Tunnetko pariskuntia, joissa mies ja nainen eri yhteiskuntaluokista?
Toinen rikkaasta suvusta, toinen duunariperheestä? Tai toinen korkeasti koulutettu, toinen duunari? Mitä vaikeuksia sellaisilla pareilla on? Ja mikä pitää yhdessä?
Kommentit (33)
Puhutko paljon ääneen myös kansallisuuden, ihonvärin, uskonnon tms. eroista?
ehdottomasti pitää puhua. Kavereiden kesken niillä ei ole väliä, mutta kun kasvatetaan yhteisiä lapsia, nämä kannattaa puhua auki ennen kuin niistä tulee riitaa. Usein kun kuitenkin tulee, mikäli näissä on suuria eroja. Ihonväri ehkä näistä on pienin siinä mielessä, ettei se vaikuta kasvatukseen, mutta se voi tulla lasten kanssa muuten esiin. Ja kannattaa miettiä etukäteen kestääkö sen, että huomaa miten idiootteja ihmisiä ympärillä elää.
mutta moukkamaisia, pihejä ja ilkeitä. Lisäksi heille maistuu niin hyvin alkoholi, ettei lasten kanssa viitsi viettää siellä aikaa.
Omat vanhempani ovat duunareita. He ovat raittiita, kunnollisia ja reiluja.
Kumpi meistä nyt sitten on paremmasta perheestä? Minun mielestäni ihmisellä itsellään on väliä, eikä koulutuksella.
Mieheni duunari, minä yliopistokoulutuksen saanut. Mieheni tienaa paremmin kuin minä :) Ei meillä mitään ongelmia ole. Meidät pitää yhdessä rakkaus!
me esimerkiksi. Mies korkeasti koulutettujen, omaisuutta perineiden vanhempien vesa, minä rutiköyhästä duunariperheestä. Ei meillä ole mitään vaikeuksia.
mieheni tulee varakkaasta perheestä, minä köyhästä jonka vanhemmilla ei oo tänä päivänäkään ammattia. rakkautta se oli ei nyt ensi mutta toisella silmäyksellä! :) mieheni siis on insinööri ja minä päiväkodissa töissä. mieheni tienaa siis kaksi kertaa enemmän. meillä ongelmina ehkä suhtautumiset eri asioihin: mieheni on tottunut tiettyyn elintasoon, minulla taas takaraivossa edelleen köyhyys eli elän säästellen ja mies tuhlaten, ja minä osaan arvostaa rahaa 100% enemmän kuin mieheni. tästä tulee joskus riitaa. muutoin vaan niitä tulee mielipide-eroista, niinkuin kaikilla pariskunnilla :)
Puhutko paljon ääneen myös kansallisuuden, ihonvärin, uskonnon tms. eroista?
Minä olen varakkaasta perheestä, vanhemmat akateemisia ja samoin sisarukset puolisoineen. Itsellä kaksi yliopistotutkintoa. Mies on duunarisuvusta ja itsekin duunari.
Ei mitään kummoista tässä ole. Mun vanhemmat on sivistyneitä ja joviaaleja ihmisiä. Mies on miellyttävä ja hyväkäytöksinen, tykkäävät tosi paljon miehestä. Itsekään en luokittele ihmisiä koulutuksen mukaan tai rahojen. Pääasia, että on sitä sielun sivistystä. Sitä ei tosiaan ole kaikilla koulutetuilla tai kouluttamattomilla. Arvostan (ja myös sukuni arvostaa)) työtä, rehellisyyttä, toisten ihmisten huomiointia, arkista suvaitsevaisuutta toisia ihmisiä kohtaan, hyviä käytöstapoja ja virkeyttä seurata ympäristöä.
Meitä pitää yhdessä huumorintaju, rakkaus ja kaksi lasta.
Minä olen varakkaasta perheestä, vanhemmat akateemisia ja samoin sisarukset puolisoineen. Itsellä kaksi yliopistotutkintoa. Mies on duunarisuvusta ja itsekin duunari.
