Hyvä kolumni kotiäitiydestä

Miehillä on jo nyt mahdollisuus hoitaa sairastunutta lasta, mutta miehet eivät silti tätä mahdollisuutta käytä. Vika siihen on tietysti naisessa, joka haluaa saada työpaikalla vihat niskaansa, koska on paljon pois sairaan lapsen takia.



Ihanko oikeasti näin?

Ymmärrän, että tykkäät teilata muiden mielipiteitä tieteellisellä tyylilajilla. Mutta eiköhän tuossa "palopuheessa" tullut pointti aivan selväksi meille muille, jotka emme tykkää niinkään hiustenhalkomisesta.



Toisin sanoen (sitaatti "palopuheesta"): "siinä vaiheessa kun tasa-arvon oletetaan olevan sitä, että molempien pitää suoritua kaikista asioista samalla tavalla, ja samassa määrin, niin mun mielestä sen ei ihan pitäisi mennä niin. "



Hänhän on aivan oikeassa. On vanhentunutta feminismiä ajatella, että nainen on yhtä arvokas kuin mies vasta silloin, kun elää ja toimii kuten mies.



Sinänsä olen tuon HS:n kolumnistin kanssa samaa mieltä siinä, että yhteiskunnankin pitäisi mm. eläkkeen karttumisen kannalta pitää naisia samanarvoisina kuin miehet. MUTTA olen eri mieltä hänen kanssaan lääkkeistä: minusta hommaa ei SAA korjata niin, että perheiden valinnanvapautta vähennetään. Eli korvamerkitsemällä perhevapaita.



Miksei asiaa voida hoitaa muulla tavoin, tasaamalla kustannuksia isän työpaikan kanssa ja takaamalla eläkekertymä hoitovapaan aikana (kustannukset siihenkin voitaisiin tasata).



Minusta meillä arvostetaan hoivatyötä kokonaisuudessaan surkean huonosti, on se sitten lastenhoitoa, sairaanhoitoa tai vanhustenhoitoa. Me naiset itsekin arvostamme sitä surkean huonosti, mikä käy selkeästi ilmi lasten kotihoitoa koskevista keskusteluista.



(tämä on eka kommenttini tässä ketjussa, en ole tuo "palopuheen" kirjoittaja)

mieheltäni miten hän koki minun kymmenen kotiäitivuottani. Kuulemma ei vaihtaisi pois, nautti niistä kuten minäkin. ja miksi ei olsii nauttinut. Elimme kunnolla hänne palkallaan, hänellä oli mahdollisuus keskittyä uraansa, ei kotitöitä, ei lasten kuskaamista päivähoitoon. Kyllä se oli hemmetin paljon stressittömämpää aikaa niin lapsille kuin meille aikuisille, väitti kolumnisti mitä tahansa.



Korvamerkitsemällä isälle osa vanhempainvapaasta ei ikinä saavuteta täydellistä tasa-arvoa. Islanti on Islanti ja Suomi on Suomi.

Ei vastuuta perheestä, ei vastuuta arjesta, ei vastuuta ihmissuhteesta nimeltä vanhemmuus, ei vastuuta muusta kuin rahasta, ei huolia toimeentulosta avioeron sattuessa, ei huolta eläkkeestä, ei huolta siitä että putoaa työelämän ulkopuolelle eikä koskaan saavuta taloudellisesti itsenäistä asemaa.

Hyvä diilihän tuo on. Miehellesi.

Elimme kunnolla hänne palkallaan, hänellä oli mahdollisuus keskittyä uraansa, ei kotitöitä, ei lasten kuskaamista päivähoitoon. Kyllä se oli hemmetin paljon stressittömämpää aikaa niin lapsille kuin meille aikuisille, väitti kolumnisti mitä tahansa. /i]

Ei vastuuta perheestä, ei vastuuta arjesta, ei vastuuta ihmissuhteesta nimeltä vanhemmuus, ei vastuuta muusta kuin rahasta, ei huolia toimeentulosta avioeron sattuessa, ei huolta eläkkeestä, ei huolta siitä että putoaa työelämän ulkopuolelle eikä koskaan saavuta taloudellisesti itsenäistä asemaa.

