Miksi jotkut lapset kailottaa AIVAN SAIRAAN kovalla äänellä?

Esim. serkkuni asuu maalla isossa talossa, hänellä on neljä suht pienellä ikäerolla syntynyttä lasta - ja kaikilla aivan sairaan kova puheääni. Ovat tottuneet siihen, ettei puheääntä tarvitse naapurien takia laskea, ja että saadakseen äänensä köörissä kuuluville pitää HUUTAA.



Joillain se toki voi johtua kuuloon liittyvistä ongelmista: jos kuulee vähän huonosti tai on korvat lukossa, alkaa itsekin puhua kovalla äänellä.

puhuu aivan liian lujalla äänellä, on joutunut huutamaan kolmen muun sisaruksen kanssa aikuisten huomiosta kilpaillessaan.

Ei ole kasvatettu vaan annetaan möykätä kuten tykkää. Kummasti meilläkin käyvä lihapulla oppi puhumaan normaaliäänellä, kun pari kertaa ärähdin. Äitinsä on yh-amis.

mulla on kolme tuollaista kotona:(

Meillä kyllä opetetaan lapset puhumaan normaalilla äänellä ja odottamaan suun vuoroa, jos toisella on juttu kesken, vaikka perheessämme onkin monta pientä lasta. Päiväkodin aloituksen jälkeeen huomasin volyymin nousun, mutta kyllä sen saa aisoihin jo haluaa :)



Eräässä tuttavaperheessä lapset todella puhuvat hirveän kovaa, keskeyttävät aikuisen jankuttamalla "Kato, Anneli! Kato, Anneli! KATO ANNELI! KATO ANNELI!!!!"



Ja ai että mua ärsyttää! :) Heillä puhuvat vanhemmatkin lujaa ja päälle...

lasten äänen volyymi nousi useamman asteen. Ei tarvitse enää ajatella mitä naapurit sanoo, ja kun on iso talo kahdessa kerroksessa, pitää välillä huutaa että saa asiansa perille. Se tapa sitten jää välillä päälle kun mennään muualle kotinurkista.

Miehelläni on hijainen ja verkkainen puhetapa ja -tyyli, mutta lapsena kuulema ollut ihan mahoton äänitorvi. Poikamme on myös tosi kovaääninen ja mitä innostuneempi, sen hurjempi se "puheääni". Eikä se volyymi ole kiinni siitä, että pitäisi saada ääni kuuluviin. Kahdestaan ollessakin vieressä hoilottaa ja on hämmästynyt, kun huomautellaan, että tässä lähellä kuulen hyvin pienemmälläkin äänellä.



Miksi jotkut lapset aina liikkuu juosten ja hyppien? Miksi toiset lapset eivät ujostele vaan halaavat ja pussaavat puolituttujakin herkästi? Tällainen on tää kovaääninen poikamme. Spontaani ja innokas, joka ei osaa vielä hävetä itseään.



Estyneet ärsyyntyvät tuollaisesta ja arat säikähtävät. Anteeksi kovasti.

Sellainen hiljainen piipittäminen on kyllä tuplasti ärsyttävämpää.

Enemmän mä ihmettelen näitä hiljaisia piipittäjiäaikuisissa ja lapsissa. Sellainen hiljainen piipittäminen on kyllä tuplasti ärsyttävämpää.

Iselläni on viisi lasta ja olemme opettaneet lapsille kuinka käyttäydytään ja mielestäni huutamalla puhuminen on huonoa käytöstä mikäli ei sitte ole kuulossa vikaa tms.



Omat lapsemme siis osaavat puhua normaalilla äänellä mutta ystäväni yksi lapsi ei todellakaan osaa. Kun he tulevat meille kylään, ei kuule enää edes omia ajatuksiaan saati sitten mitään mitä toinen aikuinen yrittää kahvipöydän toiselta puolelta sanoa.



