G: Mitä tekisit toisin, jos saisit valita 10 v sitten uudestaan?

Mieheni lapsuudenkodista saamat tuhateuroset :) Muuten, yllättävää kyllä, tekisin kaiken samalla tapaa.

Edelleen vaihtaisin miehen nykyiseen

En olisi käyttänyt ehkäisyä! :)

(aloitimme sen 8v sitten ja onnistumiseen meni 6 vuotta) ja olisin suuntautunut työssäni sellaiselle alalle, jossa on säännöllinen päivätyö ja joka muutenkin sopisi paremmin perheelliselle. Nyt lapsettomana valitsin sen mielenkiintoisimman ja kivoimman alan, joka sitten sisältää töitä mihin vuorokaudenaikaan tahansa ja paljon.

elämään enemmän lasten kanssa. Niitä lapsuusvuosia ei saa enää takaisin.

lähtenyt pois tuon ukon luota ja äkkiä. nyt kaikki kamalaa ja vaikeaa. En jaksa, en kestä. Itken täällä yksin kännissä........

mutta olisin voinut pistää enemmän. Olin kai turhan varovainen.

Ikävä...

Nyt ei enää voi, kun ikää on jo 52v.

valitsisin nyt sekä kihla- että vihkisormukset toisin. Miestä en vaihtaisi ;)

jolla on töitä.

kuin siihen, josta mies seurasi minua ja raiskasi kotimatkalla. Tuosta tulee nyt kesällä 10 vuotta.



Olisin vaihtanut opintojeni alaa heti, kun alkoi tuntua, että olen tehnyt väärän valinnan. Nyt hukkasin vuosikausia aivan väärällä alalla.

Olisin opiskellut sairaanhoitajaksi. Nyt ei enää voi, kun ikää on jo 52v.

vielä vähintään kymmenen vuotta. Kauemminkin, jos fysiikka kestää.

tarkemmin sen, että mitä mieheni on oikeasti mieltä naimisiin menosta ym.

olin 26-vuotias vastavalmistunut maisteri ja 3kk vanhan vauvan äiti. Ei ole mitään, mitä tekisin toisin. 11 vuotta sitten olisin voinut vielä viettää enemmän aikaa äitini kanssa, jonka olin 10 vuotta sitten jo käytännössä menettänyt (aivoinfarkti, ei toipunut ikinä ennalleen).

Olisin opiskellut sairaanhoitajaksi. Nyt ei enää voi, kun ikää on jo 52v.

Nythän oikein halutaan motivoituneita sairaanhoitajia. Naisystävä opiskelee... ...hrmmmph... lähihoitajaksi (kuvittelen palstan rovion alkavan syttyä...). Joka tapauksessa sos.-terv. puolella on ihan ikäisiäsi ja vähän vanhempia opiskelemassa sairaanhoitajiksi.

Jos on vielä kiinnostusta, niin ei se ole mahdotonta.

TSEMPPIÄ!

Ei ole ystäviä enää.

11 vuotta sitten olisin voinut vielä viettää enemmän aikaa äitini kanssa, jonka olin 10 vuotta sitten jo käytännössä menettänyt (aivoinfarkti, ei toipunut ikinä ennalleen).

Meillä on sitten suht samanlainen historia :-( Tsemppiä sulle! Tuli vähän surullinen olo taas, mutta tätä tää elämä on.

Hankkinut paremman koulutuksen. Muuten olen tyytyväinen elämääni. Voi olla että vielä tempasen ja yritän opiskelemaan...

Olisin opiskellut sairaanhoitajaksi. Nyt ei enää voi, kun ikää on jo 52v.

Nythän oikein halutaan motivoituneita sairaanhoitajia. Naisystävä opiskelee... ...hrmmmph... lähihoitajaksi (kuvittelen palstan rovion alkavan syttyä...). Joka tapauksessa sos.-terv. puolella on ihan ikäisiäsi ja vähän vanhempia opiskelemassa sairaanhoitajiksi.

Jos on vielä kiinnostusta, niin ei se ole mahdotonta.

TSEMPPIÄ!

Työskentelen sairaalan leikkausosastolla välinehuoltajana ja nimenomaan leikkaussalihoitajaksi haluaisin.

t. se 52v.