Mitä häpeät lapsuusperheessäsi

koko suku työnvieroksujia.Hulluja ja juoppoja. Itse olen korkeakoulutettu.

koko suku työnvieroksujia.Hulluja ja juoppoja. Itse olen korkeakoulutettu.

siinähän sitä hävettävää riittää.

Ei ikinä uskoisi heitä akateemisiksi...

epähygienisyyttä. Vanhempani aika lailla näyttävät&haisevat spurguilta tänä päivänä

aiemmin kylläkin. Ehkäpä olen kasvanut aikuiseksi.

On siinä ollut aikuisiällä kiriminen tietyissä yleissivistykseen kuuluvissa asioissa...

Haisin aina itsekin tupakalle ja kuljin mainoslahjoina vanhempien työpaikalta saaduissa vaatteissa:(

Tästä viisastuneena en ole ikinä halunnut itse polttaa ja kiinnitän erityistä huomiota siihen että omat lapseni kulkevat vaatteissa joista ei voi kaverit kiusata, siisteissä ja ajanmukaisissa.

Meillä oli puuhella ja -uuni, ulkovessa ja piharakennuksen sauna peseytymispaikkana. Sauna lämmitettiin lauantaisin, joten ehti siinä haisemaankin välillä :-(



Lisäksi oli ahdasta ja meillä asui hullu mummuni, joka määräili kaikesta, myös minun pukeutumisestani ja hiustyylistä.

Vaikka tupakointia oli kyllä rajoitettu niin, että vaan keittiössä.. Haistiin varmaan veljen kanssa aina tupakalta.



Nyt vanhempani ovat onneksi lopettaneet sauhuttelun kokonaan.

Äitini on aina ollut työnarkomaani soheltaja ja isäni passiivisuuden huipentuma, ja lapsuudenkodistani on tullut todellinen kaatopaikka. He eivät ikinä heitä mitään vanhoja tavaroita pois, joten koko paikka on ihan täyteenahdettu ja siivoton - ei ole edes tilaa siivota.



Samaten en pidä siitä miten he tykkäävät snobbailla sillä rahalla minkä ovat saaneet, esim. ajella avoautolla ympäri keskustaa ja tuhlata rahojaan ties mihin kalliisiin turhuuksiin.



Haluaisin vain tavallisen lapsuudenkodin, jossa voisi käydä kylässä ja jonne ne lapsetkin voisi joskus viedä.

tyyliä mollata ja arvostella kaikkia muiden selän takana. Ei ole aina ollut tuollainen, tekisikö ikä. Inhottavaa ja noloa kuunneltavaa kun vieraillekin aina alkaa haukkua muita sukulaisia tai vaikka naapureita.

lapsuudesta ja kodistamme on oikeastaan pelkkiä positiivisiä muistoja. Surullinen olen siitä, että vanhempani erosivat, vaikka olinkin silloin jo aikuinen ja minulla oli jo oma perhe, niin silti.

ihan peruskoti, duunarivanhemmat, mutta ei niissä mitään hävettävää ollut.



Faija joskus karkas dokaamaan, mutta eipä se ulkopuolisten tiedossa ollut, joten ei siitäkään tarvinnut stressata.

Isäni oli jo 50v, kun synnyin. Koko kouluajan häpesin eläkeikäistä isääni. Pelkäsin aina, että hän menee vanhempainiltoihin tms. Onneksi äitin oli kouluunpäin aktiivinen ja hän kävi vanhempainillat.

Kauhulla seuraan aina julkkiksia, jotka hankkivat lapsia mummo tai pappaiässä.