Olen mies ja elätän perhettäni, kysyttävää?

Niin vahva on tämä stereotypia.

ap

että voi kun vaimo jo menisi tuottavan työhön? Vai oletko tyytyväinen asioiden laitaan?

lasten tekeminen on erittäin tuottavaa. Hyöty tosin saavutetaan vasta sitten, kun lapset ovat kasvaneet aikuisiksi, saaneet riittävän hyvän koulutuksen, löytäneet paikkansa yhteiskunnassa ja pystyvät itse antamaan oman panoksensa yhteiskunnalle.



Mikä voisi mielestäsi olla tuottavampaa työtä kuin lasten tekeminen ja niiden kasvattaminen?!?



ap

sellaiset jaetaan? Kun tuut töistä kotiin, mitä teet, onko ruoka valmiina, miten sen jälkeen, kuka laittaa lapset nukkumaan?

jotka ehkä koulutetaan pitkälle ja sitten kuitenkin ovat kotona vuosikausia kotiäiteinä tai koti-isinä, niin ei mielestäni ole kovin tuottavaa puuhaa.

t: äiti, joka elättää perhettään

lasten tekeminen on erittäin tuottavaa. Hyöty tosin saavutetaan vasta sitten, kun lapset ovat kasvaneet aikuisiksi, saaneet riittävän hyvän koulutuksen, löytäneet paikkansa yhteiskunnassa ja pystyvät itse antamaan oman panoksensa yhteiskunnalle.

Mikä voisi mielestäsi olla tuottavampaa työtä kuin lasten tekeminen ja niiden kasvattaminen?!?

ap

7:lle, ei ole, kaikki rahamme ovat yhteisiä.



8:lle, vaimo hoitaa lapsia ja tekee kotitöitä silloin, kun olen töissä. Kotona ollessani autan kotitöiden tekemisessä ja vietän aikaa lasten kanssa. Minä teen aina lasten kanssa iltapesut, vaimo taas aamupesut. Yhdessä laitetaan nukkumaan ja sen jälkeen vietetään aikaa yhdessä tai puuhaillaan omiamme. Viikonloppuisin teen myös ruokaa, koska viikolla en ehdi.

Mielestäni jokaisen pitää tehdä elämässään sitä, mistä itse pitää. Jos haluaa kouluttautua ja tehdä töitä niin hyvä, jos haluaa perustaa perheen niin hyvä myös se. Ei kaikki edes pysty käymään korkeakouluja, eikä tarvitsekaan. Onnellinen voi olla muutoinkin.



Halusin vain aikaisemmassa viestissä kyseenalaistaa kysymyksen, jossa kyseenalaistettiin lasten tekemisen ja kasvattamisen tuottavuus.

ja 10 ja 11 -viestit olivat siis ap:n, kuten tämäkin.

ja mies elättää perheen. Mitäs siitä sanot?

Palaan asiaan mahdollisesti huomenna, mutta nyt lähden nukkumaan.



ap

Mukavaa, jos elämässä voi tehdä vain sen, mikä tekee onnelliseksi. Yhteiskunnan kannalta vain tulee todella kalliiksi, jos isoa osaa ihmisistä koulutetaan pari vuosikymmentä ja sitten näiden ainoa panos yhteiskunnalle on tuottaa lisää ihmisiä, jotka vain kuluttavat verorahoja.

Mitä jos jokainen mamma jäisi kotiin. tyttäriä koulutettaisiin se normaali 12-18 vuotta. sitten tämä olisi kotona lasten kanssa 20 vuotta. Kun kotiäiti olisi 50 ei taitaisi enää töitä löytyä.

Mielestäni jokaisen pitää tehdä elämässään sitä, mistä itse pitää. Jos haluaa kouluttautua ja tehdä töitä niin hyvä, jos haluaa perustaa perheen niin hyvä myös se. Ei kaikki edes pysty käymään korkeakouluja, eikä tarvitsekaan. Onnellinen voi olla muutoinkin.