Hyvä diilihän tuo on. Miehellesi.

Elimme kunnolla hänne palkallaan, hänellä oli mahdollisuus keskittyä uraansa, ei kotitöitä, ei lasten kuskaamista päivähoitoon. Kyllä se oli hemmetin paljon stressittömämpää aikaa niin lapsille kuin meille aikuisille, väitti kolumnisti mitä tahansa. /i]

ja pitäisikö mielestäsi naisen käydä töissä lasten ollessa pieniä, varautuakseen avioeroon? Aika synkkää.

Eläkkeestä sen verran, että mistäänhän ei voi olla varma että parin-kolmenkymmenen vuoden päästä enää edes koko eläkejärjestelmää on olemassa.

Ja usko tai älä, joissain perheissä mies antaa rahansa vaimonkin käyttöön, joten onhan vaimo itsenäinen. Tuskin mieskään pitää itseään epäitsenäisenä, vaikka vaimo huolehtisi vaikkapa miehen vaatehuollon, puhtaan kodin, ruoan.

Vaan vaimo tekee osansa perheen eteen, mies tekee oman osansa. Miksei vastuualueita voisi jakaa, miksi molempien pitäisi tehdä kaikkea?

(ja ylipäätään, tuskin se työssäkäyvä mies kokonaan sanoutuu irti esim. vanhemmuudesta. Vai oletko sitä mieltä, että jos käy töissä, oli kyse äidistä tai isästä, hän ei ota vastuuta vanhemmuudesta? Huonolla tolalla on nykyään perheissä vanhemmuus, jos noin ajatellaan. Aika monessa perheessä nimittäin molemmat käy töissä...)

Me jaoimme miehen kanssa perhevapaat ja homma toimi meillä tosi hyvin.



Niihin aikoihin, kun mieheni oli kotona, oli politiikassa puhetta 6+6+6 -mallista. Tällä palstallakin asiaa ruodittiin, ja yllätyksekseni monet naiset olivat systeemiä vastaan. Selityksiä piisasi: mies ei voi olla töistä pois (nainenko sitten aina voi?), miehellä on parempi palkka (jolloin myös vanhempainpäiväraha on parempi ja lisäksi verotus alenee), mies ei osaa hoitaa lasta (harva nainenkaan osaa ennen kuin yrittää) jne. jne.



Se sen sijaan ei ole minulle yllätys, että monien miehet tykkäävät siitä, että nainen on kotiäitinä. Meidän perheessä on kokeiltu monenlaisia hoitokuvioita vuosien varrella, ja rehellisesti sanottuna mikään ei ole helpompi vaihtoehto kuin se, että puoliso on kotona ja itse käy töissä. Vaihtoehto on helpoin, vaikkei kotonaolija edes tekisi kaikkia kotitöitä...

Ei vastuuta perheestä, ei vastuuta arjesta, ei vastuuta ihmissuhteesta nimeltä vanhemmuus, ei vastuuta muusta kuin rahasta, ei huolia toimeentulosta avioeron sattuessa, ei huolta eläkkeestä, ei huolta siitä että putoaa työelämän ulkopuolelle eikä koskaan saavuta taloudellisesti itsenäistä asemaa. Hyvä diilihän tuo on. Miehellesi.

