Riittääkö 4-5-vuotiaan sosiaalistamiseksi seuraavat:???
Kerran viikossa muskari ja 1-2 kertaa viikossa lapsiparkki jossa vaihtelevasti eri-ikäisiä lapsia.
Puistossa ja kotona kylässä harvakseltaan omanikäisiä kavereita.
Ei kävisi päiväkodissa eikä varsinaisessa kerhossa. ovatko siis nuo varsinaiset kerhot välttämättömiä?
Kommentit (31)
esikoinen käy eskaria 4 tuntia päivässä ja silti vielä illalla pitää olla muutama tunti kavereiden kanssa...
4 vuotias käy puolipäivässä vain 2 kertaa viikossa ja leikkii samanikäisten kanssa päivittäin...
ei tulisi mitään jos koittaisin 2 päivää pitää erossa kavereista!!!
mahkuvat jatkuvasti kavereiden perään...
eli mun mielestä tuonikäisen on hyvä saada jo usein leikkikavereita!!
varsinkin koulua ajatellen hyvä tulla toimeen muiden kanssa!!!
Muskari kestää vajaan tunnin ja lapsiparkissa ei ole ohjattua toimintaa eikä lapsi opi siellä toimimaan tietyssä vakiintuneessa ryhmässä.
Ryhmäsosiaalisia taitoja oppii isossa, vakiintuneessa ryhmässä. Sinuna harkitsisin vaikkapa päiväkerhoa (joko seurakunnan tai kunnallisen päivähoidon piirissä järjestettyä, niitäkin on).
ja haluaisi lopettaa koko päiväkodin. olen kertonut vaihtoehdon (kerhot eivät ole vaihtoehto) ja hän haluaa lopettaa siitä huolimatta päiväkodin.
ap
Sitä paitsi, ratkaisu on sinun, ei lapsen.
meilläkin eskarilainen tykkää, että olisi mieluiten joka päivä kotona. Mutta oikeasti viihtyy ihan hyvin päiväkodissa ja tylsistyy kotona (" äiti, leiki mun kanssa, mulla ei ole mitään tekemistäääää-ääää" )
Meillä on 4-vuotias tyttö, joka on käynyt kerhossa 2-vuotiaasta ja aloitti nyt puolipäiväisenä päiväkodissa. Rakastaa juuri tuota ohjattua toimintaa ja on todella onneton esim. kesällä kun kerhoja tms. ei ole.
Mutta lapset kun on niin erilaisia, voihan olla ettei sinun lapsesi niin tuosta ohjatusta toiminnasta perustakaan.
ja on hyvin seurallinen ja sosiaalinen. Tulee mielestäni kaikkien kanssa toimeen ja osaa käytöstavat. On kiltti toisille mutta pitää myös tarvittaessa jämäkästi puolensa. Hän käy mielellään harrastuksissa, kylässä ja seurustelee niin vieraiden kuin tuttuenkin kanssa, kaiken ikäisten. Päiväkoti on todella hyvä päiväkoti eikä siellä ole mitään ongelmia. Silti lapseni on mieluummin kotona kuin päiväkodissa jos saa valita, vaikka hän näyttää viihtyvän myös päiväkodissa. Silti aina silloin tällöin tulee puheeksi, että hän mielellään sen lopettaisi ja silloin lapsella on sellainen surumielinen ilme ja kun kysyn haluaisiko lopettaa tarhan, tulee ilahtunut ja toiveikas ilme kasvoille... Minähän sen tosiaan päätän, mutta tuntuu vaan jotenkin turhalta viedä tarhaan kun lapsi kerran mieluummin on kotona. Huom. kotona olo ei tarkoita että missään ei käydä eikä ole mitään ohjattua toimintaa. Kotonakin voi askarrella, jumpata, maalata, leipoa, tehdä retkiä jne jne.
Se ' vakiintunut ryhmä' on oikeastaan ainoa syy miksi veisin päiväkotiin. Mutta toisaalta, ehtii kai sitä olla vakiintuneessa ryhmässä sitten kouluiässäkin?
ap
ap
5-vuotiaalle ei kyllä riittäisi tuo määrä...
siksi on päivät päiväkodissa ja nyt alkaa 1 harrastus / vko. ja vaikka lapsi on poissa kotoa 6-7 tuntia per pvä niin silti touhutaan illat pitkät vielä ulkona.