Ei mitään kummoista tässä ole. Mun vanhemmat on sivistyneitä ja joviaaleja ihmisiä. Mies on miellyttävä ja hyväkäytöksinen, tykkäävät tosi paljon miehestä. Itsekään en luokittele ihmisiä koulutuksen mukaan tai rahojen. Pääasia, että on sitä sielun sivistystä. Sitä ei tosiaan ole kaikilla koulutetuilla tai kouluttamattomilla. Arvostan (ja myös sukuni arvostaa)) työtä, rehellisyyttä, toisten ihmisten huomiointia, arkista suvaitsevaisuutta toisia ihmisiä kohtaan, hyviä käytöstapoja ja virkeyttä seurata ympäristöä.
Meitä pitää yhdessä huumorintaju, rakkaus ja kaksi lasta.
Poikkeuksia tietysti on, mutta monesti duunaritaustaisilla ei ole niitä hyviä käytöstapoja ja sydämen sivistystäkään.
Eikä se nyt varsinaisesti sinällään vaikuta, koskapa nyt tässä omassa ikäpolvessamme olemme ihan ns. tara-arvoisia. Minä olen vähän korkeammin koulutettu (yliopistokoulutus, miehellä opistotasoinen), mutta mies on paremmassa asemassa kuin minä (parempi palkka, paremmin "edennyt" urallaan).
Joissan pikkujutuissa näkyy kyllä, mutta eipä tuollaisella nyt oikeasti ole suurempaa merkitystä.
(Mun suku siis ns. johtoporrasta, miehen oma perhe täysin duunariperhe, suvussa duunareiden lisäksi myös maanviljelijöitä. Tosin tämä siellä vanhempien, isovanhempien jne sukupolvessa. Meidän ikäluokkamme - eli sisarukset, serkut jne - ovat aikalailla samanlaisia suvusta riippumatta. On korkeammin koulutettua porukkaa, ammattikoulun käyneitä jne.)
Oma kirjoituksesi kertookin tosiaan oikein hurjasta sydämen sivistyksestä ;-)... Ihmisten luokittelu on vallan sivistynyttä, noin sydämen osaltakin.
Mulle opetti aikoinaan pappani (raastuvan oikeuden tuomari, ns. varakkaan perheen oikeistolainen poika), että ihmisiä ei luokitella aseman perusteella tai sen perusteella, mitä tekevät työkseen. Hän ei tosiaankaan luokitellut.
minä olen varakkaasta ja akateemisesta suvusta, mies taas duunaritaustainen. Itselläni on korkeakoulututkinto, mies on alkujaan käynyt ihan ammattikoulun, mutta opiskelee tällä hetkellä insinööriksi. Joissain asioissa olemme aika erilaisia, esim. suhtautuminen rahaan vastaavasti, kuin joku tuolla aikaisemmin kirjoittikin. Myös miehen perhetaustassa on monia asioita (tyyliin lapsena ei saanut talvikenkiä, koska perheellä ei ollut varaa, vaan piti pärjätä koko talvi tavallisissa lenkkareissa), joita en olisi voinut kuvitellakaan enää nykyaikana ennen kuin tutustuimme.
Minusta erilaisuus on tuonut meille todella paljon hyvää, olemme molemmat oppineet toisiltamme valtavasti. Mieheni on myös niitä ihmisiä, joilla (aiemmasta) koulutuksen puutteesta huolimatta on älyä ja sydämen sivistystä, joissain asioissa paljon enemmän kuin itselläni. Kunnioitan miestäni todella paljon ja pidän arvossa sitä, että hän osaa pelkän kirjaviisastelun lisäksi tehdä asioita käsillään.
Ja rakkaushan se varmasti on, joka pitää yhdessä :) En osaisi kuvitellakaan elämääni kenenkään muun kanssa. Joskus on käynyt mielessä, että samanlaisemmista lähtökohdista olevan ihmisen kanssa joidenkin asioiden ymmärtäminen toisesta olisi varmasti helpompaa., mutta toisaalta paljon tylsempää ja vähemmän kasvattavaa ;)
Meillä kans mies on suhtkoht varakkaasta perheestä jossa koulutus on aina ollut erittäin arvostettu. Mie tulen perusduunariperheestä - molemmat vanhemmat tosin työskentelee ja ei ehkä olla siinä mielessä "perusduunareita" että kovasti vanhemmat työnsi minua koulutusta kohti. Kuitenkin, olen suvun ensimmäinen yliopiston käynyt.