Elimme kunnolla hänne palkallaan, hänellä oli mahdollisuus keskittyä uraansa, ei kotitöitä, ei lasten kuskaamista päivähoitoon. Kyllä se oli hemmetin paljon stressittömämpää aikaa niin lapsille kuin meille aikuisille, väitti kolumnisti mitä tahansa. /i]

se oli hyvä diili kaikille. Meillä rahat, omaisuus, kaikki on yhteistä. Jos olisi ero tullut, olisi kaikki mennyt puoliksi, myös se miehen firma jonka tuotolla elettiin. Meistä kumpikana ei kokenut että miehellä ei ollut mitään vastuuta. Hän toi meille taloudellisen turvan, hankki rahan. Minulla oli lupa käyttää se raha niinkuin parhaaksi näin, en saanut taskurahaa vaan käytin miehen tiliä ihan suoraan. Eläkettä tuosta ajasta ei pahemmin kertynyt, mutta mitä hittoa sitten? Ehtii sitä vielä kertyä. Tilanteestani tekee ehkä erilaisen sen, että minulla oli työpaikka odottamassa. Joten koin itseni taloudellisesti riippumattomaksi vaikka jotain olisi sattunut.

Meille kummallekana ei ollut kynnyskysymys se, että mies elätti minut ja koko perheen. Se tapahtui koko perheen hyväksi. Siinä se koko homman pointti.

Allekirjoitan kolumnin joka ikisen lauseen.

"Että en sitten jaksa lukea näistä,

"joiden on pakko valita töihinmeno". Mikä helvetin pakko se on? Ei hanki lapsia, jos ei ole heille aikaa, eikä rahaa."



Mainitsisitko esimerkkejä tästä hyvästä äiti- ja isämateriaalista. Keitä ovat he, joilla on sekä rahaa että aikaa olla laittamatta lapsia hoitoon? Keneltä lastenhankkimisoikeus pitäisi rajata pois?

kolumnissa (kuten monesta muustakin tahosta) koitetaan kovasti ajaa sellaista naisen ja miehen "tasapäistämistä" tai samaan muottiin tunkemista.

Ikäänkuin kärjistäen voisi sanoa, että jostain kumman syystä miesten ei sallita enää olla miehiä, eikä naisten naisia.

Pyritään siihen, että naiset ja miehet ovat samanlaisia kaikessa, sekö sitten olisi hyvä?

Ja älkää käsittäkö väärin, kannatan tasa-arvoa, noin niinkuin siis siinä mielessä että nainen ja mies ovat ihmisinä yhtä arvokkaita, mutta siinä vaiheessa kun tasa-arvon oletetaan olevan sitä, että molempien pitää suoritua kaikista asioista samalla tavalla, ja samassa määrin, niin mun mielestä sen ei ihan pitäisi mennä niin. Johan sen luontokin sanelee, että mies ei pysty kaikkeen mihin nainen, eikä nainen kaikkeen mihin mies. Esim. raskaus onnistuu multa huomattavasti paremmin kuin mieheltäni, ja miehelläni taas on fyysistä voimaa paljon enemmän kuin minulla, joka esim. helpottaa hirvittävästi vaikkapa auton renkaita vaihdettaessa (hiton pultit!!).

Mä oon itse sitä mieltä, että hoitaisin mielelläni kotityöt ja lapset suurimmaksi osaksi, ja mies saisi tienata leivän pöytään. Mieheni on samaa mieltä. Mies tykkää työstään, mä tykkäisin hääriä kotona. Toki mulla on elämää kotini ulkopuolellakin, ja toki miehenikin kasvattaa lapsiamme ja hoitaa huushollia, mutta pääpiirteittäin mun mielestä asiat voi hoitaa näinkin, eikä tää ees oo mitenkään epätasa-arvoista, kummatkinhan hoitaa osuutensa perheen hyvinvoinnin eteen, eri tavoilla vaan, mutta yhtä arvokkaasti.

huomasin että käytät aika vapautuneesti käsitteitä mies ja nainen, määrittelemättä iitä sen kummemmin. Tarkoitatko siis nyt juridista, kulttuurista, sosiaalista vai biologista sukupuolta? Ja miten olet päätynyt tähän päätelmään? Jos et kykene tuollaisia alkeellisia rajanvetoja tekemään niin tekstisi on valitettavasti pelkkää sanahelinää.