Itse olisin lapsena halunnut " tarhaan" ,mutta en päässyt,m kun äiti oli kotona. Kävin kyllä kerhossa. Joka tapauksessa, musta kasvoi megasosiaalinen, ja olen tällä hetkellä varsin sosiaalisessa ammatissakin : )
Täällä töissä joskus asiasta juttelin yhden työkaverin kanssa, ja hän puolestaan sanoi, että hän ei olisi ikinä halunnut olla missään hoidossa, vaan kotona. Ja ihan fiksu ja sosiaalinen on hänkin.
JOTEN: jos lapsi haluaa olla kotona, ja siihen on mahdollisuus, niin anna hänen olla kotona.
Mutta hei, kotona ohjattu toiminta on tyystin eri asia kuin samanikäisten lasten ryhmässä olo. Siitä tässä nyt oli kyse, ei siitä, onko teillä kotona askartelua jne (niin on meilläkin).
Lapselle on aika karu muutos oppia " viidakon tavoille" vasta seitsenvuotiaana tai eskarissa kuin jo neljävuotiaana. Ryhmässä pärjäämistä ei voi opetella satunnaisten kylä- ja kerhokeikkojen aikana, sillä siellä kaikki muutkin lapset ovat tavallaan uudella maaperällä, poikkeusoloissa.
Mutta sinä lapsesi parhaiten tunnet. Mitäpä, jos juttelisit lapsesi pk-hoitajien kanssa siitä, mikä olisi lapsellesi parhaaksi. Ja kysy, onko hänellä siellä päiväkodissa kavereita ja se paras bestis, vai onko hän kuitenkin siellä hiukan " orpona" , mikä voisi selittää tuon viihtymättömyyden (siis en tarkoita totaalista viihtymättömyyttä vaan suhteessa kotonaoloon).
-5/7 vai mitä ne oli...-
onko hän kotona nuoremman sisaruksen kanssa ja että selittäisikö se isomman haikailua.
Itse olen ollut kotona kouluun menoon asti ja olen kanssa sosiaalinen luonne. Ei siinä mitään.
Nyt kun oma lapsi on 4, olen vaan huomannut, että kotona on aika vähän yli 3-vuotiaita ja siksi hänkin käy kerhossa. Kun itse olin lapsi, kaikki olivat kotona ja kavereita riitti aina. Nyt tuntuu, että kaikki muut ovat pitkän päivän hoidossa.
3 ja mikä se nyt oli
meillä 5.5-vuotias hyvin sosiaalinen poika käy kaksi kertaa viikossa srk-kerhossa (3 tuntia kerralla). Ja riittää hyvin, kunhan vain joskus on puistossakin muita lapsia.
olen tästä tottakai jutellut tarhan tätien kanssa. on myös ' paras kaveri' mutta leikkii vaihtelevasti myös muiden kanssa.
ap
Alle kouluikäinen lapsi ei tarvitse välttämättä sen kummempia virikkeitä kuin mitä kotona saa. Välillä voi piirtää, askarrella, muovailla, hyppiä, pomppia, leikkiä omia mielikuvitusleikkejä, auttaa kotitöissä sekä äitiä että isää. Päiväkodissa sosiaalistuu lähinnä olemassaolon taisteluun eli oppii tappelemaan leluista tms. Miksi lapset pitäisi laitostaa tai tarhata? Olen alan asiantuntija.
Vierailija:
Alle kouluikäinen lapsi ei tarvitse välttämättä sen kummempia virikkeitä kuin mitä kotona saa. Välillä voi piirtää, askarrella, muovailla, hyppiä, pomppia, leikkiä omia mielikuvitusleikkejä, auttaa kotitöissä sekä äitiä että isää. Päiväkodissa sosiaalistuu lähinnä olemassaolon taisteluun eli oppii tappelemaan leluista tms. Miksi lapset pitäisi laitostaa tai tarhata? Olen alan asiantuntija.
Tuollaista kommenttia ei kukaan alan ammattilainen kirjoita, anteeksi nyt vaan.
Ryhmässä oppii ryhmäsosiaalisia taitoja. Totta on, että siellä oppii - jos ryhmä on ylisuuri ja huonosti ohjattu - myös " huonoja tapoja" , pitämään puoliaan ehkä liiankin aggressiivisesti.
Tämä arviointi ap:n on tehtävä itse. Mutta on ihan puppua väittää, että kaikissa päiväkodeissa oppii vain tappelemaan leluista.