Ongelmia ei ole ollut, ehkä juuri sen takia että taustastani huolimatta olen saanut koulutus-keskitteisen kasvatuksen.
eka poikakaveri oli duunariperheestä ja asui Itä-Helsingissä yksinhuoltajaäitinsä ja kahden veljensä kanssa. Oli jännittävää tutustua erilaiseen elämäntapaan. Mutta se jäi sellaiseksi nuoruuden kokeiluksi.
olen tavallisesta perheestä, kulttuuristä pääomaa oli kyllä vaikka muille jakaa, rahaa ei.
Miestystäväni kuuluu yhteen euroopan vanhimmista aatelissuvuista (on ainoa perillinen).
Ongelmia tuottaa välillä se, että olemme niin eri taustoista ja voi olla vaikeaa ymmärtää mitä toinen on kokenut tai edelleen kokee ja mitä tietyt asiat merkitsevät. Itseäni myös häiritsee jonkin verran rahankäyttö, en halua elää miehen siivellä. Arvomaailmat eroavat myös jonkin verran.
on, jos ei nyt suorastaan varakas, niin ainakin hyvätuloinen ja sekä vanhemmilla että kaikilla lapsilla on yliopistokoulutus.
Minä tulen sossun luukulla asuvasta kerrostalolähiö perheestä.
Meille tämä ei tuota ongelmia ja tätä nykyä olen itse korkeammin koulutettu kuin mies.
Puhutko paljon ääneen myös kansallisuuden, ihonvärin, uskonnon tms. eroista?
puhun.
Eräät ryhmät nyt vaan eivät sopeudu länsimaiseen yhteiskuntaan kuten saamme lehdistä harva se päivä lukea.
Tämä varmaan on kaltaisillesi ihan uutta eikö vaan?
on sellaiset edelleen olemassa.
Edellisessä parisuhteessani oltiin kohtuu samalaisista taustoista (keskiluokkaisia) ja sen huomasi. Tosin miehen perhe oli köyhempi, koska lapsia oli niin monta.
Nykyinen seurustelukumppanini on duunariperheestä ja nyt alkuhuuman tasoituttua alkaa tuo asia nousemaan esiin. Rakkautta saan, mutta jotenkin intressit eivät ehkä kohtaa.
Puhutko paljon ääneen myös kansallisuuden, ihonvärin, uskonnon tms. eroista?
Ei Suomessa ole varsinaisia sosiaaliluokkia. Tietyt arvot lapsi saa pienenä kotoa sen mukaan mikä on vanhempien arvomaailma. Varallisuuteen tämä ei vaikuta. Monet duunarit ovat tuplasti varakkaampia kuin esimerkiksi monet yrittäjät vaikka heitä Suomessa riistäjiksi kutsutaankin.Monet duunarit asuvat öky-kivitalossa ja yrittäjäperhe pienessä kerrostalokämpässä.
Ei se hyvä koulutus automaattisesti tarkoita myös hyviä tuloja. Ainakin näin esim humanistit täällä paukuttaa. Pikemminkin noista duunariammateista saa enemmän käteen. Ovatko he sitten paremmassa asemassa yhteiskunnassa nykyään? Vai se köyhä korkeakoulutettu?
Itse olen onneksi aina asunut suht homogeenisessä kaupungissa eli kaikki lapsuuden kaverini olivat duunariperheistä, samaten opiskelukaverini. Olen nykyään korkeasti koulutettu, mutta en silti näe itseäni sen korkeammassa asemassa kuin jotain duunarikaveriani.
Itse asiassa minua suuresti ärsyttää tuollainen luokittaminen. Se oli yksi asia mikä minua pöyristytti esim briteissä asuessani. Kukaan ei ole ketään hienompi tai arvokkaampi sen takia, että on sattunut syntymään varakkaampaan perheeseen tai saanut mahdollisuuden opiskella.
Ja toinen juttuhan on miten vaikeaa on ponnistaa työläisperheestä korkeakoulutetuksi. Se ei ole helppoa ei, sen voi omasta kokemuksesta sanoa.
Enemmän arvostan ihmistä joka omilla ansioillaan tekee oman elämänsä eikä pidä siitä mitään meteliä eikä nosta itseään jalustalle sen takia mikä on.
Kaveri on kaunis ja se riittää. Iski ökyrikkaan, asuvat mukavasti eikä mitään puutu. Kaveri ei edes käy töissä ja on kodinhoitajat ym. Välillä kieltämättä käy tosissaan kateeksi.