Olen monta kertaa kysynyt ystävältäni että miksi poika puhuu huutamalla ja myös monta kertaa komentanut poikaa ettei saa huutaa. Ei tarvitse olla estynyt ihminen jos kärsii siitä että joku huutaa kaiken aikaa. Entäs jos kaikki käyttäytyisivät samanlailla? Lisäksi poika juoksee koko ajan sisällä ja hyppii sohvilla ja meidän sängyllä ja sellainen ei todellakaan meillä ole luvallista vaikka en mikään tiukkisäiti olekaan.

Niin ja kyseinen poika on kuuden vanha.

Anoppini ja hänen sisarensa puhuvat yksistään ihan normaalilla äänellä, mutta annas olla, jos ovat kaikki sisaret samaan aikaan samassa huoneessa. Huuto (iloinen puhe ja nauru) on melkoinen, kaikilla nousee volyymi yli rajojen. Minä aina painun pihalle siinä kohtaa, pääni ei kestä sitä mekastusta. He itsekin huomaavat sen ja selittävät sen sillä, että lapsena maalla ei tarvinnut välittää äänenvoimakkuudesta, päinvastoin meren rannalla piti "huutaa tuulta päin", jotta toinen kuulisi.

On sisaruksia, käy päiväkodissa tai muualla jossa paljon lapsia.

Minä olen kovaääninen ja puhelias, mies sitten on oppinut puhumaan kovaa ja päälle että pärjää mulle, ja lastenkin täytyy käyttää ääntä että tulevat kuulluiksi ;) Itse tykkään kovaäänisestä ja kiivaasta puheesta, ja vaivaannut pienellä äänellä tai hitaasti puhuvien seurassa.

Mulle tulee päänsärky siitä huutamisesta. Meidän lasten meteli ja esim kälyn lasten meteli on niin eri folyymitasolla että rajoittaa oikeasti yhdessäoloa sisätiloissa

Tai siis tietenkin osaa, mutta menee todella helposti huutamiseksi. Joka päivä sanon hänelle, että älä huuda. Isällään on todella kova puheääni, enkä minäkään ole niitä hiljaisimpia. Sisaruksia on, mutta ei se mielestäni ole huutamisen syy. Isosiskonsa puhuu ihan "normaalisti", kuten myös pikkuveljensä. Mielestäni se on enemmänkin ominaisuus, kuin opittu tapa. Totta on myös se, että suurissa päiväkotiryhmissä ja koululuokissa lapset oppivat helposti korottammaan ääntänsä tullakseen kuulluksi, mutta ei tämä ainakaan meillä ole ainoa syy tuohon huutamiseen.

eli kun puhuu ns normaalisti vieressä, puhuu kovalla äänellä, pikkusiskollaan on hiljaisempi ääni. Ja kun poika innostuu jostain asiasta, ääni kovenee entisestään... Itselläni on myös kuuluva ääni.

kumpikin poika kailottaa aika tavalla. Esikoinen oppi kailotuksen jo ennen kuopuksen syntymää ja kuopuskin kailottaa vaikka olisi mun kanssa kahden ja olisin puolen metrin päässä. Heidän velipuolensa kailotti myös, eikä voi sanoa, että isällä ja isänisälläkään maan hiljaisimmat äänet olisi. Olen sanonut asiasta valehtelematta satoja kertoja, mutta niillä on vaan tuollaiset äänijänteet. Eivät käyttäydy muuten räävittömästi, synnynnäinen volyymi on vaan tapissa.

Peräänkuulutan kuulon tarkkailua: jos sinulla on tällainen karjuva lapsi, viethän hänet tutkimuksiin! Kyseessä voi olla kuulonalenema.

Vierailija kirjoitti:

puhuu aivan liian lujalla äänellä, on joutunut huutamaan kolmen muun sisaruksen kanssa aikuisten huomiosta kilpaillessaan.

Osa on liimakorvalapsia.