Teinkö tyhmästi työn valinnan suhteen?

Lähtötilanne: kaks lasta joista toinen on erityislapsi terapioineen yms, olen yksinhuoltaja, kotona paljon stressiä lapsista ja epävakaa uusi suhde murehdituttaa ajottain paljonkin. Rahat ei meinaa riittää ja luottovelkaa on kertynyt. Masennuslääkityskin menee jo taustalla, mutta elämä hymyilee tällä hetkellä jo, mutta perusherkkyys on olemassa ihan hiljattain uupumuksen lähinnä lasten hoidon takia kärsineenä.



Valittavana kolme eri työtä samalta alalta:

Palkkaa 500 eur enempi kun ennen käteen kuussa. Stressittömämpi pysyväluonteinen ja helppo työ.



Palkkaa 750 eur enempi kuin ennen käteen kuussa.

Stressiä paljonkin ajottain. Työnkuva ja ympäristö vaihtelee vähintää vuoden välein, ehkä useamminkin. Välissä aikoja jolloin liiankin leppoisaa, pitää myydä itseään ja altistaa itseään heittopussiksi, olla aktiivinen, oma-aloitteinen ja sosiaalinen ja energinen all the time. Unelmatyö.



Palkka 500 - 2000 enempi kun nyt, provikkapalkka niin vaihtelee. Kuten edellä, mutta vielä enempi pitää pistää itseään peliin, jotta pysyy provikoissa.



Menin ja valitsin tuon ensimmäisen, syystä että rauhallisempi ja pysyvämpi työympäristö, ei tarvitse olla niin sosiaalinen ja saa olla välillä vähän omissa oloissaankin epäsosiaalisena kunhan työnsä tekee.



Nyt iski asuntokuume, ja pitäisi säästää rahaa, (älyttömän korkea vuokra nyt), ja tekis sittenkin mieli vaihtaa tuohon toiseen tai kolmanteen työhön, että sais äkkiä säästettyä rahaa. Mutta epäilyttää kotitaustan yhteensovittaminen tuohon työhön. Palkka houkuttelisi kokeilemaan. Jos oikein nappiin menisi, saisin tuon kaiken max 2000 säästöön ja jo reilun vuoden - parin vuoden päästä saisin ostaa sen oman asunnon meille. Ajattelin vaan, että säästelen itseäni työssä edes tässä vaiheessa... mutta unelmatyö ja unelmapalkka niin tyrkyllä...



Miten tekisit?