Yhtä hyvin päiväkodissa opitaan ottamaan muut huomioon, odottamaan vuoroa, kannustamaan muita, noudattamaan ohjeita, etsimään leikkiseuraa (ns. sosiaalinen pelisilmä). Ja kestämään sen, ettei äiti ole rinnalla, tekemässä asioita puolivalmiiksi = omatoimisuutta.
AP:n lapsi on sen ikäinen, että juuri nuo sosiaaliset taidot ovat nyt muotoutumassa. JOS hän lapsensa tuntien uskoo, että hänen sosiaaliset taitonsa harjaantuvat ilman pk-ryhmääkin tarpeeksi, niin tottahan toki. Mutta juuri ap itse epäilee, että sitä ryhmätoimintaa on lapsella liian vähän.
-5/7-
Siis kyseenalaistan kaikkia asiat :-) Siksi kyseenalaistan myös pelkän kotihoidon, vaikka minulla on syvällä sisimmässäni tunne että lapseni olisi hyvä olla kotona, koska hän itse valitsee mieluummin kotona olon päiväkodin sijaan. Lapseni osaa jo nyt ne sosiaaliset taidot mitä tässä ketjussa on lueteltu, mielestäni. Ja hän on vasta 4 v. Ja toisaalta, on varmasti myös paljon lapsia jotka ovat olleet kokopäivähoidossa päiväkodissa ja siitä huolimatta eivät ryhmätaitoja osaa tai eivät viihdy ryhmässä, temperamentti vaikuttaa myös suurelta osalta asiaan. Ei tähän taida olla mitään oikeaa vastausta - teit niin tai näin niin se voidaan kyseenalaistaa nyt ja myöhemmin. Taidan siis, paremman loppupäätelmän puuttuessa kuunnella lastani.
ap
Otin oman 4-vuotiaani pois tarhasta, kun sisarus syntyi. Samaan aikaan vanhin lapsi aloitti ekaluokan. Meillä 4-vuotias piti kotonaolemisesta, vaikka valittikin joskus tekemisen puutetta. En pitänyt sitä vaarallisena, sillä eihän elämä muutenkaan ole mikään viihdekeskus ja joskus on siedettävä vähän tylsyyttäkin. Huomasin, että hän oppi pian kehittelemään mukavia leikkejä myös yksin ja keskittyi hyvin esim. piirtämään. Kerhossa hän kävi pari tuntia kaksi kertaa viikossa ja kerran viikossa ohjatussa harrastuksessa. Pihassa oli ajoittain samanikäistä seuraa, mutta ei aina, joskus, harvakseltaan kävi myös kavereita leikkimässä.
Nyt hän on sosiaalinen, hyvin käyttäytyvä koululainen, keskittyy hyvin ja opettaja on kehunut keskittymiskykyä ja toisten huomioonottamista. Esikouluun sopeutuminenkin meni ongelmitta. Esikouluun mennessään hän tunsi muutaman kaverin pihasta ja kerhoista.
Ei riitä, että lapsi tulee toimeen toisten ihmisten kanssa ja osaa käytöstavat. On monia taitoja, mitä tarvitaan elämän varrella, mitä ei opi satunneisissa ryhmissä¨, koska srk-ryhmissä tms. ei muodostu pysyviä ryhmäytymistä eikä ryhmädynamiikka muodostu samalla tasolla koskaan, koska aika on niin lyhyt.
Yksi näistä taidoista on tuleminen toimeen erilaisten ihmisten kanssa, toinen kompromissien ryhmässä, missä on kymmenen erilaista mielipidettä.
Meidän lapsilla oli tosi vaikeaa, kun menivät päiväkotiin. Ne viidakon lait ottivat koville. Mutta jossain vaiheessa on nekin opeteltava, valitettavasti.
paljon pysyvämmät ryhmät kuin paikallisissa päiväkodeissa. Päiväkodeissa vaihtuu sekä työntekijät että lapset, kerhossa on ollut vuosia sama ohjaaja ja siellä käy sisarussarjoja 3-vuotiaasta koulun kynnykselle.
Kerhossa on hyvää se säännöllisyys ja se, että siellä oppii sosiaalisia käytöstapoja.
Lapsiparkissa saa tietenkin leikkiä jne. mutta kyllä niissä usein vallitsee viidakon laki ja lapset ovat kyllä valvottuja, mutta eivät ohjattuja.