Lue keskustelun säännöt.
Lapsi 2 v. oli mummon luona yön yli ja sai hysteerisen itkukohtauksen kun tultiin kotiin.
09.04.2012 |
Tulimme eteiseen, niin lapsi sai ihan hysteerisen itkukohtauksen, ekaks oletin sen johtuvan siitä, että en antanut lapsen jäädä pihalle (kakat vaipassa).
En saanut edes kunnolla otettua vaatteita pois, joutu odottamaan että lapsi rauhoittuu eikä potki kun yrittää riisua.
Meni melkein puoli tuntia, että saatiin kakat pestyä, pitelin lasta sylissä ja lapsi nojasi rintaa vasten eikä halunnut liikkua siitä mihinkään (en pitänyt siis väkisin).
Mummi sanoi, että ei ollut ollut syönyt kunnolla eikä nukkunut kovinkaan hyvin. Nyt vasta mieleeni välähti, että lapsellahan taisi olla vaan kauhea ikävä! Voi vitsi että tuli tunnevammainen olo. Olen aina pitänyt mummia niiiiiiin läheisenä ja rakastavana, että lapsella ei tulisi ikävä siellä.
Voi toista. No, tää ilta onkin mennyt ihan sylitellessä ja nyt lapsi syö kunnolla ennenkuin käydään iltapesulla :)
(Ja jotenkin olen ajatellut olevani niin huono äiti, ettei lapsella ole ikävä mua ja ettei lapseni rakasta mua. Tää onkin toinen tarina...)
Kommentit (8)
Ja noin kaksivuotiaana on uudelleen vierastuskausi (eka siis noin puolivuotiaana, toka kaksivuotiaana ja kolmas noin kuusivuotiaana, tämä on siis lasten kehityspsykologinen fakta).
Ehkä kannattaa vielä odotella, ennen kuin jatkatte yökyläilyjä. Kaksivuotias ei välttämättä vielä YMMÄRRÄ, kun kerrot hakevasi hänet kotiin seuraavana aamuna. Luulee tulleensa hylätyksi tms. aika herkästikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
reagoinut samoin mummon luona yökyläilyyn. Ja ovat tykänneet olla yökylässä. Ikävä vaan purkautuu sitten kotona itkulla.
lukemaan kirjaa sänkyyn kun laitoin äsken nukkumaan. Sanoi vaan, että kohta äiti viereen. Nukutaan siis samassa sängyssä.
Aika harvoin lapsi saa mummon luona olla, lapsi nimittäin "joutuu" olemaan jokatoinen vkl isällään, ja haluan rauhoittaa lapsen elämää niin paljon kuin mahdollista. Isäviikonlopun jälkeen ei kyllä noin oireile.
Mummo on iskostanut meidän mieliin jo pienestä pitäen, että hän on parasta mitä voi muille ihmisille tapahtua, mulla on koko ajan semmoinen alemmuuskompleksi äitinä enkä osaa arvostaa oikein itseäni. No, toisaalta hyvä huomata että lapsella on ollut ikävä, olen ollut tosi huolissani kaikenmaailman kiintymussuhteista kun meidän alku on ollut vähän kivikkoinen.
ap
hyvin "Ja jotenkin olen ajatellut olevani niin huono äiti, ettei lapsella ole ikävä mua ja ettei lapseni rakasta mua."
Eikö sulla olen sen verran tunnejärkeä, että totta kai se ikävä purkautuu tuolla tavalla!
Itse en ole koskaan ihmetellyt lasteni kiukutteluita jne. mummola yökylien jälkeen. (iän myötä toki laantuneet, nyt ei taida tulla ollenkaan...)
En voi kuin päätä pyöritellä "olen aina pitänyt mummia niiiiin läheisenä ja rakastavana, että lapsella ei tulisi ikävä siellä". Hei haloo! Miksi ei voisi tulla...
En oikeasti tajua miten joku voi ajatella noin kuin ap...ellei ole sitten provo!
kuvitellut (ja niin mulle on kerrottu ja vihjailtu) että en ole kummoinen äiti ja että lapsen ois parempi olla esim. mummonsa luona.
Kyllä, tämä oli hyvä herätys itsellekin, että voin luottaa itseeni enemmän.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuvitellut (ja niin mulle on kerrottu ja vihjailtu) että en ole kummoinen äiti ja että lapsen ois parempi olla esim. mummonsa luona.
Kyllä, tämä oli hyvä herätys itsellekin, että voin luottaa itseeni enemmän.
ap
paasasin ennen kuin luin kaikki juttusi...pyydän anteeksi,
paasasin ennen kuin luin kaikki juttusi...pyydän anteeksi,
Joku pyytää vilpittömästi anteeksi av:lla sanomisiaan:-O Mahtavaa, toivoni tämän maan äiteihin on palautettu! Tätä lisää!
että lapsella on ikävä!!!
Vaikka mummi on läheinen ja rakastava, lapsi reagoi sitten kotona kyllä, jos iso ikävä on ollut.
Nyt syliä, touhua ja iloista mieltä, ja muista kiittää mummia hyvästä hoidosta! Ei kannata kertoa, kuinka se päättyi, vähän positiivisempaa kuvaa, niin jatkossakin sujuu.