä. Toki osa tuolloin syntyneistä vaatii keskoshoitoa, mutta toisaalta täysiaikainenkin lapsi voi vaatia tehohoitoa. Rv 34 jälkeen eivät edes yritä estellä syntymää. Minulla painoarvio oli 2 kg, joten parisataa grammaa yli mentiin. Lapsen sain synnytyssalissa hetkeksi rinnalle, jonka jälkeen veivät hänet vastasyntyneiden tarkkailuosastolle ihan varmuuden vuoksi. Ei tainnut mennä puolta tuntiakaan, kun mieheni tuli jo takaisin vauvaa syöttäen. Mahdollinen keltaisuus on aika yleistä (myös täysaikaisilla) ja sen hoito ei ole sen kummempaa kuin valolamppu lapsen vuoteen päällä. Meillä valohoitoa annettiin siis omassa perhehuoneessa. Lapsen sai hoitaa ja ruokkia ihan normaalisti.
Meitä kohdeltiin sairaalassa ihan tavallisen vauvan vanhempina. Pikkuruista kokoa kyllä kätilöt kävivät ihastelemassa.Ainoa ero täysaikaiseen vauvaan oli syömisessä. Vauvamme ikään kuin vielä jatkoi kohtuvauvan elämäänsä, eli nukkui normaalia enemmän ja imi heikommin. Imetystä yritettiin hoitajan kanssa pari tuntia synnytyksen jälkeen, minkä jälkeen hoitohenkilökunta toi suosiolla tuttipullon. Vauva oli liian pieni imemään vielä viikkoja, ja kun alkoi olla tarpeeksi vankka, olikin poika jo oppinut lopullisesti pullolle. Imetyksen epäonnistuminen on kuitenkin näin jälkikäteen ajateltuna todella pieni murhe kun kuuntelee pienten keskosten vanhempien kokemuksia.
Tsemppiä ap! Älä huoli. Toivotaan, että pysyisi vielä vaikka muutaman päivän vatsassa, mutta kuten sanottua, rv 34 syntyneet alkavat olla jo lähes täysaikaisia vauvoja.
Alku todella hankalaa, hengityskoneessa pitkään ja monenlaista ongelmaa, lähellä oli menehtyminen. Sitten alkoi toipumaan, 3 kk sairaalassa.
Kotona piti ottaa monia lääkkeitä, muutenkin hoito aika tarkkaa. Ensimmäisen vuoden aikana kiri kehityksen ikätasolle.
Sen jälkeen mennyt kaikki hyvin, nyt jo lähes aikuinen, koulusta huippuarvosanat ja muutenkin fiksu. Olen keskolalle ikuisesti kiitollinen, tekevät fantastista työtä.
Hengityskoneessa viikon, sitten nasaalissa. Kotiutui lasketussa ajassa eli 3.5kk iässä. Ei ollut aivoverenvuotoja tai muita isoja murheita. Silmistä ja sydämestä kontrollikäyntejä, mutta ei mitään elämää haittaavaa vikaa. Nyt 9kk reipas, hyvin kasvanut ja korjatun iän mukaan kehittynyt.
No mulla meni yllärinä vedet jo 29. viikolla ja lapsi syntyi pari viikkoa myöhemmin rv 31+2. Hänellä oli paha infektio, minkä takia vointi oli erityisen huono, ja hän oli Lastenklinikan vastasyntyneiden teholla 8 päivää (samoilla viikoilla syntynyt huonekaveri oli 3 päivää ja sitten jatkohoitoon). Teholla hän oli pari päivää nasaalissa (sain kortisonit joten hengityskonetta ei tarvittu ollenkaan) ja sen jälkeen hengitti itse. Maidot pumppasin kaikki itse ja ne meni mahaletkuun, 10 päivän ikäisenä hän pääsi ekaa kertaa rinnalle. Kaikkiaan hän oli sairaalassa kuusi viikkoa, kunnes oppi täysin syömään kunnolla eikä ollut mitään infektiota eikä apneoita. Nuo apneat ovat varsin yleisiä ja niistä jäi pelko kotiinkin pitkäksi aikaa, eli siis että unohtelee välillä hengittää.
KAikkiaan sanoisin, että tuo oli elämäni raskainta aikaa, kun joutui olemaan erossa vastasyntyneestään niin pitkään ja piti jättää muiden hoidettavaksi. Mitään tuosta keskosuudesta ei jäänyt vaan tyttö on nyt tavallinnen 2-vuotias, mutta niin erikoista tuo vauva-aika oli etten olisi tätä silloin ikinä uskonut. Pahinta on ehkä se, että se aika, jonka on odottanut ja joka muilla on sitä elämän onnellisinta aikaa, onkin itsellä elämän epävarminta ja pelottavinta aikaa. Ja kun itse pääsi sairaalasta, oli todella karua jättää se vauva sinne, kun meilläkin oli tunnin matka sinne sairaalaan ja esikoinenkin kotona. Mutta siitä selvittiin, ja olen ehkä maailman onnellisin äiti, kun kaikki on vihdoin kunnossa ja keskoskontrollit, lastenlääkärit ja fyssarit yms on historiaa!