Erityisesti pohditutti tämä "omiva äiti". Käytännössähän isällä ei vauva-aikana ole mahdollisuutta ottaa omaa tilaansa samalla tavalla kuin äidin, ja estää omiminen - siis jos äiti imettää. Ja imetysaikana useimmat äidit ehtivät kehittää itselleen ajatuksen, että ovat korvaamattomia, vain siksi koska ovat äitejä.



Uskon, että tämän ajatuksen takia äiti haluaa jäädä kotiin lasta hoitamaan vanhempainvapaalle, koska siis uskoo olevansa korvaamaton. Isällä ei ole rohkeutta haastaa äidin näkemystä, ja ehdottaa jäävänsä itse vanhempainvapaalle lapsta hoitamaan, koska hän ei ole voinut saada samaa rutiinia vauvanhoidossa kuin äiti.



Tässä nimenomaan auttaisivat korvamerkityt vanhempainvapaat. Kaikki tässäkin ketjussa esitetyt perustelut äitien kotiin jäämisestä (miehen parempi palkka, naisella ei ole työtä) ovat vain seurausta alunperinkin epätasapainossa olevasta lastenhoitovastuun jakautumisesta. Jos vastuu jakautuisi tasaisemmin, vaikka sitten 6+6+6 -mallin mukaan, olisi sillä vaikutuksia naisten ja miesten työelämänkin tasa-arvoistumiseen.

Erityisesti pohditutti tämä "omiva äiti". Käytännössähän isällä ei vauva-aikana ole mahdollisuutta ottaa omaa tilaansa samalla tavalla kuin äidin, ja estää omiminen - siis jos äiti imettää. Ja imetysaikana useimmat äidit ehtivät kehittää itselleen ajatuksen, että ovat korvaamattomia, vain siksi koska ovat äitejä. Uskon, että tämän ajatuksen takia äiti haluaa jäädä kotiin lasta hoitamaan vanhempainvapaalle, koska siis uskoo olevansa korvaamaton. Isällä ei ole rohkeutta haastaa äidin näkemystä, ja ehdottaa jäävänsä itse vanhempainvapaalle lapsta hoitamaan, koska hän ei ole voinut saada samaa rutiinia vauvanhoidossa kuin äiti. Tässä nimenomaan auttaisivat korvamerkityt vanhempainvapaat. Kaikki tässäkin ketjussa esitetyt perustelut äitien kotiin jäämisestä (miehen parempi palkka, naisella ei ole työtä) ovat vain seurausta alunperinkin epätasapainossa olevasta lastenhoitovastuun jakautumisesta. Jos vastuu jakautuisi tasaisemmin, vaikka sitten 6+6+6 -mallin mukaan, olisi sillä vaikutuksia naisten ja miesten työelämänkin tasa-arvoistumiseen.

Suuri osa tämänkin palstan äideistä haluaa lapset mummolaan tai ainakin isoäidin auttamaan, koska ei jaksa lapsiaan. Harva sanoo, että mies auttaa. Ehei, mummoja siihen tarvitaan.

Jos äiti haluaa omia lapset, niin miksi hän haluaa lapset 2 vko iästä alkaen yökylään? Minusta äärettömän ristiriitaista toimintaa.

Meillä ei olisi taloudellisesti ollut mahdollista että mies olisi jäännyt hoitovapaalle. Vakituinen työ minullakin mutta pieni palkka. Muutenkin se että minä olin kotona mies töissä toimi meillä paremmin. Kyllä se mies on silti vastuussa perheestä, kodista ja vanhemmuudesta. Meillä kyllä oltiin puoliksi kotona sairasta lasta hoitamassa töissä ollessani.

Onneksi ollaan saatu järjestää asiat niinkuin meidän perheelle on parasta.

