Mä olen hukannut itseni ja laiminlyönyt itseäni jo kauan

oikeastaan sen puoli vuotta, mitä on kuopuksen syntymästä.



Esikoinen on parivuotias ja sen vauva-aikana mulle oli tärkeää pitää huolta omasta ulkonäöstä, meikki kohdallaan ja vaatteet trendikkäät jne. Seurasin omia kiinnostuksen kohteita.



Kuopus ollut huono nukkumaan ja muutenkin tämä arki vie kaiken ajan ja energian. Iltaisin huomaan, etten taaskaan ole tehnyt mitään omia juttuja ja hävettää kulkea kaupungilla rasvaisessa tukassa ja meikittömänä, homssuisena. Mulla ei taida vieläkään olla voimia saada itseni takaisin. :(