Olenko hullu? Luulin että kaikki tekee tätä!

häiriöitä, mutta jonkinlaisesta pakko-oireisesta häiriöstä varmaankin on kyse.



Karma on hindulaisuuteen liittyvä käsite. Ihminen kerää elämänsä aikana hyvää ja pahaa karmaa, ja ne vaikuttavat siihen, millainen hänen seuraava jälleensyntymisensä tulee olemaan.

kunhan se ei arkea haittaa.



Jokaisessa sisustuslehdessä on aina valkoisia kukkia, eilen kaupassa oli tulppaanit tarjouksessa ja jäljellä oli ainoastaan keltaisia ja valkoisia, vaikka koko pääsiäisen olen katsellut keltaisia kukkia oli niitä nytkin ostettava, en vaan voi tuoda kotiin valkoisia kukkia ovat mielestäni niin surukukkia vaikka aina niitä muilla ihailenkin, pelkään vaan että jotain pahaa tapahtuu jos kotiin tuon valkoisia kukkia.

Ja moni aikuinenkin välttää tekemästä jotain asioita ihan siksi, että on tottunut uskomaan, että niistä seuraa pahaa. Ja vaikka järki sanoo muuta, niiden tekeminen ahdistaa.



Noita voi olla mustat kissat, tikkiden alta käveleminen, hämähäkin tappaminen jne. Tai kiroaminen, joidenkin lukujen välttely... Tai positiivisena tähdenlennolle toivominen, rituaaliset onnentoivotukset jne. Kulttuurisidonnaisia.



Ei ole sairaus tai häiriö, jos ei haittaa normaalia olemista. Pakko-oireisuutta se on vasta, jos jätät tekemättä tarpeellisia ja normaaleja juttuja pelkojen tai ahdistuksen takia.

Puhuimme juuri tästä asiasta äitini kanssa. Eli juuri tuosta viivojen päälle astumisesta, tai että pakko ehtiä tuonne ennenkuin tuo auto tulee tai muuten saattuu jotain jne. Sekä äitini, minä ja lapseni olemme leikkineet näitä leikkejä. En kyllä enää aikuisena leiki tuota mutta 7-vuotias tyttäreni tekee niin. Aikuisena ehkä ei enää ole niin leikkimielinen tai lapsellinen, että viitsisi lähteä tuollaisia viivanyli-hyppimisiä tekemään. Mutta jos sinä ajattelet pakonomaisesti noin niin ehkä kannattaisi aluksi ihan opetella tuo ajattelumalli ikäänkuin pois. Teet työtä, ettet enää ajattele niin. Ja jos tämä ei onnistu niin ehkä kannattaisi puhua asiasta lääkärille.

Uskon, että jos ajattelen tiettyjä asioita, ne tapahtuvat. Aika rasittavaa ja ahdistavaa oikeastaan.

Sitten uskon siihen että omilla ajatuksillä on "voimaa" siis en halua ajatella vaikkapa että mitä jos lapseni kuolisi koska pelkään että sitten oikeasti käy näin. tai jos ajattelen että jollekkin tapahtuisi jotain pahaa niin sitten se olisi minun "vikani" koska toivoin niin.

Missä menee hulluuden raja? Kyllä mä ihan tajua ettei oikeasti voi ajatuksilla mihinkään vaikuttaa että ajatukset on vain ajatuksia, mutta miksi sitten esim.puhutaan karmasta?

muurit murtuvat ja viholliset sortuvat ;)

Turha pelko pois!

Esim kun lapsi oli vauva, sanoin jollekin että toivoo että lapsi ei kasvaisi ikinä isoksi, ja samassa iski tavallaan pelko siitä että toive toteutuu niin että lapsi kuolee pienenä...

EN minä oikeasti usko noihin, en ainakaan täysillä ja kokonaan, muttaaa.

N, kyllä varmaan tiedät =D

on ihan kauheeta se jos joku koskee jollain oikein rasvaisella kädellä johonkin sellaseen mihin itsenikin pitäisi koskea ja jota on vaikeaa pestä kuten kaukosäädin tai tietokone.



jos on nykinyt kalaan, niin toivon että kädet tulee heti pestyiksi eikä kalasilla käsillä nyvitä mihinkään.



en voi sietää kalan hajua, jonka vuoksi en voi koskea sitä. savun haju on toinen mikä ahdistaa. jos tiedän että olen menossa jonnekkin jossa on savua, niin vaatteet on pakko heti saada pesuun tai itse päästävä suihkuun.



entiedä onko tämä ihan normaalia, vai meneekö jo jonkun pakkohäiriön puoelle, mutta ei tämä ainakaan minun elämää häiritse. enemmän tuntuu että muiden kun vaadin niiden pesemään kädet tms.

että jos jotain ajattelen, se EI tapahdu. Mulla oli aiemmin ongelmia pakkoajatusten kanssa, mutta päätin kääntää sen ongelman toisin päin, ja nyt ei enää tarvitse ahdistua, jos jotain ajattelee.

parempi sekin kuin hullu.



Mulla oli myös lapsen saatuani ajatuksia että en voi ostaa esim. montaa kokoa isompia vaatteita koska pelkäsin että uhmaan sillä jotenkin sitä että lapsi kuolee eikä koskaan käytäkkään niitä vaatteita.



Olen ajatellut että tämänkaltaiset ajatukset tulee siitä että en ole ansainnut mitään näin hyvää ja se otetaan minulta pois jos uhmaan kohtaloa jotenkin.



ap