Erityisesti pohditutti tämä "omiva äiti". Käytännössähän isällä ei vauva-aikana ole mahdollisuutta ottaa omaa tilaansa samalla tavalla kuin äidin, ja estää omiminen - siis jos äiti imettää. Ja imetysaikana useimmat äidit ehtivät kehittää itselleen ajatuksen, että ovat korvaamattomia, vain siksi koska ovat äitejä. Uskon, että tämän ajatuksen takia äiti haluaa jäädä kotiin lasta hoitamaan vanhempainvapaalle, koska siis uskoo olevansa korvaamaton. Isällä ei ole rohkeutta haastaa äidin näkemystä, ja ehdottaa jäävänsä itse vanhempainvapaalle lapsta hoitamaan, koska hän ei ole voinut saada samaa rutiinia vauvanhoidossa kuin äiti. Tässä nimenomaan auttaisivat korvamerkityt vanhempainvapaat. Kaikki tässäkin ketjussa esitetyt perustelut äitien kotiin jäämisestä (miehen parempi palkka, naisella ei ole työtä) ovat vain seurausta alunperinkin epätasapainossa olevasta lastenhoitovastuun jakautumisesta. Jos vastuu jakautuisi tasaisemmin, vaikka sitten 6+6+6 -mallin mukaan, olisi sillä vaikutuksia naisten ja miesten työelämänkin tasa-arvoistumiseen.

Suuri osa tämänkin palstan äideistä haluaa lapset mummolaan tai ainakin isoäidin auttamaan, koska ei jaksa lapsiaan. Harva sanoo, että mies auttaa. Ehei, mummoja siihen tarvitaan.

Jos äiti haluaa omia lapset, niin miksi hän haluaa lapset 2 vko iästä alkaen yökylään? Minusta äärettömän ristiriitaista toimintaa.

Mutta kyllä tuo "suuri osa tämäkin palsta äideistä" on liioittelua. AV:llahan nimenomaan palvotaan urhautuvaa äitimyyttiä ja muilla lapsensa hoidattava äiti on saatanasta.

Käytännössä monella kotiäidillä ei kuitenkaan edes ole sitä työtä johon mennä. Jos vain isällä on vakituinen työpaikka, on usein taloudellisesti aika mahdotonta hänen jättäytyä siitä lasta hoitamaan. Valinnanvapaus siinä että saa järjestellä nämä hoitoasiat oman perheen mukaan parhaalla mahdollisella tavalla, on kaikkein tärkeintä ihan muissa perheissä kuin niissä joissa sekä isällä että äidillä on vakituinen työpaikka ja näitä muitakin perheitä on paljon. Useinhan jos äidillä on se työpaikka siellä jemmassa, hän sinne myös palaa jo ennen kuin lapsi on 3-vuotta.

kolumnissa (kuten monesta muustakin tahosta) koitetaan kovasti ajaa sellaista naisen ja miehen "tasapäistämistä" tai samaan muottiin tunkemista.

Ikäänkuin kärjistäen voisi sanoa, että jostain kumman syystä miesten ei sallita enää olla miehiä, eikä naisten naisia.

Pyritään siihen, että naiset ja miehet ovat samanlaisia kaikessa, sekö sitten olisi hyvä?



Ja älkää käsittäkö väärin, kannatan tasa-arvoa, noin niinkuin siis siinä mielessä että nainen ja mies ovat ihmisinä yhtä arvokkaita, mutta siinä vaiheessa kun tasa-arvon oletetaan olevan sitä, että molempien pitää suoritua kaikista asioista samalla tavalla, ja samassa määrin, niin mun mielestä sen ei ihan pitäisi mennä niin. Johan sen luontokin sanelee, että mies ei pysty kaikkeen mihin nainen, eikä nainen kaikkeen mihin mies. Esim. raskaus onnistuu multa huomattavasti paremmin kuin mieheltäni, ja miehelläni taas on fyysistä voimaa paljon enemmän kuin minulla, joka esim. helpottaa hirvittävästi vaikkapa auton renkaita vaihdettaessa (hiton pultit!!).