Halusin vain aikaisemmassa viestissä kyseenalaistaa kysymyksen, jossa kyseenalaistettiin lasten tekemisen ja kasvattamisen tuottavuus.

Japani on sellainen. Tuottavuus on hiottu ns. tappiinsa. On Toyotaa ja vaikka mitä maailman laatuyritystä, joiden eteen monet ja taas monet ihmiset ovat uhranneet elämänsä.



Wikipediasta lainattua:"Muutokset väestön rakenteessa ovat luoneet useita sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia, joihin kuuluvat erityisesti työikäisen väestön osuuden lasku ja sosiaaliturvan, kuten julkisen eläkerahaston, ylläpidon kallistuminen. Siirtymää vauhdittaa asenteiden ja elintapojen muutos: yhä suurempi osa nuorista japanilaisista aikuisista ei enää perusta perhettä ja saa lapsia vanhempiensa tavoin."



Kuulostaako tutulta? Suomessa puhumme suurien ikäluokkien eläkkeelle jäämisestä, joka parhaillaan on tapahtumassa. Siis eläkepommista.



Sinä edellinen kirjoittaja (jos nyt enää tätä viestiketjua edes luet :), kumpi sinusta on kansantaloudelle mielestäsi vaarallisempaa, että on paljon lapsia vai että on paljon eläkeläisiä? Jos lapsia ei tehdä, niin seurauksena on vääjäämättä Japanin tapainen vääristynyt ikärakenne, jollainen Suomessakin tällä hetkellä on vain hieman lievemmässä muodossa.

että sinne kotiin automaattisesti jäätäisiin 20 vuodeksi? Useimmissa perheissä kuitenkin on vain pari lasta, ja niiden aivan varhaisimpien vuosien rauhallinen kotielämä on tärkeintä (ja kotona voi toki olla isäkin).

t. akateeminen äiti, jolla viisi kotiäitivuotta takana, nyt taas töissä

Mukavaa, jos elämässä voi tehdä vain sen, mikä tekee onnelliseksi. Yhteiskunnan kannalta vain tulee todella kalliiksi, jos isoa osaa ihmisistä koulutetaan pari vuosikymmentä ja sitten näiden ainoa panos yhteiskunnalle on tuottaa lisää ihmisiä, jotka vain kuluttavat verorahoja.

Mitä jos jokainen mamma jäisi kotiin. tyttäriä koulutettaisiin se normaali 12-18 vuotta. sitten tämä olisi kotona lasten kanssa 20 vuotta. Kun kotiäiti olisi 50 ei taitaisi enää töitä löytyä.

Mielestäni jokaisen pitää tehdä elämässään sitä, mistä itse pitää. Jos haluaa kouluttautua ja tehdä töitä niin hyvä, jos haluaa perustaa perheen niin hyvä myös se. Ei kaikki edes pysty käymään korkeakouluja, eikä tarvitsekaan. Onnellinen voi olla muutoinkin.

Halusin vain aikaisemmassa viestissä kyseenalaistaa kysymyksen, jossa kyseenalaistettiin lasten tekemisen ja kasvattamisen tuottavuus.

Olen kanssasi juuri samaa mieltä :)



En vain ymmärrä sitä, miksi lasten pitäisi hypätä arjen rattaisiin päiväkotineen jo pienestä pitäen, ja odottaa päiväkodin ikkunalla / aidalla, milloin isä tai äiti tulee hakemaan. Myös se, että on useampia lapsia, on mielestäni lapsille itselleen rikkaus ja turvaverkko, joihin voi vaikeina hetkinä mahdollisesti tukeutua.



Eikä se kovin helppoa taloudellisesti ole, että toinen vanhemmista on kotona lasten kanssa. Joka ainoa ostos pitää laskea hyvin tarkkaan, eikä ulkomailla tule reissattua, hyvä jos edes kotimaassa silloin tällöin pääsee lomaa viettämään.



Mutta lapsille onneksi Puuhamaa on ihan yhtä jännä paikka kuin Disneyland'kin ;)



ap