Mä oon itse sitä mieltä, että hoitaisin mielelläni kotityöt ja lapset suurimmaksi osaksi, ja mies saisi tienata leivän pöytään. Mieheni on samaa mieltä. Mies tykkää työstään, mä tykkäisin hääriä kotona. Toki mulla on elämää kotini ulkopuolellakin, ja toki miehenikin kasvattaa lapsiamme ja hoitaa huushollia, mutta pääpiirteittäin mun mielestä asiat voi hoitaa näinkin, eikä tää ees oo mitenkään epätasa-arvoista, kummatkinhan hoitaa osuutensa perheen hyvinvoinnin eteen, eri tavoilla vaan, mutta yhtä arvokkaasti.

Se etu on Suomessa yhä harvemmalla.

"joiden on pakko valita töihinmeno".





Mikä helvetin pakko se on? Ei hanki lapsia, jos ei ole heille aikaa, eikä rahaa.

kolumnissa (kuten monesta muustakin tahosta) koitetaan kovasti ajaa sellaista naisen ja miehen "tasapäistämistä" tai samaan muottiin tunkemista.

Ikäänkuin kärjistäen voisi sanoa, että jostain kumman syystä miesten ei sallita enää olla miehiä, eikä naisten naisia.

Pyritään siihen, että naiset ja miehet ovat samanlaisia kaikessa, sekö sitten olisi hyvä?

Ja älkää käsittäkö väärin, kannatan tasa-arvoa, noin niinkuin siis siinä mielessä että nainen ja mies ovat ihmisinä yhtä arvokkaita, mutta siinä vaiheessa kun tasa-arvon oletetaan olevan sitä, että molempien pitää suoritua kaikista asioista samalla tavalla, ja samassa määrin, niin mun mielestä sen ei ihan pitäisi mennä niin. Johan sen luontokin sanelee, että mies ei pysty kaikkeen mihin nainen, eikä nainen kaikkeen mihin mies. Esim. raskaus onnistuu multa huomattavasti paremmin kuin mieheltäni, ja miehelläni taas on fyysistä voimaa paljon enemmän kuin minulla, joka esim. helpottaa hirvittävästi vaikkapa auton renkaita vaihdettaessa (hiton pultit!!).

Mä oon itse sitä mieltä, että hoitaisin mielelläni kotityöt ja lapset suurimmaksi osaksi, ja mies saisi tienata leivän pöytään. Mieheni on samaa mieltä. Mies tykkää työstään, mä tykkäisin hääriä kotona. Toki mulla on elämää kotini ulkopuolellakin, ja toki miehenikin kasvattaa lapsiamme ja hoitaa huushollia, mutta pääpiirteittäin mun mielestä asiat voi hoitaa näinkin, eikä tää ees oo mitenkään epätasa-arvoista, kummatkinhan hoitaa osuutensa perheen hyvinvoinnin eteen, eri tavoilla vaan, mutta yhtä arvokkaasti.

huomasin että käytät aika vapautuneesti käsitteitä mies ja nainen, määrittelemättä iitä sen kummemmin. Tarkoitatko siis nyt juridista, kulttuurista, sosiaalista vai biologista sukupuolta? Ja miten olet päätynyt tähän päätelmään? Jos et kykene tuollaisia alkeellisia rajanvetoja tekemään niin tekstisi on valitettavasti pelkkää sanahelinää.

miehet auton renkaiden vaihtamisesta?! Ja ne renkaat vaihdetaan sentään yleensä vain kahdesti vuodessa. Hei haloo!

ja miehelläni taas on fyysistä voimaa paljon enemmän kuin minulla, joka esim. helpottaa hirvittävästi vaikkapa auton renkaita vaihdettaessa (hiton pultit!!).